elossa!

Hups vaan, kun hurahti siinä yli neljän kuukauden bloggaustauko! En toki ihan bloggaamatta ole ollut, vaan Reetan blogia olen päivitellyt säännöllisesti. Sitäpä mun elämäni on ollut lähes koko kesän, kaikki kertomisen arvoinen on liittynyt jotenkin Reetaan. Näyttelytouhuja ja kaikkea muutakin, mutta ehkäpä te joita ne kiinnostaa, olette niitä käyneet lukemassa, en siis ala toistaa niitä tässä.

Käsityöt on jääneet aika vähälle ja ne vähäisetkin liittyy melkein kaikki jotenkin heppoihin. Naamakirjaan olen näitä kuvia kesän mittaankin lisäillyt ja sieltä nyt poimin tähän.
Vanhin kuva oli keväältä, vappunaamiaisiin tein Reetalle asun. Itse pukeuduin punaiseen ponchoon ja siihen sopivaan teemaan sitten suunnittelin Reetankin asun.

Tarkoitus oli tehdä tuo viitta fleecestä, mutta kun ei kaupassa ollut juuri sillä hetkellä punaista, niin otin sitten tuollaista enstex-kangasta ja se taisikin olla todella hyvä valinta! Siihen ei nimittäin tartu karvat. Vaikka oli sen liukkauden kanssa sitten hankaluuttakin, kun viitta pyörähti aina ympäri, niin että selän päälle kuuluva kohta roikkui edessä. ;) Olen siihen myöhemmin lisännyt mahan alle kuminauhan ja sään kohdalle nauhan jonka voi palmikoida harjaan. Viitan reunustin tuollaisella ihanalla hapsunauhalla, jota olen joskus aikoja sitten ostanut. Viitan koko pitikin suunnitella tuon nauhan pituuden mukaan, sitä kun ei enää löytynyt mistään lisää.
Punaisena vastaavaa nauhaa löytyi ja siitä sitten tein nuo jalkajutut, niissä on vaan nailonnauhaa pohjana ja tarranauhakiinnitys. Suitsia tuunasin hapsunauhalla, joka on jo uusiokäytössä. Alunperin nuo nauhat ovat olleet mulla koristeena farkkujen lahkeissa.


Muutamia pussukoita innostuin ompelemaan alkukesästä, nämä oli kivoja tehdä pienessä sarjassa ja niitä olen antanut lahjoiksi vähän sinne ja tänne.
Näillä neljällä ensimmäisellä osallistuin naamakirjassa johonkin luovien ihmisten vaihtojuttuun ja sitten innostuin tekemään niitä vielä lisää toisessa sarjassa ja eri kokoisina. Pussukan koon määrää vetoketjujen pituus.



Joskus kesällä tein kaverille toisenkin jouhikorun, tämä on ihan samalla systeemillä tehty kuin edellinenkin. Eli punoin sen neljällä säikeellä, päät kiinni pikaliimalla ja lukot päihin. Näkyy vähän huonosti kun on mustista jouhista.



Uusin käsityö on ihan parin viikon takaa. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloitin näiden suitsien suunnittelun joskus reilu vuosi sitten, kun ostin hevostarvikekirpparilta käytetyt suitset. Otin siis soljet niistä. Alunperin suunnittelin tekeväni nämä ihan toisesta nauhasta, mutta kun sitten löysin kotikylän kesämarkkinoilta räikeän pinkkiä nauhaa, tiesin heti, että tämä on se oikea materiaali.

Piti sitten ostaa vielä uusi kolvikin, kun vanhassa oli liian iso piikki. Uusi kolvi on just passeli, sillä siis sulattelin nauhan päät ja reijät. Palat kiinnittelin ompelukoneella ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Normaaleista suitsista nuo poikkeavat siten, että poskihihnojen yläosassa ei ole solkia. Halusin tehdä suitsista mahdollisimmat yksinkertaiset ja siksi niissä ei ole paljoa säätövaraa. Yleensä Reetalle ei löydy täydellisesti sopivia suitsia kaupasta ostaen, mutta nämä on nyt juuri hyvän kokoiset, kun on omien mittojen mukaan tehdyt. Ne olivat päässä yhdessä näyttelyssä jo, ja arvostelupaperissa lukee maininta "ihanat suitset". :D

Kesä sitten oli ja meni, nyt kun sää kylmeni aloitin taas tekemään villasukkia. Löysin Novitan 7 Veljestä Linnut -lankaa kaupasta ja siitä se inspis taas lähti. Onkin ollut neulontainspis ihan kateissa koko kesän. Neulepussukka matkusti pari päivää ympäri Suomea autossakin, mutta enpä vaan tullut silloin pussukkaa edes avanneeksi. Toivottavasti nyt tekeillä olevat tulevat joskus valmiiksi.

Tämä syksy tuo elämääni uutta haastetta, aloitan opiskelut työn ohessa. Opiskelupaikan hakeminen oli ihan yhtäkkinen päähänpistos, eikä motivaatiota voi nyt mitenkään kovin korkeaksi sanoa. Mutta kokeillaan nyt, ei sitä korkealta tipu vaikka päätyisikin sitten keskeyttämään opinnot. Opiskelu on verkko-opiskelua, lähijaksoja on pari päivää kuukaudessa. JOS ja iso JOS kaikki menee hyvin ja mulla riittää aika ja rahkeet, valmistuminen datanomiksi siintäisi 2,5 vuoden päässä.

helmijuttuja

Kevät on jo pitkällä eikä villasukkien neulominen ole enää huvittanut. Lankoja on toki jemmassa vaikka miten paljon, mutta into vaan puuttuu.
Nyt on ollut kaikenlaisia heppoihin liittyviä juttuja ja olen ollut menossa lähes joka viikonloppu. Ja sama meno taitaa jatkua kesään saakka. Olen edelleen niin pohjattoman utelias näkemään, kokemaan ja oppimaan kaikkea mahdollista heppoihin liittyvää. Jotenkin tuntuu että kun hurahti heppoihin vasta näin aikuisiällä, on kova tarve yrittää haalia kaikki se tieto, taito ja kokemus, jota jotkut toiset ovat kartuttaneet koko elämänsä ajan.
Shoppailuunkin heppahulluus on vaikuttanut radikaalisti. Ennen piti kiertää aina kaikki kangaskaupat, mutta nykyään menee kaikki liikenevä joko ponin vermeisiin tai itselle ratsastuskamppeisiin. Juuri tässä naureskelin, kun katsoin upeita tanssitrikoita, että enpä raaski ostaa. Mutta saman hintaisen loimen Reetalle voisin ostaa tuosta vaan. ;)

Pari viikkoa sitten kävin Tampereella heppamessuilla. Messut oli tosi hyvät ja tulihan sieltä Reetalle tuliaisia. Löysin punertavat suitset, joiden tuunaamista aloin sitten heti suunnitella. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin käyttää helmiä ja tehdä tuunauksen niin, että sen voi myöhemmin vaikka purkaa ilman että jää jälkiä. Googlettelin pisaran muotoisia helmiä ja Villihelmestä löysin sopivia. Tällainen on sitten lopputulos.


Samaan tilaukseen keräsin sitten muutakin kiinnostavaa mitä Villihelmestä löytyi. Mielenkiintoisia olivat aakkoshelmet, niitä tilasin kahta lajia. Toisilla, litteämmillä tuunasin sitten myös Reetan uutta riimua.

En ollut aiemmin Villihelmestä tilannut, mutta tämä ensimmäinen kokemus firmasta on tosi hyvä. Tilaus tuli nopeasti ja oli sitä mitä odotinkin, lisäksi toimituskulut olivat ihan kohtuulliset.

loimitusta

Lomaviikko se sitten oli ja meni. Ihan kivasti sain relattua ja sen pidinkin loman prioriteettina nro 1. Kiireellisyysjärjestyksessä toisena oli Reetan villaloimen ompelu valmiiksi. Olin sen aloittanut joskus silloin kovien pakkasten aikaan, mutta inspiraatio ei oikein riittänyt. Mutta lomalla se sitten tuli valmiiksi, tällainen siitä tuli.

Väri on melkoisen ärhäkkä, mutta siihen on hyvä syy. En löytänyt kaupasta tarpeeksi paksua villakangasta ja suuntasin sitten hankintamatkalle kirppareille. Tämä oli ainut villaviltti jonka löysin. Ja onhan tuo toki pirteä väri, mutta omaa silmääni olisi miellyttänyt paremmin joku punasävyinen. ;)
Tässä kuvassa näkyy noi etukiinnitykset, niiden funtsaamisessa menikin tovi. Halusin jonkin verran säätövaraa tuohon kaula-aukkoon, mutta solkikiinnitys ei ollut mahdollinen, koska en löytänyt sopivan väristä nailonnauhaa, johon voisi tehdä reikiä sulattamalla. Tuollaista beigen väristä puuvillanauhaa sen sijaan löytyi, samaa sävyä jota oli kanttausnauha ja mahavöiden nauhat.

Tuolla etukappaleiden välissä on myös tarranauhaa, joka pitää alempana olevan reunan paikoillaan.
Takapäähän suunnittelin jotain koristekuvaa jossa olisi R-kirjain, mutta satuin löytämään tuollaisen valmiin väreihin sopivan kuvan ja laitoin sitten sen. Hännän alla on naru ja myös jalkalenkit, ne nappasin valmiina vanhasta loimesta. Eli tämän loimen pitäisi pysyä hyvin paikallaan, tarkoitus on että sen voisi pakkaspäivinä laittaa ajon jälkeen hiukan hikisen ponin päälle tarhaan. Ei vaan sitten ehtinyt enää tämän talven pakkasille, joten jää odottamaan ensi talvea. Toivottavasti Reeta ei vaan nyt sitten kasva enää ja loimi jää pieneksi!
Tämän loimen kaavana käytin sopivan kokoista fleeceloimea. Siinä ei ollut muuta muotoilua kuin pari laskosta peffan päällä, joten aika helppo oli vaan asetella loimi kaksinkertaiseksi taitetun viltin päälle ja leikata siitä. Takaosasta leikkasin vähän pidemmäksi, että oli sitten varaa niille laskoksille.

Siskon pojille ompelin myös pari verhokappaa, löysin Keskiseltä upeita kankaita niitä varten. Toinen poika toivoi pääkalloja ja toinen liekkejä, molempien toiveet oli helppo toteuttaa. Verhoista ei ole vielä kuvia saatavilla, joten palaan niihin varmaan myöhemmin.

sarvia ja sukkia

Vaihdoinpa sitten vihdoin blogin pohjaa. Olin kyllä muuten ihan tyytyväinen entiseen, mutta kun se oli niin vanha, ei siinä toimineet uudemmissa blogeissa olevat hienoudet. Linkkien lisääminen oli todella vaikeaa, kun piti käydä koodiin kirjoittamassa. Mutta suurin puute oli, että blogin alareunasta puuttui linkki "Vanhemmat tekstit". Päätin siis vaihtaa uuteen pohjaan että pääsen käsiksi noihin uusiin ominaisuuksiin. Täydellisen tyytyväinen en tähän pohjaan ole, mutta saa nähdä saanko aikaiseksi muokata enempää...

Sain tässä jokin aika sitten kaverilta sarvia, jotka oli sahattu nupoutettavilta lehmiltä. En ollut ennen lehmänsarvia käsitellyt, mutta arvelin ettei se niin paljon voi poiketa vuohensarvien käsittelystä, etteikö sitä kannattaisi yrittää.
Vuohensarvissa riittää yleensä tunnin keittäminen, että luutohlo lähtee sarven sisältä. Vaan lehmänsarvissa ei riittänyt, keitin niitä tuntikausia ja silti luut olivat tiukassa. Isännän avustuksella nuijimalla ne kuitenkin lopulta lähtivät.
Keittelin sarvia sitten vielä toistamiseenkin, että sain pinnan pehmeäksi ja vuolin pinnasta siklillä sen mitä lähti.
Yhden sarven sahasin kokonaan kiekoiksi, muille en ole vielä tehnyt mitään. Kiekoista oli ajatuksena tehdä kaulakoruja ja yhden olen saanut valmiiksi.

Sahauspinnan hiomisessa on yllättävän kova työ ja noin pienen kappaleen käsissä pitäminen ei ole ihan helppoa. Mutta onnistui kuitenkin. Viimeisen hionnan tein vesihiomapaperilla ja öljysin pinnan ruokaöljyllä. Lopputulokseen olen tyytyväinen.

Tänä talvena on villasukille ollut todella tarvetta. Vaikka mulla on niitä iso korillinen, tuntuu että aina puuttuu just oikeanlaiset sukat. Tällä kertaa olin vailla sukkia, jotka istuu kuin valettu eikä varsi lörpsähdä. Sitä en vielä tiedä, onnistuinko saamaan tarpeeksi napakan varren, mutta tein nämä sukat 44 silmukalla aikaisemman 48 silmukan sijasta. Lankana on 7-veljestä Polkka.


Elän tällä hetkellä töissä todella stressaavaa aikaa ja tuntuu että vapaa-aikana ei jaksaisi oikein mitään. Kun kotiin pääsee, tekee mieli nostaa aivot narikkaan ja maata vaan sohvalla. Käsitöitä ja tarpeita olisi vaikka mitä, mutta nyt ei vaan huvita. Vaan enää on ensi viikko töitä ja sen jälkeen viikon loma. Sitä odotellessa!

pakkasen paukkuessa

Taas on aikaa vierähtänyt. Jonkinlaista blogiväsymystä on ollut siis havaittavissa. Ja taitaa olla muutenkin kevätväsymystä. Käsitöiden saralla on ollut aika hiljaista. Joululomalla tein pari pipoa, toinen odottelee tuunausta vielä ja toisesta taisi tulla susi. Se on huopuvasta langasta ja pitäisi joskus muistaa heittää pyykkikoneeseen, mutta siitä en oikein odota hyvää lopputulosta. Eli ei kuvia pipoista ainakaan vielä.
Ennen joulua kävin ostamassa Taitokeskus Ourasta pari lankakerää tädilleni joululahjaksi. Tuli siinä sitten ostettua itsellekin. ;) Eli Kirjo-Pirkkaa ostin, olen siitä jo aiemmin yhdet sukat tehnyt ja langan erittäin hyväksi havainnut. Nyt ostin toista väriä ja tälläkin kertaa lopputulos on mieleinen. Vaikka värin puolesta nämä sukat tuskin itselleni jäävät.

On kyllä ihana lanka senkin puolesta, että raidoitus menee tasan sukkaparissa. Ja mukavan paksuistakin lanka on, muistelen että 3,5 mm puikolla tein nämä.

Tässä muutama viikko sitten olin mukana kun kaverini käytti hevostaan klinikalla. Takaisin tullessa huomattiin hepan vähän polkeneen hännälleen kuljetuksen aikana ja pieni nippu jouhia oli irronnut. Minäpä nappasin jouhet talteen ja niitä pyöriteltyäni sain niistä aikaiseksi tällaisen kaulakorun.


Punoin jouhet neljällä säikeellä palmikoksi, päät kiinnitin pikaliimalla ja korulukot päihin. Annoin tämän synttärilahjaksi sille kaverilleni joka hepan omistaa.
Olisipa haave saada Reetan häntäjouhiakin koruksi, mutta sillä on niin pieni häntä, ettei siitä malta mitään leikata. Enkä tiedä riittäisikö pituuskaan kaulakoruun.

Tämä talvi tuntuu olevan yhtä pakkasta ja lunta vaan. Viime viikonloppuna sentään aurinko vähän paistoi ja sain kuvattua Reetaa hangessa.

elossa ollaan!

Jep jep, elossa tosiaan ollaan, vaikka blogin päivittäminen on jäänyt pahasti muiden kiireiden jalkoihin.
Neuletöitä ei ole kovin paljon tullut tehtyä. Nämä sukat olivat kuukausikaupalla kesken, muistelen että aloitin niitä jo heinäkuussa ja vasta pari viikkoa sitten ne vihdoin valmistuivat. Lankana oli joku Opalin pätkävärjätty, sitä oli 100 gramman kerä, mutta koska neuloin kaksinkertaisesta langasta, se ei sitten riittänytkään oman jalkani kokoon. Sukista tuli sitten tällaiset tyhmät nysät, jotka eivät varmaan sovi kenellekään... Lankakin oli kerällä paljon kivempaa, neuloessa se oli jotenkin karkeaa ja tönkköä.


Hevosten otsapantoja tein alkusyksystä useampiakin, mutta vain tämä yksi tuli kuvattua. Se on niittivyöstä tuunattu "heavyhepan" panta. ;)


Puukäsitöitä tein kanssa vähäsen pitkästä aikaa. Kävin ekaa kertaa Seinäjoella uudessa askarteluliikkeessä ja sieltä tarttui mukaan vanerikirjaimia ja maalia. Taustat näihin kyltteihin sahasin itse vanerista.
Tämä eka tuli karsinan oveen.

Ja toinen trailerin perään.


Seinäjoen käsityömessuista on jo aikaa, sekin viikonloppu oli niin ohjelmaa täynnä, että ehdin vain pikaisesti piipahtaa messuilla. Tikkuajilla oli oma osastokin siellä, mutta hätäiseen ehdin vain moikata tuttuja, en yhtään istahtaa tikkuamaan. Mutta jotain ostoksia sentään tuli messuilta tehtyä. Tässä ensiksi langat, Tapion Kaupan osastolta tietenkin...

Ja muut ostokset. Hiomakiven ostin kavioiden vuolupuukkoa varten. Kimaltelevia tarralevyjä kypärätuunausta varten, tuossa jo ensimmäinen tarra liimattuna kypärään. Paras messulöytö taisi kuitenkin olla tuo musta nahka, jota on ihan puolikas vuota. Sitä käytinkin jo otsapanta-askarteluihin.


Vähän tässä yksi päivä ompelinkin. Taas kerran huomasin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näitä jalkaheijastimia kun suunnittelin aika kauan ja sitten kun aloin ompelemaan, se sujui kivasti ja nopeasti. Pohjana on siis punaista fleeceä (joka sopii valjaspehmusteiden väriin) ja päällä leveää heijastinnauhaa. Päät kiinnittyvät tarranauhalla ja laitoin vielä tuohon päähän nailonnauhan pätkän, siitä on näppärä ottaa kiinni tarraa avatessa.

Ja tässä ne jalassa, tulipa sopivat!


Ja missähän se mun aikani sitten kuluu... Heppajutuissa pääasiassa. Kaikenlaisia koulutuksia, tapaamisia, kursseja, kisoja ja kokouksia on ollut syksyn mittaan. Tässä kuitenkin kuvina ne parhaat hetket.
Eli Reetan kanssa kärryttelemässä.

Ja Paukun selässä ratsastelemassa "tätiterapiaratsastusta".


Viime lauantaina oli kotikylällä joulunavajaiset ja käytiin Reetan kanssa talutuslenkillä siellä saakka. Matkaa tuli yhteensä reilut 6 km. Kylällä monet kävivät Reetaa rapsuttelemassa, ja se olikin reissun tarkoitus. Siis totuttaa Reetaa ihmisiin ja hälinään, kun kotosalla vaan niin rauhallisesti elellään.

Reetalla oli pari vuotta sitten tekemäni kulkuskauluri ja selkään laitoin satulalaukuista tuunatut "reput". Niissä kulki mukana kamera ja vähän evästäkin.
Reetan blogissa on muuten meneillä arvauskisa, vielä ehtii osallistua jos on nopea!

Eläinperheestämme on yksi suru-uutinen. Vanhin kissamme, mustavalkoinen Santeri jouduttiin lopettamaan viime viikolla. Se oli satuttanut jossain toisen takajalkansa niin että polvi oli mennyt pahasti paikaltaan. Vein sen kuvattavaksi eläinlääkäriin ja kuvasta näki, ettei polvea olisi saanut enää korjattua. Olihan Santerilla ikää jo yli 10 vuotta, hyvä ja terve elämä takana.

loppukesän touhuja

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä bloggauksesta, vaikka mulla niin oli tarkoitus kirjoitella aikaisemmin... Ja nyt kun latasin kuvia, huomasin että mulla on vain ja ainoastaan eläinkuvia kaikki!
Mutta aloitetaanpas tuolta heinäkuun puolelta. Meitä pyydettiin Reetan kanssa esiintymään agilitynäytökseen Seinäjoella olleisiin ponikuninkuusraveihin. Upea mahdollisuus tehdä lajia tunnetuksi! Vaikka itse näytöspäivänä ei niin upealta tuntunutkaan, kun vettä satoi taivaan täydeltä eikä yleisöä sen takia ollut liiaksi asti. Mutta kokemusta tuli ja Reeta käyttäytyi näytöksessä todella hienosti, vaikka ennen sitä olikin ihan täpinässä. Tässä yksi kuva näytöksestä.

Kuva: Mervi Mäki-Neste


Päivää ennen näytöstä sain vihdoin toteutettua ison haaveeni. Käytiin ostamassa hevostraileri Reetan kuljettamista varten. Traileri on vanha, mutta hintaansa nähden ihan kelpo, eikä sen vetämiseen tarvitse pikku-e -ajokorttia.
Viikon päästä ponikunkkareista Reeta ja traileri saivat taas kyytiä, kun mentiin kesän huipputapahtumaan, match show:n. Sitä varten ehdin saada Reetan mikkihiiri-edustussetinkin valmiiksi.

Kuva: Annika Haarajärvi

Mikki-fleecen ostin jo muistaakseni vuosi sitten Eurokankaasta. Reunakantin olen ehtinyt tallettaa niin hyvin, että sitä ei ole löytynyt vieläkään, vaan jouduin ostamaan uutta nauhaa tilalle.
Riimun tein alusta lähtien itse, samalla tyylillä kuin edellisenkin, eli tässäkin on renkaat ym. helat vanhoista riimuista kierrätettyjä. Niskan taakse kehittelin tarrakiinnitteisen muovisen pikalukon. Tämä on siis turvariimu, muovilukon pitäisi hajota, jos poni tarkertuu siitä johonkin. Käytän tätä riimua siis kuljetuksessa. Turvan päälle ja sivuille ompelin pätkät mikkihiiri-koristenauhaa jota löysin joskus viime talvena Tampereelta Koskikeskuksessa olevasta käsityöliikkeestä.

Kuva: Annika Haarajärvi

Näyttely meni ihan kivasti ja Reeta sai punaisen rusetin. Edustettiin tietysti taas prinsessakruunussa. ;)

Kuva: Jenna Laikola

Näyttelyä varten suunnittelin ja tein show-pantoja tallin hepoille. Tässä kukkapanta jonka tein kaulakorusta.

Tämä panta on myös kaulakorusta.

Ja tämä helavyön heloista. Tämä panta on kaupan jos jotain kiinnostaa, koko on full, pituus 44 cm. Kävi hepan päässä vain kuvauksen ajan.

Tälle ponille laitettiin kangaskukka otsapantaan.

Kuva: Jenna Laikola

Jo viikon päästä tuosta mätsäristä käytiin jo toisessakin. Se match show oli Kurikassa ja sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Vettä satoi koko päivän eikä kukaan oikein nauttinut olostaan. Reeta käyttäytyi vähemmän prinsessamaisesti, mutta kokemusta saatiin taas. Kuviakaan ei kukaan vesisateessa ottanut.

Edellisessä bloggauksessa esittelin Reetan uuden satulan. Kun sen istuvuutta verrattiin vanhempaan satulaan, huomattiin että uusi on liian iso. Eli vanhassa vara parempi, ja niinpä myin uuden satulan pois saman tien.
Mutta nyt löysin vihdoin ja viimein shettis-kokoisen, punaisen satulahuovan. Kävin teettämässä siihen Reetan nimen Tuurin laatupainossa.


Tässä yhtenä päivänä ajelin Reetan äidin ja pikkuveljen laitumen ohi. Ja mitä silmäni näkivätkään, pikkuveli on vaihtanut väriä! Se on nyt lähes saman värinen kuin Reeta.


Tänä kesänä olen ihmetellyt perhosten vähyyttä. Tässä yksi iltapäivä näinkin sitten "koko kesän perhoset" samalla. Aurinko paistoi ulkorakennuksen seinään ja keltaisissa ovissa ja nurmikon keltaisissa kukissa oli yhteensä parikymmentä perhosta! Kaikki tätä samaa lajia.


Viime viikonlopun vietin taas näyttelyreissulla, mutta tällä kertaa olin kavereitten apuna heidän poniensa kanssa. Matka oli pitkä ja reissulla oltiin yön yli. Kavereitten ponit pärjäsivät näyttelyssä todella hyvin ja siitä on itsellänikin iloinen mieli vieläkin.

Farmaria ja muuta mukavaa

Tässä on edellisen bloggauksen jälkeen ehditty juhlia omat, kummitytön ja Reetan synttärit. No omia ja Reetan synttäreitä ei nyt niin kovin juhlittu tällä kertaa. Reeta sai porkkanoita ja myöhästyneenä lahjana vasta tällä viikolla uuden satulan.

Hiukan isompi tuo on kuin edellinen satula enkä tiedä istuvuudesta vielä mitään. Edellistä satulaa varten pienentämäni satulahuopa on tähän liian pieni, eli täytynee katsella sekin uusi taas.

Kotipaikkakunnalla oli sitten Spelitkin, mutta ne jäivät minulta tänä vuonna kokonaan väliin. Ei ollut oikein sellaista vetonaulaa esiintyjissä tällä kertaa. Mutta ei se mitään, sain mahdollistettua toisten osallistumisen kun menin hoitamaan kaverin lapsia.
Muutenkin ohjelmaa tosiaan riitti tuona viikonloppuna, kun sunnuntaina käväistiin Ylivieskassa poninäyttelyä katsomassa. Siellä oli agilitykisakin, ehkäpä ensi vuonna päästäisiin sinne osallistumaankin jos se silloinkin järjestetään. Kamera oli tietysti mukana ja kuviakin löytyy Kuvablogista.
Samalla reissulla käytiin katsomassa yhtä heppatraileria, mutta tällä kertaa kuva ei kertonut ollenkaan totuutta, vaan traikku oli ihan pettymys ja jäi ostamatta.

Viime viikonloppu kului Kokkolassa Farmari-maatalousnäyttelyssä. Oltiin molemmat päivät siellä ja ihan koko päivät vielä. Isäntä oli esittelemässä erään yhdistyksen teltalla ja mullakin kului aika rattoisasti.
Lauantaipäivän kiertelin ja katselin ja tein vähän ostoksiakin. Yllättävän vähän sieltä tosin löytyi sellaista, mitä olis ollut pakko saada. Tämän koru nyt tuli kuitenkin ostettua. Se on emaloitu enkä todellakaan muista kuka sen oli valmistanut. Niitä emalikoruja oli monenlaisia, mutta jostain syystä musta heppa oli se mihin silmäni iskin. ;)

Lankaa oli toki tarjolla monenlaistakin, mutta ei ollut aikomustakaan ostaa mitään. Vaan lähtihän sieltä vyyhti mukaan, satuin voittamaan jonkin lammasyhdistyksen arpajaisissa tämän ja ihan mieluinen voittohan tämä on! Siis aitoa pässinpökkimää.

Lauantaipäivän päätteeksi näin vielä vuohien lypsynäytöksen.


Sunnuntaina sitten oli aika kiireinen päivä. Puuhailin kaverin ponien kanssa ja tarkoitus olisi ollut ehtiä puunaamaan toisen kaverin ylämaan nautojakin, mutta ehdin vasta vähän ennen kehään menoa paikkeille.

Näyttelystä tuli menestystäkin, kuten kuvasta näkyy!

Ponien kanssa osallistuttiin sitten paitsi hevosrotujen esittelyyn, myös agilitynäytökseen! Upea tilaisuus tehdä uutta lajia tunnetuksi. Olin siis kaverin Nuusku-ponilla "lainaohjastajana". Reetan kuskaaminen noin kauaksi olisi ollut vähän hankalaa.


Tiistaina pääsin käymään "vähän" Reetaa isomman hepan kärryillä. Oli tosiaan pikkuisen erilaista tämä kyyti, lähinnä sen takia ettei tuolta peffan takaa näkynyt oikein mitään. :) Mutta mukavaa kyytiä oli, hyvin on tämäkin tyttö oppinut kärryjä vetämään.

Heppa on siis 3-vuotias, säkäkorkeudeltaan tällä hetkellä 181 senttinen shire! Edellä vetoapuna suomenhevonen.

Ja sentäs jotain olen saanut käsillänikin tehtyä. Tikkuajien KIP-päivänä vein Heleenalle kassillisen vanhoja tilkkulehtiä ja Heleena halusi ostaa minulle lankakaupasta lankoja. Valitsin sitten Fabelin paksumpaa versiota. Oikeasti tämä on juuri sellaista lankaa jollaisen tuloa markkinoille olen odottanut jo kauan! Siis tarpeeksi paksua pätkävärjättyä. Ja sukista tuli ihanat!

Tikuttelin 4 mm puikoilla, näihin meni lankaa vajaat 2 kerää. Toinen kerä piti keriä uudelleen koska värit meni päinvastoin kuin toisessa ja samalla piti ottaa tosi pitkästi pois että löytyi sama aloituskohta. Ellei olisi niin pitkästi mennyt lankaa siinä hukkaan, olisin ehkä tehnyt pidemmätkin varret. Mutta joka tapauksessa, olen sukkiin oikein tyytyväinen, raidoitus täsmäsi hyvin. Ja noin paksusta langasta valmistuivat nopeasti.
Lankaa oli muistaakseni sinisävyisenäkin, pitänee ostaa sitäkin joskus...

lomat on lusittu

Niinhän se luiskahti kesäloma käsistä. Paluu työelämään ottaa tiukille. Ei muuten, mutta yöunet tahtoo jäädä liian vähiin.

Mitään huippuhienoa erikoista ei tullut lomalla tehtyä. Mutta kaikkea pientä kivaa kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen lomaani. Yhtään yötä en ollut poissa kotoa, mutta päivän reissuja tehtiin moneen suuntaan. Käytiin mm. Tampereella, Iisalmessa, Vaasassa, Jyväskylän seudulla ja tietysti tässä lähempänäkin pyörittiin. Muisteltiin isännän kanssa, että on viimeksi oltu näin pitkään yhdessä vapaalla kaiketi kesällä 1994 kun nykyiseen kotiin muutettiin ja oltiin työttömiä.

Yllätinpä melkein itsenikin ja sain lomalla jotain pieniä käsitöitäkin tehtyä. Kummityttö oli pari yötä yökylässä ja tehtiin yhdessä pieniä ompelujuttuja. Tyttö valitsi kankaat, yhdessä mietittiin malleja ja minä sitten toteutin nämä.
Ensiksi valmistui kukkaro, heppahullulle tytölle hepankuva tietysti!


Sitten valinta osui perhoskankaaseen, josta tuli pieni penaali.


Ja lopuksi suunniteltiin kassia, siihen tyttö valitsi painokuvavarastoistani mustavalkoisen kissan.


Kassin toiselle puolelle tehtiin tytön nimi applikoimalla. Tyttö valitsi joskus tilkkuvaihdosta saamistani tilkuista keltaisia ja kirjaimet valittiin tietokoneen fonteista. Kahvojen kanssakin mietittiin, että tehdäänkö pitkät vai lyhyet, lyhyet niistä sitten tehtiin.

Kummitytön kanssa touhuttiin myös paljon Reetan kanssa. Joka päivä kokeltiin ratsastusta. Hienostihan se meni. Reetaa voisi nyt opettaa ratsastukseen ihan kunnollakin, mutta sopivan kokoista, tarpeeksi taitavaa ratsastajaa ei vaan ole tässä lähellä ainakaan saatavilla. Eipä se ratsastus Reetalle sinänsä pakollista ole, mutta hyvä olisi oppia kuitenkin sen verran että voisi joskus harkita vaikka tarjoavansa talutusratsastusta jossain tapahtumassa.


Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen! Ja talvi tulee taas pian, siksipä tikuttelin KIP:piä varten aloittamani villasukat valmiiksi kun pikkusormi alkoi taas taipumaan. Lankana on Silkkivillasta ostamani Filati Cervinia. Täyttä villaa, joten ei kauhean kestävät. Värit oli taas kerällä ja varressa kivat, mutta terässä menivät rumiksi läiskiksi... Tää on niin tätä!


Novitalta on tullut uusia lankoja ja siksi annoin itselleni luvan shopata pari kerää uutta Puro-lankaa. Kovastipa näyttää Noro-langalta ja nimikin on mun mielestä melkein kopio. Aitoa Noroa en ole koskaan ostanut, joten laatua en osaa verrata. Mutta tällaisen pesukoneessa huovutetun pipon sain aikaiseksi, värinä on Revontulet. Ohje on omasta päästä, tein 5 mm pyöröpuikoilla 96 silmukkaa, 15 cm neulottuani aloitin kavennukset kuudessa kohtaa. Pesukoneesta nostettaessa pipo oli kuitenkin liian korkea ja reuna ruma, joten saksin reunan pois ja virkkasin reunan nätimmäksi. Huovutin sitten vielä käsin reunaa ja lopulta tästä tuli ihan kiva.

Tarkoitus oli saada tuulta pitävä pipo, joka mahtuu isännän ratsastuskypärän ja pääni väliin. Hiukan tuo on siihen paksu, mutta uskoisin että ensi talvena tulee käytettyä kun Reetalla ajelen. Nyt kun tiedän mallin suurin piirtein toimivan, harkitsen tekeväni jostain ohuemmasta huopuvasta langasta myöhemmin samanlaisen.

Hepallisissa merkeissä tietenkin olen paljonkin lomaani viettänyt. Yhden mielenkiintoisen päivän vietin, kun käytiin kaverin hevosten kanssa Laukaalla hevossairaalassa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli hollantilaisen hevoskuiskaajan Piet Nibbelinkin demo ja klinikka Alajärvellä. Tässä kuva demosta, se oli siis yleisötilaisuus.

Itse klinikka kesti kolme päivää ja olin siellä kuunteluoppilaana. Mielenkiintoista asiaa tuli ja ehkä jotain jäi mieleenkin, vaikka en mä nyt mitään "valaistusta" siellä kokenut. ;)

Olen käynyt myös katsomassa Reetan viime kesänä syntynyttä pikkuveljeä, se asuu nyt Ruismäen tallilla. Masa on aivan ihana pikkuinen poni. "Onneksi" on ori, muuten tekis varmaan kamalasti mieli itselle... ;)

Toinen pikkuveli on syntynyt tänä kesänä, se on väriltään ruskea ja pilkuton. On se veikeätä noi ponien väritykset, kun on siis samat vanhemmat ja tulee noin eri värisiä varsoja.

Viime lauantaina kävin kaverin kanssa Kokemäellä shetlanninponinäyttelyssä. Matkalla käytiin parilla tallilla ja pääsin "ponitädin taivaaseen", kun näin näin paljon pieniä varsoja samalla kertaa!


Loman alkupuolella oli kunnon heinäpoudat ja meidänkin heinät saatiin hyvin kuivina latoon. Toivottavasti ei tule kauhean kostea syksy, etteivät sitten ladossa kostu. Tällä heinämäärällä mennään syksy, ehkä jo joulun paikkeilla pitää sitten ostaa lisää heiniä.


Reeta on juuri nyt ihanassa kesäkarvassa! Tätä vaihetta ei vaan kauaa kestä, veikkaan että kuun vaihteessa alkaa jo uutta talvikarvaa kasvamaan. Lyhyt kiiltävä kesäkarva on kyllä ihana!


Toissa viikolla oli Kurikassa uuden kuttulan avoimet ovet. Siellä tuli käväistyä ja olihan siellä kuttuja kerrakseen!


Pellolla on ollut ihmeellistä elämää tänä kesänä. Joku lintu siellä pesii ja sillä on ainakin kolme poikasta. Nyt poikaset alkavat olla jo isoja, mutta kävelevät ympäri peltoa ja ovat aika rohkeitakin. Onkohan tämä työhtöhyyppä vai mikä lie punkkarilintu?


Perhosia on meillä tänä kesänä ollut yllättävän vähän. Vasta nyt on muutamia ilmestynyt, enkä tämänkään lajia tunnista.


Tässä vielä kesäkuva Milasta.