10.4.07

pääsiäisen jälkeistä elämää

Vihdoin on jotain käsitöitäkin esiteltäväksi. Sain siis ne kauan ja hartaasti neulomani sukat valmiiksi. Lankana on Nallea, jonka värjäsin Kool Aidilla viime kesänä. Tahtoo nuo Nallet jäädä nykyään sukkalangoissa sivuun, ei vaan huvittaisi tehdä siitä enää. Mutta nämä teinkin siksi, että aion lahjoittaa ne ratsastusseuran arpajaispalkinnoksi.

Aika värikkäät ne on ja koska värit ei tietenkään osuneet samoin molemmissa sukissa, ne näyttää vähän eri parilta kun ne laittaa jalkaan.

Pääsiäislauantaina kävimme ajelemassa naapurikaupungissa ja sieltä lähti sitten mukaan pari kerää Samos Lollipopia. Ihan ensimmäiset Samos keräni nuo ja toisen sain sitten jo kulutettuakin. Takatalvi laittoi tekemään vielä yhden pipon. Lankaa jäi kerästä vain metrin verran, vaikka olin siis varautunut siihen että saisin korkata toisenkin kerän.


Pääsiäispäivänä paistoin lampaanpaistin, se oli ensimmäiseni ja olen todella tyytyväinen kun se onnistui. Lammaspaisti ei maistunut ollenkaan villalle, vaikka kaikki niin sanovat. En ainakaan kokenut mitään assosiaatiota pässinpökkimälankojen tuoksuun. Kun paistista tuli kunnon luu, ojensimme sen juhlallisesti Milalle. Oletimme että se on oikein riemuissaan, mutta ei. Se tiputti luun lattialle, nuukaisi pari kertaa ja lähti pois.


Eilen vietin ikimuistoisen päivän. Kävimme tallikavereiden kanssa tutustumassa Highland Ranchilla. "Omalla" tallilla on tuolta kotoisin oleva shirevarsa ja halusimme oppia miten shirelle tehdään näyttelyletitykset. Samalla pääsimme sitten käymään sen shiremamman selässä. Aika jytky, vai mitä?

Hevosen nimi on Zara ja sen säkäkorkeus on 182,5. Selkään pääsi hyvin korokkeelta. :) Zara on kantavana, joten siksi sen massu on melkoisen pyöreä. Luonteeltaan tuo shire on rauhallinen, vaikkakin omapäinen. Kun se päätti, ettei halua enää liikkua, ei siinä auttanut sitten mikään. Vaikka sen korkeus ensiksi hirvitti mua (mulla on korkeanpaikankammo), ei kuitenkaan tarvinnut ollenkaan pelätä selässä pysymistä.

10 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Kumma juttu tuo, miten jokin lanka iskee ja sitten taas ei... Mulle Nalle on jotenkin vastentahtoinen, kun se on niin kauhean "ohutta", oikein peräti kolmosen puikoilla neulottavaa - muka nelosella seiskaveikka edistyy niin paaaaaljon nopeammin... Ja kuitenkin tälläkin hetkellä tikkuan onnellisena alpakkaa 3,5 puikoilla ja välillä Stepiä 2,5:llä... Blondin logiikkaa? :)

Mua ei muuten saisi rahastakaan noin korkean hevosen selkään... :D

Hannaliini kirjoitti...

182,5 cm!!! Jo oli hepalla kokoa! Tosi ihanan näköinen!

Siniset Silmukat kirjoitti...

Ihana jättiläinen!

Barbro kirjoitti...

Waude! Aikamoinen metsähepo tuokin. Näytät tosi pikkuiselle sen selässä. Enpä muista ihan vasta nähneeni tuollaista jättiläistä. Me kun asutaan täällä niin mäkisellä seudulla ettei hepat pysty kasvamaan noin isoiksi..... hih. Mutta komia yhdistelmä olette. Minä kun tuskailin jo 160 cm:n selkään nousussa.... nosturin oisin tarvinnut Zaran selkään päästäkseni.

rasa kirjoitti...

Soinissa on sekä suurta (Zara) sekä kaunista (Miss Suomi)!

talikko kirjoitti...

Mukavan korkuinen hepo!

Sipi kirjoitti...

Sinä se oot ihan tosissaan hurahtanut noihin heppoihin ja Hienoja otuksiahan nuo mutta itse en tohtisi kyllä noin suuren selkään nousta :)

Martsuli kirjoitti...

Hyvän näköinen pipo!

Anne kirjoitti...

Hevoset on kyllä uljaita ja kunnioitusta herättäviä otuksia. Oon ollut itse vaan pari kertaa hevosen selässä ja yllättynyt siitä, miten korkealla sitä istuukaan. Mutta mahtava tunne se on, kun siellä maisemia katselee :)

aura kirjoitti...

Opin pääsiäisenä, että lammas maistuu villalle, jos se on teurastettaessa vielä villainen, siis keritsemättä. Keskustelun aihe ei näin kasvissyöjänä tosin ollut ehkä se paras mahdollinen.