28.10.07

Isoveikkaa

Teinpä taas Isoveljestä sukat. Tällä kertaa tuli oikein pitkävartiset saapassukat. Tummansinisen lisäksi käytin ruskankirjavasta langasta jääneitä jämiä raidoiksi. Tuli paksut ja taatusti lämpimät sukat. :)

Silmukoita on yhteensä 44 ja 4 mm pyöröpuikolla tein. Valmistuivat nopeasti, dvd:tä katsoessa.
Ja kuten kuvasta huomaa, piti hankkia jo lisääkin Isoveljeä ja eilen ehdin jo aloittamaankin tuosta harmaakirjavasta. Tummanharmaata mulla on ennestään yksi kerä, siksi ostin sitä nyt vain toisen kerän. Nuo kuvassa olevat sukat painaa n. 90 grammaa per sukka, joten 100 gramman kerästä pitäisi tulla yksi tuon kokoinen. Kun nyt tuli into päälle, niin saas nähdä monetko Isoveli-sukat tässä vielä tuleekaan tehtyä...

Olin taas eilisen päivän tallilla ja päivän viimeiselle tunnille olisi ollut vain yksi ratsastaja, joten minä menin sitten toiseksi. Tuli siis kolmas ratsastuskerta tälle viikolle, kun normaalisti mulla on vain vakitunti perjantaisin. Olen mennyt samalla hepalla kaikki kolme kertaa. Vaikka tiistain valmennuksessa jokin kynnys jo ylittyi, niin eilen vasta pääsin siitä laukannostokammosta. En ole ennen osannut laukkaa nostaa ravista ollenkaan, mutta nyt eilen se onnistui sitten useampaan kertaan. Vielä en osannut pitää sitä laukkaa, mutta olen tosi onnellinen että se nosto kuitenkin onnistui, sehän se jännittävin vaihe on mulle ollut. Ratsastuksessa on kyllä niin ihanaa tämä, kun välillä tulee näitä onnistumisen elämyksiä. Kun taas sitten huonompina päivinä sitä ihmettelee, että miksi pitää edes yrittää tehdä jotain mikä niin kamalasti jännittää, kun ei kerran ole mikään pakko.
Tuo kyseinen hevonen, Likka, onkin aika jänskä tapaus. Ratsastin sillä talvella ensimmäisen kerran, ihan vaan kokeilin omin päin, en siis mennyt silloin tunnilla. Likka on aika nuori hevonen, eikä se silloin vielä osannut paljoa ja minä kokemattomana en osannut liioin ja silloin en edes saanut sitä ohjatuksi ravissa. Joskus keväällä sitten se toimi jo paremmin ja sain sen tunnilla alleni. Likka kuitenkin näki "mörköjä" yhdessä kohtaa kenttää, eikä halunnut mennä siitä. Minä kun olin vähän pelokas jo muutenkin, pelkäsin kahta kauheammin kun Likka vastusteli ja vähän nosteli jalkojaan. Silloin pelkäsin kaikista eniten, mitä olen koskaan hevosen selässä pelännyt. Ja sanoinkin etten halua sillä hevosella enää mennä kuin aikaisintaan syksyllä.
Likka on kuitenkin ehkäpä tallin paras maastoheppa, ja kesällä kun oli maastoilua, sain sen alleni ja siellähän se meni tosi hyvin ja palautti mun luottamukseni siihen. Nyt kun sitten syksy tuli, sain Likan alleni myös tunnille, ja nyt tykkään siitä kovasti. :) Äänestin sitä jopa vuoden hevoseksi, eipä olisi keväällä uskonut! ;D

25.10.07

ei oo tullu aika pitkäksi...

ei todellakaan. Viimeisen viikon ajan on elämä ollut yhtä liitoa, kotona olen sentään ehtinyt käydä nukkumassa ja eläimet hoitamassa. Viime viikolla alkuviikosta tein pidempiä työpäiviä, keskiviikkona sitten ehdin pitää pari tuntia liukua ja lähdin ajoissa Seinäjoelle neuletapaamiseen. Tapaaminen oli taas oikein mukava enkä meinannut malttaa lähteä kotiin ollenkaan. Mutta sainpahan pitkälti sukkiakin neulottua. Torstaina kävin vierailulla ystävän luona ja siellä sain nämä sukat sitten valmiiksi.

Lankana on Novitan 7 Veljestä Kantri. Kauempaa katsoen väri näyttää tasaisen harmaalta, mutta lähempää katsoen väri on elävämpi, kun tuo on siis niitä uusia sprayvärjättyjä lankoja. Nämä on nyt niin yksinkertaiset sukat kun olla ja voi, kunhan keksin jotain tekemistä sinne seurakunnan ompeluseuraan toissa sunnuntaina.

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä menivät taas tallilla. Perjantaina olin ratsastamassa ja lauantaina avustin tuntilaisia, siivosin tallia ja hoitelin heppoja. Kaverini oli mukana kameran kanssa ja otti joitakin kuvia, tässä yksi jossa olen avaamassa Polestar-ponin savikääreitä. Olen tuo punatakkinen oikealla puolella.


Sunnuntaina päätettiin isännän kanssa viettää laatuaikaa ja lähdettiin yhdessä Ähtärin eläinpuistoon. Edellisestä vierailusta on varmaan 10 vuotta aikaa. Tihkusade loppui sopivasti siksi aikaa kun siellä kiertelimme. Karhut oli tainneet mennä jo talviunille, mutta muita eläimiä näkyi ihan kivasti. Tässä muutama parhaiten onnistunut kuva.




Tiistaina osallistuin ratsastusvalmennukseen. En ole kauheasti aikaisemmin valmennuksista innostunut, kun ei mulla nyt tavoitteet kovin korkealla ole tuon homman suhteen. Kilpaileminen ei kiinnosta yhtään ja nuo valmennukset on yleensä niin vaativan tuntuisiakin ja mun kunto ei kestä juuri mitään. Mutta nyt oli valmennukseen jäänyt yksi vapaa paikka ja kun kuulin paljon kehuja valmentajasta, Meri Satamasta, niin uskaltauduin sitten mukaan. Ja kyllä kannatti! Valmennus oli tosi hyvä, Meri neuvoi mua oikein henkilökohtaisesti ja antoi neuvoja miten voisin päästä jännityksestä ja peloista jotka iskee päälle vähän väliä ratsastaessani. Pelkään siis putomista ja kroppani reagoi pikkuisiinkin hepan yllättäviin liikkeisiin niin että menen kohti sikiöasentoa. Vaikka järki sanoo että pitäisi nojata taaksepäin, ei kroppa tottele. Mutta ainakin joku kynnys tuli nyt ylitettyä kun sain laukattua hevosella jolla ennen en ole onnistunut ja jonka laukannostoa siksi jännitin aika tavalla. Rankkaa se kyllä oli, nyt on kävelykin hiukan kankeaa ja eilen itämaisessa tanssissa tunsi että vatsalihaksillakin oli jotain tehty ennenkin.

Koska illat on jo niin pimeitä, keksin tässä yks ilta tehdä jotain Reetan kanssa pihassa. Luin Villivarsa-lehdestä jutun poniagilitystä ja siitähän mä innostuin! Äkkiseltään tein Reetalle kaksi helposti toteutettavaa tehtävää; pienen esteen yli hyppäämisen ja pressun päällä kävelemisen. Reeta taitaa olla varsinainen lahjakkuus tuossa lajissa, se kun on niin rohkea. Normaalisti hepat eivät kovin helposti kahisevan pressun päälle kävele, mutta Reeta seurasi taluttaessa ilman epäröintiä. Vasta pressun keskellä se haistoi, että onkos se jotain syötävää; no ei ollut, jatketaan matkaa. Ja esteen yli hyppäsi myös kuin vanha tekijä. Koira-agilytystä poiketan poniagilityssä siis talutetaan koko ajan narun päässä ja taluttajan pitää mennä samaa vauhtia mitä haluaa ponin menevän. Senhän arvaa että mulla loppui kunto aika alkuunsa ja sitten mentiin vaan kävellen. Pressulla se nyt ei haitannutkaan, mutta kun kävelin esteen yli niin eipä Reetakaan hypännyt vaan käveli sekin. :) Fiksu poni! Lisää tehtäviä pitäisi saada aikaiseki, esim. pujottelu ja renkaaseen astuminen. Keinulaudankin voisi isäntä nikkaroida. Sen puoleen tuo agility tosiaan olisi mukavaa, että sitä voisi harrastaa pimeälläkin pihassa ulkovaloissa. Nyt kun siirrytään talviaikaan, menee arkisin koko valoisa aika päivästä työpaikalla.

Tähän vielä loppukevennykseksi kuva Santerista. Sillä on hassu tapa tunkea itsensä aina jonnekin omituiseen paikkaan nukkumaan, tällä kertaa piti änkeä pahvilaatikkoon vaikka tiukkaa teki mahtuminen.

14.10.07

valmistuneita

Olenpahan kerrankin saanut jotain aikaiseksi, vaikka tuntuu ettei aikaa ole juuri ollutkaan. Mutta onhan nämä pipot nopeita tehdä. Lankana on Novitan Karuselli. Kummallisen paljon tuo lanka muistuttaa Fiesta-lankaa, josta tein lähes saman näköisen pipon viime talvena. Mutta nyt tein oikein tarkoituksella näistä niin syviä, että varmasti peittää korvat. Se Fiesta-pipo oli mulla nimittäin päässäni torstaina kun kävin lenkillä ja kylmä viima tuntui korvissa.
Nämä on ihan perusmallin pipoja, kuten lähes kaikki tekemäni. Puikkona oli 40 cm 6 mm pyörö ja silmukoita oli 68. 2o 2n joustinta tein. Punainen pipo valmistui torstai-iltana ja sinistä sain tehtyä lähes valmiiksi eilisiltana/yönä, kun olin lastenvahtina. Tänään sitten viimeistelin.



Tänään päättelin myös vihdoin ja viimein nämä sukat. Lankana Fabel, ja kivastihan nuo raidat osui lopulta kohdalleen, vaikka toinen kerä pitikin aloittaa ulkopuolelta, toinen sisäpuolelta.

Olen aloittanut nämä jo heinäkuussa, mutta hitaasti ovat valmistuneet, kun välillä olen tehnyt aina muutakin. Tänään meillä oli seurakunnassa "ompeluseura" ja sinne oli sopiva ottaa nämä mukaan. Kuunneltiin cd:ltä opetusta rukouksesta ja tehtiin käsitöitä samalla. Tosi kiva idea tuo, itse ainakin pystyn paremmin keskittymään kuuntelemiseen kun teen samalla jotain tarpeeksi helppoa käsityötä.

Mila kävi keskiviikkona eläinklinikalla. Syynä oli sen vuotava silmä. Diagnoosi oli silmään päin kasvava ripsikarva ja mahdollisen tulehduksen parantamiseksi 10 päivän tippakuuri. Ei oo ihan helppo juttu tiputtaa lääketippoja koiran silmään... Muutama tippa on mennyt poskelle. Voi olla että sen karvatupen joutuu kuitenkin polttamaan, mutta katsotaan nyt josko tuo kuuri auttaisi ja silmä lakkaisi vuotamasta. Tähän saakka näyttää ainakin hyvältä, mutta miten sitten kuurin loputtua.

Reetan kanssa tosiaan olin torstaina lenkkeilemässä ja kyllä oli veikeää. Reeta on oikea ihmismagneetti. Tällä kertaa juttelin kahden kyläläisen kanssa tien päällä. Kummankaan kanssa en ollut ennen kasvotusten jutellutkaan, vaikka yli 10 vuotta on tässä jo asuttu.
Lenkin jälkeen raspasin taas Reetan kaviot. Toisen kerran tein nyt sen ihan yksin ja Reeta oli kuin unelma, ei yhtään pyristellyt jalkojaan irti otteestani. En kyllä osaa niitä kaviopihtejä käyttää, kun pitää toisella kädellä pitää kaviosta kiinni ja pihtien käyttöön tarvisin 2 kättä. Mutta raspilla lähtee ihan hyvin ja kun teen sen 2 viikon välein, ei ole kerralla kovin paljon otettavaakaan. Normaalistihan kengittäjät pitää kavioita reisiensä välissä, mutta Reeta kun on niin matala, mun täytyy olla itse polvillani maassa ja siksi pitää kädellä kaviota paikallaan.

Lauantaipäiväkin meni hevostellen. Aamusta menin ensiksi tallille ja sieltä päin raveihin. Katsoin vain ponilähdön ja kävin ostoksilla raviautossa. Siellä kuulin, että tekevät pikkuponien loimia tilauksesta ja hinta oli sen verran halpa, etten itse sillä hintaa tekisi. Nyt pitää ottaa Reetasta mittoja ja laittaa ainakin sadeloimi tilaukseen. Ihania sydänkuvioisia fleeceloimiakin sieltä saisi, mutta mietin vielä josko saisin tuon kesken olevan itse tekemäni joskus valmiiksikin. Vaikka olis se sydänkuvioinen kyllä söpömpi...

Monilla alkaa nyt syysloma, mutta ei mulla. Päinvastoin, töissä on tosi kiire alkuviikko kun tulee yrittäjänumerot kahdesta lehdestä. Toivottavasti ehdin kuitenkin keskiviikkona taas Seinäjoen neuletapaamiseen.

7.10.07

messuterveiset

Käsityömessut tuli sitten nähtyä ja koettua perjantaina. Taktikoin saapumisaikani hyvin enkä joutunut jonottamaan yhtään sisäänpääsyä, kun tulin tunti messujen avaamisen jälkeen. Kolmisen tuntia siellä kiertelin, tapasin ainakin JaanaM:n, Sipin ja Intsun. Kaisakin oli ollut samaan aikaan, mutta eipä satuttu törmäämään. Kaikkea mielenkiintoistahan messuilla oli, mutta melko vähillä ostoksilla selvisin sitten lopulta. En langennut edes ostamaan valolla olevaa virkkauskoukkua... Wetterhoffin silkkivillaa meinasi tarttua mukaan, mutta kun löysin ne aika alkukierroksella, ajattelin palata ostamaan myöhemmin, vaan enpä sitten palannutkaan. Samoin kävi ison pajukorin kanssa. Lopulta ostin sitten vain nämä; vehnänjyviä sisältävän pipityynyn, kortteja (joissa on vuohia ja lampaita!) ja konekirjontalankoja. Vaikka en nyt ole kirjontalankoja pitkään aikaan käyttänytkään, niin nuo olivat niin halpoja etten malttanut jättää ostamatta. Rullat on toki vajaita, jotain jämiä jostain. Olivat 6 rullan pusseissa, 3 euroa pussi. Kokonaiset rullat maksavat jotain 6,50 euroa kappale!


Kun mulla kerran oli koko päivä aikaa, kiertelin sitten samalla Seinäjoella kaupoissa. Anttilasta tein aika hyvät löydöt. Vihdoinkin saappaat jotka menee mulle varresta kiinni! Etsin tuollaisia jo viime talvena mutta kun on paksut pohkeet, niin ei ole sopivia ennen löytynyt. Näissä on varren yläosassa joustinta, siksi nämä sopivat. Ja alekorista löysin farkkuja, joita raahasin sovituskoppiin peräti 8 paria. Kahdet olivat sopivat, ja hintakin oli oikein sopiva, 10 euroa per housut.


Torstai-illalla käytiin lenkkeilemässä ja meni vähän myöhään, ehti tulla pimeä. Isäntä otti sitten tällaisen kuvan.

Eipä olisi pahitteeksi Reetallekin heijastinloimi, nyt sillä on heijastimet riimussa, kaulassa ja kahdessa jalassa. Ja riimunnarun päässä on myös. Mutta kunnon loimi voisi olla parempi. Eipä vaan ainakaan Eurokankaassa ollut neonkeltaista kangasta. Mietinkin että jos ostaisin 4 heijastinliiviä ja niistä kasaisin loimen, voisi tulla halvemmaksikin kun olisi ne leveät heijastinnauhatkin jo mukana.
Tuolla lenkillä otin paljon kuvia ja tein niistä Walk by lande -kansion. Tuli tuollainen mieleen, kun kuulin uudesta Drive by city -harrastuksesta. Enempi kun tulee näissä maalaismaisemissa liikuttua ja tosiaan kävellen. Tuli katsottua itsekin maisemia ihan eri tavalla kun ajatteli miltä ne vois kuvissa näyttää.

Eilen vietin koko päivän tallilla ja illalla kävimme kuuntelemassa elävää musiikkia Orjalaiva -gospeltapahtumassa. Ohjelmassa oli useita kokoonpanoja, mutta meidät houkutteli paikalle Jaakko Löytty, joka oli illan viimeinen esiintyjä. Oli kiva taas kuulla livenä musiikkia jota tulee paljon kuunneltua levyltä. Ja Rytmikorjaamolla oltiin ensimmäistä kertaa, voi olla että sinne pitää mennä joskus uudelleenkin.

Tänäänkin lenkkeiltiin ja isäntä oli jälleen kameran kanssa mukana. Kokeilkaapa näkyykö tämä video. Tuota Bloggerin videolatausta en saanut toimimaan, siksi linkitän sen suoraan kun se kerran netissä jo on.

2.10.07

edes yhdet sukat

Niin, nämä olen saanut aikaiseksi.

Käväisin toissa lauantaina Lapualla, kun siellä oli Agrimarketissa hevospäivä. Ratsastussukkia ja ensiaputarvikkeita sieltä ostin ja ihailin pihassa talutusratsastusta tarjonnutta shetlanninponia.
Lapualla kun olin, niin piti poiketa samalla JKK-liiverissä. Löysin sieltä punakirjavaa Isoveljeä, jota en muista ennen nähneenikään. Ostaahan sitä piti ja saman tien myös aloittaa sukat vaikka edellisetkin on vielä kesken. Isoveli oli niin joutuisaa neulottavaa, että nämä sukat olivat valmiina jo sunnuntai-iltana.

Viikko sitten maanantaina kävin taas kuntotestissä ja yllättävä tulos oli se, että Reetan kanssa matelulenkkeily on kuin onkin kohottanut mun kuntoani peruskestävyysalueella. Kokonaiskuntoni on silti edelleen välttävällä tasolla ja kuntoilla pitäisi enemmän. Mutta missä välissä sitä muka ehtii? Liikkuvuustestin tulos oli romahtanut keväällisestä. Osittain tiedän sen johtuvan siitä, että kesän on ollut taukoa itämaisessa tanssissa. Käsien nostokokeessa taas vaikutti kipeä olkapää, johon keväällä sain kortisonipiikin, mutta nyt se on taas huonompana.
Ja kun tässä nyt lähes sairaskertomusta jo aloitin, niin kerrottakoon vielä sekin että perjantaina sain ensimmäistä kertaa kunnon hevosen potkun jalkaani. Tai no kunnon ja kunnon, varsa se oli, mutta potku teki tosi kipeää. Ei onneksi kuitenkaan tullut mustelmaa ja turvotusta pahempia seurauksia.

Viime lauantaina olikin sitten se kauan odotettu päivä, kun menin Terhin kanssa Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubin tapaamiseen. Aiheena oli sukat ja olin luvannut Tellulle jo joskus kesällä että tulen silloin. Vaikka tapaaminen oli jo klo 10 ja hiukan kismitti herätä lauantainakin herätykseen, ei paikan päälle saavuttua harmittanut enää yhtään. Tapaaminen oli oikein mukava, väkeä oli sopivasti ja miljöö mitä parhain. Ja tarjoilutkin talon puolesta! Rattoisasti siellä kului muutama tunti ja kesken olevaan sukkaankin sain kantapään tehtyä.

Tapaamisen jälkeen kävimme juuri avatussa Kauhavan Tokmannissa. Löysin sieltä itselleni jo hetken etsimäni jumppatrikoot ja kuinka ollakaan, pari kerää lankaa. En muista ihan varmaksi, onko mulla ollut tätä Karuselli-lankaa ennenkin. Yksi punainen pipo mulla on, joka näyttää tuolta, mutta en ole varma. Ja en osannut nyt päättää otanko sinistä vai punaista, niin otin molemmat. Eipä ne maksaneet kuin 2 euroa kerä.

Ehkä näistä tulee joskus pipoja. Saa nähdä.

Ensi viikonvaihteessa onkin sitten Seinäjoen käsityömessut. Ajattelin ottaa töistä pekkasvapaata perjantain ja mennä messuilemaan jo silloin. Viime vuonna kävin muistaakseni vasta sunnuntaina, ja silloin oli jo moni tavara loppunut. Ja lauantain ruuhkaa vältän jos vaan suinkin voin.