29.7.07

kaviokkaita

Nyt täytyy heti aluksi varoittaa, että tällä kertaa kirjoitan vain ja ainoastaan kaviokkaista. Mutta siihen lienee nyt tarpeeksi pätevä syykin. Mulla on nimittäin nyt ihan oma poni!

Hänen nimensä on Reeta (Naapila Freja), ikää on vuosi ja korkeutta vähän. :) Rotu on knabstrupper, vaikka väri onkin tuollainen. Knabstrupperithan ovat niitä pilkullisia, ja Reetan poikkeva väri olikin syy miksi siihen alunperin ihastuin. Siis vähän poikkeava yksilö.
Reeta tuli meille Ruismäen tallilta, joka on tuonut sen Tanskasta puoli vuotta sitten. Tallin hevosista ja poneista löytyy kuva-albumi, jossa on hyviä kuvia Reetasta talvikarvassa.
Ihastuin Reetaan jo keväällä, mutta eihän oman ponin hankkiminen ihan yksinkertainen asia ole, varsinkin kun on kyse ensimmäisestä omasta kaviokkaasta. Reeta oli siis koko ajan myynnissä ja välillä melkein toivoin, että se olisi mennyt jo kaupaksi eikä koko ajan pyörisi mielessäni. Eihän se ole viisasta hankkia varsaa ensimmäiseksi, mutta... Koska en päässyt asiasta yli enkä ympäri, tein ponista tarjouksen noin kuukausi sitten. Ja niin vain kävi, että kaupat syntyivät ja eilen Reeta sitten muutti meille.
Reeta laitettiin vuohien kanssa samaan aitaukseen. Yllättävänkin hyvältä näyttää yhteiselo, vuohet tarkkailevat hiukan kauempaa ja kipaisevat välillä kivikasan päälle muka karkuun. Reeta ei vuohista välitä, se vaan syö koko ajan. :) Vaikka vuohet ovat syöneet aitauksessa keväästä lähtien, se on silti melkeinpä liian runsas laidun ponille. Yöksi laitoinkin ponin sisälle, ettei ihan itseänsä halki syö.
Reeta on siis todella pieni, tällä hetkellä noin 70 senttinen. Kasvuennusteena on noin 90 senttiä. Tässä kokovertailuna koiramme Mila, joka on shetlanninlammaskoira.

Vähän kävimme jo eilen kävelemässä tiellä ja Reeta kulki narun perässä kuin unelma. Tänään mennään sitten vähän pidemmälle lenkille. Aivan ihanaa sipsutusta on pikkuruisten kavioiden "kopse" hiekkatiellä. :) Joskus tulevaisuudessa olisi tarkoitus opettaa Reeta vetämään kärryjä ja siksi on hyvä kiertää noita kärryttelyteitä jo pienestä lähtien.

Ja vähän tallin kuulumisiakin. Se kauan odotettu varsa syntyi ja oli torstaiaamuna karsinassa valmiina ja kuivana. Pääsin seuraamaan miten se vietiin laitumelle elämänsä ensimmäisenä aamuna.

Iso tammavarsa siitä siis tuli. Koosta kerrottakoon sen verran, että tuo varsan riimu on saman kokoinen kuin Reetan riimu!

Mietin jo että pitääkö mun eriyttää nämä heppajutut omaksi blogiksi, mutta mennään nyt tässä samassa vielä ainakin. Ehkäpä ensi kerralla ei pääni ole näin täynnä heppajuttuja kuin nyt on. :)

22.7.07

kuluvaa ja kulumatonta aikaa

Niin se aika kuluu, vaikka tuntui ettei kulukaan. Blogia en ole ehtinyt päivittää, mutta loman alkamista sai silti odotella. ;) Ja nyt se kesäloma sitten alkoi!

Mutta aloitanpa kertoilemisen viime viikonlopusta. Sunnuntaina kävimme Stundarsissa. Se on Vaasan lähellä Sulvalla oleva museokylä, olemme joskus ennenkin siellä käyneet, mutta tällä kertaa siellä oli oikein toimintaakin. Siellä oli käsityöläispäivä ja esillä oli monia vanhojen käsityötaitojen taitajia. Harmi vaan kun muutamat joilta olisin kysellyt tarkemmin, olivat ruotsinkielisiä. Ja oma ruotsinkielen taitoni on niin ruosteessa ettei kommunikointi oikein onnistunut. Mutta katselua ei kielimuuri häirinnyt! Kuvasinkin ihmisiä töidensä ääressä, mutta koska en ilman lupaa voi toisista ihmisistä kuvia laittaa, niin laitan vain tämän yhden mielenkiintoisen näköisen keinutuolinmaton lähikuvan. Tekniikka on ihan outo minulle, mutta veikkaan että virkkaamalla tämä on tehty.


Torstaina meillä oli taas Seinäjoen neuletapaaminen ja paikalla oli mukavasti väkeä. Ilta sujui oikein rattoisasti ja sain melkein valmiiksi sukat. Melkein johtui siitä, että olin vahingossa ottanut väärän kokoiset puikot mukaan ja työni tyssäsi kärkikavennuksiin. Pikkupyöröllä kun siis sukkia neulon, niin tavallisia sukkapuikkoja käytän vain kantapäässä ja kärkikavennuksissa.
Mutta tuli ne sukat sitten lopulta valmiiksikin. Lankana on KIP-päivänä ostamani Gjestal Nagano ja laitoin sen kaksinkertaisena että sain paksut ja värikkäät sukat.

Kuvassa myös perjantaina tekemäni ostos kotikylän markkinoilta. Ne ovat Sievin jalkineen turvakärkiset lenkkarit, tallihommiin tietysti. Niiden pohjat eivät ole täydelliset ratsastamiseen, mutta muuten ovat tallilla kävellessä paljon mukavammat ja vilpoisemmat näin kesällä, kuin varsinaiset ratsastuskenkäni.

Eilen reissasimme Kauhajoella. Pääkohteena oli Lauhanvuoren kansallispuisto. Ja kun reitin sai valittua niin että kuljimme Tapion kaupan ohi, niin pitihän siellä poiketa. Mitään ei toki ollut tarkoitus ostaa mutta...

Mukaan tarttui siis Novitan uutta 7 veljestä Kantria kerä ja sitten noita Fabel-lankoja useampi kerä. Ne olivat edullisia ja värejä oli tosi paljon, ihan tuli valinnan vaikeus ja siksi niitä nyt sitten tuli ostettua vaikka en ole ollenkaan varma tuleeko mun enää noita ohuita sukkalankoja neulottua.

Viime viikot on tullut ahkerasti katseltua säätiedotuksia. Meillähän on nuo vuohet jotka tarvitsevat kuivaheinää ja sitähän ei saa tehtyä kun sataa. Nyt on heinät kaadettu, kun oli muutama päivä poutaa luvassa. Tiistaille näkyy kuitenkin jo sadetta, saa nähdä ovatko heinät huomen illalla kuivia. Jos ovat, niin sehän tietää heinätöitä josta on kyllä romantiikka kaukana. Yksi sadekin jo laskee heinän laatua ja useampi sitten jo pilaa. Seivästämään ei aleta. Jos omat heinät menee pilalle, niin sitten on vaan hankittava ostoheinää. Meidän kulutusmäärällä sekään vaihtoehto ei ole kohtuuttoman kallis.

Ja sitten tietysti hevostelukuulumiset! ;) "Oma" talli on nyt lomalla ja olemme vierailleet parilla muulla tallilla. Viikko sitten käväisimme Nurmossa Hevosfarmilla. Talli on ihan uusi ja paikka oli mukava, hevoset myös. Mutta verenhimoinen paarmalauma saalisti paitsi heppoja myös ratsastajia ja himmensi siis ratsatuksen iloa.
Kauhajoen reissulla kävimme Kainaston ponitallilla. Se olikin veikeä paikka, niin isot laumat poneja ettei meinannut silmiään uskoa. Sinne pääsee ratsastamaan ilman ajanvarausta ja aikuisille on issikoita, niitähän me halusimme testata! Oli ne veikeitä pakkauksia, tölttiäkin pääsin jonkun pätkän ja olipas se ihanan tasaista menoa. Muuten allani ollut issikka oli aika jästi, mutta onneksi ei tarkoitus ollutkaan mitään hienoja koulukiemuroita tehdä.

Ja nyt on siis loma ja tulen varmaan ratsastelemaan tosi paljon. Tallilla on useampi toipilashevonen ja ne tarvitsevat kuntoutuksena kävelyttämistä. Eihän se oikeastaan ratsastusta ole, kunhan matkustetaan selässä ja pidetään hevonen liikkeellä. Tänään kävin jo liikuttamassa kahta heppaa ja yhtä ponia. Ponilla menin ilman satulaa ja olipas se rankkaa! Kehittää toivon mukaan tasapainoani.
Tallilla pitäisi syntyä piakkoin taas uusi varsa, mutta sitä odotellessa tässä vielä kuva Nemosta.

Siis jos ei minusta kuulu lähiaikoina, niin tiedätte missä luuhaan... ;)

8.7.07

"häämatkalla"

Tulipa taas reissattua. Emme olleet siis omalla häämatkalla, vaan isännän lapsuudenystävän häissä Elimäellä.
Koska reissu olisi ollut melkoisen rankka yhtenä päivänä tehtäväksi, päätimme yöpyä matkan varrella. Otimme molemmat töistä vapaapäivän ja niin pääsimme jo perjantaina matkaan. Ystäväni hoiti Nellin lypsämisen perjantai-iltana.
Suunnistimme ensiksi Lahteen, jossa käväisin parissa hevostarvikeliikkeessä. Horzelta tein matkan parhaan löydön, nämä ratsastushousut.

En ole koskaan ennen raidallisia edes nähnyt, ja näissä oli raitojen värissä vielä punaista. Mutta ennen kaikkea ne olivat halvat vaikka ovatkin merkkihousut. Kun näitä sovitin, totesin kyllä heti että ero halpishousuihin joita mulla on ennen ollut, on ihan huomattava. Housujen normaalihinta näkyi olleen 136 euroa ja nyt ne maksoi vain 40 euroa.
Matkaa jatkoimme Kouvolaan, jossa käytiin myös vähän kaupunkia katselemassa, mutta koska oli jo ilta, emme ehtineet kaupoissa kierrellä.
Majoituksen olin varannut meille Luumäeltä Tuhannen tarinan talosta. Ihan vaan nettisivujen perusteella sen varasin. Heillä näkyi olevan eläimiä ja ratsastustakin tarjolla, joten eipä asiaa sitten kauaa tarvinnut miettiä. Huoneemme ikkunasta oli näkymä ponilaitumelle, mikäs sen ihanampaa! Ja lauantaiaamuna pääsimme ratsastustunnille (ei tosin niillä poneilla, vaan ihan hevosilla) ja se meni kivasti.
Reissu jatkui sitten häihin Elimäelle ja matkan varrelle tuli sattumalta Novitan tehtaanmyymälä Korialla. Mitään sieltä en kyllä ostanut, mutta tulihan nähtyä.
Häät olivat oikein mukavat. Hääpari oli pukeutunut 50-luvun tyyliin ja hääpaikkana oli morsiamen kotimaatila. Ympäristö oli ihanan vehreää ja pihapiiri ja hienosti hoidettu puutarha oikein viihtyisä juhlaympäristö.
Juhlien jälkeen lähdimme kotimatkalle ja päivä ehti vaihtua jo sunnuntain puolelle ennen kuin ehdin iltalypsylle. Piti oikein ottaa lypsykuvakin, kun harvoin tulee kynnet näin lakattuina lypsettyä. :) (siis isäntähän tämän kuvan otti)


Ja reissussahan tuli istuttua autossa tuntikausia, joten jotain ehti tällä kertaa valmistuakin.


Tässä siis huivi salomoninsolmuilla, lankana Lyric. Mullahan on ennestään lähes saman näköinen huivi Alpaca-langasta, mutta valitettavasti se kutittaa kaulaani. On siis jäänyt pitämättä ja tarvitsin taatusti kutiamattoman huivin, joka sopii farkkutakin kanssa. Lyric-lanka on 100% puuvillaa ja tuntuu mukavalta kaulassa. Käytin tähän huiviin kaikki 2 kerää eli yhteensä 100 grammaa.

Tänään oli tallilla esteratsastuskisat ja olin siellä lippunaisena. Annoin siis ajan ottajalle merkin aina kun kilpailija ylitti lähtö- ja maalilinjan. Aamusta päivä oli tosi sateinen, mutta sade muuttui onneksi pilvipoudaksi kilpailun alkaessa. Kumpparit olivat silti kentällä tarpeen. Kisa sujui kivasti, kukaan ei edes pudonnut selästä. Kyseessä oli vain pienet harjoituskisat, joissa oli yhteensä 16 lähtijää.

4.7.07

meemi ja kesäkuulumisia

Aika on hurahtanut taas siivillä enkä ole saanut blogattua, kun aina on ollut jotain muuta puuhaa. Nyt Tellu heitti meemillä, joten vastaanpa siihen nyt ensiksi.

Eli haasteenahan on kertoa itsestään 7 faktaa. Tässähän niitä tulee:
1. Olen 33-vuotias.
2. Olin naimisiin mennessäni 18-vuotias ja keväällä vietimme rakkaan mieheni kanssa 15-vuotis hääpäivää.
3. "Biologinen kelloni" taitaa olla epäkunnossa. ;)
4. Olen nyt reilut 20 kiloa kevyempi kuin pari vuotta sitten.
5. Olen nautiskelija; vältän epämukavia asioita viimeiseen asti.
6. Olen uskossa.
7. Haaveilen kärrytteleväni joskus omalla ponilla.

Tähän pitäisi haastaa seitsemän bloggaajaa mukaan, mutta heitänpä haasteen ihan kaikille jotka tätä lukevat eivätkä ole vielä tähän meemiin vastanneet. Jätä viesti kommentteihin jos otat haasteen vastaan!

Ja sitten niitä kesäkuulumisia.
Juhannus oli ja meni. Juhannusaattona pääsin maastoratsastukselle ja sen jälkeen veimme hevoset järveen kahlaamaan. Se oli minulle ensimmäinen kerta hevosen kanssa järvessä ja oli kiva katsoa miten hepat räiskytteli vettä jaloillaan selvästi nauttien. Tällä kertaa ei siis menty kunnolla uimaan, mutta ehkä sekin on vielä joskus edessä.
Juhannuspäivänä käväisimme konferenssissa Keuruulla. En ole oppinut lapsena käymään millään hengellisillä kesäjuhlilla ja se väentungos on hiukan ahdistavaa. Siksi yhden päivän vierailu juhlilla riittää minulle oikein hyvin. Monet tutut ovat konffassa monta päivää, mutta itse en ole siellä koskaan ollut muutamaa tuntia kauempaa.
Viime viikon perjantaina harjoitimme ekumeniaa käytännön tasolla ja kävimme evankeliumijuhlillakin. Sattuivat olemaan nyt niin lähellä ja siellä oli esiintymässä HB -niminen bändi jonka tahdoimme nähdä ja kuulla livenä. Tässä kevään aikana ollaan isännän kanssa tykästytty HB:n musiikkiin ja siksi tätä tilaisuutta ei malttanut jättää väliin. Siellä esiintyi myös the Road, jota diggailin joskus 17-kesäisenä. Ihan veikeää oli kuulla sitäkin pitkästä aikaa. Tässä HB lavalla.

Illalla oli vielä iltamessu ja päästiin näkemään komia kirkko sisältä ensimmäistä kertaa. Ja olihan se komia! Oli aika elämys kun kirkon täysi ihmisiä lauloi "Soi kunniaksi Luojan".


Viime lauantaipäivän vietin taas tallilla. Olikin jo hetki siitä kun olen viimeksi ollut siellä koko päivän ja kummasti sitä jo kaipasi. Auttelin heppojen laittamisessa tunneille ja yhtä talutinkin jonkin aikaa. Siivoilin tallia ja kuljetin hevosia laitumen ja tallin välillä. Aamulla säätiedotus lupasi sadetta, mutta niin vain kävi että illalla huomasin polttaneeni olkapäät auringossa. Mutta päivä oli oikein mukava ja sain taas uusia kivoja kuvia Nemo-varsasta. Se sitten osaa olla söpö!


Kuten arvata saattaa, mitään käsitöitä en ole valmiiksi saanut. Mulla on nyt se onnellinen tilanne, että pääsen töihin isännän kyydissä ja voin tehdä matkoilla jotain. Nyt on siis se salomoninsolmujen virkkaus mukana koko ajan, mutta aina sitä ei vaan jaksa tehdä. Ja minä kun joskus oikein haaveilin tästä, että saisi työmatkat käyttää käsitöihin eikä tarvitsisi itse ajaa! Nyt kun se on mahdollista, tulee kuitenkin usein vaan katseltua tuttujakin tutumpia maisemia.

Edit: Mikskähän ihmeessä Blogilista ei suostu ymmärtämään, että blogini on päivittynyt... Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa?