10.9.06

lämmikkeitä

Sain jotain lämmikkeitä aikaiseksi, ja nyt sitten ilma jo taas vaihtuikin syksyn sateesta aurinkoiseksi. Mutta kyllä näille vielä tarvetta on!

Säärystimet ovat Ultsin värjäämästä 7 veljeksestä, jos muistatte niin heinäkuussa esittelin tuon langan vyyhdillä.
Kämmekkäiden tarve iski perjantai-illalla, kun onneton jätin ne siniset kämmekkäät työpaikalle. Illalla naputtelin näpit kohmeessa chatissa ja päätin että on tehtävä toiset kämmekkäät. Sattui vielä niin kivasti että löysin jämälankana Isoveli Coloria sopivan määrän ja ohjeen Modasta 4/2006. Lankaa oli jäänyt viime syksyltä jemmaan, silloinhan tein tuosta fifin ja pari pipoakin virkkasin.

Mun tietokoneen kello oli eilen jostain syystä pyörähtänyt Lontoon aikaan ja minä kuvittelin valvovani yhteentoista. Näpräilin sitten helmien parissa ja kun arvelin olevan nukkumaanmenoaika, vilkaisin seinäkelloon ja se olikin melkein yksi! Tuli siinä yön tunteina siis äherrettyä pari kaulakorua helmistä joissa oli pieni reikä, siis noita pitkulaisia helmiä.


Tässä yksi vihdoin ja viimein valmistunut juttu. Ostin muistikirjat pari vuotta sitten, aikomuksena tehdä niihin kankaasta päälliset. Homma jäi vaan tekemättä, kunnes nyt sain sykäyksen Ultsin päällystämistä muistikirjoista ja kaivelin sitten nämä esille.
Ompelin päälliset mustasta paksusta puuvillasta. Molemmissa on lankasöheröä kuviona, pienemmässä se on kiinnitetty suorilla ompeleilla ja isommassa kiemuroilla. Lankasöherön päälle laitoin ompelun ajaksi veteen katoavaa solvy-kalvoa. Se siis esti lankoja takertumasta paininjalkaan. Kivasti se kalvo katosi sitten kastellessa. Ekaa kertaa vasta kalvoa käytin, vaikka ostin sitä jo muutama vuosi sitten.

Ne lankasöheröt ovat pyykkikoneesta kankaiden pesun jäljiltä löytynyttä "roskaa", jotka tavallaisesti heitän roskikseen, mutta tuon söherön olin kivan värisenä säästänyt. Isompaan kirjaan ompelin vielä helmiä ja paljetteja lankajutskan päälle.

Kissulin nimi oli ankaran pohtimisen alla, mutta tänä aamuna saimme vihdoin päätöksen tehtyä. Kissistä tuli Meirami. Kutsumanimeksi muodostuu todennäköisesti Meira. Meirami on ensimmäinen tyttökissa meillä, kaikki muut ovat olleet poikia ja niiden nimeämisessä on noudatettu samaa linjaa. Nyt olevat ex-kollit ovat Santeri ja Oskari.

3 kommenttia:

Kangaskasa kirjoitti...

Olet saanut paljon mukavia asioita viikonloppuna tehdyksi. Kaikki näyttävät tosi hyviltä!

Onnea Meiramista!

Anonyymi kirjoitti...

Olen tosi iloinen, jos Meirami saa jäädä teille. Parempaa kotia se tuskin voisi saada. Ja päivityksistäni päätellen se myös tietää sen.

Hahtuva kirjoitti...

Meirami on kaunis nimi pikkukisulle. Onneksi olkoon! :D

Tosi kauniit kämmekkäät. Ei voi kuin ihailla miten taitava ja ahkera sä olet käsitöitä tekemään! :)