21.5.07

lomailua & ostoksia

Lomaviikko oli ja meni. Blogia ei tullut kirjoitettua, kun tuntui ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Suurin osa ajasta taisi kulua taas tallilla, siellä oli mm. aitakökkä (=talkoot), saatiin hepat uusille vihreille laitumille.
Tiistaina ennen neuletapaamista ehdin shoppailla peräti 5 tuntia. Hakusassa oli lähinnä vaatteita ja teinkin pari hyvää löytöä. Menen kaverin veljen yo-juhliin tekemään jotain tarjoiluhommia ja sitä varten tarvitsin paidan, jonka sitten löysinkin. Päivän paras löyty oli Lindexin alerekistä punainen kotelomekko, jonka hinnaksi jäi kaikkien alennuksien jälkeen alle 5 euroa! En ollut uskoa korviani. Mekosta oli kyllä nappi irronnut, mutta äkkiäkös minä sen ompelin kiinni. Mekolle ei vielä siinä vaiheessa ollut edes käyttötarkoitusta tiedossa, mutta parin päivän kuluttua sen ostamisesta tuli kutsu häihin. Nyt ei siis ole senkään puoleen pukeutumisongelmaa. ;)

Lisää ostoksia tein lauantaisella retkellä Vaasassa. Kävimme mahdollisuuksien torilla, mutta emme ehtineet kuulemaan kenialaisen il Murran -ryhmän musiikkia, joka olisi kovasti kiinnostanut. Mutta ryhmä myi torilla masai-koruja ja niitä piti ihailla. Jostain korukasojen alta pilkotti iso koru, jonka kaivoin esille. Arvioin sen hinnaksi jotain 100 euroa, mutta kysyin kuitenkin huvikseni, mitä se maksaa. Hinta oli vain 25 euroa! Kädet täristen sitten ostin sen. Olen tosi innoissani korusta, vaikka se on liian iso kaulassa pidettäväksi. Seinälle aion sen laittaa.

Korun alla olevan batiikkikankaan ostin myös torilta. Harmikseni en nyt muista mistä maasta noita kankaita oli tuotu, mutta jokin Vaasan seurakunnan osasto niitä myi. Samoja kankaita on ollut myynnissä useana vuotena ja minulla on niitä siis jo ennestäänkin, ei toki ihan samanlaista kuin tämä.

Vaikka lomaviikko oli muuten oikein mukava, varjosti sitä jälleen kerran flunssa. Tunnollisena työntekijänä sairastun aina lomilla, viimeksihän olin sairaana viime kesän kesälomalla. Kurkkukipu alkoi keskiviikkona, mutta koska kuumetta ei onneksi ole vielä ollut, ei flunssa ole paljoa menoa haitannut. Ehdin juoda jo pullollisen yskänlääkettäkin ja vasta viimeistä annosta ottaessani huomasin, että pullon kyljessä on kolmio. Ja olen ajellut autolla lähes joka päivä!
Nyt siis olen palannut töihin ja toivon kovasti, että flunssa alkaisi jo paranemaan. Seuraavat 2 viikkoa ovat tosi kiireisiä eikä varaa poissaoloihin ole.

9.5.07

karkulaisia

Maanantaina oli kotiin tullessani tällainen tyttölauma vastassa pihassa:

Olivat sitten karanneet aitauksesta. Ensimmäisen kerran karkasivat jo sunnuntaina ja kun kerran pääsevät karkaamisen makuun niin sen jälkeen tullaan vaikka väkisin läpi. Isäntä korjaili aitaa ja sen jälkeen siellä on jo pari päivää taas pysytty.
Tuossa kun kuvailin tyttöjä, sain yhden kivan haukotuksen Nelliltä ikuistettua. Kuva on vaan hiukan kaukaa ja näin rajattuna ei ole kovin tarkka, mutta näkee siitä kuitenkin miten hassu on tuo vuohen haukotus. Aika harvoin sitä näkee ja vielä harvemmin saa kuvattua.


Viime perjantaina vietimme isännän kanssa 15-vuotis hääpäivää. Kävimme leffassa katsomassa Spider-Man 3:n, joka valitettavasti oli pettymys. Sen päälle käytiin syömässä samassa paikassa jossa aikoinaan vihkimisen jälkeen ruokailtiin. Paikka on nykyään Huviretki, silloin 15 vuotta sitten se oli vielä nimeltään jokin muu, enpä muista mikä. Mutta ruoka oli hyvää.
Aiemmin mietittiin että oltaisiin juhlistettu hääpäivää vähän erikoisemmin, mutta aikatauluongelmien takia ei sitten voitukaan lähteä kauemmas kotoa. Mutta mukavasti se meni näinkin.

Käsitöille en ole paljoa ajatuksia uhrannut. Mielessä käväisi tehdä lisää satulahuopia ja sillä mielellä pistäydyin kangaskaupassakin. Mutta en löytänyt sellaista kangasta jota ajattelin. Mukaan tarttui kuitenkin yksi myrkynvihreä pala tilkkukangasta. Oikein äitelän vihreää harvoin löytää ja siksi piti ostaa vaikka en ole varma onko edes tarvetta. ;) Ne talvilomalla aloittelemani tilkut on edelleen kesken, niissähän on väreinä juuri kirkkaanvihreä ja oranssi.

Ensi viikko mulla on kesälomaa! Vain viikko tällä kertaa, päälomajakso on sitten myöhemmin. Suuria suunnitelmia ei ole, mutta tiistaina on tarkoitus mennä neuletapaamiseen. Ehkäpä saan sitten jatkettua Huopas-lapasta reilun kuukauden tauon jälkeen. ;)
Siis, Seinäjoen seudun neuletapaaminen on tiistaina 15.5. klo 17 eteenpäin Cafe Framessa. Tervetuloa uudetkin!

1.5.07

hevoshullun käsityö...

Eipä olisi kannattanut viime bloggauksessa mainita mitään siitä, etten ole vielä tippunut Vilin selästä. Ei mennyt kuin vuorokausi sen kirjoittamisesta, kun jo halailin kenttää. Vili säikähti tunnilla ja minä en pysynytkään menossa mukana. Seurauksena on vieläkin kipeä alaselkä, mutta onneksi luita ei mennyt rikki. Harvoin niitä meneekään. Jokainen tippuminen muistuttaa kyllä, miksi kypärää kannattaa käyttää. Nytkin vaikka takalisto edellä tipahdin, pääkin kuitenkin kenttään osui sen verran että silmälasit hiukan vääntyi.

Mutta ei tuo onnettomuus kuitenkaan himmentänyt intoani tehdä valmiiksi Vilille tuo edellisen bloggauksen arvoituksena esittelemäni satulahuopa. Senhän arvasi ensimmäisenä Muoriska, joka on jo palkinnonkin siitä saanut.
Tässä ensiksi lähikuva. Huopa on molemmin puolin samanlaista kangasta, välissä vanulevyä. Sitä löytyikin sitten yllättävän läheltä, kun vaan hoksasin käydä kysymässä.

Reunat on puuvillaista nauhaa, reunan koristenyörikin löytyi valmiina varastosta. Tikkasin huovan vapaalla konetikkauksella, se oli varmaankin vaikein työvaihe. Nimen printtasin tietokoneelta ja kiinnitin paperin nuppineuloilla valmiin huovan päälle. Sen päälle ompelin nyöripaininjalalla valkoista koristenyöriä. Testasin että homma toimii, kun ompelee tarpeeksi tiheällä ompeleella niin paperin saa helposti revittyä irti. Nyörien päät huolittelin lopuksi siksakilla.
Ja pitihän sitä sitten käydä sovittamassa, tässä Vili poseeraa ihan vaan näön vuoksi. Suitsia ei ole päässä, kun ei oltu oikeasti ratsastamaan menossa.


Itse olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että piiitkästä aikaa mulla oli oikein into päällä ompelussa. Kone surisi vappupäivän puolelle viime yönä, kun en malttanut jättää työtä enää kesken. En kai mä sitten vielä ihan menetetty tapaus ole käsitöiden suhteen...

Kyllä muuten voi ihminen tulla pienestä iloiseksi. Kävin eilen kyläkaupassa ja lasten leluosastolla huomasin lattialla pari Hakkaraista. Olivat pahvisia ja varmaan joskus roikkuneet jossain lähistöllä. Kävin sitten myyjältä kysymässä, että olisko mitenkään mahdollista saada niitä, ja myyjä lupasi niistä toisen mulle. Ja nyt se riippuu meidän katossa. :D

Ps. Jos jollakin sattuu olemaan jotain ylimääräistä Hakkarais-kamaa, niin hihkaisepa mulle.