1.5.07

hevoshullun käsityö...

Eipä olisi kannattanut viime bloggauksessa mainita mitään siitä, etten ole vielä tippunut Vilin selästä. Ei mennyt kuin vuorokausi sen kirjoittamisesta, kun jo halailin kenttää. Vili säikähti tunnilla ja minä en pysynytkään menossa mukana. Seurauksena on vieläkin kipeä alaselkä, mutta onneksi luita ei mennyt rikki. Harvoin niitä meneekään. Jokainen tippuminen muistuttaa kyllä, miksi kypärää kannattaa käyttää. Nytkin vaikka takalisto edellä tipahdin, pääkin kuitenkin kenttään osui sen verran että silmälasit hiukan vääntyi.

Mutta ei tuo onnettomuus kuitenkaan himmentänyt intoani tehdä valmiiksi Vilille tuo edellisen bloggauksen arvoituksena esittelemäni satulahuopa. Senhän arvasi ensimmäisenä Muoriska, joka on jo palkinnonkin siitä saanut.
Tässä ensiksi lähikuva. Huopa on molemmin puolin samanlaista kangasta, välissä vanulevyä. Sitä löytyikin sitten yllättävän läheltä, kun vaan hoksasin käydä kysymässä.

Reunat on puuvillaista nauhaa, reunan koristenyörikin löytyi valmiina varastosta. Tikkasin huovan vapaalla konetikkauksella, se oli varmaankin vaikein työvaihe. Nimen printtasin tietokoneelta ja kiinnitin paperin nuppineuloilla valmiin huovan päälle. Sen päälle ompelin nyöripaininjalalla valkoista koristenyöriä. Testasin että homma toimii, kun ompelee tarpeeksi tiheällä ompeleella niin paperin saa helposti revittyä irti. Nyörien päät huolittelin lopuksi siksakilla.
Ja pitihän sitä sitten käydä sovittamassa, tässä Vili poseeraa ihan vaan näön vuoksi. Suitsia ei ole päässä, kun ei oltu oikeasti ratsastamaan menossa.


Itse olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että piiitkästä aikaa mulla oli oikein into päällä ompelussa. Kone surisi vappupäivän puolelle viime yönä, kun en malttanut jättää työtä enää kesken. En kai mä sitten vielä ihan menetetty tapaus ole käsitöiden suhteen...

Kyllä muuten voi ihminen tulla pienestä iloiseksi. Kävin eilen kyläkaupassa ja lasten leluosastolla huomasin lattialla pari Hakkaraista. Olivat pahvisia ja varmaan joskus roikkuneet jossain lähistöllä. Kävin sitten myyjältä kysymässä, että olisko mitenkään mahdollista saada niitä, ja myyjä lupasi niistä toisen mulle. Ja nyt se riippuu meidän katossa. :D

Ps. Jos jollakin sattuu olemaan jotain ylimääräistä Hakkarais-kamaa, niin hihkaisepa mulle.

11 kommenttia:

Siniset Silmukat kirjoitti...

Oi joi, onneksi ei pahemmin käynyt. Kyllä nyt Vilin kelpaa noin hienon satulahuovan kanssa mennä! Vili on kyllä söötti!

villasukka kirjoitti...

Voi, tommosen Hakkaraisen minäkin huolisin mielihyvin! Työkaverini mielestä ainoa syy maailmassa käyttää tietokoneita on minun läppärini Herra Hakkarainen -näytönsäästäjä...

Tellu kirjoitti...

Siitä tuli todella kaunis satulahuopa ja niin hienoa käsityön jälkeä. Sinun väritkin siinä näyttävät olevan, mutta kyllä sopivat Vilillekin ;)

Marja-Leena kirjoitti...

Olisi nuon komialla työllä ollut parempiakin paikkoja ku hevoosen selekä!
Ei vaiskaan, hevoonen on komee eläin. Myös vaarallinen!

Marjukka kirjoitti...

Saako noihin satulahuopiin jostakin mittoja/kaavoja? Tuollainen ois loistava lahja heppahöperölle ystävälleni =)

kuttu kirjoitti...

Mä käytin kaavana valmista satulahuopaa. Varsinkin niiden kiinnityshihnojen sijoitus ja pituus on tarkkaa, joten mitat kannattaa ottaa valmiista, satulaan sopivasta huovasta. Siinä on siis lenkit joiden läpi mahavyö menee ja lisäksi etureunassa tarranauhalla suljettavat lenkit, jotka tulee vastinhihnojen ympärille.

Marjukka kirjoitti...

Taidanpa siis jättää satulahuovan teon väliin ja yritän miettiä jotain muuta kivaa yllätystä innokkaalle ratsastajalle :)

Jossu kirjoitti...

Moikka moi Kuttu! Pitkästä aikaa kävin kattomassa mitä olet puuhastellut. Komia on satulahuopa, kyllä hepan kelpaa! Lämpimiä ilmoja odotellessa..

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi selvisit säikähdyksellä putoamisesta. Tuo satulahuopa on todella hieno :) t.arnica

Anonyymi kirjoitti...

Missä päin tämä Vili asuu? Nimittäin tunnen yhden Vili-hepan, joka on ihan samannäköinen. Onko tämä suokki? :-)

Ponitäti kirjoitti...

Vili oli viralliselta nimeltään Köpön Vili ja myytiin tuolta tallilta jo vuosia sitten pois, Lehtimäelle. Hippoksen tiedoissa näkyy että olisi edelleen sillä omistajalla.