tilkkutäkin alla

Olen taas kovin myöhässä tämän bloggauksen suhteen. Toiset Tikkuajat ovat ehtineet jo kertoa KIP-päivästä blogeissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Eli 13.6. vietettiin kansainvälistä julkineulontapäivää (Knit In Public) Seinäjoella kävelykadulla Käsityöaitta Fionan edessä.

Väkeä oli paikalla ihan mukavasti eikä säätiedotuksen lupaamaa sadettakaan saatu. Sipi oli tehnyt upean kyltin!

Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa Tikkuajia livenä, kun en ole koko talvena neuletapaamisiin ehtinyt.

Vasta jälkikäteen tulin tietämään, että tikuttelin KIP:ssäkin sukkiani pikkusormi murtuneena... Pikkusormen pää taittui kun talutin heppaa jolla olin menossa ratsastamaan. Heti taittumisen jälkeen sormi vielä toimi, joten arvelin ettei siitä luita rikkoontunut. Se turposi ja oli kipeäkin ja kun reilun viikon jälkeenkään ei muutosta näkynyt, menin vihdoin lääkäriin. Sormi kuvattiin ja murtunuthan se oli. Siihen laitettiin lasta jota jouduin pitämään viikon verran. Kylläpä oli elämä hankalaa paketin kanssa!

Viikkoa kauempaa ei kuitenkaan lääkärin mukaan lastaa tarvinnut pitää, mutta edelleen sormi on samanlainen. Turvonnut ja taivuttaminen sattuu. Mutta katsotaan, ennemmin olen kuitenkin ilman lastaa.

Käden lastoittamisen takia aloitin lomailun sitten sairaslomalla jo juhannusviikon keskiviikosta. Varsinainen kesäloma alkoi sitten juhannukselta. Lomakeleissä ei ole ollut valittamista!


Saadaankin pitkästä aikaa lomailla nyt isännän kanssa yhdessä, siis koko minun 4 viikkoinen kesäloma. Isäntä kun on lomautettuna. Aika ihanaa joutilasta aikaa, kun ei tarvi kummankaan herätä aamuisin kukonlaulun aikaan.
Vaikka isäntä on kyllä ollut ahkera! On rakentanut mm. tarhaan eläimille uuden katoksen ja sitten tällaisen pyöröaitauksen. Vasta kerran ollaan siellä Reetan kanssa käyty, kun ei näillä helteillä viitsi mitään ylimääräistä liikkua.


Juhannusta meillä ei ole ollut tapana juhlia mitenkään. Suunnittelin jopa lastenvahtihommia, mutta käden paketoinnin takia luovuin siitä ajatuksesta. Käytiin sitten kuitenkin mun vanhempien luona kyläilemässä ja siellä teinkin mukavia löytöjä. Alunperin oli tarkoitus etsiä edesmenneen paappani varastoista nahkaa. Ihan sopivaa nahkaa en löytänyt, mutta löytyi esim. nämä vanhat kuolaimet ja hevosenkenkiä. Naulasin ne koristeiksi tallin oveen.

Muita löytöjä olivat Viiskunta-lehti syntymävuodeltani (teen nykyään työkseni tuota lehteä) ja paappani 11-vuotiaana kirjoittama omaelämäkerta äidinkielen harjoitusvihossa. Se oli jotenkin ajatuksia herättävä, kun vertaa sitä omaan elämään, niin minähän olen elänyt ihan pumpulissa. Tässä se teillekin luettavaksi:

Minä olen syntynyt Nurmossa Kouran kylässä joulukuun 6. päivänä 1907. Isäni nimi on Juho. Hän on syntynyt Nurmossa, samoin kuin minäkin. Äitini, joka on ollut jo lähes seitsemän vuotta kuollunna, on syntynyt Seinäjoen pitäjässä Ämmälänkylässä Sallin talossa. Hänen nimensä oli Aina.
Kasvanut olen neljän vuoden vanhaksi isoisän talossa. Olen ollut viidennellä vuodella kun isän ja äitini mukana muutin uuteen kotiini, jossa nytkin asun.
Asuessani vielä isoisäni talossa kuoli minun pikkuveikkoni Aarne. Hänen kuollessaan olin hänen kehtonsa ääressä. Kolme vuotta elettyämme uudessa kodissa, kuoli äitini.

Vanhempieni luo jäi vielä myöhemmin haettavaksi iso määrä vanhoja puisia kenkelestejä. En vielä tiedä mitä niillä teen, mutta aion etsiä ainakin omaan jalkaani sopivat lestit. Josko joskus tulisi tehtyä huovutettavat tossut niiden avulla. Siis sitten joskus...

Tässä yksi päivä onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa kaikki meidän pieneläimet samaan kuvaan! Helle on vaikuttanut väsyttävästi kissoihinkin ja ne makoilevat pitkin pihaa.
Kuvassa taaimmaisena heinikossa Oskari, vasemmalla Meirami, edessä Mila, oikealla Santeri.


Isäntä sai näin onnistuneen otoksen Essistä, joten laitan tämän tähän viimeiseksi ja sen kera toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää!

Näyttää tämä bloggaaminen jäävän kerran kuukaudessa -aikatauluun. ;)

Kesä onkin jo pitkällä ja edellisessä bloggauksessa näkyy olevan vielä lumikuva! Niin inhottava kuin se rapakausi tuossa välissä olikin, on se nyt vihdoin ohi. Elukoiden tarha on kuiva ja saavat natustaa tuoretta ruohoa.

Käsityöt on jääneet tosi vähälle. Vain heppoihin liittyviä juttuja olen tehnyt viime aikoina. Muutaman naruriimun olen solminut kun vauhtiin pääsin, nyt niitä on myös sinisinä. Päätin kuitenkin että teen vain tätä shettis-kokoa, koska hevoskokoa on myynnissä tosi halvallakin, joten niitä ei kannata tehdä. Nyt olis muutama sitten myynnissä, kun vaan keksisi missä myy. Postikuluista kun tulee aika lailla hintaa lisää, koska solmut on niin paksuja että menee maksikirjeeksi.


Kaverin hepalle tein tällaisen uniikin otsapannan. Heppa osallistui kisaan jonka se sitten voitti ja tuomari rusettia laittaessaan vielä kehui otsapantaa! :)



Reetallekin tein uniikin ostapannan, mutta tämän olen tehnyt jo talvella. Se oli kuitenkin "salainen aseemme" viime sunnuntain match show:ssa, joten en sitä halunnut julkisesti esitellä ennen näyttelyä. Tässä se nyt sitten on.

Mätsäri oli siis viime sunnuntaina ja Reetan blogissa on siitä lisää tarinaa ja kuvia. Punainen rusetti ja hyvä mieli sieltä oli tuomisina. Tuomari oli arvostelupaperiin kirjoittanut mm. näin: "Sekä esittäjä että poni hienossa match show -kunnossa." No itselläni ei nyt ollut sen kummempaa kuin hame päällä esittelyssä. ;)

Jonkin verran on tullut reissattuakin tässä kevään mittaan. Edellisen bloggauksen jälkeen käytiin Tampereella Hot rod & Rock -showssa katsomassa hienoja autoja.


Autoja katseltiin myös Lapualla siitä pari viikkoa myöhemmin.


Sirkuksessakin kävin kummitytön ja sisarustensa kanssa, siellä oli parasta minihevoset. ;)


Vajaan viikon lomailinkin ja ehdittiin käydä Kuopiossa yhden yön yli. Siellä oli Lynyrd Skynyrdin konsertti johon isäntä oli ostanut liput jo talvella. Saas nähdä jääkö tämä ainoaksi kesälomareissuksi tänä kesänä. Muita yön yli kestäviä reissuja ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa.
Kuopiossa pyörähdettiin entisellä kotikadullamme, asuttiin siellä v. 1992-1994.


Kuopion reissulle en tarkoituksella katsellut mitään shoppailupaikkoja. Mutta matkalla poikettiin Hirvaskankaalla ja siinähän oli vieressä kauppakeskus jossa Silkkivilla ja lankesin ostamaan pari kerää lankaa. Toiset langat ja puikot oli mukana matkassa odottamassa inspiraatiota. Vaan samassa pussissa ne odottavat edelleen koskemattomina...


Ratsastamassa olen käynyt säännöllisesti. Viime perjantaina menin Fyrry-hepalla ja olikin oikein mukava tunti. Uskaltauduin laukkaamaan ekaa kertaa tuolla hepalla.


Flunssaakin tuli tässä välillä sairastettua oikein viikkokaupalla. Kuume ei noussut, mutta yskä oli hervoton. Epäilen että myös poskionteloissa oli jotain, mutta koska ei ollut kuumetta eikä särkyä naamassa, niin päätin odotella rauhassa. Ja niinhän se meni itsestään ohi. Lepoa kyllä vaati niin että pahimmalla viikolla nukuin joka päivä heti töistä tultuani päikkärit. Sille viikolle olin suunnitellut menoa tikkuajien tapaamiseen, mutta piti sitten sekin perua.
Musta on kyllä alkanut tuntua siltä, että kun vauhti elämässäni kiihtyy ja menoja kertyy liikaa, niin kroppani sanoo seis, vaikka pää tahtoisi mennä. Eli tulee tuollaisia pakkorauhoittumisia silloin tällöin.

Tähän vielä lopuksi terveiset Reetalta, joka jatkaa prinsessaleikkejä... ;)

Taas on melkein kuukausi vierähtänyt. Olen yleensä pyrkinyt välttämään bloggaamista silloin kun olen huonolla tuulella. Eihän kukaan jaksa lukea vali-vali-valitusta. Nyt alkaa jo yhdeltä osin mielikin piristyä ja päätin että nyt on kirjoitettava. Vali-vali-osastoon olis siis tullut kipeä olkapää ja laman iskeminen meidänkin perheeseen. Mutta nyt pääsin eilen ekan kerran fysioterapiaan ja mieli on hyvä.

Käsitöitä ei ole tässä tullut nyt tehtyä yhtään mitään. Silloin edellisen bloggauksen aikoihin olin lomalla ja siinä loman loppuhetkillä aloin olla tarpeeksi levännyt, että käsityöinspiskin vähän ehti tulla. Ompelin sitten Reetalle tällaisen sydänriimun.

Olin nähnyt netissä kuvia sydänriimuista, mutta kun sellaista Reetalle etsin, niin eipä löytynyt mistään. Päätin sitten tehdä itse. Tämä on osaksi kierrätystä, kun renkaat ja soljet otin kaverilta saamastani kahdesta rikkinäisestä riimusta. Sydännauhaa ei ihan helposti löytynyt, mutta hevosmessujen aikaan kun käytiin Tampereella, niin löysin tuon nauhan sieltä Koskikeskuksen yläkerroksessa olevasta käsityöliikkeestä. En enää muista mikä sen liikkeen nimi on, mutta hyvä nauhavalikoima siellä oli. Ostin myös mikkihiiri-kuvioista nauhaa ja ehkä siitäkin tulee joskus riimu. Tuota punaista nailonnauhaa mulla on varastossa vielä. Eli enää puuttuu ne lukot.

Kaikenlaisia kivoja menoja mulla on ollut sinne ja tänne ja tuonne. Muutama viikko sitten kävin kaverin kanssa Ypäjällä ponioripäivillä. Oli tosi kiva päivä ja hauskinta oli varmaankin se, että vaikka aamuseitsemästä iltamyöhälle kaverin kanssa juteltiin, niin aina vaan meillä riitti juttua poneista. :)
Pääsiäisenä käytiin perinteisesti lauantain trullikarkureissulla, tällä kertaa suunnistettiin Keiteleelle sukuloimaan. Pääsiäissunnuntai oli aivan ihana päivä, aurinkoinen ja hepantäyteinen. Sinä päivänä tulin ottaneeksi lähes 400 valokuvaa! Ensiksi kärryajelulla Reetan kanssa, sitten kävin katsomassa ja kuvaamassa valmennusta tallilla, sitten katsomassa Reetan äitiä ja pikkuveljeä ja sitten vielä toisellakin tallilla. Siellä oli ihana pikkuvarsa. Mutta kaikki nämä kuvat ovat nyt kotikoneella enkä saa niistä yhtään tähän näytille.
Koko kortillisen kuvia otin myös Onnenvärinät -tapahtumassa viikko sitten. Tänä keväänä kävi itämaisen tanssin suhteen niin, että parista poissaolosta johtuen en sitten ehtinyt oppia tanssia kunnolla, enkä halunnut sen takia mukaan esitykseen. Mutta kiva oli katsella muiden esityksiä. Ja paljon vähemmällä stressillä selvisin. ;)
Viime lauantaille oli suunnitelmissa mennä Nokialle kristillisen metallimusiikin festareille. Viime tingassa sitten löytyikin netistä vielä parempi meno, Sampparock Uuraisilla. Siellä esiintyi lempparibändini HB. Keikka oli oikein hyvä, olin tosi tyytyväinen kun mentiinkin sinne eikä Nokialle. Sampparockissa oli myös puhumassa Kari KK Korhonen, todistus oli hyvä ja lähes parikymmentä nuorta halusi tulla uskoon!
Viime sunnuntaina poikkesin yrittäjämessuilla ja loppupäivä menikin sitten Lehtimäellä esteratsastuskisoja katsoessa.

Reetan kanssa on ajeltu nyt aika säännöllisesti. Teen sellaisia 30-40 minuutin lenkkejä, joista suurin osa matkasta mennään kävellen. Oikeastaan Reeta saa mennä aika lailla sitä vauhtia mitä haluaa. On meillä ollut lennokkaita lenkkejä ja matelulenkkejä. Ja jänniä lenkkejäkin, kun on tullut jos vaikka mitä tiellä menevää vastaan... Opin jopa senkin, että kärry voi myös pysähtyä nopeasti! Yleensä kun istun etukenossa ja olen varautunut nopeisiin lähtöihin, niin kerranpa traktorin tullessa takaapäin, Reeta otti muutaman raviaskeleen ja sitten pysähtyi äkisti. Onneksi sain toisella kädellä otettua tukea kärryn etuosasta, muuten olisin lentänyt nenälleni Reetan peffan päälle.
Mutta ajamisesta olen nauttinut aivan suunnattomasti! Se on niin hienoa kun siitä ehti unelmoida pari vuotta ja nyt se on totta. Mä olen niin onnellinen Reetasta, kun se oppi ajamisen niin helposti.

Tällä viikolla vietän talvilomaa! Kauan sitä on odotettu, mutta nyt se on jo lopuillaan.
Aloitin lomailun oikeastaan jo päivää ennen, kun pidin viime viikon perjantain pekkasvapaata. Lähdettiin oikein isännän kanssa Tampereelle messuille. Siellä oli ihan uusi Hevoset 09 messutapahtuma ja reissu kannatti tehdä, oli mukavat messut. Parasta antia oli näytökset, tämä kaikista upein:

Kuviakin laitoin kuvablogiin, käykäähän katsomassa jos messut jäi väliin.

Ostoksia messuilta tuli tehtyä jonkin verran. Ostin itselleni ratsastushousut, Reetalle glitterisuihketta, kärryyn vetoliinoille pikakiinnittimet, ja sitten vielä nämä suojat. Oli ihan pakko, kun löytyi noin pienet.


Reeta sai sitten ajokoulusta todistuksen ja viettää nyt pientä lomaa. Pihakin on niin liukas että tosi varovasti pitää kävellä. Mutta metsässä ei ole liukasta, ja käytiinkin lenkillä tässä yksi päivä. Metsän keskellä on pelto, jossa uskalsin päästää Reetan ihan vapaaksi ja kuvailla.


Sunnuntaina oli taas ratsastusseuran keilailu. Se on ihan mukavaa puuhaa, urheilua jossa ei tule hiki. ;)


Maanantaipäivän vietin kaverin luona ja pidettiin "ompeluseuraa", sain nämä sukat hyvälle mallille ja nyt ne on vihdoin valmiitkin. Lankana on Isoveli Color.

Otin Milankin mukaan tutustumaan pieneen mopsipoikaan. Ilmeet ehkä kertookin miten tapaaminen sujui. Eli juostiin vuoronperään toisiaan karkuun...


Lomaa edeltäneen parin viikon aikana suoritin ensiapu II -kurssin. Olihan se aika rankka neljä iltaa kahdessa viikossa, mutta tarpeen oli kurssi. En muistanut enää paljoakaan ykköskurssilla opituista asioita. Nyt sai taas "potkua" turvallisuusasioihinkin ja hankin uuden ensiapulaukun autoon ja pienen retkipakkauksen jonka voi ottaa kärryajeluille mukaan.


Tampereen reissulla ehdittiin poiketa Biltemassa ja ostin sieltä naruja. Pitkään on ollut haaveissa kokeilla itse naruriimun solmimista, mutta sopivaa narua ei ihan helposti löydykään. Täällä Pohojammaalla kun ei veneilyä paljoa harrasteta, niin narutarjonta on kaupoissa aika suppeaa.
Eilen illalla sitten aloitin, purin, solmin, purin, solmin. Yö tuli jo vastaan ja jatkoin tänään. Purin ja solmin taas. En katsonut tunteja kauanko siinä lopulta meni, mutta valmiiksi tämä tuli.

Hommasta olisi toki voinut päästä helpommallakin, jos olisi tyytynyt yksinkertaisempiin solmuihin. Mutta halusin tehdä täsmälleen samanlaiset kuin valmiina ostamassani amerikkalaisessa naruriimussa. Turvan alle tulevan solmun tein netistä löytyvällä ohjeella, muut solmut yrityksen ja erehdyksen kautta. Ongelmia tuotti narun jäykkyys ja se ettei solmua tehdessä voinut tietää miten päin narut asettuvat solmun jälkeen. Turvan päältä ne menivät ihan väkisin kieroon, mutta onnistuin lopulta saamaan se suurinpiirtein siististi.

Keskiviikkona olin Seinäjoella seminaarissa, jonka aiheena oli sosiaalipedagoginen hevostoiminta. En ollut ennen aiheesta kuullutkaan ja vaikutti todella mielenkiintoiselta. Vaikka aihe ei itseäni suoranaisesti kosketa, niin seminaarin esitelmöijän kertovat esimerkit elävästä elämästä tallilla laittoivat kyllä itseänikin miettimään, että miten käyttäydyn ja olen aikuisena lasten ja nuorten kanssa kun talliyhteisössä olen.

Tuvan nurkalla näyttää tältä! Kevättä se tekee.


Tässä vielä yksi vanhempi kuva, löysin blogikuvakansiostani. Olen sen joskus sinne laittanut mutta olin näemmä unohtanut sitten laittaa aiemmin näytille. Se on meidän Santeri päiväunilla.

Olenpa sitten ollut tylsä, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tuntuu että ei vaan ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Käsitöitä ei ole valmistunut yhtään mitään. Eikä nyt oikein mitään muutakaan erikoista tapahtunut, vaikka koko ajan tuntuu olevan menoa ja kalenteri täysi.
Tässä nyt muutamia kuvia joita on tullut räpsittyä, hepallisia juttujahan nämä on...

Jääraveissa 1.3. sain tällaisen ihanan kuvan ponilähdön voittajasta. Poni on nimeltään Ajoksen Kaunotar.


Viime lauantaina pääsin maastoon ratsastamaan Paukku-hepalla. Rämmittiin lumisella pellolla ja Paukku oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. :)


Reetan kanssa ollaan edelleen harjoiteltu ajamista, viime sunnuntaina käväistiin vähän ekaa kertaa jo tielläkin. Silloin olikin ihanan aurinkoinen päivä.


Isäntä oli viime viikon talvilomalla ja innostui jatkamaan remonttia, joka on aloitettu... hmm. joskus 8-9 vuotta sitten! Siitä saakka on siis oltu ilman keittiön kaakeleita ja väliaikaisilla tasoilla. Nyt on kaakelit ja tasot ja leivari ja puuhellakin uudelleen saumarapattu. Ja tupa ihan hyrskyn myrskyn...


Tässä blogitauon aikana olen osallistunut pariinkin heppakoulutukseen. Ensiksi olin luennolla jossa eläinlääkäri kertoi hevosten ruokinnasta ja sen vaikutuksesta hevosten sairauksiin. Sitten kävin kahtena lauantaina Lehtimäen opistolla, jossa opiskeltiin hevostenkäsittelyä. Sille kurssille on tulossa jatkoakin ja varmasti menen. Mulla on niin kyltymätön tiedonjano ja oppimisenhalu näissä heppa-asioissa. Mutta en vaan jaksa mitään lukea kirjoista, vaikka niitäkin on tullut ostettua. Siksi on kiva käydä kursseilla ja vaan kuunnella ja katsella kun asioista kerrotaan ja näytetään.

Osittain heppajuttuihin liittyen menin taas ensiapukurssillekin, se alkoi eilen. Minähän suoritin ykköskurssin syksyllä 2007, joten nyt on vuorossa 2. kurssi. Hevosteluhan on tapaturma-altis laji, joten hyväksi on oppia niitäkin asioita. Vielä kun joku järjestäisi hevostenkin ensiapukurssin!

Tässä vielä lopuksi meidän Meirami. Isäntä oli kuvaamassa kärryajelua, mutta katti päätti tulla mukaan kuviin. ;)

Onpa taas viikot kuluneet. Mulla on ollu yhdet sukat kesken jo jonkin aikaa ja ajattelin että bloggaan vasta sitten kun ne ovat valmiit. Eilen illalla ne sitten tulivat valmiiksi ja sain ne jopa kuvattuakin heti.

Lankana Kirjopirkka ja tällä kertaa tein molempia sukkia yhtä aikaa, kun tuli silloin ELMA-messuilta ostettua tuplakappale 3 mm pyöröpuikko. Kun lanka oli 50 gramman kerässä, onnistui molempien neulominen samaan aikaan kivasti. Värit meni kohtuullisen hyvin tasan, toiseen sukkaan jouduin kyllä tekemään yhden kerroksen vähemmän kuin toiseen. Se tuossa yhtä aikaa tekemisessä onkin hyvä juttu, että voi kohdistaa raitoja paremmin.

Viime viikolla sain taas yhden jo vuosia kyteneen haaveen toteutettua ja hankin matoksi mustavalkoisen lehmännahan. Normaalistihan ne maksavat mansikoita ja hunajaa, mutta nyt oli joku konkurssipesän loppuunmyynti ja sain nahan halvalla. Siinä oli kyllä reikä, mutta sain mukaan tuon taustalla näkyvän puolikkaan taljan paikka-aineeksi. Leikkasinkin siitä paikan, mutta jouduin toteamaan että se on paksumpaa kuin iso talja ja lopulta leikkasin paikan ison taljan reunasta. Paikkaaminen onnistui siis ihan kivasti eikä sitä huomaa matosta, varsinkaan kun siinä päällä on aina keinutuoli. Paikkapalasta sain siis toisen ihan kivan kokoisen maton. Sanovat että nahasta on helppo siivota eläinten yrjöt, saa nähdä sitten pitääkö paikkansa. Vielä ei ole kukaan siihen puklannut. Mutta roskat nahan päällä näkyy paremmin kuin entisellä matolla näkyi.


Viime lauantaina pidettiin pitkästä aikaa oikein shoppailupäivä ja käytiin Tampereella ja Ideaparkissa. Kävin peräti neljässä hevostarvikeliikkeessä, mutta vain yhdestä tein ostoksia. Ostin Reetalle punaisen fleeceloimen, suitset, satulavyön ja jalustimet. Mä olen tosi onnellinen tuosta loimesta, kun se on sopiva ja ennen kaikkea niin hieno!


Prosessineulojan blogista vinkin saaneena kävin Tampereella myös Lankaideassa. Valinnan vaikeushan siellä tuli. Lopulta valitsin "vain" kaksi vyyhteä Mirasol Miski Baby Llama -lankaa, punaista tietysti. Laamanvillaa mulla ei vielä olekaan ollut. On aivan ihanan pehmeää, mutta ei aavistustakaan mitä näistä tulee. Todennäköisesti ovat kokoelmissa aarteena ja silloin tällöin hiveltävinä. :)

Moniväristä merinolankaakin oli jo näpeissä, mutta sentään vielä joku järjen hiven kuiski, että mullahan on kotona jo melkein samanlaista, siis syksyn käsityömessuilta ostamaani Jitterbugia.

Viime viikolla pidin töistä yhden pekkaspäivän ja kävin katsomassa Reetan sukulaisia taas. Reetan pikkuveli on jo potra poika, eiks olekin veikeä pikkukaveri? ;)


Reetan kanssa on nyt harjoiteltu ajamista useaan kertaan. Perä tahtoo olla turhan kevyt ja olen ommellut jo kolme potkuremmiä. Kaksi ensimmäistä versiota menivät heti ekalla kerralla rikki. Kolmas versio kesti ainakin ensimmäisen ajelun, mutta sen kiinnityssysteemi meni rikki, niin että itse remmi pääsi liusumaan peffan päältä. Seuraavalle kerralle on taas jo uudet viritykset. Valmiina myytävät ponien potkuremmit on Reetalle ihan liian isoja, siksi mun on pitänyt miettiä näitä omia virityksiä.

Kummityttöni oli meillä yökylässä ja kokeiltiin ekaa kertaa Reetalle ratsastajaa satulan kanssa. Reetan blogista löytyy lisää juttua siitä.

Hyvää tätä vuotta!
Tajusin juuri, että mulla on tähän bloggaukseen varattuna pelkästään heppailukuvia! Edes joululahjoja ei tullut kuvattua. Oliskohan siihen tarpeeksi hyvä selitys se, että eipä sitten tullut edes jouluksi kunnolla siivottua ruokapöytää, enkä jaksanut sitten raivata sitä kuvausalustaksikaan ja niin vaan joululahjat löysivät tiensä mikä minnekin, ilman että olisivat kuvaan päätyneet. Lahjoja kuitenkin jonkin verran tuli, vaikka tosi pienessä mittakaavassa mun perhe/ystäväpiirissä lahjotaan. Itse keskityin tänä vuonna antamaan syötäviä lahjoja, eli pipareita ja pikkuleipiä eri tavalla pakattuina. Villasukkia meni lahjaksi kahdet ja ne olenkin jo molemmat täällä esitellyt aiemmin.
Joulun vietto sujui aika perinteisissä merkeissä; aattona käytiin mun vanhempien luona syömässä ja saunomassa ja tultiin illaksi kotiin. Kotiin tullessa tuntui siltä, että ehkä ensi vuonna ollaan ensimmäistä kertaa aattopäivä kotona. Joulupäivänä teimme perinteistä joulupizzaa ja löhösimme pizzaa syöden sohvalla ja leffoja katsoen. Mutta siihen päivään sisältyi myös koko joulun ajan huipennus ja unelmien täyttymys: kokeiltiin ensimmäistä kertaa Reetalle kärryjä perään ja hienostihan se meni! Tapaninpäivänä olin tallilla ja lauantaina tehtiin sukulaisvierailu Pohjois-Savoon Keiteleelle.
Sunnuntaina pääsin sitten vihdoin jouluratsastukselle ja se olikin oikein 3 tunnin maastovaellus. Sain mennä Paukku-hepalla, joka on jo eläkepäiviään viettävä tallin suosikkiheppa. Sen selästä ei tarvinnut pelätä tippuvansa, vaikka kerran mentiinkin vähän lujempaa, kun Paukku pelkäsi moottorikelkkaa.


Välipäivät mulla oli töitä, ja uuden vuoden aattona olin koko päivän autoilemassa, kun lähdin kaveriksi hakemaan yhtä ponia toiselta puolelta Suomea. Päivä oli pitkä ja kotiin tultuani en sitten jaksanut valvoa edes vuoden vaihtumiseen saakka. Uuden vuoden päivä menikin vielä palautuessa ja perjantaina oli taas työpäivä.

Reetan ajokoulutuksessa oli tänään neljäs ajokerta ja nyt kokeiltiin menoa ilman taluttajaa. Kolmella ensimmäisellä kerralla on ollut päässä vain riimu ja aluksi talutettiin molemmin puolin naruista. Tänään laitettiin myös suitset ja ohjat ja mentiin ihan oikeasti. Ohjasajoa on toki harjoiteltu aiemmin ja opit oli aika hyvin Reetalla jääneet mieleen. Vain yhden kerran ohjaus petti pahemman kerran ja mentiin lumipenkkaan, josta isäntä meidät auttoi pois. Intoa Reetalla oli vaikka miten, vauhtia siis riitti mutta eipä noin pieni poni kauhean lujaa pääse vaikka täysiä päästäisikin.


Pakkanen on paukkunut ja luonto näyttää tosi kauniilta. Kun sitä vaan tarkenisi katsella! ;) Tänään ennen ajeluharjoituksia yritin vähän kuvailla Reetaa talvisessa maisemassa. Hiukan vaikeaa se on saada kuvaa, jossa poni ei olisi turpa maassa tonkimassa löytyykö lumen alta jotain syötävää...


Näin vuoden vaihtuessa sitä vähän miettii mennyttä ja tulevaa. Uudenvuoden lupauksia en ole harrastanut, enkä liioin ole tehnyt mitään listauksia mennen vuoden käsitöistä. Viime vuodesta parhaiten mieleen on jääneet kesälomareissu Kolille ja Reetan kanssa hyvin sujunut agilitynäytös match show:ssa. Ikävempänä asiana jäi mieleen kesäinen sairastaminen.
Yhden päätöksen uudelle vuodelle kuitenkin tein, sitä olen toki kypsytellyt jo pidempään eikä se nyt kauhean radikaali juttu ole. Päätin lopettaa jäsenyyteni tilkkuyhdistys FinnQuiltissä ja liittyä sen sijaan Suomen hevosenomistajien yhdistykseen. Asia nyt vain on niin, että 10 vuoden intohimoisen tilkkuilun jälkeen into lopahti täysin, eikä ole enää palannut vaikka olen jo parisen vuotta sitä odotellut. Mielen ja ajankäytön ovat sen sijaan valloittaneet täysin hepat ja nyt tosiaan kun sain kesällä Reetan rekisteripaperitkin, niin voin tuohon hevosenomistajien yhdistykseen liittyä.

Ja vinkkinä vielä tässä lopuksi, että Reetan blogissa on meneillään arvonta.

Mulla on ollut "joulu" jo tällä viikolla. Yksi unelmani toteutui, kun sain hankittua veronpalautusrahoilla Reetalle kärryt! Kärryt tulivat osina ja kokosin ne renkaita vaille valmiiksi tuvan lattialla. Isäntä nappasi kuvan.

Renkaat laitettiin paikalleen ulkona, mutta koska en ole vielä ehtinyt kärryä päivänvalossa ulkona näkemään, siitä ei ole tämän parempaa kuvaakaan. Samassa lähetyksessä tuli Reetalle satulakin, sitä kokeilin jo kerran selkään, mutta ei ole kuvia siitäkään. Myös valjakkovaljaat olen ostanut, niistä olen vasta silaa ja rintaremmiä alustavasti kokeillut. Silapehmusteen tarranauhoja pitää pidentää, projekti on hiukan vaiheessa.
Vaikka se isoin unelmani on siis päästä Reetalla kärryttelemään, ei vielä ole kuitenkaan mitään kiirettä. Tavoitteena kun on, että ensi vuosi harjoitellaan ja vasta vuonna 2010 kun Reeta on nelivuotias, oltaisiin varsinaisessa ajelukunnossa.

Viime viikonloppuna vietimme Tallin joulua. Paikalla oli viime vuotta vähemmän väkeä, mutta "pidot" eivät olleet ollenkaan huonommat. Viime vuonna ei ollut lunta tätäkään vähää ja joulupukki tuli kärryllä. Tällä kertaa pukki sai rekikyytiä, samoin yleisökin.

Talliin tuotiin joulukuusi ja minä hoidin siihen koristeet. Laitoin kaikkea mitä hevoset voi sitten syödä; näkkileipiä, pipareita, porkkanoita ja kuivia ruisleipiä.

Tallille mennessä hoksasin, että olin unohtanut latvatähden. Olkia ei tallilla ollut, niin tekaisin sitten häthätää tähden heinistä ja paalinarusta.


Yhden pipon olen saanut tässä välissä aikaiseksi. Kulutin tähän jämälankoja; siihen upposi Novitan Cloudin jämät, samoin Regia Softin loput ja päälaella piti jatkaa Alpacalla. Se tosin oli ihan täysi kerä, mutta ainut edes suurin piirtein sopiva lanka.

Tästä piposta tuli aika kiva. Ehkä aavistuksen liian matala, mutta sopivan pehmeä ettei kutita, ja kuitenkin napakka. Jännä että Cloud ja Regia Soft kumpikin on yksinään aika löysää lankaa, mutta tosiaan näin yhteen neulottuna ovat ihan erilaisia kuin yksinään.

Koissulille ostimme joululahjaksi The Possun. Olen monta kertaa kaupassa painellut tuollaista kädessäni, mutta nyt vasta tuli ostettua.

Kuvittelen jo mielessäni, minkä sydänkohtauksen saan kun joskus keskellä yötä unissani könyän vessaan ja astunkin possun päälle. Se meinaan röhkäisee aika reippaalla äänellä... Mila ei muuten sitten kovin innostunut tuosta ollutkaan. Äänestä se kyllä tykkää, mutta ehkä tuo on sille leikkimiseen liian iso.

Tällä viikolla on käyty oikein kahteen kertaan Seinäjoella shoppailemassa. Keskiviikkona haettiin joululehtiä ja samalla reissulla ostettiin myös uusi vedenkeitin ja leivänpaahdinkin. Paahdinta meillä ei ole ennen ollutkaan ja nyt on sitten ahkerasti syöty paahtiksia muutaman päivän ajan.
Tänään lähdettiin uudestaan Seinäjoelle, oikeastaan vain hakemaan yhtä joululevyä. Olikin ensimmäinen ikinä ostamani joululevy ja vähän pettymys. Samalla etsittiin vaatteita, ja ehdin Rustoopuoriin hakemaan pari kerää lankaakin.

Tämä on mulle uusi lankatuttavuus. Tähän liittyy hauska juttu. Eilen kävimme tätini luona, ja hän kertoi kuulleensa että yhdessä tietyssä kaupassa on Pirtaa. Jotenkin mun mieleeni nousi heti tämä pätkävärjätty lanka. No minähän tänään menin heti katsomaan, mutta siellähän olikin Novitan Pirta-lankaa, joka on täyttä tekokuitua. Vasta siinä vaiheessa muistin, että tämä lanka joka mulla oli mielessä, taitaakin olla Taito-shopeissa myynnissä. Ja tosiaan ehdin sitten juuri ja juuri Rustoopuoriin. Punasävyistä olisin tietysti halunnut, mutta kun ei ollut niin otin sinistä.

Se joululevy jonka ostin, on nimeltään Enkelten laulu, siinä on eri esittäjiä. Mun joululaululemppari on Paimenen yösoitto, ja se on tuolla levyllä. Alunperin olen tykästynyt siihen Ella Lahtisen esittämänä. Ella ja Sara Lahtisen Joulu sädehtii -levyn ilmestymisestä on kuitenkin jo niin paljon aikaa, ettei sitä taida olla myynnissä, eikä sitä kirjastossakaan ollut. Jos jollain on tietoa mistä sen saisi, niin laittakaapa vinkkejä.

Paimenen yösoitto

hän kulki pitkän matkan sen yli vuorien
kautta kuivien joen pohjien vettä etsien
joka aamu toivoi noustessaan ei enää kauempaa
tänään löydän kyllä peltomaan jolla lauma ravitaan

nämä aavat peltoaukeat kovin oudot on
ja lampaat vaiti raukeat tulis saada lepohon
kaipa tähän täksi yöksi jään en jaksa itsekään
hän laskee lauman lepäämään itse tuntee ikävää

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

jo laskee huilun huuliltaan tammen runkoon painaa pään
uni houkuttaa yön kulkijaa aivan hetkiseksi vaan
muttei silmiänsä ummistaa voi kun hän nähdä saa
enkeli on tullut taivaastaan jokin viesti mukanaan

minä tulin tänne kertomaan syntymästä kuninkaan
joka ilman miekkaa valtikkaa voittaa kaikki kuninkaat
ei koskaan käy hän sotimaan sopua hän rakastaa
eikä koskaan tule nousemaan ketään häntä suurempaa

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

säv. & san. Jari Levy