28.10.07

Isoveikkaa

Teinpä taas Isoveljestä sukat. Tällä kertaa tuli oikein pitkävartiset saapassukat. Tummansinisen lisäksi käytin ruskankirjavasta langasta jääneitä jämiä raidoiksi. Tuli paksut ja taatusti lämpimät sukat. :)

Silmukoita on yhteensä 44 ja 4 mm pyöröpuikolla tein. Valmistuivat nopeasti, dvd:tä katsoessa.
Ja kuten kuvasta huomaa, piti hankkia jo lisääkin Isoveljeä ja eilen ehdin jo aloittamaankin tuosta harmaakirjavasta. Tummanharmaata mulla on ennestään yksi kerä, siksi ostin sitä nyt vain toisen kerän. Nuo kuvassa olevat sukat painaa n. 90 grammaa per sukka, joten 100 gramman kerästä pitäisi tulla yksi tuon kokoinen. Kun nyt tuli into päälle, niin saas nähdä monetko Isoveli-sukat tässä vielä tuleekaan tehtyä...

Olin taas eilisen päivän tallilla ja päivän viimeiselle tunnille olisi ollut vain yksi ratsastaja, joten minä menin sitten toiseksi. Tuli siis kolmas ratsastuskerta tälle viikolle, kun normaalisti mulla on vain vakitunti perjantaisin. Olen mennyt samalla hepalla kaikki kolme kertaa. Vaikka tiistain valmennuksessa jokin kynnys jo ylittyi, niin eilen vasta pääsin siitä laukannostokammosta. En ole ennen osannut laukkaa nostaa ravista ollenkaan, mutta nyt eilen se onnistui sitten useampaan kertaan. Vielä en osannut pitää sitä laukkaa, mutta olen tosi onnellinen että se nosto kuitenkin onnistui, sehän se jännittävin vaihe on mulle ollut. Ratsastuksessa on kyllä niin ihanaa tämä, kun välillä tulee näitä onnistumisen elämyksiä. Kun taas sitten huonompina päivinä sitä ihmettelee, että miksi pitää edes yrittää tehdä jotain mikä niin kamalasti jännittää, kun ei kerran ole mikään pakko.
Tuo kyseinen hevonen, Likka, onkin aika jänskä tapaus. Ratsastin sillä talvella ensimmäisen kerran, ihan vaan kokeilin omin päin, en siis mennyt silloin tunnilla. Likka on aika nuori hevonen, eikä se silloin vielä osannut paljoa ja minä kokemattomana en osannut liioin ja silloin en edes saanut sitä ohjatuksi ravissa. Joskus keväällä sitten se toimi jo paremmin ja sain sen tunnilla alleni. Likka kuitenkin näki "mörköjä" yhdessä kohtaa kenttää, eikä halunnut mennä siitä. Minä kun olin vähän pelokas jo muutenkin, pelkäsin kahta kauheammin kun Likka vastusteli ja vähän nosteli jalkojaan. Silloin pelkäsin kaikista eniten, mitä olen koskaan hevosen selässä pelännyt. Ja sanoinkin etten halua sillä hevosella enää mennä kuin aikaisintaan syksyllä.
Likka on kuitenkin ehkäpä tallin paras maastoheppa, ja kesällä kun oli maastoilua, sain sen alleni ja siellähän se meni tosi hyvin ja palautti mun luottamukseni siihen. Nyt kun sitten syksy tuli, sain Likan alleni myös tunnille, ja nyt tykkään siitä kovasti. :) Äänestin sitä jopa vuoden hevoseksi, eipä olisi keväällä uskonut! ;D

2 kommenttia:

Monna kirjoitti...

Voi, ihan tässä itteäkin polttelee ratsastelemaan pääsy! Olen vasta 2 vuotta takaperin aloittanut harrastuksen ja aika aloittelija koen olevani vieläkin ja kuluneen puolen vuoden aikana olen käynyt ehkä kolmesti ratsailla. Issikoilla olen ratsastellut täällä Petäjävedellä. (sivut ovat näköjään matalana)

Barbro kirjoitti...

Mie olen kans aikanoinen jännittäjä ja kun tuon ílmalennon takia on nyt aäsi kantositeessä, mietin välilä mitä tapahtuu jahka pääsen taas nousemaan selkään. Toiset pitävät mua rohkeana ja jotain osaavana, mutta itsestä tuntuu että olen säikky ja arka enkä osaa mitään.... mutta ratsastus on silti ihanaa....