28.11.06

sny-paketti

Kivat postit senkun jatkuvat. Sain eilen viimeisen salaisen neuleystävän lähettämän paketin. Paketissa oli kirje, josta kävi ilmi että ihanien lähetysten takana on ollut Hasbu. Kiitokset vielä kerran kaikista saamistani muistamisista, olet ihana ystävä!
Ja tässä siis viimeisen paketin sisältö.

Keskellä Martta Wendelin -joulukalenteri, oikealla pieniä piparimuotteja, alareunan nalleparaati asusti tuossa pienessä pahvilaatikossa ja punaiset lankavyyhdit ovat Silviaa. Aivan ihania juttuja kaikki, mutta nuo puikonpäänallet olivat aivan yliveto! Niitä on tehnyt mieli jo jonkin aikaa, mutta kun lähikaupoista ei löydy, niin en ole tullut sitten tilanneeksi mistään. Koirakin niistä tykkäsi, varasti yhden kun vein nallukat sohvalle esitelläkseni niitä isännälle. Koira ei onneksi ehtinyt saada vahinkoa aikaiseksi kun jo jäi kiinni varkaudestaan.

Pari pipoa sain sunnuntaina viimeisteltyä. BB-pipo kirjavasta Ainosta oli tekeillä jo hetken aikaa. Vaikka malli sinänsä on helppo, se ei ollut tarpeeksi rento minulle. Koko ajan kun piti miettiä että onko nyt silmukoiden siirtokerros vaiko ei. No, pipo valmistui kuitenkin ja ihan kivahan siitä tuli.

Olen tykännyt niin kovasti tuosta edellisessä bloggauksessa esittelemästäni S-piposta, että teki mieli tehdä lähes samalla perusmallilla vielä ainakin yksi pipo. Kun sattui sopivasti löytymään langanjämiä, siis 7 veljestä. Tässä raitalanka on säärystimistä ylijäämää ja yksivärinen punainen jostain virkatusta piposta.



Mun pitäisi oikeasti nyt alkaa miettiä jo jotain joululahjoja. En ole tehnyt vielä yhtään mitään! Ainoastaan kummitytölle on ostettu lahja valmiina. Jotenkin joulun ajatteleminenkin tökkii nyt. Suurin syy on tietysti työni, joka on joulun aikaan paljon normaalia stressaavampaa. Viime viikko oli töissä normaalia joulunavausviikkoakin kiireisempää. Toinen syy taitaa olla se, että olen hamstrannut itselleni niin paljon harrastuksia ja muita menoja, että rentoutuminen on jäänyt vähiin. Eikö joulun voisi siirtää tammikuulle?

25.11.06

kivoja yllätyksiä

Onni potki minua ja voitin peräti kahdesta blogista yllärit. Ensiksi saapui Helmiä ja tilkkuja -blogin Barbron itse tekemä kännykkäkoru. Koska mun kännykkä on niin vanha, ettei siihen saa korua kiinni, laitoin tämän farkkutakin rintataskuun roikkumaan. Kivasti sopii tuo sininen väri farkkuun. Lasisydän on niin taidokasta tekoa, että kateeksi käy. ;)

Raisan blogissakin onni suosi ja postissa tuli eilen näin ihana yllätys.

Suklaapatukoista jäi sentään kääreet kuvattavaksi. Isäntä ne söi, ihan luvan kanssa. Tuo oikealla oleva punainen lanka on veikeää, siinä on kukan muotoisia paljetteja mukana.

Suuret kiitokset Barbrolle ja Raisalle!!!

Pääkallopipojen mallilla olen tehnyt nyt kaksi kirjainpipoakin. S-pipo itselleni ja K-pipo menee tämän päivän nimipäiväsankarille. Itse pipot ovat siis mustaa 7-veljestä ja kirjaimet jälkeenpäin kirjottu ketjusilmukoilla Valovillellä.



Alkuviikon oli niin kiirettä töissä, että tein ylitöitä yhden päivän verran. Sain siis pitää torstain kokonaan vapaata töistä. Suuntasin kaupungille ja kiersinkin kauppoja niin että sain jalat rakoille. Löysin kummitytölle osan joululahjasta ja itselleni mm. kauan etsimäni punaisen neuletakin. Muitakin vaatteita löytyi ja tietysti käsityötarvikkeita myös. Matto-Lammilla on kaikki kankaat -30%, vasta nyt ehdin niitä tutkailemaan. Mukaan tarttui vain kahta kangasta, heppoja ja herneitä.

Lankasaaliissa on mukana myös eilen ostamani pari kerää. Janne-lankaa en ole ennen ostanutkaan, mutta ajattelin että siitä voisi sukat tehdä. Ehkä paksuja sukkia tulee myös Isoveljestä. Tai jotain joululahjaksi menevää. En ole vielä mitään joululahjoja tehnytkään. Woolista olisi tarkoitus tehdä joko panta tai pipo.

Kiitokset kuvameemin kommenteista. Moni ihmetteli kangaskokoelmaani. Omasta mielestäni se ei ole isokaan, olenhan sentään yli 10 vuotta tehnyt tilkkutöitä. Ainakin kun jotain suunnittelee, niin aina puuttuu kankaita. Siksi ostelen aina kun jotain kivaa näen, että on sitten mistä ottaa. Jonkin tietyn teeman mukaisia kankaita kun harvoin samalla kertaa kaupasta montaa löytää. Esim. afrikkateemaa olen kerännyt jo kauan, mutta vieläkään en ole niistä mitään saanut tehtyä.

19.11.06

kuvia, kuvia

Tässä tulee kuvameemin tuloksia. Jotenkuten sain toteutettua kaikki ehdotukset, joitakin sain yhdistettyäkin samaksi kohteeksi.
Heti ensimmäinen oli vaikea, Kristan ehdottama salaisuus. No se on tässä, tai siis laatikon sisällä. Laatikko itsessään on tapettipaloilla päällystetty kenkälaatikko. Mutta enpä kerro enempää, koska sitten se ei enää olisi salaisuus!

Krista ehdotti myös jotain "noku" -juttua, oliskohan se sitten tämä. Siis myös Tiinan ehdottama keittiö. Noku kukaan ei viitsi pitää sitä siistinä... Noku se remontti on vielä vähän kesken. Noku ei voi laittaa verhotankoa ennen kuin on laatoitettu ja ja ja.


Kristan ehdottama ylpeys oli myös vaikea juttu, mutta ehkä se on sitten tämä Tiinan ehdottama rakkain tilkkutyöni. Se on vanhoista flanelleista tehty parisängynpeitto. Iso ja painava, mutta olen tyytyväinen itseeni että sain sen joskus tehtyä.


Tohveli ja Tiina ehdottivat molemmat vuohia. Sattui tänään hyvä, lämmin ulkoilupäivä niin sain kuvattua laitumella. Vasemmalla on Emma, takana kivellä Nelli, keskellä Pinja ja oikealla Essi.


Seijap halusi nähdä rakkaimman paikkani ja paikan jossa neulon mieluiten, ne taitavat olla yksi ja sama. Tässä on siis meidän sohva... öh, sellaisena kuin se nyt on. Sohva siellä alla on, vaikka sängyltä tuo pahasti näyttää. Aikanaan kun koira tuli meille ja nukuin sen pentuajan sohvalla, hankin siihen tuon patjan. Koira kasvoi isoksi, mutta patja sai jäädä levitetylle sohvalle. Näin mahdutaan molemmat isännän kanssa siinä vierekkäin röhnöttämään, nojaillaan tuota seinää vasten ja siksi tuo epämääräinen tyynyröykkiö. Tilkkutäkki vetäistään aina jalkojen päälle. Sohvan toisessa päässä on tietokoneen näyttö, josta sitten katsellaan dvd-elokuvia. (telkkaria meillä ei olekaan)


Tohveli halusi nähdä näkymän pihatieltä. En ollut ihan varma kumpaanko suuntaan. Pihasta poispäin näkyy vain kylätie, muutama mänty ja lato, joten ehkä tämä pihakuva on parempi. Vasemmalla siis tupa, oikealla aitta ja keskeltä näkyy navettaa.


Tässä ompelupöytäni, SeijaP:n toivomuksesta. Juuri nyt se on suhteellisen siisti, koska jouduin vähän raivaamaan tuon tilkkutyön ompelua varten. Nurkassa haukottelee Speedy, se on käsinukke. Pöydän alla näkyy myös lankavarastoni, siis nuo vaaleat muovilaatikot. Pöytä sijaitsee tupakeittiön nurkassa, otin tuon keittiökuvan tämän pöydän edestä.


Tohveli halusi nähdä kangasvarastoni. Tässä ovat kangaskaappini. Ne ovat oikeasti osa keittiökaapistoja, tuon nurkkakaapin vasemmalla puolella on jääkaappi joka näkyy keittiökuvassa. Jotain taustakankaita ja vanuja löytyy myös eteisen kaapista. Mutta onneksi kukaan ei halunnut nähdä meidän eteistä! Siellä on täysi kaaos nyt kun naulakkokin meni rikki ja nojaa seinää vasten.


Tuo ylpeysteema jäi vähän vaivaamaan. Oikeasti kun olen ylpeä miehestäni, joka on esim. tehnyt tuon keittiön kokonaan itse. Mutta eihän se kuvaan suostu. ;) Tuon kangaskaapinkin teki toivomuksieni mukaan niin, että yhdessä laatikossa on silityslauta. Juuri nyt se ihana mies on korjaamassa autoani.

Vaikka tämä bloggaus on jo kilometrin pituinen, laitan vielä tähän nämä kuvat eilen valmistuneesta vauvanpeitosta.

Ei ole koskaan vielä tikkausvaihe vastustanut niin paljon kuin tässä. Lanka katkeili vähän väliä (konekirjontalanka), jokaiseen paksumpaan saumankohtaan tuli hyppytikkejä ja neulakin katkesi kerran. Ja sitten kun olin muka saanut tikkauksen joka kohdasta tehtyä, huomasin että reunan ylimääräistä kangasta oli kääntynyt alle ja mennyt tikkaukseen. Eikun purkamaan. Hiukan tuli itsekseen juteltua...

Valmista peittoa käännellessä löytyy vielä korjattavia paikkoja tikkauksesta. Siis niitä hyppytikkejä. Ehkä olisi pitänyt ommella hitaasti ja rauhallisesti että niiltä olisi välttynyt. Mutta en oikein osaa, tätä kiemuratikkausta teen aina kaasu pohjassa että kiemuroista tulisi tasaisia eikä kulmikkaita.

18.11.06

kuvameemi

Kuvameemi on nyt pyörimässä blogeissa, ja vaikutti niin kivalta jutulta että osallistunpa minäkin. Villapallon blogista bongasin jo kuvia niin siististä kodista, että mietin kyllä toisenkin kerran kehtaanko osallistua... No, ehkä pitää suorittaa jotain sensuuria tai ehostamista kuvauskohteiden suhteen...

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Kertokaahan siis kommenteissa, mitä haluaisitte minun kuvaavan!
Edit: Kiitos, taitaa riittää jo. Lähden kuvailemaan.

Tämän päivän urakka oli tilkkutäkin valmiiksi ompeleminen. Yritän huomenna kuvata peittoa päivänvalossa ja kerron sitten kuvan kera lisää.

16.11.06

paljastus

Nyt en ole enää salainen neuleystävä. Paljastin itseni viimeisessä paketissa. Ystäväni on Tiina, joka esittelee paketin omassa blogissaan. Salainen neuleystävä on ollut tosi kiva juttu!
Oma ystäväni muisti minua kortilla, mutta ei vielä paljastanut itseään. Ja minä kihisen jännityksestä! ;)

Koska Tiina nyt tietää kuka olen, uskallan esitellä nämä silmukkamerkitkin tarkemmin. Nämä alla olevat merkit kun menivät sny-paketissa.

Tuo kännykkäkoru on kuvassa siksi, että siitä sain mahti-idean miten voi toteuttaa noita silmukkamerkkejä. Siis laitoin pätkän nailonlankaa lenkiksi, sulatin päät yhteen niin että tuli pallukka ja sitten laitoin sopivan kokoisen helmen lankaan. Olin tosi onnellinen kun tuon kekkasin, vaikka idea onkin siis varastettu tuosta kännykkäkorusta. Käytössä tällaiset silmukkamerkit ovat ainakin itselläni osoittautuneet oikein toimiviksi.

Viikonloppuna olisi Tampereen käsityömessut, mutta ne jäävät nyt minulta väliin. Täältä olisi kyllä bussikuljetus, mutta... Minä jo ylitin harrastebudjetin, kun hankin talveksi lämpimät ratsastusvaatteet ja -kengät. Eikä minulla tällä hetkellä ole niin kovaa hinkuakaan messuille, kun on menoja muutenkin sinne ja tänne.

Tilkkutäkki makaa edelleen keittiön pöydällä ja odottaa tikkausta. Eilen illalla aloitin taas uutta pipoa, tällä kertaa Lauran BB-pipoa lahjaksi saamastani Ainosta. Yritin katsoa leffaa samalla kun aloitin ja jouduin paitsi luomaan silmukat kahteen kertaan, myös purkamaan ensimmäisen kerroksen kahdesti kun aina vaan meni laskut sekaisin. Enkä vieläkään ole varma tuleeko piposta edes sopivaa, kun se näyttää aika löysältä tässä vaiheessa.

Seinäjoen neuletapaamisten järjestelyssä sattui yllättävä takaisku. Paikka jossa olemme tähän saakka kokoontuneet, ei ihan täytä vaatimuksiamme mm. valaistuksen suhteen ja olemme miettineet uutta kokoontumispaikkaa. Yksi meistä kysyi sitten eräältä nimeltä mainitsemattomalta huoltoasemalta, jossa on iso kahvio, että voisimmeko alkaa kokoontua siellä. Arvatkaa mikä oli vastaus?! "Normaali ravintolatilamme on tarkoitettu ja varattu ainoastaan kahvila-ravintolatuotteiden nauttimiseen". Eli tuli kielto! Tarjottiin kyllä erillistä kokoustilaa, joka maksaisi 30 euroa kerta! Hämmästystä tuo vastaus herättää erityisesti siksi, että meillä oli tarkoitus vaihtaa sinne juuri hyvien tarjoilujen vuoksi, kun monet menemme suoraan töistä päin ja olisi kiva syödä samalla. Siis ihan maksavia asiakkaita olisimme, toisin kuin viikonloppuisin paikan täyttävä nuoriso.
Onkohan missään muualla tullut vastaavaa kieltoa neuletapaamisille?

13.11.06

pääkallopipot

No niin, arvaahan sen jo otsikosta miten mun kävi. Tilkkutäkki ei ole edistynyt pätkääkään, mutta jotain muuta olen saanut aikaiseksi... Siis nämä pipot, jotka ajattelin antaa lahjaksi sukulaispojille. Itse en tuosta pääkallokuviosta tykkää ollenkaan, mutta koska se tuntuu olevan nyt nuorison suosiossa niin siksi tein. Ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, tuo Valoville näyttää kivalta mustan langan kanssa. Koska en onnistunut löytämään täsmälleen itselleni sopivaa ohjetta, kehittelin oman poimimalla parhaat palat sieltä täältä. Liikkeelle lähdin Novitan Talvi 2006 malli nro 76 piposta ja Nice Factorin pääkallopiposta.

Pääkallopipo
Lanka: 7 veljestä n. 45 g, kuvioon Valovilleä muutama metri
Puikot: 4 mm lyhyt pyöröpuikko ja sukkapuikot kavennusvaiheessa

Luo 96 silmukkaa ja neulo niillä 8 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta. 9. kerroksella aloita eteen tuleva sileä osuus seuraavasti: neulo 2o 2n joustinta 40 silmukkaa, sen jälkeen 18 silmukkaa oikein, sitten kerroksen loput 38 silmukkaa 2n 2o joustinta. Jatka seuraavat kerrokset samalla tavalla, kunnes sileän osan korkeus on 24 silmukkaa (tai haluamasi kuvion korkeus). Neulo sen jälkeen taas kaikilla silmukoilla 2o 2n joustinta, kunnes pipon korkeus venyttämättä on n. 16 cm. Aloita kavennukset neulomalla koko kierroksen ajan kaksi vierekkäistä nurjaa silmukkaa nurin yhteen. Neulo 3 seuraavaa kerrosta 2o 1n. Seuraavaksi kavennetaan koko kierroksen ajan neulomalla kaksi vierekkäistä oikeaa silmukkaa oikein yhteen. Neulo 3 kerrosta 1o 1n. Kavenna taas koko kerroksen ajan neulomalla koko ajan 2 oikein yhteen. Neulo yksi välikerros koko ajan oikein ja kavenna vielä viimeinen kerros neulomalla koko ajan 2 oikein yhteen. Lopussa on jäljellä 12 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujottele neulalla lanka kaikkien silmukoiden läpi. Kiristä ja päättele hyvin.
Etupuolen sileään osaan voit kirjoa joko silmukoita jäljitellen tai ketjusilmukoilla vaikka omistajan nimikirjaimet. Kuvan pipojen pääkallokuvio on Nice Factor -blogin kuviosta mukailtu, kuvion leveys on 16 s ja korkeus 19 s.

8.11.06

saapassukat

Tulipa taas tehtyä sukat. Lankana tälläkin kertaa 7 veljestä, tummanharmaata ja raitoina valkoista ja tummanpunaista. Tein taas perinteisen kantapään ja pitkät varret, koska näitä pidetään saappaissa. Sukat eivät tule tällä kertaa itselleni, mutta koska kokoeroa oli vain yksi numero, oli aika helppo saada sopivan kokoiset.

Ensimmäinen sukka tuli valmiiksi maanantain neuletapaamisessa (jossa oli oikein mukavaa!), ja eilen tunsin pakottavaa tarvetta aloittaa toisenkin sukan. Ja niinhän siinä kävi, että lintsasin jumpastakin ja neuloin vain sukkaa koko illan. Maltoin sentään mennä nukkumaan, vaikka vähän jäi vielä tekemistä täksikin illaksi. Mutta nyt ne ovat sitten valmiit. Kädet kyllä nyt muistuttavat, että eilisen pituisia neulomissessioita ei kannata usein pitää...

Vaikka oikeasti mun olisi kyllä pitänyt keskittää tarmoni tähän.

Peitontekele on nyt siis kiinnitetty hakaneuloilla. Minähän en harsi koskaan. Nuo hiukan kaareviksi taivutetut hakaneulat ovat oikein passeleita harsimisen korvaamisessa. Tässä paketissa on siis alimpana peiton tausta, välissä vanulevyä ja päällä tuo tilkkuosuus. Seuraava vaihe olisi tikkaaminen, ja se tässä nyt tökkii. Haluaisin tehdä vapaata konetikkausta, mutta en ole koskaan näin isoon työhön sitä tehnyt. En siis ole varma osaanko tehdä tarpeeksi siistiä jälkeä, ja siksi tikkausinto antaa nyt odottaa itseään.
Vaikka oikeasti haluaisin saada peiton pian valmiiksi. Aion antaa sen lahjaksi (siis jos se onnistuu...), ja onnitteluvierailu siirtyy ja siirtyy siihen saakka.

Mutta mitä tekeekään mun aivoni? Suunnittelevat jo seuraavia neuleita. Kävin ostamassa taas kerän 7 veikkaa, Valovilleä on kerä ennestään. Pipoja ajattelin. Katsotaan nyt, mitä tästä seuraa...

4.11.06

ompelua

Kuluneen viikon käsityöni ovat painottuneet ompelun puolelle. Sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua vauvanpeiton jonka tekemistä olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Tällä kertaa tein oikein ohjeen mukaan, enkä sävellellyt omiani. Malli löytyy Rosemary Wilkinsonin kirjasta Helpot ja kauniit tilkkutyöt.

Sain päällisen valmiiksi, joten edessä on ehkä ikävin ja hankalin vaihe, eli tikkaaminen. Taustakangaskin on vielä etsimättä, mutta uskon että varastosta sopiva löytyy. Muutenkin olen tyytyväinen siihen, että sain kangaskokoelmistani valittua kankaat tähän, eikä tarvinnut lähteä kauppaan. Päällisen koko on noin 85x100 cm. Tikkaamista en ole vielä edes suunnitellut.

Toinen, pienempi ompelujuttu oli taas yksi synttärikorttivaihdon kortti. Samaa sarjaa kuin edellinen, mutta tässä on eri värinen sydän ja tikkaukset ja lisänä sydämen muotoiset haaraniitit.


Yhtä sukanvarttakin aloittelin kun leffaa katsoessa ei voinut jouten olla. ;) Kokeilin loppukesästä Kool Aid -värjäämästäni langasta, mutta siitä tuli aika hassu. Odotin että siihen tulisi raitoja epämääräisessä järjestyksessä, mutta varresta muodostuikin muuten punainen, mutta yhdellä sivulla meni aaltoileva sininen kuvio. En vielä tiedä mikä sen kohtalo tulee olemaan, mutta nyt se ainakin saa jäädä odottelemaan.

Peppi-sukat ovat käytössä osoittautuneet mitä mainioimmiksi. Paitsi että ne ovat lämpimät, niissä on myös sellainen hyvä puoli, että ne pysyvät hyvin jalassa vaikka vetää kumisaappaasta. Normaalivartiset villasukat kun tahtovat siinä vaiheessa jäädä kumppariin. Näin toimivaa sukkaideaa ei kannattane jättää vain yksiin sukkiin... ;)

Ensi maanantaina 6.11. klo 18 on taas Seinäjoen seudun neuletapaaminen, paikkana on Pizzeria Rafaello's Hyllykalliolla. Tervetuloa!