25.12.07

joulurauhaa

No nyt se on odotettu joulun rauha. Ennen joulua oli töissä niin kiirettä ja stressiä, että viikko sitten tuntui jo käyvän yli voimien. Flunssakin pakkasi päälle, mutta ei onneksi tullut kuumeen kera. Ja keskiviikkona kun sain viimeisen ennen joulua ilmestyvän lehden pois käsistäni, oli tunne tosi helpottunut.
Palkitsin sitten itseni hankkimalla tällaisen.

Kuva on otettu peilistä, siksi kameran tekstit on väärin päin. Harkitsin jo keväällä kameran ostamista, mutta kamerarahat menikin sitten poniin. :) En ole katunut, mutta nyt kun tuli veronpalautuksia niin ajattelin vihdoin toteuttaa haaveeni. Kamera on Canon PowerShot S5 IS. Poistuva malli ja sain mallikappaleen aika edullisesti.

Rahaa jäi vielä sen verran, että päätimme hankkia myös uuden ruokapöydän + tuolit. Oli Maskussa hyvä tarjous meille sopivasta pöydästä. Se olikin ihka ensimmäinen huonekalu jonka uutena ostimme, jos ei lasketa mukaan paria työtuolia ja naulakkoa. Entinen keittiökalusto ostettiin joskus käytettyinä ja maksoivat peräti 50 markkaa.
Nämä uudet kalusteet ovat kirsikkapuuta ja tuoleissa oli vihreät päälliset jotka eivät oikein sopineet meidän siniseen keittiöön. Siksipä ostin sinisävyistä kangasta ja päällystin tuolit uusiksi jo ennen kokoamista.
Tässä sitten kuvassa osa joululahjoista ja uudet tuolit, pöytä peittyykin joululiinaan.

Sain kaverilta nuo Herra Hakkarainen -mukin ja -pallon, isännältä nuo dvd:t. Nyt on katsottu jo Heidiä muutama jakso ja Shakirasta samoin osa.

Joitakin ennen joulua esittelemiäni neuleita olen antanut joululahjoiksi, mutta näistä säärystimiä en viitsinyt ennen joulua paljastaa. Ne menivät kaverille lahjaksi ja valmistuivat joskus joulukuun alkupuolella jo. Lankana 7-veljestä jättiraita ja kerä meni näihin aika tarkasti.


Joulu meillä on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna olin kylläkin tallilla, sunnuntaina kävimme joulumaastossa eli ratsastimme metsäteitä 1,5 tunnin lenkin. Oli ihanan tunnelmallista, juuri silloin satoi hitusen luntakin.
Aattona kävimme mun vanhempien luona syömässä ja saunomassa, illaksi sitten jo palasimme kotiin. Tänään käytiin pitkällä lenkillä, minä ja Reeta hitaampina lähdimme jo edellä ja isäntä saavutti meidät puolivälissä Milan kanssa, sitten kuljettiin jonkin matkaa yhdessä, ja sitten isäntä ja koira menivät edeltä kotiin ja me madeltiin Reetan kanssa perässä.
Iltapäivällä teimme sitten perinteistä jouluruokaamme, pizzaa. Tällä kertaa tehtiin kolmea erilaista ja sitten syötiin itsemme ähkyiksi ja löhöttiin sohvalla katsoen dvd:ltä CSI:tä. Huominen päivä kulunee samoissa merkeissä, pizzaa on vielä jäljellä...

Eläinten joulu ei paljoa normaalista arjesta poikkea. Vuohet ja poni saivat vähän ylimääräisiä herkkuja; leipää ja porkkanaa ja vuohet vielä tuoreita männynoksia. Reeta sai lahjaksi uudet suitset, niistä Reetuli kertoo itse enemmän. ;) Koira oli aattona mukana vanhempieni luona ja oksensi kaiken aamulla syömänsä äitin valkoisille joulumatoille tietysti... Eikä siis saanut sen jälkeen mitään erityisiä jouluherkkuja. Kissatkin ovat ihan normaalilla ruualla joulunkin.

9.12.07

sukat ja meemi

Niinhän siinä kävi, että Lankaa mutkalle -blogin Inkeri bongasi tasaluvun ja perjantaina lähti ylläripaketti postiin. Kuvaa en muistanut ottaa, mutta jotakin jouluista siellä on.

Joulukiireet töissä ei hellitä, mutta onneksi oli sentään itsenäisyyspäivä lepopäivänä kuluneella viikolla. Se menikin melkein kalsaripäivänä, ainoastaan eläinten hoitamisen verran tuli ulkoiltua. Etukäteen suunniteltu Reetan valokuvaus meni mönkään kun satoi vettä ja lumikin katosi sen siliän tien. Piti sitten valita niistä viikko sitten otetuista kuvista vaan paras ja laittaa joulukortit jo teetettäviksi.

Yhdet sukat tuossa viikolla valmistuivat. Nämä on siitä Red Heartin Sport Socks Color -langasta, sinikirjavasta kerästä. Ei just nyt huvittanut tehdä ohuita sukkia mutta lankaan oli pakko saada käydä käsiksi, ja keksinpä sitten neuloa langasta kaksinkertaisena. Langalle on puikkosuositus 2-3 mm ja kun laitoin kaksinkertaisena, niin tein 3,5 mm puikolla.
Ihan kivat niistä tuli, mutta loppuun saakka jännitti että riittääkö lanka. Riittihän se, mutta olis nuo aavistuksen isommat saaneet mun jalkaani olla.


Kun ei omia käsitöitä ole esiteltäväksi enempää, niin kuvasinpa tämän helmikorunkin, joska ostin Inkalta. Se on siis käsin tehty ja tykkään siitä kovasti. Eilen tuli tallin pikkujoulussa käytettyä sitä ensimmäisen kerran.


Eilen käytiin isännän kanssa Vaasassa shoppailemassa. Ei onneksi ollut mitään joululahjaostoksia enää kiikarissa, vaan mua houkutteli sinne lehdessä näkemäni ratsastustarvikeliikkeen ale. Ja kyllä kannatti lähteä, löysin sieltä punaisen talviratsastustakin, ihan unelman! Kesällä löysin samaisesta kaupasta vähän tummemman punaisen sadetta pitävän ratsastustakin josta olen kovasti tykännyt. Tämä talvitakki on saman merkkinen ja uskon että se osoittautuu yhtä käytännölliseksi.
Lankakaupassa en käynytkään, mutta Vaasan Prismassa käytiin, koska siellä oli lehti-ilmoituksen mukaan myynnissä tällaiset jouluvalot.

Ostaahan ne piti, hienot kun mitkä! Muuten mä olen aika hillityn jouluvalaistuksen kannattaja. Vuosikaudet on ollut vain samat pari kynttelikköä ikkunassa. Ulos en viitsi mitään valoja vedellä. Mutta nyt ostin lähinnä sitä joulukorttikuvausta (jota ei sitten tullutkaan) varten ison kynttilälyhdyn, ja siinä olen nyt polttanut kynttilää.

Inka heitti meemihaasteen, jonka nyt hieman tuumattuani otan vastaan. Tästä tulee pitkä, mutta hypätkää yli jos ette jaksa. ;)

Säännöt menevät näin:

– Tässä on lueteltu 22 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
– Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
– Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Mulla oli lapsena(kin) pitkät hiukset, ja niitä vain harjailin. Kammasta tulee mieleen, kun äiti joskus letitti hiuseni, silloin käytettiin sellaista kampaa jossa oli rautapiikki vartena, sillä tehtiin hyvä jakaus.

2. Lintu
Tästä tulee mieleen kana. Meillä oli muutama kana kun olin pieni, niitä munia piti joskus etsiä pesistä. Ja ne kanat kuoputteli kesällä äitin kukkapenkin ihan sekaisin.

3. Meri/järvi
Kodin lähellä on vaan jokia, mutta kun mumman luona käytiin, niin päästiin uimaan kirkkorantaan, siis Kuortaneenjärveen. Sieltä keräsin ihan hullun lailla simpukoita.

4. Kitara
Kitarasta ei tule mitään lapsuusmuistoja mieleen, ensikosketus taitaa olla niinkin myöhään kuin rippikoululeiriltä. Joku siellä yhteislauluja kitaralla säesti, taisipa olla J. Jyrä.

5. Kello
Ensimmäisiä kellojani en kyllä muista. Mutta muistuu mieleen hassu juttu kun olin joskus 15-kesäisenä nuorisovaihdossa Neuvostoliitossa, ostin Moskovasta kellon ja laitoin sen oman kelloni viereen ranteeseen, toinen Suomen ajassa, toinen paikallista aikaa. Heti tuli joku venakko kyselemään, että myisinkö toisen kelloistani. En myynyt.

6. Oksentaminen
Kerran tenavana en ehtinyt vessaan. Pidin kättä suun edessä, mutta en voinut mitään kun yrjöt purskahti pitkin lattioita juuri vessan oven edessä. Onneksi en joutunut itse siivoamaan...

7. Mummo
Mulla on ollut kaksi mummaa, toinen asui samassa talossa kuin me, mutta kuoli kun olin alle viisivuotias. Hänestä en siis muista juuri mitään. Toisesta mummasta on huonot muistot, hän ei tykännyt minusta ja osoitti myös sen. Nykyinen kotini on entinen mummola, mutta ei "mumman haamu" täällä nurkissa liiku.

8. Kirja
Tulee mieleen kesäiset päivät, kun luin pinokaupalla sarjakuvia teltassa maaten. Parasta oli Mämmilä-sarjakuvat, kirjastosta niitä löytyi.

9. Pipo
Yläasteikäisenä pipo oli erittäin epämuodikas. Sai olla yli 15 astetta pakkasta ennen kuin pipon laittoi päähän. Sittenkin vain juuri siksi aikaa kun aamulla odotin linja-autoa. Auton tullessa pipo hävisi nopeasti reppuun.

10. Matematiikka eli laskento
Joskus yläasteella oli kerran matikan numero 10. Mutta vain sen kerran, ysin kevään todistuksessa se on 9.

11. Metsä
Kerran eksyin metsässä. Olin paapan kanssa retkeilemässä ja hätäännyin kun tajusin ettei paappa tiennytkään missä olemme. Tuli sieltä onneksi joku tie lopulta vastaan, jota seuraamalla löydettiin isommalle tielle ja ihmisten ilmoille.

12. Ukkonen
Lapsena kuulemma pelkäsin ukkosta ihan sairaasti. Joskus ihan pienenä ollessani olin ollut äidin polkupyörän kyydissä kun viereiseen muuntajaan iski salama ja siitä kuului kova paukahdus. Jostain syystä sen jälkeen kuvittelin aina kun taivas punersi, että tulee ukkonen. Kouluikään mennessä pelot onneksi hälvenivät kun järki sanoi jo, ettei ukkonen tule iltaruskosta.

13. Hiukset
Hiukset oli mulle lapsena äärimmäiset tärkeät. Tykkäsin laitella niitä vaikka miten, muistelen että joskus 3-4 luokkalaisena mulla oli pyrkimys että laitan hiukset joka päivä eri tavalla kouluun mennessäni.

14. Sisko/veli – valitse toinen
Mulla on 2 siskoa, itse olen keskimmäinen lapsi. Sana sisko tuo lähinnä mieleen katkeria muistoja, kun pikkusiskoa lellittiin.

15. Ikkuna
Mulla oli joskus teininä vuosikausia oman huoneeni ikkunassa koko ikkunan kokoinen langasta tekemäni hämähäkinverkko. Siinä oli kiinni iso kuminen hämähäkki. Olin tosi ylpeä teoksestani ja taisin ottaa sen ikkunasta vasta kotoa pois muuttaessani.

16. Kalenteri
Teinari. Siis teinikalenteri piti olla yläasteella. Se oli pieni suorakaiteen mallinen kalenteri joka mahtui penaaliin ja johon merkattiin aina kokeet. Kannet päällystin kulloisenkin idolin kuvilla tietenkin.

17. Puuro
Jaa-a. Enpä ole koskaan mikään suuri puuron ystävä ollut, joten ei tästä tule oikein mitään mieleen. Tai no helmipuuro, en tiedä tekeekö kukaan sitä nykyään. Se oli kuin sammakon kutua, mutta hyvää.

18. Harmoni/piano
Ala-asteella oli vanha harmoni, jota sanottiin puhkupilliksi. Se ei ollut normaalissa käytössä enää, mutta kun se oli samassa rakennuksessa kuin koulun jumppasali, sitä käytettiin koulun joulujuhlassa.

19. Kastemato
Joskus oli onkimadoista pulaa ja kerran sateen jälkeen keräsin niitä satamäärin perunamaalta. Kuvittelin että niitä riittäisi sitten koko kesäksi. Mutta kun muutaman päivän kulutta menin matokipolle katsomaan, vastassa olikin vaan kamala haju!

20. Tietokone
Vielä yläasteikäisenä ei tietokoneet kiinnostaneet, vaikka tietotekniikan olisi voinut ottaa valinnaisaineeksi. Ammattikoulussa piti opetella käyttämään Teko-tekstinkäsittelyohjelmaa. Ja jotain muutakin ohjelmaa jolla tehtiin painotuotteita. Vaikeita olivat. Vasta vuosia myöhemmin todella innostuin tietokoneista kun huomasin mitä kaikkea kivaa niillä voi tehdä.

21. Punainen
Olin varmaan alle kouluikäinen, kun sain jostain jonkun vanhat kengät. En halunnut niitä ja keksin syyksi että ne on väärän väriset. En muista minkä väriset ne oli, mutta sanoin etten pidä niitä kun ne ei ole punaiset. Äitipä keksi ja maalasi ne nahkavärillä punaisiksi. Mutta en suostunut niitä laittamaan sittenkään jalkaani, en tykännyt kun ne oli jonkun toisen vanhat.

22. Puukko
Sain ensimmäisen oman puukkoni noin 5-vuotiaana. Paappa sen mulle osti joltain kulkukauppiaalta. Se on mulla edelleen tallessa, punapäinen Mora. Paappa varmaan sen takia sen osti, etten paapan omia puukkoja käyttäisi. Paljon oli puukolla käyttöä ja monet haavatkin sillä tuli tehtyä.

Haasteen heitän eteenpäin Kaisalle!

4.12.07

50000?

Hups heijaa, enpäs eilen blogatessani huomannutkaan että tasaluku kävijälaskurissa on taas lähenemässä. Jos siis olet tuo 50000:s kävijä blogissani, niin jätähän puumerkkisi kommentteihin tai laita sähköpostia osoitteeseen: seijap@hotmail.com. Laskuri löytyy tuosta sivupalkista vasemmalta, linkkien alta.

3.12.07

pikkuisen ompeluakin

Raivasin vähän ompelukonetta esiin pitkästä aikaa. Kyllä on tosi nopeasti (no muutamassa kuukaudessa...) unohtuneet nuo ompelun salat. Lähinnä ompelukoneen säädöt, en muistanut mihin suuntaan se alalanka kiristyy ja mihin löystyy. Ompelin Reetan riimuun uuden lukon kiinni, ja uskokaa tai älkää niin vasta neljännellä kerralla se onnistui. Kolme kertaa sain ratkoa ompeleet pois, kun aina oli nurjalla puolella sotkua. Oikea puoli näytti ihan siistiltä aina, joten joka kerta ompelin hyvin ja tiheästi, eikä ratkominen ollut sitten mitenkään riemukasta puuhaa. Kun vihdoin sain alalangan tarpeeksi kireälle, oli nurjakin puoli siisti. Mutta myönnän että toisen ratkomiskerran jälkeen kävi vakavasti mielessä, että veisin homman suutarille. Ne nailonnauhat kun on kolminkertaisena aika paksuja ommeltavia.

Lauantai-iltana jatkoin harjoituksia ja ompelin joulukaulurin Reetalle. Siihen käytin ne kulkuset jotka ostin messuilta. Aika tavalla vaati pähkäilemistä se ompelu, kun yhdistin tosiaan kulkusia, silkkinauhaa, nailonnauhaa ja vielä teddykangasta. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Tässä nyt vaan pieni otos kaulurista...

Yritettiin siis sunnuntaina ottaa joulukorttikuvia Reetasta, mutta ei ne oikein onnistuneet. Pitää yrittää myöhemmin uudestaan.

Perustin muuten Reetalle ihan oman blogin. Kertoilen kyllä täällä muusta hevostelustani ja ehkä jotain Reetastakin, mutta nyt on itselläni jotenkin parempi mieli, kun saan siinä blogissa kirjoittaa enempikin Reetan elämästä. Mä olen oikeasti niin tuon ponin lumoissa, etten paljoa muusta puhuisikaan, jos vaan joku jaksaisi kuunnella. ;)

Mutta onhan meillä näitä muitakin hassuja eläimiä. Tässä vaihteeksi Meiramin näyte, miten pahvilaatikkoon kyllä mahtuu nukkumaan... Jos ei mahdu niin työnnetään yksi reuna auki!

26.11.07

messuterveisiä ja joululahjaneuleita

Viime lauantaina olin messureissulla Helsingissä saakka. Tuli aika pitkä päivä, kun lähtö oli klo 7 ja takaisin kotona olin hiukan ennen puolta yötä. Tuli istuttua bussissa muutama tunti, mutta onneksi ajan sai käyttää hyödyksi ja neuloa. Matkaseurana mulla oli tallikaverini joka on myös käsityöihmisiä, joten juttua meillä riitti.
Messuja oli oikeastaan kolmet yhtä aikaa, ELMA, käsityömessut ja metsämessut. ELMA eli Elävä Maaseutu oli se pääkohde, mutta tosiaan oli mukava lisä ne käsityöt samassa. Metsämessujen puolella ei oikeastaan käytykään.
Tämä oli mulle muistaaksnei neljäs ELMA-messuvierailu ja kuten aina ennenkin, tykkäsin nytkin tarjonnasta. On se vaan kumma että täältä landelta pitää lähteä isoolle kirkolle kattomaan elukoita. ;) Eläinpuolella ihanimpia oli tällä kertaa amerikkalainen minihevonen ja miniaasi. Olivat samassa karsinassa ja vaikka miniheppa oli aasia pienempi, kovasti se pomotti kuitenkin. Niitä katsellessa mua harmitti eniten, että unohdin kamerani lähtötohinoissa kotiin.
Ostoksia messuilta tuli tietenkin tehtyä. Lankaa tuli taas ainakin omiksi tarpeiksi. En enää muista miltä myyjältä ostin mitäkin, mutta sukkalankojahan nuo kaikki isommat kerät on. Pari pienempää kerää ovat täyttä villaa ja niistä teen ehkä pipon, jos tuo nyt sitten huopuu.

Muutaman heppa-aiheisen jutunkin ostin, eli tuon kalenterin, rintakorun ja piparkakkumuotin. Hakusassa oli oikeasti hevosen pään mallinen muotti, mutta kun ei sellaista löytynyt, niin ostin sitten tuon kokonaisen hepan. Pussillinen isoja kulkusiakin lähti matkaan, saa nähdä saanko toteutettua niistä suunnittelemaani juttua ennen joulua.

Elintarvikepuolelta ostin Kolatun vuohijuustolan juustoja ja jogurttia ja Kariniemen maatilan vuohenlihaa ja jogurttia. Niitä ei ole täällä päin kaupoissa, joten siksi ovat aina herkullisia messutuliaisia. Kariniemen maatilallahan vierailin viime vuoden kesällä ja siksi tiesin heidän jogurttinsa tosi hyväksi ja oli kiva kun sitä löytyi messuilta. Kolatun osastolla kuulin ilouutisen, että kahta lajia heidän juustojaan pitäisi löytyä Prismasta.

Ja sitten niitä joululahjaneuleita. Näistä sukista ensimmäinen valmistui siis messumatkalla, toinen tuli päättelemistä vaille valmiiksi eilen. Nämä ovat pässinpökkimää, eli viime talvena ostamaani Laurilan tilan aitoa 100% villalankaa.


Jenga-pipotkin ovat nyt kaikki kolme valmiina, tuo etummainen neonkirjava on siis omani ja ollut jo käytössäkin, kaksi muuta menevät joululahjoiksi. Vähän harmittaa tuo väritys vaan, ikävän leveitä raitoja tuli noihin molempiin. Omassa pipossani värit vaihtuivat sopivan tiheästi ja samanlaista olisin odottanut noista muistakin väreistä. Muuten oma piponi on käytössä ollut ihan ok, eli ei ole kutittanut eikä kiristänyt.


Viime viikko oli töissä aivan törkeän kiireinen, tällä viikollakin töitä piisaa. Joulunavajaiset teettää meillä enemmän töitä ja vain hetken ehtii huoahtaa kun alkaa tulla sitten joulutervehdyksiä. Paineita lisäsi vielä yhden työkaverin yllättävä sairasloma. Voi kun olisikin jo joulu ja tämä härdelli ohi...

Mutta mukavampiin tunnelmiin johdattaa kuvat, joita on tässä ladattavassa powerpoint-tiedostossa, kannattaa katsoa!

18.11.07

mukava viikonloppu

Onpas mulla ollut tapahtumarikas ja mukava viikonloppu.
Eilen osallistuin Saarijärvellä järjestetylle poniagilitykurssille. Reetaa meillä ei ollut mukana, mutta sain kokeilla tehtävärataa kurssin vetäjän shettiksellä. Hyvinhän se meni kun oli jo harjoitellut niitä ennenkin. Itse sain paljon vinkkejä esteistä ja isäntä oli mukana ihan sen takia että osaa rakentaa meille omia esteitä.

Tänä aamuna olikin sitten jo pari estettä kokeiltavana ja kerrankin valoisan aikana saatiin kuvattuakin. Kurssilla vaikeimmalta tuntunut tehtävä oli renkaaseen astuminen, eikä se Reetallakaan ihan tuosta vaan suju. Jalat pitää nostaa yksitellen renkaaseen ja sitten pitää seisoa paikallaan 5 sekuntia. Ihan rauhassa Reeta seisoo, mutta ei vielä itse nostanut jalkojaan.

Toinen este oli tällainen puomikuja, sehän oli Reetalle varsin helppo.

Päivän aikana isäntä teki vielä keinulaudankin, mutta sitä testattiin vasta iltahämärissä, joten kuvia siitä ei saatu.

Menneen viikon käsityösaldosta hieman tähän väliin. Eli se Jenga-pipo tuli sitten valmiiksi ja on noissa kuvissa mulla päässäni. Hiukka räväkän värinenhän se on, mutta tuon tallitakin kanssa se sopii ihan kivasti.

No mutta viikonloppuni huippukohta oli kuitenkin tänään, kun sain toteutettua taas yhden haaveeni. Pääsin kärryttelemään ponilla! Ja peräti Seinäjoen raviradalle. :) Olin siis kärryajelutunnilla Seinäjoen poniravikoulussa. Oli tuo ponilla ajelu juuri niin kivaa kuin olin ajatellutkin. Hevosajeluun verrattuna poni on paljon ketterämpi ja kääntymiset on jotenkin helpompi hallita. Sain opastusta valjastukseen ja opastus olikin tarpeen. Pääsysteemeistä obersekki oli mulle ihan uusi, samoin putkuremmiä ja varmuusremmiä (olikohan sen nimi tuo?) en ollut ennen laittanut. Tässä Teppo-poni laitettuna ajelua varten.

13.11.07

pipo isännälle


Tuollainen pipo tuli tehtyä, ja ihan tarpeeseen. Isännälle siis tuli tämä, kun yksi pipo on hukassa, yksi puuvillainen sotkeentui maaliin ja alpakkapipo kutittaa niin ettei voi pitää. Tähän ostin langaksi Austermannin Bambou Softia. Lanka ainakin tuntuu pehmeältä, toivottavasti ei siis kutita tämä. Ärsyttävästi taas piti ottaa toisesta kerästä pari metriä, ei siis riittänyt yksi kerä. Mutta ostinkin kaksi, nyt on sitten toinen lähes täysi kerä tähteenä.
Samoinhan mulla jäi aikanaan tähteeksi siitä puuvillapiposta Mandarin Fiestaa lähes täysi kerä, ja meinasinkin nyt vaan ostaa sitä toisen kerän, vaan eipä lankakaupassa ollut sitä. Mutta tämä Bambou Soft on kyllä ihan mukava uusi tuttavuus, ja toivon mukaan pipo on lämminkin, tuon koostumushan on 65% merinovillaa ja 35% bambua.
Tuossa pipossa on 104 silmukkaa ja 4mm pyröpuikolla tein, 2o 2n joustinta ja kavennukset tuosta kuvasta näkyykin.

Nyt on kiire vähän hellittänyt, kun sain sen ratsastusseuran jäsenlehden taiton valmiiksi. Paperista lehteä en ole vielä saanut käsiini, mutta sen mitä näytöltä katsoin, olen ihan tyytyväinen työhöni. Nyt voi sitten keskittyä taas iltaisin vähän muuhunkin kuin vaan koneella istumiseen.

Tänään sain Börjesiltä tilaamani paketin hevostarvikkeita. Tilasin mm. keltaisia muovikartioita Reetan agility-pujottelua varten. Pitihän mun sitten heti saada niitä testata ja rakensin pienen radan pihaan. Laitoin 16 kartiota jonoon, levitin myös pressua maahan ja laitoin yhden pienen hyppyesteenkin. Kartioiden pujottelu sujui oikein hyvin, samoin pressulla kävely. Mutta este tippui joka kerta, johtuen varmaan siitäkin että sijoitin sen vähän huonosti, eikä ollut matkaa ottaa tarpeeksi vauhtia. Kartioista pari meni myös kumoon, mutta se on mielestäni tosi vähän, kun kuitenkin mentiin 3 kertaa tuo 16 kartion jono ees taas. Mutta ei meidän harjoitukset kauaa kestäneet, hyvä jos 10 minuuttia. En viitsi näin aluksi Reetaa kovasti treenauttaa, ettei vaan kyllästy. Viikonloppuna olen menossa poniagilitykurssille, josta saan toivon mukaan vinkkejä uusien esteiden rakentamista varten.

Huomennahan on taas neuletapaaminen. Lintsaan siis itämaisesta tanssista, pakko on jostain tinkiä nyt kun sattuvat samalle päivälle. Kävin ostamassa yhden uuden lankakerän taas, jospa siitä aloittaisi jo jotain joululahjaprojektiakin. Ja se Jenga-pipo on aina vaan kesken... Jotenkin ei vaan nappaa se nyt yhtään.

7.11.07

talvikin tulee...

Tässä taas yhdet sukat. Lähes samanlaiset kuin nuo edellisetkin, vain ilman raidoitusta kun tuo oli tuota Isoveli Coloria. Värit meni näissä mielestäni aika mukavasti, ei syntynyt kovin kummallisia kuvioita kuten usein käy.

Taas kävi niin, että kun sain 2 kerää lankaa kulutettua, ostin jo 3 tilalle. :) Ostin nyt siis ensimmäiset Jenga-keräni, hinta oli jotain 3,50 euron paikkeilla, en enää tarkasti muista. Viime syksynähän nämä taisi maksaa 5-6 euroa enkä raaskinut ostaa. Nyt ajattelin pipoa kokeilla, aloitinkin jo. Jotenkin tuntuu vaan kummallisen tönkkö pipo tulevan, lanka on jotenkin jäykkää. No, katsotaan miten käy kunhan saan tuon joskus valmiiksi.

Talvikin tekee tuloaan ja tallin takaovea ei voi pitää pakkasilla auki. Pitäisi keksiä jokin ratkaisu, jolla lämpö pysyisi sisällä, mutta vuohet pääsisivät vapaasti kulkemaan. Ne kuin ei tykkää yhtään olla sateisessa tai tuulisessa ilmassa ulkona. Normaalisti ne ovatkin siis eläneet talvikauden sisällä, ulkoilleet vain satunnaisesti lauhalla ilmalla. Mutta nyt olis tarkoitus, että ulkoilisivat talvellakin enemmän, että olisivat ponille seurana. Isäntä nyt alkuhätiin teki tällaisen vuohenmentävän luukun oveen. Oikeastaan tämä on enempi sen takia, ettei Reeta pääse vuohien karsinaan. Se ahmatti kun huomasi että siellä on vuohilla heinää. Mutta mahtuuhan tuosta luukusta sentään pää sisälle, että voi napsia kaikki heinänkorret joita vuohet lattialle levittelee ja mihin Reeta tuosta ylettyy. Oven edessä on nyt sellainen puhtaaksi syöty puoliympyrä.
Hassu miten ovat niin erilaisia heinänsyöjiä nuo vuohet ja poni. Säähänkin toki suhtautuvat ihan eri tavalla, siinä missä vuohet eivät kastele itseään sateessa vaan singahtavat heti sisälle, poni seisoo tyytyväisenä vaikka minkälaisessa sateessa, eikä viitsi katokseen mennä vaikka niitä olisi tarjolla kaksikin.


Viime torstaina päästiin taas näkemään livenä Seminaarinmäen Mieslaulajia Rytmikorjaamolla. Keikka oli odotetusti tosi hyvä, musiikkin lisäksi lavashow on aina hulvatonta. Valokuvaamisen kannalta oltiin vähän huonossa paikassa ja tuli sitten leikittyä kameran yökuvauksella ja lopputulokset olivat aika omituisia...


Nyt pitäisi istua tietokoneella ihan urakalla, kun mulla on työn alla ratsastusseuran jäsenlehden taittaminen. Jouduin vaihtamaan jo satulatuolinkin normaaliin työtuoliin kun takapuoli puutui. Lehden pitäisi ilmestyi ensi viikolla ja tällä hetkellä taitettuna on ehkä kolmannes jutuista.

28.10.07

Isoveikkaa

Teinpä taas Isoveljestä sukat. Tällä kertaa tuli oikein pitkävartiset saapassukat. Tummansinisen lisäksi käytin ruskankirjavasta langasta jääneitä jämiä raidoiksi. Tuli paksut ja taatusti lämpimät sukat. :)

Silmukoita on yhteensä 44 ja 4 mm pyöröpuikolla tein. Valmistuivat nopeasti, dvd:tä katsoessa.
Ja kuten kuvasta huomaa, piti hankkia jo lisääkin Isoveljeä ja eilen ehdin jo aloittamaankin tuosta harmaakirjavasta. Tummanharmaata mulla on ennestään yksi kerä, siksi ostin sitä nyt vain toisen kerän. Nuo kuvassa olevat sukat painaa n. 90 grammaa per sukka, joten 100 gramman kerästä pitäisi tulla yksi tuon kokoinen. Kun nyt tuli into päälle, niin saas nähdä monetko Isoveli-sukat tässä vielä tuleekaan tehtyä...

Olin taas eilisen päivän tallilla ja päivän viimeiselle tunnille olisi ollut vain yksi ratsastaja, joten minä menin sitten toiseksi. Tuli siis kolmas ratsastuskerta tälle viikolle, kun normaalisti mulla on vain vakitunti perjantaisin. Olen mennyt samalla hepalla kaikki kolme kertaa. Vaikka tiistain valmennuksessa jokin kynnys jo ylittyi, niin eilen vasta pääsin siitä laukannostokammosta. En ole ennen osannut laukkaa nostaa ravista ollenkaan, mutta nyt eilen se onnistui sitten useampaan kertaan. Vielä en osannut pitää sitä laukkaa, mutta olen tosi onnellinen että se nosto kuitenkin onnistui, sehän se jännittävin vaihe on mulle ollut. Ratsastuksessa on kyllä niin ihanaa tämä, kun välillä tulee näitä onnistumisen elämyksiä. Kun taas sitten huonompina päivinä sitä ihmettelee, että miksi pitää edes yrittää tehdä jotain mikä niin kamalasti jännittää, kun ei kerran ole mikään pakko.
Tuo kyseinen hevonen, Likka, onkin aika jänskä tapaus. Ratsastin sillä talvella ensimmäisen kerran, ihan vaan kokeilin omin päin, en siis mennyt silloin tunnilla. Likka on aika nuori hevonen, eikä se silloin vielä osannut paljoa ja minä kokemattomana en osannut liioin ja silloin en edes saanut sitä ohjatuksi ravissa. Joskus keväällä sitten se toimi jo paremmin ja sain sen tunnilla alleni. Likka kuitenkin näki "mörköjä" yhdessä kohtaa kenttää, eikä halunnut mennä siitä. Minä kun olin vähän pelokas jo muutenkin, pelkäsin kahta kauheammin kun Likka vastusteli ja vähän nosteli jalkojaan. Silloin pelkäsin kaikista eniten, mitä olen koskaan hevosen selässä pelännyt. Ja sanoinkin etten halua sillä hevosella enää mennä kuin aikaisintaan syksyllä.
Likka on kuitenkin ehkäpä tallin paras maastoheppa, ja kesällä kun oli maastoilua, sain sen alleni ja siellähän se meni tosi hyvin ja palautti mun luottamukseni siihen. Nyt kun sitten syksy tuli, sain Likan alleni myös tunnille, ja nyt tykkään siitä kovasti. :) Äänestin sitä jopa vuoden hevoseksi, eipä olisi keväällä uskonut! ;D

25.10.07

ei oo tullu aika pitkäksi...

ei todellakaan. Viimeisen viikon ajan on elämä ollut yhtä liitoa, kotona olen sentään ehtinyt käydä nukkumassa ja eläimet hoitamassa. Viime viikolla alkuviikosta tein pidempiä työpäiviä, keskiviikkona sitten ehdin pitää pari tuntia liukua ja lähdin ajoissa Seinäjoelle neuletapaamiseen. Tapaaminen oli taas oikein mukava enkä meinannut malttaa lähteä kotiin ollenkaan. Mutta sainpahan pitkälti sukkiakin neulottua. Torstaina kävin vierailulla ystävän luona ja siellä sain nämä sukat sitten valmiiksi.

Lankana on Novitan 7 Veljestä Kantri. Kauempaa katsoen väri näyttää tasaisen harmaalta, mutta lähempää katsoen väri on elävämpi, kun tuo on siis niitä uusia sprayvärjättyjä lankoja. Nämä on nyt niin yksinkertaiset sukat kun olla ja voi, kunhan keksin jotain tekemistä sinne seurakunnan ompeluseuraan toissa sunnuntaina.

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä menivät taas tallilla. Perjantaina olin ratsastamassa ja lauantaina avustin tuntilaisia, siivosin tallia ja hoitelin heppoja. Kaverini oli mukana kameran kanssa ja otti joitakin kuvia, tässä yksi jossa olen avaamassa Polestar-ponin savikääreitä. Olen tuo punatakkinen oikealla puolella.


Sunnuntaina päätettiin isännän kanssa viettää laatuaikaa ja lähdettiin yhdessä Ähtärin eläinpuistoon. Edellisestä vierailusta on varmaan 10 vuotta aikaa. Tihkusade loppui sopivasti siksi aikaa kun siellä kiertelimme. Karhut oli tainneet mennä jo talviunille, mutta muita eläimiä näkyi ihan kivasti. Tässä muutama parhaiten onnistunut kuva.




Tiistaina osallistuin ratsastusvalmennukseen. En ole kauheasti aikaisemmin valmennuksista innostunut, kun ei mulla nyt tavoitteet kovin korkealla ole tuon homman suhteen. Kilpaileminen ei kiinnosta yhtään ja nuo valmennukset on yleensä niin vaativan tuntuisiakin ja mun kunto ei kestä juuri mitään. Mutta nyt oli valmennukseen jäänyt yksi vapaa paikka ja kun kuulin paljon kehuja valmentajasta, Meri Satamasta, niin uskaltauduin sitten mukaan. Ja kyllä kannatti! Valmennus oli tosi hyvä, Meri neuvoi mua oikein henkilökohtaisesti ja antoi neuvoja miten voisin päästä jännityksestä ja peloista jotka iskee päälle vähän väliä ratsastaessani. Pelkään siis putomista ja kroppani reagoi pikkuisiinkin hepan yllättäviin liikkeisiin niin että menen kohti sikiöasentoa. Vaikka järki sanoo että pitäisi nojata taaksepäin, ei kroppa tottele. Mutta ainakin joku kynnys tuli nyt ylitettyä kun sain laukattua hevosella jolla ennen en ole onnistunut ja jonka laukannostoa siksi jännitin aika tavalla. Rankkaa se kyllä oli, nyt on kävelykin hiukan kankeaa ja eilen itämaisessa tanssissa tunsi että vatsalihaksillakin oli jotain tehty ennenkin.

Koska illat on jo niin pimeitä, keksin tässä yks ilta tehdä jotain Reetan kanssa pihassa. Luin Villivarsa-lehdestä jutun poniagilitystä ja siitähän mä innostuin! Äkkiseltään tein Reetalle kaksi helposti toteutettavaa tehtävää; pienen esteen yli hyppäämisen ja pressun päällä kävelemisen. Reeta taitaa olla varsinainen lahjakkuus tuossa lajissa, se kun on niin rohkea. Normaalisti hepat eivät kovin helposti kahisevan pressun päälle kävele, mutta Reeta seurasi taluttaessa ilman epäröintiä. Vasta pressun keskellä se haistoi, että onkos se jotain syötävää; no ei ollut, jatketaan matkaa. Ja esteen yli hyppäsi myös kuin vanha tekijä. Koira-agilytystä poiketan poniagilityssä siis talutetaan koko ajan narun päässä ja taluttajan pitää mennä samaa vauhtia mitä haluaa ponin menevän. Senhän arvaa että mulla loppui kunto aika alkuunsa ja sitten mentiin vaan kävellen. Pressulla se nyt ei haitannutkaan, mutta kun kävelin esteen yli niin eipä Reetakaan hypännyt vaan käveli sekin. :) Fiksu poni! Lisää tehtäviä pitäisi saada aikaiseki, esim. pujottelu ja renkaaseen astuminen. Keinulaudankin voisi isäntä nikkaroida. Sen puoleen tuo agility tosiaan olisi mukavaa, että sitä voisi harrastaa pimeälläkin pihassa ulkovaloissa. Nyt kun siirrytään talviaikaan, menee arkisin koko valoisa aika päivästä työpaikalla.

Tähän vielä loppukevennykseksi kuva Santerista. Sillä on hassu tapa tunkea itsensä aina jonnekin omituiseen paikkaan nukkumaan, tällä kertaa piti änkeä pahvilaatikkoon vaikka tiukkaa teki mahtuminen.

14.10.07

valmistuneita

Olenpahan kerrankin saanut jotain aikaiseksi, vaikka tuntuu ettei aikaa ole juuri ollutkaan. Mutta onhan nämä pipot nopeita tehdä. Lankana on Novitan Karuselli. Kummallisen paljon tuo lanka muistuttaa Fiesta-lankaa, josta tein lähes saman näköisen pipon viime talvena. Mutta nyt tein oikein tarkoituksella näistä niin syviä, että varmasti peittää korvat. Se Fiesta-pipo oli mulla nimittäin päässäni torstaina kun kävin lenkillä ja kylmä viima tuntui korvissa.
Nämä on ihan perusmallin pipoja, kuten lähes kaikki tekemäni. Puikkona oli 40 cm 6 mm pyörö ja silmukoita oli 68. 2o 2n joustinta tein. Punainen pipo valmistui torstai-iltana ja sinistä sain tehtyä lähes valmiiksi eilisiltana/yönä, kun olin lastenvahtina. Tänään sitten viimeistelin.



Tänään päättelin myös vihdoin ja viimein nämä sukat. Lankana Fabel, ja kivastihan nuo raidat osui lopulta kohdalleen, vaikka toinen kerä pitikin aloittaa ulkopuolelta, toinen sisäpuolelta.

Olen aloittanut nämä jo heinäkuussa, mutta hitaasti ovat valmistuneet, kun välillä olen tehnyt aina muutakin. Tänään meillä oli seurakunnassa "ompeluseura" ja sinne oli sopiva ottaa nämä mukaan. Kuunneltiin cd:ltä opetusta rukouksesta ja tehtiin käsitöitä samalla. Tosi kiva idea tuo, itse ainakin pystyn paremmin keskittymään kuuntelemiseen kun teen samalla jotain tarpeeksi helppoa käsityötä.

Mila kävi keskiviikkona eläinklinikalla. Syynä oli sen vuotava silmä. Diagnoosi oli silmään päin kasvava ripsikarva ja mahdollisen tulehduksen parantamiseksi 10 päivän tippakuuri. Ei oo ihan helppo juttu tiputtaa lääketippoja koiran silmään... Muutama tippa on mennyt poskelle. Voi olla että sen karvatupen joutuu kuitenkin polttamaan, mutta katsotaan nyt josko tuo kuuri auttaisi ja silmä lakkaisi vuotamasta. Tähän saakka näyttää ainakin hyvältä, mutta miten sitten kuurin loputtua.

Reetan kanssa tosiaan olin torstaina lenkkeilemässä ja kyllä oli veikeää. Reeta on oikea ihmismagneetti. Tällä kertaa juttelin kahden kyläläisen kanssa tien päällä. Kummankaan kanssa en ollut ennen kasvotusten jutellutkaan, vaikka yli 10 vuotta on tässä jo asuttu.
Lenkin jälkeen raspasin taas Reetan kaviot. Toisen kerran tein nyt sen ihan yksin ja Reeta oli kuin unelma, ei yhtään pyristellyt jalkojaan irti otteestani. En kyllä osaa niitä kaviopihtejä käyttää, kun pitää toisella kädellä pitää kaviosta kiinni ja pihtien käyttöön tarvisin 2 kättä. Mutta raspilla lähtee ihan hyvin ja kun teen sen 2 viikon välein, ei ole kerralla kovin paljon otettavaakaan. Normaalistihan kengittäjät pitää kavioita reisiensä välissä, mutta Reeta kun on niin matala, mun täytyy olla itse polvillani maassa ja siksi pitää kädellä kaviota paikallaan.

Lauantaipäiväkin meni hevostellen. Aamusta menin ensiksi tallille ja sieltä päin raveihin. Katsoin vain ponilähdön ja kävin ostoksilla raviautossa. Siellä kuulin, että tekevät pikkuponien loimia tilauksesta ja hinta oli sen verran halpa, etten itse sillä hintaa tekisi. Nyt pitää ottaa Reetasta mittoja ja laittaa ainakin sadeloimi tilaukseen. Ihania sydänkuvioisia fleeceloimiakin sieltä saisi, mutta mietin vielä josko saisin tuon kesken olevan itse tekemäni joskus valmiiksikin. Vaikka olis se sydänkuvioinen kyllä söpömpi...

Monilla alkaa nyt syysloma, mutta ei mulla. Päinvastoin, töissä on tosi kiire alkuviikko kun tulee yrittäjänumerot kahdesta lehdestä. Toivottavasti ehdin kuitenkin keskiviikkona taas Seinäjoen neuletapaamiseen.

7.10.07

messuterveiset

Käsityömessut tuli sitten nähtyä ja koettua perjantaina. Taktikoin saapumisaikani hyvin enkä joutunut jonottamaan yhtään sisäänpääsyä, kun tulin tunti messujen avaamisen jälkeen. Kolmisen tuntia siellä kiertelin, tapasin ainakin JaanaM:n, Sipin ja Intsun. Kaisakin oli ollut samaan aikaan, mutta eipä satuttu törmäämään. Kaikkea mielenkiintoistahan messuilla oli, mutta melko vähillä ostoksilla selvisin sitten lopulta. En langennut edes ostamaan valolla olevaa virkkauskoukkua... Wetterhoffin silkkivillaa meinasi tarttua mukaan, mutta kun löysin ne aika alkukierroksella, ajattelin palata ostamaan myöhemmin, vaan enpä sitten palannutkaan. Samoin kävi ison pajukorin kanssa. Lopulta ostin sitten vain nämä; vehnänjyviä sisältävän pipityynyn, kortteja (joissa on vuohia ja lampaita!) ja konekirjontalankoja. Vaikka en nyt ole kirjontalankoja pitkään aikaan käyttänytkään, niin nuo olivat niin halpoja etten malttanut jättää ostamatta. Rullat on toki vajaita, jotain jämiä jostain. Olivat 6 rullan pusseissa, 3 euroa pussi. Kokonaiset rullat maksavat jotain 6,50 euroa kappale!


Kun mulla kerran oli koko päivä aikaa, kiertelin sitten samalla Seinäjoella kaupoissa. Anttilasta tein aika hyvät löydöt. Vihdoinkin saappaat jotka menee mulle varresta kiinni! Etsin tuollaisia jo viime talvena mutta kun on paksut pohkeet, niin ei ole sopivia ennen löytynyt. Näissä on varren yläosassa joustinta, siksi nämä sopivat. Ja alekorista löysin farkkuja, joita raahasin sovituskoppiin peräti 8 paria. Kahdet olivat sopivat, ja hintakin oli oikein sopiva, 10 euroa per housut.


Torstai-illalla käytiin lenkkeilemässä ja meni vähän myöhään, ehti tulla pimeä. Isäntä otti sitten tällaisen kuvan.

Eipä olisi pahitteeksi Reetallekin heijastinloimi, nyt sillä on heijastimet riimussa, kaulassa ja kahdessa jalassa. Ja riimunnarun päässä on myös. Mutta kunnon loimi voisi olla parempi. Eipä vaan ainakaan Eurokankaassa ollut neonkeltaista kangasta. Mietinkin että jos ostaisin 4 heijastinliiviä ja niistä kasaisin loimen, voisi tulla halvemmaksikin kun olisi ne leveät heijastinnauhatkin jo mukana.
Tuolla lenkillä otin paljon kuvia ja tein niistä Walk by lande -kansion. Tuli tuollainen mieleen, kun kuulin uudesta Drive by city -harrastuksesta. Enempi kun tulee näissä maalaismaisemissa liikuttua ja tosiaan kävellen. Tuli katsottua itsekin maisemia ihan eri tavalla kun ajatteli miltä ne vois kuvissa näyttää.

Eilen vietin koko päivän tallilla ja illalla kävimme kuuntelemassa elävää musiikkia Orjalaiva -gospeltapahtumassa. Ohjelmassa oli useita kokoonpanoja, mutta meidät houkutteli paikalle Jaakko Löytty, joka oli illan viimeinen esiintyjä. Oli kiva taas kuulla livenä musiikkia jota tulee paljon kuunneltua levyltä. Ja Rytmikorjaamolla oltiin ensimmäistä kertaa, voi olla että sinne pitää mennä joskus uudelleenkin.

Tänäänkin lenkkeiltiin ja isäntä oli jälleen kameran kanssa mukana. Kokeilkaapa näkyykö tämä video. Tuota Bloggerin videolatausta en saanut toimimaan, siksi linkitän sen suoraan kun se kerran netissä jo on.

2.10.07

edes yhdet sukat

Niin, nämä olen saanut aikaiseksi.

Käväisin toissa lauantaina Lapualla, kun siellä oli Agrimarketissa hevospäivä. Ratsastussukkia ja ensiaputarvikkeita sieltä ostin ja ihailin pihassa talutusratsastusta tarjonnutta shetlanninponia.
Lapualla kun olin, niin piti poiketa samalla JKK-liiverissä. Löysin sieltä punakirjavaa Isoveljeä, jota en muista ennen nähneenikään. Ostaahan sitä piti ja saman tien myös aloittaa sukat vaikka edellisetkin on vielä kesken. Isoveli oli niin joutuisaa neulottavaa, että nämä sukat olivat valmiina jo sunnuntai-iltana.

Viikko sitten maanantaina kävin taas kuntotestissä ja yllättävä tulos oli se, että Reetan kanssa matelulenkkeily on kuin onkin kohottanut mun kuntoani peruskestävyysalueella. Kokonaiskuntoni on silti edelleen välttävällä tasolla ja kuntoilla pitäisi enemmän. Mutta missä välissä sitä muka ehtii? Liikkuvuustestin tulos oli romahtanut keväällisestä. Osittain tiedän sen johtuvan siitä, että kesän on ollut taukoa itämaisessa tanssissa. Käsien nostokokeessa taas vaikutti kipeä olkapää, johon keväällä sain kortisonipiikin, mutta nyt se on taas huonompana.
Ja kun tässä nyt lähes sairaskertomusta jo aloitin, niin kerrottakoon vielä sekin että perjantaina sain ensimmäistä kertaa kunnon hevosen potkun jalkaani. Tai no kunnon ja kunnon, varsa se oli, mutta potku teki tosi kipeää. Ei onneksi kuitenkaan tullut mustelmaa ja turvotusta pahempia seurauksia.

Viime lauantaina olikin sitten se kauan odotettu päivä, kun menin Terhin kanssa Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubin tapaamiseen. Aiheena oli sukat ja olin luvannut Tellulle jo joskus kesällä että tulen silloin. Vaikka tapaaminen oli jo klo 10 ja hiukan kismitti herätä lauantainakin herätykseen, ei paikan päälle saavuttua harmittanut enää yhtään. Tapaaminen oli oikein mukava, väkeä oli sopivasti ja miljöö mitä parhain. Ja tarjoilutkin talon puolesta! Rattoisasti siellä kului muutama tunti ja kesken olevaan sukkaankin sain kantapään tehtyä.

Tapaamisen jälkeen kävimme juuri avatussa Kauhavan Tokmannissa. Löysin sieltä itselleni jo hetken etsimäni jumppatrikoot ja kuinka ollakaan, pari kerää lankaa. En muista ihan varmaksi, onko mulla ollut tätä Karuselli-lankaa ennenkin. Yksi punainen pipo mulla on, joka näyttää tuolta, mutta en ole varma. Ja en osannut nyt päättää otanko sinistä vai punaista, niin otin molemmat. Eipä ne maksaneet kuin 2 euroa kerä.

Ehkä näistä tulee joskus pipoja. Saa nähdä.

Ensi viikonvaihteessa onkin sitten Seinäjoen käsityömessut. Ajattelin ottaa töistä pekkasvapaata perjantain ja mennä messuilemaan jo silloin. Viime vuonna kävin muistaakseni vasta sunnuntaina, ja silloin oli jo moni tavara loppunut. Ja lauantain ruuhkaa vältän jos vaan suinkin voin.

19.9.07

elukkajuttuja

Kuten lupasin, tässä vielä pari mätsärikuvaa lisää. Nämä on kuvannut Tiia Takamäki, kiitos kun saan käyttää tässä!
Tässä ensiksi Reeta rusettinsa kanssa, jonka sai siis yleisöäänestyksestä jossa valittiin söpöin pikkuponi.

Ja tässä näyttelyn suurin ja pienin heppa. Ikää on molemmilla 1 vuosi, mutta korkeuseroa on lähes 90 senttiä! Tuo jättiläinen on rodultaan shire ja se kasvaa tuosta varmaan vielä kymmenisen senttiä.

Reeta ei ollut tuosta kohtaamisesta moksiskaan, mutta isompi heppa ei meinannut korkeuksistaan ensiksi edes huomata pikkuista lajitoveriaan. :)

Julkisuuttakin tuon mätsärin puitteissa tuli oikein roppakaupalla. Päädyttiin Reetan kanssa kansikuvatytöiksi sekä paikallislehteen että maakuntalehteen. Töissä onkin ollut mässäilyviikko, kun meillä on "sääntö", että jos on kuva lehdessä niin pitää tarjota työkavereille pullat. Tarjosin siis sekä maanantaina että tiistaina.

Mukavista näyttelytunnelmista tiputtiinkin vähän ikävämpiin eläinuutisiin heti maanantai-iltana. Pinja-vuohi oli taas ollut karkureissuillaan ja kun illalla palasin ponin kanssa lenkiltä, se tuli samaan aikaan talliin jalka verta vuotaen. Se on ilmeisesti astunut jonkin terävän päälle ja jalka luiskahtanut, koska haava on ihan sorkan takana, "nystyjen" alla.

Sopivasti tuli se ensiapukurssi käytyä, vaikka en tiedä oliko siitä tässä tilanteessa mitään apua. Mutta nyt ainakin tiedän että tosipaikan tulleen toimin enkä pyörry. Muuten kun olen aika herkkis noiden veri- ym. lääketieteellisten juttujen suhteen.
Nyt sitten kääritään sidettä jalkaan aamuin-illoin. Onneksi ei siis kovin pahasti käynyt ja Pinja pääsee jalalla kävelemään normaalisti. Paketti näkyy tuossa kuvassa oikeassa takajalassa.

Tässä vielä yksi kivempi kuva. Meirami on nyt sitten iso katti ja nähtiin sen ensimmäistä kertaa tuovan isompaa saalista kotiin. Siinä meillä kunnon rottakissa!


Reetan loimea sain lauantaina häthätää ommeltua sen verran, että sain sen hakaneulakiinnityksellä päälle pesun jälkeen ja sitten myös kuljetuksiin mätsäripaikalle. Loimesta puuttuu vielä kanttaukset ja kiinnityssysteemit. Haluaisin kantata mustalla, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa materiaalia. Keskeneräisenäkin loimi oli ihan söpön näköinen Reetan päällä. :) Mutta valokuvaan vasta sitten kun se on ihan valmis.

16.9.07

mätsäriterveiset

Nyt on mätsäripäivä takana ja väsy on. Mutta tässä nyt ensiterveiset. Parempia kuvia saan toivon mukaan myöhemmin, mutta tässä nyt yksi jossa Reeta on arvostelussa.

Arvostelussa tuli odotetusti sininen ruusuke, eli tipuimme heti jatkosta. Tuomari naureskeli, että ei ole ennen noin pientä arvostellut. Tässä "tuomio": käynti: erittäin väljä 9, ravi: rento, väljä 9, käyttäytyminen: 8, esittäminen: 8, yleiskunto/-ilme: sopusuhtainen 8, muuta: jalat & kaviot 8. Erityisen tyytyväinen olen tuosta yleisilmeen lausunnosta, kun odotin että Reeta arvostellaan lihavaksi.
Esittelyssä Reeta oli melko levoton, oikein nätisti ei kävelty ja ravissa otettiin muutama laukka-askel ja ryntäiltiin hiukan. Taisi olla onni etten laittanut niitä suitsia.

Väliajalle keksittiinkin yllättäen pikkuponien yleisön suosikki -äänestys, ja siinä Reeta sai voiton! Mukana oli 4 muuta pikkuponia, mutta Reeta oli niistä kaikista pienin. Mukana oli myös Reetan isä. Vitsailtiinkin siinä, kun Reetan isän omistaja jutteli ponilleen, että katso tuossa on sun tyttäresi, että ori varmasti mietti, että taisipa äitisi käydä vieraissa... Reetan isä kun on siis pilkullinen, emä myös, mutta Reeta on musta. Kuulinpa nyt sen tarkan prosentinkin, että on 25% todennäköisyys, että knabstrupperit saavat yksivärisen jälkeläisen.

Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan niitä kuvia.

13.9.07

hengissä ollaan!

No niin, onpas viikkoja vierähtänyt edellisesta blogimerkinnästä. Olishan sen toki pitänyt arvata, ainahan mulle käy loman jälkeen niin että töiden alkaessa vapaa-aika hupenee jonnekin. Lomalla kun ehtii tottua siihen, että aikaa on vaikka mihin ja yhtäkkiä sitä ei sitten enää olekaan. Ja Reeta kun tuli meille loman aikana, niin töiden alkaessa oli arjen aikataulut mietittävä senkin takia uusiksi.

Käsitöitä en siis ole juurikaan tehnyt. Tai no neuloin yhden pipon Tapion kaupan puuvillaraitalangasta, mutta siitä tuli jotenkin omituinen. Se on siis päättelemättä jossakin, odottaa että saisin päätettyä puranko vai viimeistelenkö.
Nyt on suunnitteluasteella loimi Reetalle. Tilasin sille riimun ja loimen, mutta täytyi todeta että ne olivatkin liian pienet, eikä isompaa kokoa ollut enää tarjolla. Loimen selän pituus oli kyllä sopiva, mutta se rantapallo siinä etu- ja takajalkojen välissä aiheutti aikamoista kiristystä! Tarvitsisin siis Reetalle fleeceloimen, sellaisen että sen alla voisi kuivatella pesun jälkeen. Muuten en vielä loimitarpeita ole tarkemmin harkinnut. Reetalle kasvaa varmasti kunnon talviturkki enkä haluaisi sen luonnollista kasvua häiritä. Vaikka olishan se niin söpöä puettaa pikkuista punaisiin loimiin. :)

Viimeisen kahden viikon ajan on vapaa-ajasta ison siivun vienyt ensiapukurssi. Olen joskus muinoin talouskoulussa suorittanut ykköskurssin, mutta en tullut koskaan uusineeksi sitä. Paljon olikin ensiapuohjeista muuttunut tänä aikana, vaikka en mä siitä edellisestä kurssista paljoa muistanutkaan. Tänä iltana oli viimeinen kerta ja nyt on kortti taas 3 vuotta voimassa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sattuu, kun noiden eläinten kanssakin paljon puuhailee.


Ensi viikonlopuksi onkin tiedossa toimintaa. Ratsastusseuramme järjestää hevosten match shown. Seura on uusi ja tämä on ensimmäinen tapahtuma mitä järjestämme. Ja ilmoittautumisia tulikin paljon enemmän kuin uskalsimme odottaa, lähes 40! Koko päivähän siellä arvosteluissa sitten menee. Lauantaipäivä menee toki jo siivoillessa ja paikkoja laitellessa, sunnuntaina olen sitten puffetissa. Paitsi välillä käyn näyttämässä Reetaa varsaluokassa. :) Jännittää sekin, vaikka tiedän että Reeta käyttäytyy todennäköisesti ihan asiallisesti. Sen verran paljon on tuota kävelemistä harjoiteltu. No ravissa voi olla pitelemistä, se kun menee helposti laukaksi.

Mun oli tarkoitus esitellä Reeta suitset päässä, mutta kun ne ryökäleen suitset on liian isot! En halua ottaa riskiä että mulla jää suitset käteen ja poni menee menojaan. Onneksi Reeta nyt on siis 1-vuotias ja sen ikäisen saa vielä esittää riimussa. Vaikka se ei yhtä tyylikkäältä näytäkään kuin suitset, niin valitsen kuitenkin sen varmuuden takia. Ettei tarvi muiden hermoiluiden lisäksi hermoilla sitäkin, että tippuuko se riimu päästä vaiko ei. :)

Ei oo helppoa yrittää ottaa nättiä kuvaa Reetasta. Jos ei muuta harmia ole, niin kuvaan tunkee ylimääräisiä elukoita... ;)

Ensi viikolla alkaa sitten kansalaisopistotkin. Viime syksystä opiksi ottaneena en haalikaan nyt joka illalle menoa. Ajattelin mennä siis vain itämaiseen tanssiin. Jumpat jätän suosiolla väliin, käytän senkin ajan toivon mukaan lenkkeilemällä Reetan kanssa. Vaikka pimenevät illat aiheuttaa siihen pienen haasteen. Heijastimia toki on jo, mutta otsalamppu on vielä testaamatta. Eilisellä lenkillä oli jo taskulamput mukana, mutta ehdittiin kotiin ennen pilkkopimeää eikä siis tarvittu keinovaloa.

17.8.07

lomakin loppuu

Viimeinen lomaviikko on loppumaisillaan, maanantaina on ankea paluu arkeen. Kuten aina, loma on kulunut liian nopeasti, mutta on se ollut rentouttava ja mukava loma. 2 viimeistä viikkoa ovat olleet hiukan vähemmän kiireisiä kuin alku, mutta ei aika ole pitkäksi tullut.

Isäntä sai yllättäen myös 3 päivää vapaata, joten sen verran lomailtiin yhdessä. Ensimmäinen yhteinen lomapäivä vietettiin retkeilemällä Kälviälle ja Kokkolaan. Kälviällä kävimme Toivosen kotieläinpuistossa. Siellä olemme ennenkin käyneet, ja paikka on tosi mielenkiintoinen. Edellisestä käynnistä on parisen vuotta aikaa ja sen jälkeen oli tullut lisää vanhoja traktoreita. Mutta minua kiinnosti toki enemmän eläimet. ;)

Torstaipäivä kuluikin sitten tikkuajien seurassa, kun teimme retken Tapion kauppaan. Edellisestä yhteisretkestä on jo 1,5 vuotta aikaa, mutta yksin olen käynyt siellä useamman kerran tässä välissä. Viimeksi muutama viikko sitten, joten nyt ei ollut ostoslistalla mitään erikoista. Tässä pari yleiskuvaa uusiutuneesta myymälästä.




No arvaahan sen miten siinä kuitenkin kävi... Tuli ostettua muutama kerä lankaa. Mutta aika hyvin pysyi homma hanskassa, kun ajattelin että yli kymmentä kerää en osta. Ja sainkin sitten pitäydyttyä yhdeksässä.
Erityisesti ihastuin noihin monivärisiin Muskat soft -puuvillalankoihin, vaikka en vielä tiedä mitä niistä tulee. Musta-punaiset Raggegarnit ovat sukkiin sopivaa, ja nuo luonnonvalkoiset kerät ovat Merino Silkiä.



Tapio antoi retkeläisille vielä lahjoituksena lankoja, joten kotiin viemisinä tuli myöskin nämä.

Vihreät Helenit eivät ole ihan mun juttu, mutta tuo nimetön lanka näyttää ja tuntuu kovasti samalta kuin ostamani Raggegarn, joten soveltuu varmasti sukkavärkiksi. Luonnonvalkoiset Soft tweedit tuntuvat ihan mukavilta, hiukan samalta kuin Novitan Teddy. Ja sitten vielä Hip Hopia kerä.

Retken jälkeen oli neuletapaaminen, jossa esittelimme ostoksia toisillemme. Itse kaupassa kaikki taisivat olla niin tohinassa, ettei paljoa ehtinyt muiden koreihin (tai kärryyn!) kurkkimaan. Se onkin mielenkiintoista, miten eri ihmiset löytävät samasta valikoimasta ihan eri langat. Sitä kun oma silmä poimii vain itseä miellyttävät värit ja tuntuu ettei muita oikein huomaakaan. Toisten ostoksia katsoessa tulee fiilis, että missäs siellä tuollaista olikaan?
Tapaamisessa sain jatkettua sukkaa, jota aloitin heti edellisen lankakauppavierailuni jälkeen Fabel-langasta. Sukka meinasi jäädä pelkäksi varreksi, mutta nyt siinä on kantapääkin. Yllätin itseni, kun muistin miten tiimalasikantapää tehdään, vaikka edellisestä kerrasta on ainakin puoli vuotta.

Hiukkasen heppajuttuakin tämän lankahuuman keskelle taas. :) Tänä iltana (tai no eilen, kello ehti jo yli puolen yön) olin liinajuoksutustunnilla. Tällä kertaa pääsin myös opettelemaan siellä ympyrän keskellä olemista, eli olin sekä juoksutettavana (heppahan se juoksi...) ja juoksuttajana. Hevosena oli Likka ja tässä olen siis selässä.

Ideanahan tuossa on parantaa tasapainoa, kun ei ole satulaa ollenkaan. Mutta on hevosen ympärillä sentään vyö, jossa on "kauhukahvat", joista voi pitää kiinni. Ohjia ei ole omissa käsissä, vaan tällä hepalla oli sivuohjat jotka kiinnittyi vyöhön. Ohjatahan siinä ei tarvitsekaan, kun tarkoitus on mennä ympyrää koko ajan, välillä vaan vaihdetaan suuntaa.

Reetalle kuuluu myös hyvää. Tällä viikolla sain sille suitset ja karsinakin on nyt rakennettu. Mutta niistä ehkä lisää kuvien kanssa joskus myöhemmin.

6.8.07

lomailua

Kesäloma on nyt puolivälissä. Tähän saakka on ohjelmaa riittänyt, mutta nyt alkava viikko on kalenterissa ihan tyhjä. Aika mulla tokikaan ei tule pitkäksi, vaan on ihan mukava kun voi välillä vaan olla ja tehdä nopeita päätöksiä jos jonnekin keksii lähteä.

Nopean päätöksen kirjakauppaan lähtemisestä tein viime viikolla, kun postilaatikkoon kolahti Kipa-kirjakauppojen esite. Siinä oli niin paljon Hakkarais-tavaroita, että hetihän niitä piti lähteä hakemaan. Osa jäi vielä saamattakin, mutta näistä erityisesti tuo juomapullo on aivan ihqu! ;)

Tuli sitten myöhemmin Infonkin lehtinen ja sinnekin pitänee poiketa. Infon Hakkaras-tavarat olivat mustasävyisiä, mutta pakko niitäkin on kokoelmiin saada. Mutta odottelen nyt sentäs niin kauan että tulee muutakin asiaa paikkakunnalle jossa Info on.

Lauantaina kävimme Ilmajoella Vanhat ajoneuvot tuloo -tapahtumassa. Tapahtuma oli yllättävän laaja, kun lehti-ilmoituksen perusteella odotimme näkevämme vain vanhoja traktoreita. Mutta siellähän oli menopelejä joka lähtöön. Mun silmääni miellytti eniten tämä hymynaama:

Esillä oli myös kuorma-autoja ja bongasin tällaisen määrän maitotonkkia vanhan Mouhijärven Osuusmeijerin maitoauton lavalta.

Tapahtuma oli kulttuurikeskus Herralassa ja sieltä pääsi myös jokilauttaristeilylle Kyrönjoelle. Risteily kesti tunnin ja jokimaisemat olivat mielenkiintoisia.


Ihan vähäsen tein käsitöitäkin. Kaivoin ompelukoneen esille ompelupöydälle kasaantuneiden tavaroiden alta. Ensiksi piti korjata isännän housuja ja ajattelin siinä samalla ommella vähän muutakin. Tein sitten tällaisen yksinkertaisen heijastinkaulanauhan Reetalle.

Mehän lenkkeillään Reetan kanssa kylätiellä, joten ajattelen jo miten näymme syksyn pimeydessä. Ostin kaupasta valmiit heijastimet jalkoihin, ne maksoivat vain pari euroa joten ei edes kannattanut tehdä itse. Mutta kaulassa pidettäviä heijastimia on vain heppakokoa ja ne ovat satulaan kiinnitettäviä, joten eivät käy Reetalle. Mulla oli ennestään tuota punaista nailonnauhaa ja ostin vain heijastinnauhaa jonka ompelin kiinni. Nauhalenkki pujotetaan vaan pään yli, siinä ei ole mitään avattavaa systeemiä.

Eilen trimmattiin Reetan kavioita ensimmäisen kerran meillä. Kokeilin myös pestä Reetan ja parin poukkoilemisen jälkeen Reeta suhtautui asiaan yllättävän tyynesti.
Kävelylenkit meillä alkaakin kääntyä niin päin, että Reeta treenaa minua eikä päinvastoin. Suurin osa lenkistä siis mennään vain kävellen, mutta välillä otetaan pienet spurtit ja nyt on Reeta huomannut että voihan siinä laukatakin eikä vaan ravata. Reetan ravissa minä pysyn mukana hölkkäämällä, mutta laukassa mun pitää jo juosta niin paljon kuin kintuista pääsen. Vielä en pitkästi jaksa, mutta ehkäpä se kunto tästä vielä kohenee.

Nyt pitäisi paneutua lukemaan hevoskirjoja. Yhden terveydenhoitoa käsittelevän kirjan lainasin kirjastosta ja toinen paksu opus on viime syksynä ostamani Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirja, jota en siis ole päässyt alkusivuja pidemmälle. Jostain syystä vaan keskittymiskykyni on nykyään niin huono, etten saa luetuksi sanomalehtiä enempää.