26.2.16

Kurssituotoksia

Käsityökouluuni kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja ja niitä voi ottaa Taitokeskuksen lyhytkursseista. Monenlaista kurssia oli tälle keväälle tarjolla ja valitsin niistä kolme; nipsukukkaron, kuvansiirron puulevylle ja huovutettavan keppihevosen.
Kepparikurssi on vasta myöhemmin keväällä, mutta nipsukukkaron ja kuvansiirron olen jo käynyt.

Nipsukukkaroon otin kankaan ja applikoitavan kuvan omista varastoistani. Kurssilla olisi ollut tarjolla erivärisiä pellavakankaita johon olisi voinut tehdä painokuvioita. Mutta koska meillä oli käsityökoulussa juuri kankaanpainantaa, halusin mieluummin käyttää näitä omia hassuja kissakuvia applikaationa. Tämä mun pellavakangas oli pesemätöntä ja siksi vähän tönkömpää kuin kurssilta saatava. Mutta uskon että tuo pehmenee käytössä.
Kukkaroon tehtiin myös irrotettava hihna jolla kukkaroa voi kantaa olalla. Tykkään tässä mallissa erityisesti tuosta laskoksesta, se antaa kukkaroon hyvin tilaa ja sinne mahtuu ihan kivasti lompakko ja kännykkä.

Toisen kurssin aiheena oli siis kuvansiirto koivuiselle liimapuulevylle. Tein kaksi kuvaa, molempien korkeus on 20 cm. Kuvat tulostettiin peilikuvina lasertulostimella ja sitten kuva liimattiin liimalakalla puulevylle. Annettiin lakan kuivua pari päivää ja sitten kostetutettiin paperia ja alettiin hinkata niin että paperikuidut rullautuivat vähän kerrallaan irti. Eli paperi lähti siis kokonaan pois ja lakkaan jäi vain tulostusmuste. Lopuksi taulut vahattiin värittömällä puuvahalla.
Yllättävän kiva tekniikka oli tämä, tykkäsin. Ja lopputulokseen olen myös ihan tyytyväinen. Isompi kuva onnistui ehkä paremmin, koska reunojen kanssa oli vähän ongelmaa mutta isomman kuvan vaaleitten reunojen takia siitä sai reunat paremmin raaputeltua. Pienemmässä kuvassa lähti tummista kohdista vähän väriäkin mukaan kun viimeisiä paperinrippeitä hinkkasin. Mutta toisaalta se tuo kuvaan jotain vanhan tuntua joten ei sekään ihan pieleen mennyt. :)

1.2.16

Pipaa pukkaa

No nytpä on kertynyt töitä vähän pidemmältä ajalta, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Käsityökoulublogia olen kuitenkin päivittänyt ja sinne laittanut siihen liittyviä töitä, joten en viitsi niitä samoja tänne toistaa.

Ennen joulua tosiaan käsityökoulussa oli virkkausta ja innostuin taas siitä hommasta ja nyt on tullut pipoja jo useampia. Muutama meni joululahjaksikin eikä niitä tullut sitten kaikkia edes kuvattua. Mutta tässä viimeisimmät. Tykästyin nyt tällaiseen vähän pidempään malliin kun aiemmin on itselläni ollut vain niitä päätä myöten meneviä.

Tämä eka on Novitan Hile -langasta. Ihan kiva kun vähän kimaltelee. Olen muutaman kerran pitänyt ja on ok.

Tämä tummempi pinkki on 100% akryyliä, Big Fun -nimistä lankaa. Tämä oli aika paksua ja on siksi hyvä ja tiivis, tätä olen pitänyt näistä eniten.

Sitten halusin kokeilla aaltoilevaa raidoitusta. Tämä on Dropsin Karisma -langasta kaksinkertaisena. Ei ole oikein hyvä, koska tuossa kohtaa kun raidat aaltoilee ja on pitkiä pylväitä, tulee piposta liian ilmava, just korvien kohdalta. Ei ole siis tullut pidettyä.

Tämä tummansininen on viimeisin eikä ole vielä ollut testikäytössäkään. Lankana Novitan Naava, tähän riitti yksi kerä. (ostin alekorista 2 kerää joten toinen on vielä jäljellä) Tuntuu aika mukavalta. Lanka oli vähän ohuempaa kuin nuo muut joten piposta uhkasi tulla liian pieni ja jouduin purkamaan aika paljon ja lisäämään alkuun vielä yhden levennyskierroksen.

Ja ennen joulua harjoittelin vähän saumurillakin, tein useamman pipon ja pari tuubihuiviakin. Nyt on vaan ollut niin pakkasia että trikoopipolla ei ole tarjennut.

Pitkään olin suunnitellut näitäkin. Sain joskus pari vuotta sitten paappani vanhoja kengitysnauloja ja siitä lähtien olen suunnitellut tekeväni niistä jotain. Idea ei ole omani, vaan löytyi netistä. Vasemmanpuolimmainen näistä onnistui parhaiten ja nyt olen tilannut jo erivärisiä metallilankoja ja nahkanyörejä tulevia koruja varten. Ehkä joskus taas saisi aikaiseksi. :) Valmistustekniikkaa pitää vaan vähän hioa kun nämä oli aika hankalia tehdä.


5.11.15

Naamiaispuku

Tuossa edellisessä postauksessa mainitsin, että tein ruskean pipon sienihatusta ylijääneestä kankaasta. Sain nyt viralliset kuvat sieltä poninäyttelystä, jota varten sen sienijutun tein. Esitin siis näyttelyn handler-luokassa kaverini Assi-ponia. Idea pukuun tuli ponin väristä, se on nimeltään mushroom. Lisäksi laiteltiin metsäistä teemaa. Ponin omistaja hoiti ponin puvustamisen ja minä oman pukuni.
Minulla ei ollut ennestään mitään ruskeita vaatteita, joten haalin toppaliivin ja fleecetakin kirpputoreilta ja housut ja kengät ostin uutena tarjouksesta.
Kuva: Laura Taimioja Photography

Mutta suurin päänvaiva oli tietenkin tuosta sienihatusta. Netistä löytyi yksi ohje, jossa vastaava oli tehty pyöreästä hyönteiskuvusta ja superlontyynystä. Siitä lähdin siis liikkeelle. Löysin kirpparilta lampunvarjostimen ja sen sisään laitoin superlonpatjasta leikatun soiron. Ulkopuolelle kiedoin vanulevyä ja sen päälle vain asettelin ruskean trikookankaan. Rypytin kankaan ja työnsin sen "hatun" sisäpuolelle. Yritin kiinnittää kuumaliimalla mutta se ei oikein onnistunut ja lopulta vetäisin sisälle ilmastointiteippiä. Siistimpi olisi toki tullut jos olisi laittanut ihan ompelemalla vaikka jo tuohon ulkoalareunaan ja joku rypytyslanka ihan sinne sisälle. Mutta kun oli todennäköisesti kertakäyttöisestä tuotteesta kyse, en jaksanut ihan mahdottomasti tähän paneutua.
Sienen päälle leikkasin pieniä pyörylöitä valkoisesta huovasta ja ne ihan vaan liimasin kiinni. Minulla oli lisäksi joskus ostettuna tuollainen "tuhatjalkainen" pehmolelu, sen kiinnitin vaan hakaneuloilla. Vaikka tämä päähine oli yllättävänkin raskas, se oli kuitenkin sen verran tiivis että kun painoin sen syvälle päähän, se pysyi ihan hyvin paikallaan juostessakin. Onneksi ei ollut kesähelle, ihan hyvin nytkin tarkeni! :)
Kuva: Laura Taimioja Photography

3.11.15

Saumuri

Aikaisemmin jo mainitsin, että ostin käytetyn saumurin. En vieläkään kovin syvällisesti ole siihen ehtinyt perehtyä. Tuntuu että koko ajan on niin paljon rästihommia että ehtii vain aina "raapaista" jotain ja mihinkään ei pidemmäksi aikaa voi jäädä. Ja toki tuo käsityökoulu on nyt mielessä ihan koko ajan, kun sitä on joka viikko. Olen muuten tehnyt sen oppimispäiväkirjaa blogina ja muutin sen nyt julkiseksikin jos jotakuta kiinnostaa se.

Mutta siitä saumurista. Maksoin siitä 170 euroa ja ihan olen tyytyväinen ostokseeni. Ainakin sauma on ok, vaikka käyntiääni on ehkä hiukan äänekäs. Käyttöohje ja lankarullatkin tuli mukana. :) Mallin nimi on Singer 14SH754/14CG754. Se oli ollut vähäisessä käytössä teatteripukujen ompelijalla.
Toki ehdin sen kanssa jo töpeksiäkin. Muutaman langan katkaisin kun en muistanut nostaa langanohjuria ylös. Ajattelin että se on turvallisempi painaa aina alas käytön jälkeen, kun meillä on kissanpentu talossa. Mutta parin unohtamisen jälkeen päätin että saa olla ylhäällä eikä ole kissa käynyt lankoja nyhtämässä.
Ja sitten se todellinen moka. Ihmettelin kun tikki muuttui yhtäkkiä huonoksi vaikka en ollut vaihtanut säätöjä. Päädyin lopulta langoittamaan koko koneen uusiksi (tulihan luettua se ohjekirja...), mutta ei auttanut sekään. Kunnes lopulta huomasin että yritin ommella paininjalka ylhäällä! Siinä on melko pieni se paininjalan nostokorkeus niin en vain huomannut.

Ja pipojahan varten minä tuon pääasiassa ostin. Olen vuosien varrella ostanut todella monta trikoopipoa ja onpa noita kankaitakin ehtinyt jo kertyä. Niistä varsinaisista kankaista en kuitenkaan vielä ole pipoja tehnyt, vaan olen harjoitellut ja hakenut sopivaa mallia tällaisilla "ei niin tärkeillä" kankailla.
Koska tosiaan olen monien tekijöiden pipoja ostellut, niistä olen myös katsonut ompelutekniikoita. Ja yksi on ylitse muiden. Sellainen jossa reuna taittuu kaksinkertaiseksi ja on myös takasaumassa kiinni. Mutta sisäpuolen kangas päättyy ennen kupua ja siinä on vain leikattu reuna ilman huolittelua siellä sisäpuolella. Jos pipon tekee pidempänä sitä voi reunasta taittaa kaksinkerroin ja saa korville paksummaksi. Taitettunakin se on siistin näköinen koska sauma jää kerrosten väliin. Ehdoton ei mulle oli se, että pipon alareunassa olisi sauma ja vuori eri kangasta. Sellaiset vaan tahtoo kiristämään päässä, ei ole mukavia.

Noista vasemmanpuolimmainen oli ihan ensimmäinen ja menihän se kerran purkuun kun en heti hoksannut miten se sisäpuolelle tuleva osa taitetaan että se jää saumaan kiinni samalla ompelulla. Tuo raidallinen kangas on mielestäni upean värikäs, mutta se on liukasta lycraa eikä ollenkaan lämmin
Toisena tein tuon oikealla olevan, kokeilin tehdä ihan pään kokoisen pipon joka ei roiku takaraivolta. Tämä on ihan puuvillaa Keskisen laarista pala. Vähän hassusti menee nuo hepankuvat ylösalaisinkin. Tätä pipoa olen jonkin verran käyttänytkin ja se on jo likaantunut. Tämä on ihan kätevä käyttää poneja hoitaessa otsalampun kanssa kun tosiaan ei ole sitä möykkyä roikkumassa takana.
Keskimmäinen pipo on tummanruskea. Sen tein hätäisesti kun tarvitsin ruskeaan asuun sopivan pipon. Tein yhteen ponijuttuun itselleni naamiaispuvuksi sienipäähineen ja siitä jäi tuota trikoota juuri tuon verran ja sinne samalle reissulle tuo pipo sitten oli hyvä. Se on myös roikkuvaa mallia.
Näissä pipoissa on siis vain takana yksi sauma. Mun pitäisi kehitellä myös sellainen malli jossa on saumat molemmilla sivuilla, koska haluaisin tehdä pipoja t-paidoista ja niissähän ei leveys riitä sitten yhtenäisenä.

13.10.15

Koruja

Tein taas muutaman jouhikorun ja nyt sain vihdoin ja viimein kuvattua jo aikoja sitten tekemäni kaulakorunkin.
Tämän korun tarina on siis sellainen, että keväällä kun annoin Reetalle jotain lääkettä, se peruutti ja astui häntänsä päälle (olin päästänyt sen liian pitkäksi) ja siitä irtosi pieni nippu jouhia. No leikkasin sitten Tanyan hännästä saman verran jouhia ja yhdessä niistä riitti juuri tähän koruun. Pituuskin on ihan nafti, pienillä poneilla kun ei hännätkään ole pitkät. Yleensä en siis malta niiden häntiä leikkailla korutarvikkeiksi, koska toivoisin niiden olevan tuuheammat kuin mitä ne on.
Metalliosat tässä on hopeiset ja tuo riipus on Swarovskin kristallia. Alunperin mulla oli tarkoitus tehdä tähän sellainen valokuvariipus, mutta jostain syystä siinä käyttämäni liima muuttaa kuvan värisävyjä niin että en ollut siihen tyytyväinen. Kokeilin sitten vaan tuota varastossa ollutta sydäntä ja siihen se sitten jäi.


Tämä rannekoru on taas ihan uutta kokeilua. Löysin jostain nettikaupasta jokin aika sitten tuollaisia tuplapäitä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kokeilla. Ihan kivan näköinen tuli, mutta päissä on aika iso rengas johon ei pienet korulukot mahdu, vaan piti laittaa vähän isompi lukko. Punokset on normaalia neljän säikeen pyöreää punosta.
Ja tämä toinen tuli samoista jouhista, tämä on sitä normaalia kumihimo-punosta jota olen paljon tehnyt. Näiden jouhien väriin sopi nuo ruskeat päät joissa onkin koko paketti valmiina, lukkoineen ja säätöketjuineen.

Käsityökoulussa on nyt syysloma. Viime viikolla aloiteltiin virkkausta ja tehtiin koetilkkuja erilaisilla silmukoilla. Oli mielenkiintoista, kun en ole oikeasti siten koskaan asioita opetellut. Seuraavaksi ilmeisesti harjoitellaan vähän enempikin ennen kuin aletaan suunnitella omaa työtä. En ole siis vielä päättänyt mitä siinä tekisin. Teemana on palapeli ja pitäisi tehdä jokin päällä pidettävä juttu. Kävin lainaamassa kirjastosta kasan kirjoja ja yritän niistä etsiä jotain inspiraatiota. Lainasin myös Mekkotehdas -kirjan, toivon siitäkin jotain inspistä saavani että saisi tuota saumuriakin käyttöön. :)

6.10.15

Käsityökoulussa

Aloitin tänä syksynä opinnot AIKU-käsityökoulussa. Eli vastaa lasten Näppi-käsityökoulua mutta on aikuisille suunnattu.
Tässä infoa asiasta.
Aikuisille suunnatun taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän laskennallinen laajuus on 1300h, josta perusopintojen osuus on 540h. Perusopinnot voi suorittaa 4 vuodessa. Syksyllä kokoontumisia on 12 ja keväällä 14. Vuosittaiset opetuskokonaisuudet rakentuvat esinesuunnittelun ja valmistuksen, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osa-alueille. Opetus sisältää myös itsenäistä työskentelyä, projekteja, näyttelyitä sekä tutustumiskäyntejä. Perusopintojen jälkeen opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua syventäviin opintoihin.
Lähde: http://www.taitoep.net/naeppi-kaesityoekoulu/seinaejoen-aiku/
Hiukan tuo 4 vuoteen sitoutuminen hirvittää, mutta otetaan nyt vaan päivää kerrallaan. Jos tulee mahdottomaksi niin voihan sen jättää keskenkin. Mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu ihan kivalta. Muuta säännöllistä harrastusta mulle ei nyt tullutkaan kun kansalaispistossa tanssiryhmä johon olin ilmoittautunut, ei alkanutkaan osallistujakadon vuoksi. Satunnaisempia menoja on kyllä sitten paljonkin, varsinkin viikonloput on vielä aika buukattuja mutta rauhoittunevat talven tullen.
Ensimmäisenä aiheena käsityökoulussa oli kirjansidonta ja tässä valmiiksi saamani kirja. Kansiin piti miettiä jotain omiin käsitöihin liittyvää ja siksi keksin laittaa selkään joskus vuosia sitten tekemäni vuohensarvikorun. Vuohikuvioinen pellavakangas löytyi kangaskaapista, oli vaan säästynyt kesällä tehdyssä kangaskaapin inventaariossa. ;)

Tein kirjan sivut kartongista ja taitoin ne selän leveydeltä kaksinkerroin. Näin kirjaan tuli tilaa laittaa vaikka valokuvia. Eli tätä voisi käyttää albumina. Mutta en ole vielä miettinyt mihin kirjaa lopulta käyttäisin.

Hiukan on tullut viime aikoina ommeltuakin. Ostin tässä hetki sitten käytetyn saumurin, mutta esittelen sen joskus myöhemmin kunhan saan sillä jotain järkevää tehtyäkin.
Mutta tässä ihan tavallisella ompelukoneella tekemäni leppäkerttutunika. Kauheessa kiireessä ommeltu eikä kestäisi tarkempaa katselua, mutta hyvin toimi poniagilitykisoissa naamiaisasuna. Ponin loimen olen ommellut jo varmaan pari vuotta sitten, nyt sitä tarvitsi vain pienentää edestä kun materiaalina käyttämäni halpa fleecepeitto venyy ja paukkuu.
Osallistuin ompelulaneillekin hetki sitten, toista kertaa eläissäni. Tällä kertaa en saanut siellä mitään valmista, mutta piirtelin kaavoja ja leikkasin kankaat legginssejä varten. Ne odottaa vielä ompelua, niitä saumuriharjoituksia siis. Näitä kissakukkaroita myös aloittelin sielä, mutta valmiiksi sain vasta kotona.

24.8.15

Paracord miniriimuja

Muutaman miniriimun lisää olen tässä saanut aikaiseksi.
  
 Tässä tuo neonvihreä käytössä:
© Willeke Teermeer
  
Nuo kaikki ylläolevat menivät oikeille ponivarsoille, mutta tämä alla oleva kepparille ja siksi siinä ei ole talutusnarun lenkkiä vaan sen sijasta irrotettavat "ohjat". 

Omille tytöille innostuin punomaan oikein setit agilitykisoja varten. Setteihin kuuluu otsapanta ja lenkillinen talutin ja lisäksi vielä näissä kuvissa vähän huonosti näkyvä delta. Delta on leuan alle tuleva kiinnitin, jossa on molemmissa päissä kuolaimiin kiinnitettävät lukot ja keskellä lenkki talutusnarulle. Sen idea on siis siinä että samalla narulla saa kiinnityksen molempiin kuolaimiin. Tykkään käyttää tällaista systeemiä niin voi olla vain yksi talutusnaru eikä tarvitse kahden ohjan kanssa temppuilla.
Nämä setit tuli siis agilitykisoja varten ja siinä tuollainen lyhyempi naru on kätevä. Tanyalle tein kuitenkin toisen hiukan pidemmänkin narun joka on kuvassa. Tanya kun kisasi ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissaan ja siksi aloittelijalle on pidempi naru turvallisempi. Ja osoittautui käytössäkin hyväksi kun poni tekikin stopin hapsuesteellä. :)
Harkitsin myös turpahihnan päällystämistä tuolla punoksella, mutta ajattelin että se menisi ehkä sitten jo liian överiksi. :)

15.7.15

Uusia innostuksia

Huh, onpahan kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. Vasta nyt tuntuu että on jotain uuttakin kerrottavaa. Kevät meni käsitöiden osalta aika hiljaisissa merkeissä. Vain joitakin jouhikoruja tuli tehtyä, tässä niistä nyt muutama. Nyt omassa kaulassa oleva ja tällä hetkellä se suosikkikoru on vieläkin kuvaamatta.



Viime aikoina on löytynyt noita kuvausrekvisiittaheppoja useampikin, nyt kokoelmassa on jo yli kymmenen heppaa.

Toukokuussa osallistuin ensimmäistä kertaa eläissäni ompelu-laneihin. Sen järjesti facebook-ryhmä Etelä-Pohojalaaset ompeloo. Idea siis että kokoonnutaan jonnekin omien ompelukoneiden kanssa ja jokainen ompelee omia juttujaan. Ajattelin että se voisi auttaa minua niin totaalisen kateissa olevan ompeluinnostuksen saavuttamisessa. Ja sainhan minä siellä sitten jotain ommeltuakin, jotain todella kauan suunnitelmissa olleita juttuja. Ensiksi poniriimujen tuunausta vähän, yksien housujen lyhennys ja sitten nämä verhot.
Herra Hakkarainen -kangasta ei ole ollut pakkakankaana myynnissäkään, vaan tämä kangas on peräisin lasten pussilakanasta jonka ostin joskus pari vuotta sitten. Niin kauan olen näitä kappoja suunnitellut, mutta nyt ne sitten lopulta valmistuivat ja pääsivät heti tuvan ikkunoihin. Samaa teemaa olevan kellon kaveriksi. :)

Mutta sitten se uusin innostus. Olen perehtynyt paracord-naurusta punomiseen. Netistä löytyy aika hyvin ohjeita erilaisiin punontatekniikoihin. Katsoin Youtubesta tutoriaalia tähän basic cobra -nimiseen punosmalliin ja ensimmäinen kokeilu oli sitten tämä kaulapanta Inkeri-kilille.
Tekniikka oli yllättävänkin helppo ja erityisesti minua viehättää tämän paracord-nauhan helppo päätteleminen. Nauha vain leikataan poikki ja päät sulatetaan sytkärillä ja siinä se.
Niin tässä välissä voinen kertoakin, että meille tuli siis tällainen perheenlisäys keväällä. Haaveissa on että parin vuoden kuluttua Inkeristä tulisi ihan lypsykuttu.

Seuraava testipunontakohde oli sitten pieni varsariimu. Tuli ihan kiva ja juuri sopiva keppihevoselleni.
Tein näitä riimuja sitten pari lisääkin, ne menivät jo ihan oikealle minishettisvarsalle käyttöön. Myös yhden rannekorun olen tehnyt ja toisen kummitytön kanssa, mutta niitä en ole muistanut kuvaillakaan. Naruja ostin jo paljon lisää mutta vielä pitäisi hankkia noita metalliosiakin kun nyt tiedän minkä kokoiset osat tuohon punokseen sopii.

18.1.15

Lisää kumihimoja

Tein lisää kumihimo-punontaa, nyt ihan yksiväristä ruskeaa. Nipusta tuli kolme rannekorua, kaikki hiukan erilaisia punoksia.

Ihan loppujämistä tein vielä tupsukorun, tätä voi käyttää avaimenperänä tai vaikka koristeena laukussa.

Yhteen koruista laitoin mukaan pieniä helmiä. En oikein osaa sanoa tykkäänkö vaiko en. :) Ainakin ne helmet vaikeuttivat huomattavasti punomista.
Nämä kaksi punosta ovat erilaisia, mutta näin yksivärisenä näyttävät äkkiseltään hyvinkin samanlaisilta.
Vertailun vuoksi kuvasin ne samalla punoksella, mutta kaksivärisenä tehtyjen kanssa vierekkäin. Kaksivärisenähän punokset huomaa täysin erilaisiksi.
Aika jännää siis, näistä oikeanpuolimmainen on helpompi tehdä kuin vasemmanpuolimmainen, eli jos tekee yksivärisenä niin kannattaa tehdä tuo oikeanpuolimmainen malli.

7.1.15

Kumihimo!

Ennen joulua ostin joulumarkkinoilta itselleni pari kirjaa. Toinen niistä oli lautanauhoista ja siihen en ole selailua enempää ehtinyt vielä perehtyä. Tein lautanauhoja joskus nuorempana joten uusi juttu se ei ole.
Toinen kirja on kumihino-nauhoista. Nekin oli periaatteessa jo tuttu juttu, mutta olin tehnyt aiemmin vain sitä yhtä pyöreää mallia. Kirjassa oli kuitenkin monta muutakin mallia perusohjeen lisäksi.
Kirjan mukana tuli pahvinen pyöreä kumihimo-kiekko, mutta sitä en edes kokeillut vaan tilasin tällaiset "oikeat" levyt jotka tulivat sitten postissa joulun jälkeen ja pääsin tositoimiin.
Ajatuksena oli tietenkin kokeilla onnistuuko nuo nauhat jouhista. Ja onnistuihan ne, vaihtelevasti. Yhden täysin epäonnistuneen kokeilun purkasin pois ja pari muuta epäonnistunutta jätin tästä kuvasta pois. Yksi niistä epäonnistuneista oli punos johon laitoin lisäksi helmiä, mutta se kiertyi jotenkin kummallisesti ja on siten käyttökelvoton.
Kahdella värillä punominen helpotti huomattavasti koordinointia. Ja onhan nuo kauniimpia kun kuviot erottuu paremmin. Ensimmäinen vasemmalta ja kolmas oikealta on tehty tuolla neliskanttisella levyllä, muut pyöreällä. Noihin neliskanttisella levyllä tehtyihin en ole oikein tyytyväinen, en tiedä mistä johtuu mutta ne kiemurtelee enemmän kuin pyöreällä tehdyt. Luulenpa siis että jatkossa pitäydyn vain tuossa pyöreässä, se sopii jotenkin paremmin käteenkin kun on vähän pienempi.
Viidestä punoksesta tein sitten rannekorutkin. Laitoin erilaiset riipukset noihin lukon yhteyteen, helpottaa huomattavasti korun kiinnittämistä kun on joku mistä pitää kiinni.

Tämä on 8 säikeen punos, tykkään tästä kovasti. Ensimmäisen epäonnistuneen version tästä punoksesta tein ilman vastapainoa ja siitä tuli liian tiivis ja jäykkä. Vastapainon kanssa onnistui paremmin.
 Tämä punos on pyöreä, 8 säikeen punos.
Tämä oli monimutkainen, peräti 16 säikeen punos. Todella hidas tehdä eikä ehkä ole niin kaunis kuin mitä sen työläys antoi olettaa.
Tämäkin on 8 säikeen punos, hiukan vaikeampi kuin tuo ensimmäinen. Tästä tein myös kokomustan version, mutta se ei päätynyt koruksi saakka.
Ja sitten tämä! Olen katsellut kuvia tällaisesta punoksesta netissä jo kauan aikaa sitten, mutta mistään en löytänyt tähän ohjetta. Ei ollut tuossa kirjassakaan. Mutta kun tuota 16-säikeistä punosta tein, tuli mieleen että samantyylistä voisi yrittää säikeiden määrää vähentämällä. Yön pimeinä tunteina se vasta päässäni kirkastui ja kun seuraavana päivänä kokeilin niin onnistuihan se!