19.9.07

elukkajuttuja

Kuten lupasin, tässä vielä pari mätsärikuvaa lisää. Nämä on kuvannut Tiia Takamäki, kiitos kun saan käyttää tässä!
Tässä ensiksi Reeta rusettinsa kanssa, jonka sai siis yleisöäänestyksestä jossa valittiin söpöin pikkuponi.

Ja tässä näyttelyn suurin ja pienin heppa. Ikää on molemmilla 1 vuosi, mutta korkeuseroa on lähes 90 senttiä! Tuo jättiläinen on rodultaan shire ja se kasvaa tuosta varmaan vielä kymmenisen senttiä.

Reeta ei ollut tuosta kohtaamisesta moksiskaan, mutta isompi heppa ei meinannut korkeuksistaan ensiksi edes huomata pikkuista lajitoveriaan. :)

Julkisuuttakin tuon mätsärin puitteissa tuli oikein roppakaupalla. Päädyttiin Reetan kanssa kansikuvatytöiksi sekä paikallislehteen että maakuntalehteen. Töissä onkin ollut mässäilyviikko, kun meillä on "sääntö", että jos on kuva lehdessä niin pitää tarjota työkavereille pullat. Tarjosin siis sekä maanantaina että tiistaina.

Mukavista näyttelytunnelmista tiputtiinkin vähän ikävämpiin eläinuutisiin heti maanantai-iltana. Pinja-vuohi oli taas ollut karkureissuillaan ja kun illalla palasin ponin kanssa lenkiltä, se tuli samaan aikaan talliin jalka verta vuotaen. Se on ilmeisesti astunut jonkin terävän päälle ja jalka luiskahtanut, koska haava on ihan sorkan takana, "nystyjen" alla.

Sopivasti tuli se ensiapukurssi käytyä, vaikka en tiedä oliko siitä tässä tilanteessa mitään apua. Mutta nyt ainakin tiedän että tosipaikan tulleen toimin enkä pyörry. Muuten kun olen aika herkkis noiden veri- ym. lääketieteellisten juttujen suhteen.
Nyt sitten kääritään sidettä jalkaan aamuin-illoin. Onneksi ei siis kovin pahasti käynyt ja Pinja pääsee jalalla kävelemään normaalisti. Paketti näkyy tuossa kuvassa oikeassa takajalassa.

Tässä vielä yksi kivempi kuva. Meirami on nyt sitten iso katti ja nähtiin sen ensimmäistä kertaa tuovan isompaa saalista kotiin. Siinä meillä kunnon rottakissa!


Reetan loimea sain lauantaina häthätää ommeltua sen verran, että sain sen hakaneulakiinnityksellä päälle pesun jälkeen ja sitten myös kuljetuksiin mätsäripaikalle. Loimesta puuttuu vielä kanttaukset ja kiinnityssysteemit. Haluaisin kantata mustalla, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa materiaalia. Keskeneräisenäkin loimi oli ihan söpön näköinen Reetan päällä. :) Mutta valokuvaan vasta sitten kun se on ihan valmis.

16.9.07

mätsäriterveiset

Nyt on mätsäripäivä takana ja väsy on. Mutta tässä nyt ensiterveiset. Parempia kuvia saan toivon mukaan myöhemmin, mutta tässä nyt yksi jossa Reeta on arvostelussa.

Arvostelussa tuli odotetusti sininen ruusuke, eli tipuimme heti jatkosta. Tuomari naureskeli, että ei ole ennen noin pientä arvostellut. Tässä "tuomio": käynti: erittäin väljä 9, ravi: rento, väljä 9, käyttäytyminen: 8, esittäminen: 8, yleiskunto/-ilme: sopusuhtainen 8, muuta: jalat & kaviot 8. Erityisen tyytyväinen olen tuosta yleisilmeen lausunnosta, kun odotin että Reeta arvostellaan lihavaksi.
Esittelyssä Reeta oli melko levoton, oikein nätisti ei kävelty ja ravissa otettiin muutama laukka-askel ja ryntäiltiin hiukan. Taisi olla onni etten laittanut niitä suitsia.

Väliajalle keksittiinkin yllättäen pikkuponien yleisön suosikki -äänestys, ja siinä Reeta sai voiton! Mukana oli 4 muuta pikkuponia, mutta Reeta oli niistä kaikista pienin. Mukana oli myös Reetan isä. Vitsailtiinkin siinä, kun Reetan isän omistaja jutteli ponilleen, että katso tuossa on sun tyttäresi, että ori varmasti mietti, että taisipa äitisi käydä vieraissa... Reetan isä kun on siis pilkullinen, emä myös, mutta Reeta on musta. Kuulinpa nyt sen tarkan prosentinkin, että on 25% todennäköisyys, että knabstrupperit saavat yksivärisen jälkeläisen.

Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan niitä kuvia.

13.9.07

hengissä ollaan!

No niin, onpas viikkoja vierähtänyt edellisesta blogimerkinnästä. Olishan sen toki pitänyt arvata, ainahan mulle käy loman jälkeen niin että töiden alkaessa vapaa-aika hupenee jonnekin. Lomalla kun ehtii tottua siihen, että aikaa on vaikka mihin ja yhtäkkiä sitä ei sitten enää olekaan. Ja Reeta kun tuli meille loman aikana, niin töiden alkaessa oli arjen aikataulut mietittävä senkin takia uusiksi.

Käsitöitä en siis ole juurikaan tehnyt. Tai no neuloin yhden pipon Tapion kaupan puuvillaraitalangasta, mutta siitä tuli jotenkin omituinen. Se on siis päättelemättä jossakin, odottaa että saisin päätettyä puranko vai viimeistelenkö.
Nyt on suunnitteluasteella loimi Reetalle. Tilasin sille riimun ja loimen, mutta täytyi todeta että ne olivatkin liian pienet, eikä isompaa kokoa ollut enää tarjolla. Loimen selän pituus oli kyllä sopiva, mutta se rantapallo siinä etu- ja takajalkojen välissä aiheutti aikamoista kiristystä! Tarvitsisin siis Reetalle fleeceloimen, sellaisen että sen alla voisi kuivatella pesun jälkeen. Muuten en vielä loimitarpeita ole tarkemmin harkinnut. Reetalle kasvaa varmasti kunnon talviturkki enkä haluaisi sen luonnollista kasvua häiritä. Vaikka olishan se niin söpöä puettaa pikkuista punaisiin loimiin. :)

Viimeisen kahden viikon ajan on vapaa-ajasta ison siivun vienyt ensiapukurssi. Olen joskus muinoin talouskoulussa suorittanut ykköskurssin, mutta en tullut koskaan uusineeksi sitä. Paljon olikin ensiapuohjeista muuttunut tänä aikana, vaikka en mä siitä edellisestä kurssista paljoa muistanutkaan. Tänä iltana oli viimeinen kerta ja nyt on kortti taas 3 vuotta voimassa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sattuu, kun noiden eläinten kanssakin paljon puuhailee.


Ensi viikonlopuksi onkin tiedossa toimintaa. Ratsastusseuramme järjestää hevosten match shown. Seura on uusi ja tämä on ensimmäinen tapahtuma mitä järjestämme. Ja ilmoittautumisia tulikin paljon enemmän kuin uskalsimme odottaa, lähes 40! Koko päivähän siellä arvosteluissa sitten menee. Lauantaipäivä menee toki jo siivoillessa ja paikkoja laitellessa, sunnuntaina olen sitten puffetissa. Paitsi välillä käyn näyttämässä Reetaa varsaluokassa. :) Jännittää sekin, vaikka tiedän että Reeta käyttäytyy todennäköisesti ihan asiallisesti. Sen verran paljon on tuota kävelemistä harjoiteltu. No ravissa voi olla pitelemistä, se kun menee helposti laukaksi.

Mun oli tarkoitus esitellä Reeta suitset päässä, mutta kun ne ryökäleen suitset on liian isot! En halua ottaa riskiä että mulla jää suitset käteen ja poni menee menojaan. Onneksi Reeta nyt on siis 1-vuotias ja sen ikäisen saa vielä esittää riimussa. Vaikka se ei yhtä tyylikkäältä näytäkään kuin suitset, niin valitsen kuitenkin sen varmuuden takia. Ettei tarvi muiden hermoiluiden lisäksi hermoilla sitäkin, että tippuuko se riimu päästä vaiko ei. :)

Ei oo helppoa yrittää ottaa nättiä kuvaa Reetasta. Jos ei muuta harmia ole, niin kuvaan tunkee ylimääräisiä elukoita... ;)

Ensi viikolla alkaa sitten kansalaisopistotkin. Viime syksystä opiksi ottaneena en haalikaan nyt joka illalle menoa. Ajattelin mennä siis vain itämaiseen tanssiin. Jumpat jätän suosiolla väliin, käytän senkin ajan toivon mukaan lenkkeilemällä Reetan kanssa. Vaikka pimenevät illat aiheuttaa siihen pienen haasteen. Heijastimia toki on jo, mutta otsalamppu on vielä testaamatta. Eilisellä lenkillä oli jo taskulamput mukana, mutta ehdittiin kotiin ennen pilkkopimeää eikä siis tarvittu keinovaloa.