25.10.07

ei oo tullu aika pitkäksi...

ei todellakaan. Viimeisen viikon ajan on elämä ollut yhtä liitoa, kotona olen sentään ehtinyt käydä nukkumassa ja eläimet hoitamassa. Viime viikolla alkuviikosta tein pidempiä työpäiviä, keskiviikkona sitten ehdin pitää pari tuntia liukua ja lähdin ajoissa Seinäjoelle neuletapaamiseen. Tapaaminen oli taas oikein mukava enkä meinannut malttaa lähteä kotiin ollenkaan. Mutta sainpahan pitkälti sukkiakin neulottua. Torstaina kävin vierailulla ystävän luona ja siellä sain nämä sukat sitten valmiiksi.

Lankana on Novitan 7 Veljestä Kantri. Kauempaa katsoen väri näyttää tasaisen harmaalta, mutta lähempää katsoen väri on elävämpi, kun tuo on siis niitä uusia sprayvärjättyjä lankoja. Nämä on nyt niin yksinkertaiset sukat kun olla ja voi, kunhan keksin jotain tekemistä sinne seurakunnan ompeluseuraan toissa sunnuntaina.

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä menivät taas tallilla. Perjantaina olin ratsastamassa ja lauantaina avustin tuntilaisia, siivosin tallia ja hoitelin heppoja. Kaverini oli mukana kameran kanssa ja otti joitakin kuvia, tässä yksi jossa olen avaamassa Polestar-ponin savikääreitä. Olen tuo punatakkinen oikealla puolella.


Sunnuntaina päätettiin isännän kanssa viettää laatuaikaa ja lähdettiin yhdessä Ähtärin eläinpuistoon. Edellisestä vierailusta on varmaan 10 vuotta aikaa. Tihkusade loppui sopivasti siksi aikaa kun siellä kiertelimme. Karhut oli tainneet mennä jo talviunille, mutta muita eläimiä näkyi ihan kivasti. Tässä muutama parhaiten onnistunut kuva.




Tiistaina osallistuin ratsastusvalmennukseen. En ole kauheasti aikaisemmin valmennuksista innostunut, kun ei mulla nyt tavoitteet kovin korkealla ole tuon homman suhteen. Kilpaileminen ei kiinnosta yhtään ja nuo valmennukset on yleensä niin vaativan tuntuisiakin ja mun kunto ei kestä juuri mitään. Mutta nyt oli valmennukseen jäänyt yksi vapaa paikka ja kun kuulin paljon kehuja valmentajasta, Meri Satamasta, niin uskaltauduin sitten mukaan. Ja kyllä kannatti! Valmennus oli tosi hyvä, Meri neuvoi mua oikein henkilökohtaisesti ja antoi neuvoja miten voisin päästä jännityksestä ja peloista jotka iskee päälle vähän väliä ratsastaessani. Pelkään siis putomista ja kroppani reagoi pikkuisiinkin hepan yllättäviin liikkeisiin niin että menen kohti sikiöasentoa. Vaikka järki sanoo että pitäisi nojata taaksepäin, ei kroppa tottele. Mutta ainakin joku kynnys tuli nyt ylitettyä kun sain laukattua hevosella jolla ennen en ole onnistunut ja jonka laukannostoa siksi jännitin aika tavalla. Rankkaa se kyllä oli, nyt on kävelykin hiukan kankeaa ja eilen itämaisessa tanssissa tunsi että vatsalihaksillakin oli jotain tehty ennenkin.

Koska illat on jo niin pimeitä, keksin tässä yks ilta tehdä jotain Reetan kanssa pihassa. Luin Villivarsa-lehdestä jutun poniagilitystä ja siitähän mä innostuin! Äkkiseltään tein Reetalle kaksi helposti toteutettavaa tehtävää; pienen esteen yli hyppäämisen ja pressun päällä kävelemisen. Reeta taitaa olla varsinainen lahjakkuus tuossa lajissa, se kun on niin rohkea. Normaalisti hepat eivät kovin helposti kahisevan pressun päälle kävele, mutta Reeta seurasi taluttaessa ilman epäröintiä. Vasta pressun keskellä se haistoi, että onkos se jotain syötävää; no ei ollut, jatketaan matkaa. Ja esteen yli hyppäsi myös kuin vanha tekijä. Koira-agilytystä poiketan poniagilityssä siis talutetaan koko ajan narun päässä ja taluttajan pitää mennä samaa vauhtia mitä haluaa ponin menevän. Senhän arvaa että mulla loppui kunto aika alkuunsa ja sitten mentiin vaan kävellen. Pressulla se nyt ei haitannutkaan, mutta kun kävelin esteen yli niin eipä Reetakaan hypännyt vaan käveli sekin. :) Fiksu poni! Lisää tehtäviä pitäisi saada aikaiseki, esim. pujottelu ja renkaaseen astuminen. Keinulaudankin voisi isäntä nikkaroida. Sen puoleen tuo agility tosiaan olisi mukavaa, että sitä voisi harrastaa pimeälläkin pihassa ulkovaloissa. Nyt kun siirrytään talviaikaan, menee arkisin koko valoisa aika päivästä työpaikalla.

Tähän vielä loppukevennykseksi kuva Santerista. Sillä on hassu tapa tunkea itsensä aina jonnekin omituiseen paikkaan nukkumaan, tällä kertaa piti änkeä pahvilaatikkoon vaikka tiukkaa teki mahtuminen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ootko tietoinen että neulotaan. net julkaisee tätä blogia osana sivustoaan? Onko niillä sun lupasi tähän?.