29.7.07

kaviokkaita

Nyt täytyy heti aluksi varoittaa, että tällä kertaa kirjoitan vain ja ainoastaan kaviokkaista. Mutta siihen lienee nyt tarpeeksi pätevä syykin. Mulla on nimittäin nyt ihan oma poni!

Hänen nimensä on Reeta (Naapila Freja), ikää on vuosi ja korkeutta vähän. :) Rotu on knabstrupper, vaikka väri onkin tuollainen. Knabstrupperithan ovat niitä pilkullisia, ja Reetan poikkeva väri olikin syy miksi siihen alunperin ihastuin. Siis vähän poikkeava yksilö.
Reeta tuli meille Ruismäen tallilta, joka on tuonut sen Tanskasta puoli vuotta sitten. Tallin hevosista ja poneista löytyy kuva-albumi, jossa on hyviä kuvia Reetasta talvikarvassa.
Ihastuin Reetaan jo keväällä, mutta eihän oman ponin hankkiminen ihan yksinkertainen asia ole, varsinkin kun on kyse ensimmäisestä omasta kaviokkaasta. Reeta oli siis koko ajan myynnissä ja välillä melkein toivoin, että se olisi mennyt jo kaupaksi eikä koko ajan pyörisi mielessäni. Eihän se ole viisasta hankkia varsaa ensimmäiseksi, mutta... Koska en päässyt asiasta yli enkä ympäri, tein ponista tarjouksen noin kuukausi sitten. Ja niin vain kävi, että kaupat syntyivät ja eilen Reeta sitten muutti meille.
Reeta laitettiin vuohien kanssa samaan aitaukseen. Yllättävänkin hyvältä näyttää yhteiselo, vuohet tarkkailevat hiukan kauempaa ja kipaisevat välillä kivikasan päälle muka karkuun. Reeta ei vuohista välitä, se vaan syö koko ajan. :) Vaikka vuohet ovat syöneet aitauksessa keväästä lähtien, se on silti melkeinpä liian runsas laidun ponille. Yöksi laitoinkin ponin sisälle, ettei ihan itseänsä halki syö.
Reeta on siis todella pieni, tällä hetkellä noin 70 senttinen. Kasvuennusteena on noin 90 senttiä. Tässä kokovertailuna koiramme Mila, joka on shetlanninlammaskoira.

Vähän kävimme jo eilen kävelemässä tiellä ja Reeta kulki narun perässä kuin unelma. Tänään mennään sitten vähän pidemmälle lenkille. Aivan ihanaa sipsutusta on pikkuruisten kavioiden "kopse" hiekkatiellä. :) Joskus tulevaisuudessa olisi tarkoitus opettaa Reeta vetämään kärryjä ja siksi on hyvä kiertää noita kärryttelyteitä jo pienestä lähtien.

Ja vähän tallin kuulumisiakin. Se kauan odotettu varsa syntyi ja oli torstaiaamuna karsinassa valmiina ja kuivana. Pääsin seuraamaan miten se vietiin laitumelle elämänsä ensimmäisenä aamuna.

Iso tammavarsa siitä siis tuli. Koosta kerrottakoon sen verran, että tuo varsan riimu on saman kokoinen kuin Reetan riimu!

Mietin jo että pitääkö mun eriyttää nämä heppajutut omaksi blogiksi, mutta mennään nyt tässä samassa vielä ainakin. Ehkäpä ensi kerralla ei pääni ole näin täynnä heppajuttuja kuin nyt on. :)

12 kommenttia:

hannaliini kirjoitti...

Oi, onnea oman ponin johdosta! Ainakin mun mielestä on ihanaa lukea sun heppajuttuja, enkä kuitenkaan ikinä olisi blogiasi löytänyt, ellei se olisi ollut käsityöblogi...

aura kirjoitti...

Älä ihmeessä siirrä erilliseen blogiin! Heppahulluuteni ei ehkä ole enää yhtä paha kuin kymmenkesäisenä, mutta ihana näitä silti on lukea. Kovasti mieli tekisi jälleen hepan selkään, muutamaan lähitalliin kävin jo netissä tutustumassa.

Rasa kirjoitti...

Onnea! Olet onnekas, kun sinulla on mahdollisuus ottaa oma poni, tiedän yhden hevoshullun, joka ei koskaan anna ukolleen anteeksi, että joutui yhteenmuuttaminen vuoksi luopumaan ponistaan ja nyt ei voi uutta ottaa omakotitaloon...

muoriska kirjoitti...

Onnea Reetan johdosta ja älä ihmeessä siirrä.. onhan muillakin neulebloggaajilla kissoja ja koiria.. ja kaiken karvaisia miehiä ja mukeloita.. eli anna olla vain..

Tyynelä kirjoitti...

Voi että!! :)
Onnea suloisesta Reetasta!
Nyt taidatkin olla onnesta soikea "ponityttö" ;)

seijap kirjoitti...

Onnea oman Reetan johdosta!

Marja-Leena kirjoitti...

Onnea Reetasta!
Meidän maalla on naapurissa hevosella, Wilmuska, kaverina Veera-pässi laitumella. Ovat hyvät kaverit. Mukavia nämä hevosjutut on käsitöiden lomassa.

kangaskasa kirjoitti...

Ihana unelma, joka toteutui! Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä!

Barbro kirjoitti...

WOW! Onnea uuden perheenjäsenen johdosta. Yllättävä valinta, mutta sinä taisitkin olla niitä kärrynaisia enemmän. Siitä se lauma alkaa kasvamaan .. hih.... Niin yksi vai kaksi blogia. Mä sain sen verran kummia palautteita, että sitten sain idean laittaa kaksi blogia, vaikka mitäs sillä väliä. Mut toisaalta noille heppafaneille ( ja mun hevosen entisille ratsastajille, jotka jäivät kaipaamaan) on kiva antaa toi hepo-osoite. Ihanaa! Nyt me voidaan sekoilla vapaasti näitä hepojuttuja. Se on muuten ihan totta, että jos kerran kissat ja koiratkin täällä seikkailee niin miksei hevoset?

Barbro kirjoitti...

Lueskelin noita tallinsivuja ja silmiin pisti issikka. Ei kai sillä jo ratsasteta? On vielä aika nuori. Ei ainakaan tuntikäytössä saisi olla. Issikka sopii siihen hommaan vasta 6 vuotiaana. On sellainen hitaasti kypsyvä rotu.

Tellu kirjoitti...

Oi, miten hellyyttävä, ymmärrän ihastumisesi.

Raisa kirjoitti...

Älä siirrä heppajuttuja minnekään, näitä on tosi ihana lueskella! Vaikken itse olekaan varsinainen heppahullu ollut, niin olen kuitenkin muutaman kerran käynyt ratsastamassa ja onhan ne hepat ihania ja eläimiä kauneimmasta päästä! <3