19.12.08

joskus haaveetkin toteutuu...

Mulla on ollut "joulu" jo tällä viikolla. Yksi unelmani toteutui, kun sain hankittua veronpalautusrahoilla Reetalle kärryt! Kärryt tulivat osina ja kokosin ne renkaita vaille valmiiksi tuvan lattialla. Isäntä nappasi kuvan.

Renkaat laitettiin paikalleen ulkona, mutta koska en ole vielä ehtinyt kärryä päivänvalossa ulkona näkemään, siitä ei ole tämän parempaa kuvaakaan. Samassa lähetyksessä tuli Reetalle satulakin, sitä kokeilin jo kerran selkään, mutta ei ole kuvia siitäkään. Myös valjakkovaljaat olen ostanut, niistä olen vasta silaa ja rintaremmiä alustavasti kokeillut. Silapehmusteen tarranauhoja pitää pidentää, projekti on hiukan vaiheessa.
Vaikka se isoin unelmani on siis päästä Reetalla kärryttelemään, ei vielä ole kuitenkaan mitään kiirettä. Tavoitteena kun on, että ensi vuosi harjoitellaan ja vasta vuonna 2010 kun Reeta on nelivuotias, oltaisiin varsinaisessa ajelukunnossa.

Viime viikonloppuna vietimme Tallin joulua. Paikalla oli viime vuotta vähemmän väkeä, mutta "pidot" eivät olleet ollenkaan huonommat. Viime vuonna ei ollut lunta tätäkään vähää ja joulupukki tuli kärryllä. Tällä kertaa pukki sai rekikyytiä, samoin yleisökin.

Talliin tuotiin joulukuusi ja minä hoidin siihen koristeet. Laitoin kaikkea mitä hevoset voi sitten syödä; näkkileipiä, pipareita, porkkanoita ja kuivia ruisleipiä.

Tallille mennessä hoksasin, että olin unohtanut latvatähden. Olkia ei tallilla ollut, niin tekaisin sitten häthätää tähden heinistä ja paalinarusta.


Yhden pipon olen saanut tässä välissä aikaiseksi. Kulutin tähän jämälankoja; siihen upposi Novitan Cloudin jämät, samoin Regia Softin loput ja päälaella piti jatkaa Alpacalla. Se tosin oli ihan täysi kerä, mutta ainut edes suurin piirtein sopiva lanka.

Tästä piposta tuli aika kiva. Ehkä aavistuksen liian matala, mutta sopivan pehmeä ettei kutita, ja kuitenkin napakka. Jännä että Cloud ja Regia Soft kumpikin on yksinään aika löysää lankaa, mutta tosiaan näin yhteen neulottuna ovat ihan erilaisia kuin yksinään.

Koissulille ostimme joululahjaksi The Possun. Olen monta kertaa kaupassa painellut tuollaista kädessäni, mutta nyt vasta tuli ostettua.

Kuvittelen jo mielessäni, minkä sydänkohtauksen saan kun joskus keskellä yötä unissani könyän vessaan ja astunkin possun päälle. Se meinaan röhkäisee aika reippaalla äänellä... Mila ei muuten sitten kovin innostunut tuosta ollutkaan. Äänestä se kyllä tykkää, mutta ehkä tuo on sille leikkimiseen liian iso.

Tällä viikolla on käyty oikein kahteen kertaan Seinäjoella shoppailemassa. Keskiviikkona haettiin joululehtiä ja samalla reissulla ostettiin myös uusi vedenkeitin ja leivänpaahdinkin. Paahdinta meillä ei ole ennen ollutkaan ja nyt on sitten ahkerasti syöty paahtiksia muutaman päivän ajan.
Tänään lähdettiin uudestaan Seinäjoelle, oikeastaan vain hakemaan yhtä joululevyä. Olikin ensimmäinen ikinä ostamani joululevy ja vähän pettymys. Samalla etsittiin vaatteita, ja ehdin Rustoopuoriin hakemaan pari kerää lankaakin.

Tämä on mulle uusi lankatuttavuus. Tähän liittyy hauska juttu. Eilen kävimme tätini luona, ja hän kertoi kuulleensa että yhdessä tietyssä kaupassa on Pirtaa. Jotenkin mun mieleeni nousi heti tämä pätkävärjätty lanka. No minähän tänään menin heti katsomaan, mutta siellähän olikin Novitan Pirta-lankaa, joka on täyttä tekokuitua. Vasta siinä vaiheessa muistin, että tämä lanka joka mulla oli mielessä, taitaakin olla Taito-shopeissa myynnissä. Ja tosiaan ehdin sitten juuri ja juuri Rustoopuoriin. Punasävyistä olisin tietysti halunnut, mutta kun ei ollut niin otin sinistä.

Se joululevy jonka ostin, on nimeltään Enkelten laulu, siinä on eri esittäjiä. Mun joululaululemppari on Paimenen yösoitto, ja se on tuolla levyllä. Alunperin olen tykästynyt siihen Ella Lahtisen esittämänä. Ella ja Sara Lahtisen Joulu sädehtii -levyn ilmestymisestä on kuitenkin jo niin paljon aikaa, ettei sitä taida olla myynnissä, eikä sitä kirjastossakaan ollut. Jos jollain on tietoa mistä sen saisi, niin laittakaapa vinkkejä.

Paimenen yösoitto

hän kulki pitkän matkan sen yli vuorien
kautta kuivien joen pohjien vettä etsien
joka aamu toivoi noustessaan ei enää kauempaa
tänään löydän kyllä peltomaan jolla lauma ravitaan

nämä aavat peltoaukeat kovin oudot on
ja lampaat vaiti raukeat tulis saada lepohon
kaipa tähän täksi yöksi jään en jaksa itsekään
hän laskee lauman lepäämään itse tuntee ikävää

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

jo laskee huilun huuliltaan tammen runkoon painaa pään
uni houkuttaa yön kulkijaa aivan hetkiseksi vaan
muttei silmiänsä ummistaa voi kun hän nähdä saa
enkeli on tullut taivaastaan jokin viesti mukanaan

minä tulin tänne kertomaan syntymästä kuninkaan
joka ilman miekkaa valtikkaa voittaa kaikki kuninkaat
ei koskaan käy hän sotimaan sopua hän rakastaa
eikä koskaan tule nousemaan ketään häntä suurempaa

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin


säv. & san. Jari Levy

7.12.08

joulukuuta

Tässäpä teille kunnon pukki!

Käväisin tässä yhtenä päivänä taas Vuohiojan kuttulassa, sain sieltä yhden pukin sarvet. Siellä tuon komean pukkiherran tapasin. Olikin veikeä pukki, oikein poseerasi mulle kun kuvasin sitä. Ja iski silmääkin!
Myös tällainen pienen pieni kili siellä juoksenteli, oli syntynyt keskosena ja oli kuvanottohetkellä noin viikon ikäinen. Ihme että oli jäänyt henkiin! Tosi suloinen tapaus!

Tulin sitten kotiin pukinhajun kanssa ja kun ne tuomani sarvet vielä haisivat tuolla ulkona, niin meillähän oli sitten muutaman päivän sisällä kaikki kutut kiimassa. Ei tosin ollut vielä sellainen "kunnon" huutokiima kenelläkään, yleensä nämä syksyn ensimmäiset on vähän lievempiä, mutta joulun aikoihin huudetaan jo kuin syötävät, kun ei sitä pukkia vaan näy ei kuulu. ;D

Reetalla on jäänyt heijastinriimu pieneksi, enkä löytänyt mistään uutta sopivaa. Edellisen riimunkin teetin ompeluttamalla suutarilla varsariimuun palan heijastinnauhaa. Nyt en löytänyt sopivaa valmista riimuakaan, mutta löysin Killinkosken Nauhalasta sopivaa heijastimellista nailonnauhaa ja päätin tehdä riimun itse. Tilasin Börjesiltä halpisriimun, josta sain sitten renkaat ja lukot. Sattui tosiaan löytymään riimu jossa on tuollainen pujotettava solki, eikä siihen tarvinnut reikiä tehdä.

Mitat otin valmiista sopivasta riimusta ja mallia katsoin myös tuosta mistä renkaat otin. Turvan päälle ompelin vielä palan leveämpää heijastinnauhaa. Riimu onnistui hyvin, tänään oltiin koekäyttämässä.

Ja tässä riimu vielä lähikuvassa.

Punoin tuosta samasta nailonnauhasta myös riimunnarun, mutta siitä tuli niin paksu ja jäykkä, että taidan purkaa sen ja ommella vaan ihan litteän narun siitä. Heijastinnauhat on vain nauhan toisella puolella, joten siksi pitää ommella kaksinkertaiseksi.

Sain valmiiksi yhdet joululahjasukat. Nämä ovat siis 6 vuotiaan kokoa, saaja ei lue tätä blogia niin siksi uskallan esitellä jo nyt.

Kyllä oli hankalan tuntuista neuloa pitkästä aikaa neljällä puikolla koko sukat! Koko ajan tuntui että puikot päät tökkii ja hidastakin se oli. Mutta lopulta tulivat valmiiksi. Lankana näissä siis Nalle Talvi.

Eilen olin pitkästä aikaa koko päivän kotona. Pidin oikein leivontapäivän. En ole neljään vuoteen pipareita leiponut, mutta nyt on tehnyt mieli leipoa. En ole tässä välillä siksi leiponut, että en olisi niitä myös syönyt... Nyt niillä eletäänkin muutama päivä. Ja tuolla kakulla huijaan taas itseäni, en syö karkkia tai suklaata muuten, mutta leivonnaisissa kaikki menee. Siispä kakkutaikinassa on Pätkistä ja päällä valkosuklaata... Eipä ole tullut täytekakkuakaan vuosiin tehtyä!

Alareunan pikkuleivät tein pursottimella ja niissä on keskellä aprikoosihilloa. Pursottimen käytöstäkin oli kauan aikaa, en edes muistanut enää miten näppärä vehje se on.
Toissa viikolla ehdin käymään pitkästä aikaa Tikkuajien neuletapaamisessa, ja Intsun kanssa juteltiin näistä leipomispäivistä. Intsulla on niin herkullisia kuvia blogissaan, että ainakin mua ne oikein inspiroi!

Veronpalautuksiakin tuli ja pikku hiljaa niitä on törsätty. Ponin varusteisiin nyt satsaan, onhan niitä jo odotettukin. Kärryt ja satula on tilauksessa, valjaat ja muuta pienempää sälää jo ehti tullakin, mutta en niitä vielä ole kuvannut. Meillä alkaa olla hienoinen sijoitusongelma, mihin ne kaikki vermeet laittaa. Talliin en tahdo nahkaisia tai metalliosia sisältäviä varusteita jättää ja ainoa paikka sisällä pienessä talossamme on pieni eteinen. Sinne viritettiin nyt loimiteline, tähän saakka loimet onkin lojuneet lattialla kenkien päällä... Vielä aion laittaa satulatelineen katon rajaan, muualla ei vaan ole tilaa.

Että meillä tuoksuu kaikki nyt sitten ponille, mutta eipä sitä itse enää haistakaan.

Reeta on tykännyt lumen tulosta kovasti. Se ottaa ilon irti juoksentelemalla pukkilaukkaa tarhassa. Katsokaa vaikka!

17.11.08

ressiä ja ressin poistoa

Viime viikko heitti niin ressin puolelle, että enpä sitten ehtinyt/jaksanut kirjoittaakaan, vaikka tarkoitus oli. Viikonloppu ajoi kerrankin asiansa ja sain relattua kunnolla ja nyt olen henkisesti kohtuullisen virkeä aloittamaan uutta viikkoa. Ruumiillisesti en taida koskaan ollakaan virkeä... Viikonloppuna flunssa ilmoitteli tulostaan, mutta ei sitten kurkkukipua pahempaa olekaan tullut.

No joo, aloitanpa kertomalla messureissusta. En käynyt Tampereen käsityömessuilla, vaan jo viikkoa aikaisemmin ELMA-messuilla Helsingissä. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ne ovat parhaat messut, eikä tänäkään vuonna tullut pettymystä. Vain aikaa olisi saanut olla enemmän, kuudessa tunnissa en kaikkea ehtinyt kunnolla katsoa. Messukeskuksessa oli siis kolmet messut yhtä aikaa: Elävä Maaseutu, Kädentaito ja Metsä. Metsämessujen alueella en edes poikennut, mutta eläinosastolla ja etenkin eläinareenan vierellä notkuin suurimman osan messuiluajasta. Kiinnostavimpia olivat tietysti erilaiset heppa- ja poninäytökset, mutta myös laamat ja alpakat oli pakko nähdä. Siinä aidan vierellä notkuessani tuli yksi kehässä ollut laama ottamaan ihokosketusta otsaani. Pikkasen mua jännitti, että mitä se tekee. Mutta luotin kuitenkin sen taluttajaan, että jos se kerran päästää laamansa niin lähelle mua, niin ei kai se mua pure. Eikä purrut. :)

Päivän odotetuin esiintyjä oli kuitenkin falabella Chali. Olen lukenut falabella-palstaa Villivarsa-lehdestä ja sillä tiesin jo etukäteen odottaa tuon pikkuisen orin näkemistä. Eikä ollut pettymys! Pienen pienessä pakkauksessa oli ison hepan ego, ja tuo heppa osasi myös temppuja.

Meillä oli myös vuohifoorumilaisten tapaaminen messuilla. Vuohiyhdistyksen osastolla oli samassa aitauksessa vuohia ja niiden paimenkoira. Koira tuntuikin kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin vuohet. ;)



Tässä messujen ostossaalista, ensiksi löysin aika kivasti täydennystä vuohikokoelmiin:

Avaimenperä ja lasinen pukki.

Vuohi-käsinukke.

Falabella-kalenterin ostamista suunnittelin jo etukäteenkin, mutta messutarjous houkutteli ostamaan myös upouuden Falabella-kirjan. Kalenterin takaa pilkottaa Himalajan suolakivi, jonka kävin vielä viimeisenä ostoksena ostamassa. Onneksi oli reppu jossa sen sai kannettua, se on julman painava.

Messuilla töissä ollut kaveri viestitti jo perjantaina, että varaa ripakopallinen rahaa mukaan, messuilla on paljon sukkalankoja. Vaan enpä minä sitten löytänyt kuin tämän yhden sopivan kerän. Kun en niitä ohuimpia sukkalankoja enää halunnut ja vähän paksumpia ei häävistä valikoimaa ollut. Tuon kerän löysin Vihreän Vyyhdin osastolta. Minipyöröpuikkoja olen jo pitkään haaveillut hankkivani tuplakappaleet, ja nyt löytyi kahta tarvitsemaani kokoa Priiman osastolta.

Elintarvikepuolelta tuli ostettua tietenkin vuohenjuustoja ja -jogurttia. Varsinkin Kariniemen vuohijogurtti on aivan huippua ja kun sitä ei täältä päin Suomea mistään saa, niin silloin pitää ostaa kun jostain löytää. Kolatun vuohijuustolan tuotteita ostettiin myös, niitä tosin on jonkin verran myynnissä Pohjanmaallakin, mutta ei ihan kaikkia laatuja. Juustot eivät ehtineet kuvattavaksi, sattuneesta syystä... ;D

Viime viikko oli töissä kiireisempi, kun tehtiin lehtiin joulunavausnumeroita. Enempi ressiä kuitenkin aiheutti samalle viikolle sattunut ratsastusseuran seuralehden taitto. Tein sitä neljä iltaa melko intensiivisesti. Tämä oli nyt neljäs numero koko seuran historiassa ja jostain syystä tämä ressasi eniten. Aineistojen tulossa oli enemmän takkua kuin ennemmin, kun useampi juttu jäi viime tingassa pois ja päätin sitten vähentää sivumäärääkin vielä viime metreillä. Mutta valmiiksi sain, ja toivon mukaan tällä viikolla monistettu lehti kolahtaa sitten postilaatikkoon.

Taittokiireiden keskellä ehdin maanantai-iltana käydä kokeilemassa chiball-voimistelua. Rarsastusseuramme tarjoaa jäsenilleen kerran kuukaudessa liikuntaillan ja kun en ollut lajia ennen kokeillut, niin päätin nyt kokeilla. Ihan mukavaa se oli, itse asiassa erityisesti pallon kanssa tehdyt venytykset olivat niin hyviä, että päätin sitten ostaa pallon itsellekin. Valitsin oranssin, appelsiinilta tuoksuvan. Vaikka lajia voisi harrastaa ohjattuna viikottain, niin taidan tyytyä kuitenkin venytysten tekemiseen kotioloissa. Lajin joogasta lainatut osiot kun ei oikein minua innostaneet...


Viikonloppu meni siis hyvin pitkälti rentoutuessa. Perjantai-illan ja yön olin tosin lastenvahtina ja tulin kotiin vasta ennen neljää. Sain kuitenkin nukuttua pitkälle päivään enkä sitten jaksanut lähteä tallillekaan. Mutta käytiin kuitenkin isännän kanssa Seinäjoella markkinoilla ja elokuvissa. Markkinoilta tarttui mukaan vain yksi luonnonharjasharja Reetalle. Elokuvissa pyöri uusi Bond, pitihän se mennä katsomaan vaikka odotukset ei korkealla olleetkaan. Silti se oli pettymys, räiskinnän seasta ei edes juonta erottanut. Edellisestä Bondista sentäs tykkäsin, mutta näköjään se sitten oli poikkeus.

Lastenvahtikeikalla sain viimeisteltyä parit sukat, toiset 7-veljestä Raitaa ja punaiset on Regia softya. Tuon Regian lopputulos on aivan ihanan pehmeä, mutta kylläpä oli tosi ikävää neulottavaa! Langassa tuntui olevan muita löysempi säie, joka koko ajan lähti luisumaan ja sitten tuli ikäviä möykkyjä. Regian vyötteessä lukee, että sukkiin menisi kolme kerää. Ostin vain kaksi ja en uskaltanut tehdä kovin pitkää vartta. Nyt harmittaa, kun lankaa jäi yli vaikka miten paljon.


Chalin temppuilun innoittamana kokeilin Reetan kanssakin paria uutta temppua. Ensiksi harjoiteltiin trukkilavan päältä kävelyä, siinä nyt ei ollut mitään haastavaa. Sitten tällaista toista temppua, helppo oli tämäkin.

Kuvan ottamisen jälkeen käytiin lenkillä ja jestas kun pikkuinen poni oli lennossa alkumatkan. Paluumatkalla sitten olikin taas vähän turhankin rauhallinen. Mutta näin ne meidän lenkit yleensäkin menee.

Pitää tähän lopuksi laittaa vielä tällainenkin kuva, kun kerrankin onnistuin saamaan oikein luontokuvan. ;)

10.11.08

haaste ja palkinto

Nyt pukkaa niin kiirettä, että laitan vain nämä ja kirjoitan paremmalla ajalla enemmän omista touhuistani. Kamera on pullollaan kuvia, joten malttakaahan odottaa!;D

Malli heitti haasteen:

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Mä aloin miettimään tätä varmaan liian tarkasti. Olisi ihan helppo keksiä omituisuuksia itsestäni, mutta kun ne pitää olla omituisia tapoja, niin jopas on vaikeaa. Siis minähän olen monella tapaa omituinen, mutta omituisia tekemisiä on ehkä vähemmän. Yritän nyt kuitenkin jotain keksiä.

1. Syödessäni aina luen, olen tietokoneella tai katson dvd:tä. Vain aamupalan syön ruokapöydässä, siinäkin luen jotain.
2. Lopetin karkin syönnin kolme vuotta sitten, mutta syön kaikkea minkä voi laskea kekseiksi, esim. Fanipalat tai Pusut.
3. Pususta tulikin mieleen, että pussaan aina aamuisin ponia turvan päälle. :)
4. Tarkistan että laitan puolipidetyt sukat samoihin jalkoihin kuin edelliselläkin kerralla.
5. Pesen hiukseni leivinsoodalla.

Phuuh, ottipa tiukkaan. Näkyy tämä kysely kiertäneen jo niin monessa lukemassani blogissa, että en tiedä nyt ketään haastaa. Jos luet tätä, etkä ole vielä haastetta saanut, niin nappaa itsellesi!

Sain myös Petralta tällaisen palkinnon:
Kiitos!
Ja säännöt palkinnon eteenpäin jakoon ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löytyvät osoitteesta http://arteypico.blogspot.com/2008/06/y-el-premio-arte-y-pico-es-para.html


Ja taas mä olen tylsä, kun en jaa tätä henkilökohtaisesti eteenpäin. Syystä että tätäkin on näkynyt lukemissani blogeissa jo runsaasti. Jos blogisi on tuossa vasemmalla olevassa linkkilistassani, etkä ole vielä palkintoa ennemmin saanut, ota se vastaan nyt!

30.10.08

jotain pientä

Sainpas aikaiseksi kirjoittaa vähän lyhyemmällä välillä kuin viimeksi. Ja on mulla jotain esiteltävääkin, oli jossain vaiheessa muutama ilta aikaa olla kotona ja neuloa, niin syntyi jotain valmistakin. Asiahan oli siis toki niin, että kun ostin uusia lankoja käsityömessuilta, niin tuli kiire tehdä edes jotain aiemmin ostetuistakin.
Ensiksi valmistui tällainen pipo, lankana Novitan Luxus Cloud. Aika mukavan tuntuista neulottavaa eikä varmasti kutise päässä.

Muuten ihan mukava, mutta jotenkin "löysä", varmaan tuo bambu langassa tekee sen. Mutta päässä on jo käynyt pari kertaa ja ihan hyvä tuo on. Täsmälleen saman värinen kuin tallitakkini. ;)

Ja sitten sukat Fortissima Sockasta, väri on Mexiko color. Lanka oli tosi ohutta ja nyt ei vaan huvittanut neuloa 2,5 puikolla, niin tein sitten kaksinkertaisesta.

Hyvin meni värit kohdilleen, mutta tästä langasta en kuitenkaan suosittele kaksinkertaisena neulomaan, jotenkin lopputulos on kummallinen. En tiedä olisiko sitten pitänyt tehdä pienemmillä puikolla, nämä tein 3,5 puikolla. Lanka meni kyllä niin justiinsa että yli ei jäänyt paljoa.

Neuletapaamisissa en ole käynyt pitkään aikaan. Mullahan on aina vatsatanssi keskiviikkoisin enkä halua jäädä siinä jälkeen. Opiston syyslomaviikolla oli sitten vähän tarkoitus mennä, mutta kun tuli muille illoille niin menoja, niin olinpa sitten sen keskiviikon kotona ja vietin laatuaikaa.
Sillä viikolla tuli käytyä peräti kaksi kertaa elokuvissa. Tiistaina käytiin isännän kanssa katsomassa uutuutta eli 3D elokuvaa Matka maailman keskipisteeseen. Sitä piti katsoa 3D:n mahdollistavat lasit päässä ja olihan se aika hurjaa kun näytti siltä että erinäistä sälää lenteli syliin asti. Mulla väsyi silmät tosi nopeasti siihen, eikä leffan juonikaan ollut mikään kehuttava.
Perjantaina kummitytön kanssa käytiin katsomassa Niko - Lentäjän poika. Se on kotimainen animaatio ja se oli kyllä hyvä. Tosi hienosti oli tehty, eniten ihailin eläinten luonnollisia liikkeitä, esim. sudet jolkottelivat kivasti. Kummityttö 6 v. totesi elokuvasta, että se oli ihan hyvä, mutta liian pitkä. Näin aikuiselle se oli ihan sopivan pituinen.

Kummityttö oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä ja mukavasti meni. Lauantaina sitten hoideltiin yhdessä Reetaa ja tehtiin ihka ensimmäinen ratsastusharjoituskin. Siitä enemmän Reetan blogissa.

Viime lauantaina kävin Jyväskylässä, siellä oli Killerillä ponipäivä. Vaikka matkaa oli aika lailla, kannatti kyllä lähteä. Eläinlääkäri kertoi ponien sairauksista ja asiaa oli myös lihavuudesta, ruokinnasta, lääkityksistä, kengityksestä ja varusteista. Oli oikein mukavaa kuulla kerrankin käsiteltävän noita asioita nimenomaan ponien näkökannalta, ne kun poikkeavat kuitenkin jonkin verran isoista hevosista.

Jyväskylässä tuli vähän shoppailtuakin, löysin mm. Reetalle sadeloimen ja Hakkarais-kuutiopalapelin ja Hakkarais-R-mukin. Hakkaraisen ihastuttavan pusumukin löysin Keskiseltä.


Keskiseltä ostin myös kerän uutta Nallea. Minähän olin jo päättänyt, että en enää Nallesta sukkia tee, mutta nämä uudet pätkävärjätyt sai muuttamaan mieleni. Tai no, sanotaan nyt että ainakin ostin lankaa. En ole koskaan lasten sukkia tehnyt (paitsi parit epäonnistuneet vauvansukat joskus...), mutta nyt olisi tarkoitus yrittää tuollaista piirroksen kokoista tehdä.

Ohjevinkkejä otan vastaan, silmukkamäärä nyt ainakin olisi kiva tietää ilman kokeiluita. Hirvittää hiukan se, kun pieniä sukkia ei voi tehdä pyöröpuikolla, eikä mua yhtään huvittaisi palata nyt niin vanhoilta ja hankalilta tuntuviin neljään puikkoon...

6.10.08

missä on kuukausi kupattu...

No näinhän siinä taas kävi. Touhua ja menoa on ollut niin kovasti, että blogin kirjoittelu on jäänyt väliin. Melkein kuukausi kulunut edellisestä kerrasta.
Kaikenlaista on tähän kuukauteen mahtunut. Laitan nyt tähän kuitenkin ensiksi tämän ainoan valmistuneen käsityön kuvan, siis sukat. (huomaattehan kuinka epätoivoisesti yritän vielä pitää tätä käsityöpainotteisena blogina...)

Sukkien lankana on Isoveli ja mulla oli tarkoitus ne vain äkkiseltään jämälangoista neuloa arpapalkinnoksi match show-tapahtumaan. Mutta näin siinä kävi... Ovatpa valmiina ensi vuoden tapahtumaa varten, elleivät satu päätymään lahjaksi jollekin sitä ennen. Kooltaan nämä ovat mulle ihan liian pienet, joten itselle ei tule kiusausta niitä jättää.

Heppamaisissa koulutuksissa olen ollut tässä viime aikoina kahdessakin, molemmat olivat Ilmajoella. Ensiksi oli Kari Vepsän pitämä hevostenkäsittelykurssi. Se kesti vain yhden illan, mutta oli oikein antoisa. Oppeja otin jo heti käytäntöönkin, esim. ruokintatilanteessa en päästä Reetaa suoraan heinille vaan odotutan vähän, samoin herkkupalojen antamisen kädestä lopetin.

Toinen kurssi oli toissa viikonloppuna Etelä-Pohjanmaan Opistolla, kaksipäiväinen kengitys- ja kavionhoitokurssi. Sekin oli todella hyvä, opin paljon. Raspaan itse Reetan kaviot ja olen ollut siinä melkoisen epävarma. Nyt tiedän ainakin teoriassa mitä pitäisi tehdä ja miten, käytännössä uskallusta ei vieläkään taida olla tarpeeksi... Olen käyttänyt siis vain raspia, mutta kun pitäisi käyttää myös puukkoa ja pelkään että saan sillä vahinkoa aikaiseksi. Nyt kuitenkin ostin sen vuolupuukon ja uuden raspinkin.


Kuluneiden viikkojen ohjelmaan on kuulunut myös kaverin häät, esteratsastuskisoissa ajanottajana toimiminen, ratsastusseuran kokous ja pari koulutuspäivää töistä. Pidin viimeisen kesälomaviikonkin ja sen aikana tuli käytyä parissa paikassa kylässä ja tallilla tietysti on mennyt myös aikaa. Kansalaisopiston vatsatanssitreenit alkoivat kolme viikoa sitten, joten ratsastustuntien lisäksi säännölliseen viikko-ohjelmaan tuli toinenkin iltameno. Muutama ilta on myös vierähtänyt lastenhoitajana.
Tällaista melko isoa heppaa kävin lomaviikolla kuvaamassa. Kuvaa on muokattu pelkästään himmentämällä omistajan kasvot, muuten on aito tilanne. Ei tuo heppa oikeasti ihan noin julman kokoinen ole, ihminen vaan on alempana ja kauempana tuossa kuvaustilanteessa.


Viime viikonloppu kului niin tiiviisti tallitouhuissa, että käsityömessuille ehdin vasta sunnuntaina.
Lauantaina vietettiin tallilla Eläinten päivää ja vein Essin sinne näytille. Meidän vuohet eivät ole juuri matkustelleet, Essikin on ollut viimeksi autossa vuosia sitten kun pukin luona treffeillä kävi. Matkustus farmarin perällä sujui kuitenkin jopa paremmin kuin koiralla. Kunhan vain ensiksi saatiin vuohi nostettua autoon...
Essi ylitti mun kaikki odotukseni hyvällä käyttäytymisellään tapahtumassa. Pelkäsin että se voisi vain seistä peloissaan paikallaan, mutta Essihän olikin oikein rohkea ja utelias ja tutustui uuteen paikkaan ja ihmisiin tuosta vaan. Kesti hyvin vaikka linja-autolastillinen lapsia pyrähti yhtäkkiä ympärille ja silittäviä käsiä oli selässä aika monta yhtä aikaa. Moni pelkäsi, että puskeeko Essi, mutta eihän se puske ihmisiä. Yhtä heppaa se tosin tökkäsi sarvilla turpaan, kävi kai Essin mielestä liian tuttavalliseksi ja Essi koki tilanteen uhkaavaksi. Mutta ei siitäkään vahinkoa tullut.


Ja sitten messulöytöihin! Tungosta ei sunnuntai-iltapäivänä ollut, joten ihan mukava oli kierrellä. Kaverin kanssa oltiin matkassa ja molempia kiinnosti eniten langat. Ostoksia ei ihan järkyttävästi tullut, ehkä kuitenkin vähän enempi kuin olin suunnitellut. Tässä ensiksi Tapion kaupan osastolta ostospussiin päätyneet Dropsin Classic Alpacat. Olen jo kauan odotellut, milloin tulisi tuollaista paksumpaa alpakkalankaa markkinoille ja nyt kun sitä sitten oli, en osannut edes päättää mitä värejä ottaisin. Sukkia näistä suunnittelen, vaikka eihän niistä varmaan järin kestävät tule. Mutta jos tulisi edes lämpöiset... Kirkasta punaista värivalikoimassa ei ainakaan vielä ollut, joten otin farkunsinistä (nåyttää kuvassa tummemmalta kuin luonnossa) ja harmaata ja jos tuosta luonnonvalkoisesta tekisi sitten raitoja.

Lankakauppa.com:n osastolla meinasikin tulla runsaudenpula. Piti oikein hillitä itsensä kun niin moni lankakerä oli houkutteleva. Näihin sitten sorruin.

Nuo punaiset Colinetten Cadenza -vyyhdit oli aika edullisia ja siksi ne piti ostaa. Mullahan on ennestään tuota samaa lankaa sinisenä, enkä ole siitäkään mitään malttanut tehdä. Punertavat pörröiset Regia Softy -langat oli ainakin mulle ihan uusia, myyjällä oli siitä neule kesken ja näytti niin kivalta että pakkohan sitä oli ostaa. Ja sitten tuo Colinetten Jitterbug -vyyhti... Eihän mun toki pitänyt enää ostaa niitä ohuita sukkalankoja, mutta eipä noin herkullisen väristä vyyhtiä malttanut sinne jättää. Niitä oli enää kaksi jäljellä ja kaverini osti sitten sen toisen.

Lankojen lisäksi messuostoksiin päätyivät vain pari vuohikorttia ja pussi vaniljakreemijauhetta.

Tässä taas loppukevennyksenä Reetan kuva, pesin sen vielä kerran ennen talven tuloa.

9.9.08

siellä ja täällä ja tuollakin

Viimeksi kuluneet pari viikkoa ovat olleet varsinaista matalalentoa. Paljon on ollut menoja, mutta lähes kaikki ihan mukavia. Sattuu ja tapahtuu vain kaikki taas yhtä aikaa.
Toissa viikonlopun olimme reissussa, otettiin ihan perjantai töistäkin vapaata että päästiin lähtemään jo aamusta. Isännän siskolla oli häät Kehä I:n tuntumassa, joten kun sinne saakka lähdetään, ei kannata ihan päiväseltään vaan käydäkään. Sain taas tutun tytön eläimiä hoitamaan, joten niistä ei tarvinnut murhetta kantaa. Vaikka tulihan mulla toki jo taas Reetaa ikävä... ;D
Reissuun lähdettiin siis perjantaina ja ajelimme Tampereen kautta Lahteen ja siitä Heinolaan ystävien luo yöksi. Lauantaiaamuna sitten Vantaan kautta Espooseen jossa häät olivat ja yöksi Helsinkiin ja sieltä sunnuntai-illaksi kotiin. Matkan varrelle mahtui peräti neljä ratsastustarvikeliikettä ja rahaa paloi ihan kiitettävästi.
Reissu meni kaikin puolin mukavasti; häät oli kivat, morsian oli kaunis ja sulhanen komea.
Maanantaiaamuna töihin mennessä kyllä tuntui kuin ei olis viikonloppua ollutkaan, kun ei ollut oikein ehtinyt relaamaan.

Viime viikolla olin iltaisin myös paljon menossa. Keskiviikon menoksi osui taas neuletapaaminen Fionassa. Mulla oli mukana se sama sukankudin kuin edelliselläkin kerralla, eipä vaan ollut valmistunut. Itse asiassa ne sukat piti olla arvontapalkintona mätsärissä... Mutta jospa ens vuoden mätsäriin ehtis! Ovat siis vieläkin kesken, joten ei kuvia niistä. Mutta tässä muuten kuva tapaamisesta, tarkasti rajattuna juuri näin! :)


Pääsin lähtemään töistä vähän aikaisemmin ja ehdin ennen tapaamista käydä parissa kangaskaupassa. Varsinaisesti ei ollut mitään asiaa, kunhan vaan kävin pitkästä aikaa katselemassa. Ekasta kaupasta tarttui kuitenkin mukaan punaista fleeceä ja jotain pikkusälää ja toisesta löytyi näin ihanaa fleeceä. Pakkohan se oli ostaa myös, ei liene vaikea arvata mitä mä siitä suunnittelen... Jahka saan jostain kaavan ja inspiksen ja ja ja.


Viime lauantaina olin ensiksi päivällä naapuripitäjässä aikuisten heppakerhossa ja sitten illan lastenvahtina. Heppakerho oli mulle uusi juttu, satuin siitä lukemaan jutun lehdestä ja halusin päästä mukaan. Olin tosi tyytyväinen päivään, vierailimme yhden kerholaisen tilalla ja siellä oli kolme kaviokasta upeassa järvimaisemassa.


Sunnuntaina oli ratsastusseuramme järjestämät kouluratsastuksen harjoituskisat. Lupauduin tuomarin sihteeriksi, vaikka mua jännittikin että miten siitä suoriudun. Mutta hyvin se meni, tuomari oli mukava ja opasti mua ja opin tosi paljon siinä. Tässä yksi netistä jo löytyvä kuva, minä sopivasti suojaudun tuossa lippiksen taakse. ;) Kuten kuvasta näkyy, sää suosi meitä tosi kivasti.

Kuva: Anneli Aho

Käväisin tässä yks päivä töiden jälkeen käsityöliikkeessä pitkästä aikaa. Ei ollut tarkoitus lankoja ostaa, vaan menin etsimään tietynlaisia solkia. Solkia ei ollut, mutta kauppaan oli just tullut uusia lankoja joita ei ollut edes hyllyyn vielä ehditty laittaa... Nämä olivat niin herkullisen värisiä että lähtivät sitten mukaan.

28.8.08

mätsärissä

Tällä kertaa kerron vain ponijuttua, ei ole viimeiseen viikkoon muuta mahtunut! ;)
Sunnuntaina oli siis se hevosten ja ponien match show, jota tässä on koko kesä odotettu. Reeta ehti vihdoin ja viimein heinä-elokuun vaihteessa tiputtaa viimeisetkin viime talven talvikarvat ja nyt on jo aloittanut uuden talvikarvan kasvatuksen. Näyttelyä varten karva oli siis niin hyvässä vaiheessa, ettei paremmassa olisi voinut ollakaan.
Reetahan ei ole mikään täydellinen poniyksilö rakenteensa puolesta, joten sen takia sitä ei näyttelyyn kannata viedäkään. Mutta kun tuo mätsäri on oman ratsastusseuran järjestämä, niin mukava sinne on oma poni viedä, näkeepähän vähän muutakin maailmaa kuin vain nämä kotiympyrät.
Itse näyttely ei mua niin jännittänytkään kun en kerran menestystä odottanut, mutta kun menin lupaamaan että esitämme Reetan kanssa agilitynäytöksen... Jänskäsin sitä sitten koko edeltävän viikon ja rakentelin vielä viime tingassa torstai-iltana yhden uuden esteenkin. Se oli pressutunneli, kävin hakemassa tarjouksesta kaksi puutarhakaarta joiden varaan pressu viritettiin. Ehdin sitä vain pari kertaa kokeilla Reetan kanssa.

Kuva: Mervi Partanen

Näyttelypäivä onnistui yli odotusten! Mätsärissähän arvostellaan aina pareittain, parempi saa punaisen rusetin ja menee jatkoon, toinen sinisen ja tippuu pois. Odotin Reetalle sinistä kuten viime vuonnakin, mutta yllätykseksi saatiinkin punainen! Luokkavoittoa emme sentään saavuttaneet. Luokkien välillä oli yleisöäänestys söpöimmästä ponista ja sen Reeta voitti! Siitä saatiin siis toinen ruusuke, sekin on punainen mutta isompi.

Kuva: Mervi Partanen

Agilitynäytös onnistui myös oikein hyvin. Menin radan kaksi kertaa, ensiksi käyntiä ja kun se meni asiallisesti, menin toisen kierroksen vauhdikkaammin.
Itse näyttelykehässä Reeta käyttäytyi myös hyvin, hiukan oli vaan vauhdikas ja ravissa otti vähän laukkoja ja ryysi lopussa mun eteen, mutta ei onneksi niin pahasti kuin viime vuonna. Yllätyin myös iloisesti siitä, miten hyvin Reeta sieti ympärillä pyörivät lapset. Yhtään se ei hermostunut, ja uskalsin jättää sen näyttelyn jälkeen hetkeksi pelkästään lasten kanssa. Reetalla on jo aikamoinen fanilauma, joten rapsuttelijoita riitti.
Jos jotakuta kiinnostaa näyttelykuvat, niin niitä löytyy ainakin näistä osoitteista: Kuvitellen.net, Kuvablogi.com ja Jenna L:n sivuilta. Reetan virallinen nimihän on Naapila Freja, joten nimetyt kuvat löytyy sillä nimellä.

Aloittelin viime kesänä ompelemaan Reetalle fleeceloimea, mutta se jäi silloin kesken; kanttaukset ja kiinnitykset puuttuu. Käytin sitä viime kesänä pari kertaa ihan vaan hakaneulakiinnityksellä. Nyt kun mietin, että pitäisikö loimi vihdoin ommella valmiiksi ja sovitin sitä Reetalle, täytyi vaan todeta, että se on jäänyt pieneksi! Mittasin sitten Reetan korkeuden, ja sehän on kasvanut 2 senttiä puolessa vuodessa! Viime kesänä oli 84 cm, alkuvuodesta mitatessa edelleen 84 senttiä ja nyt yhtäkkiä 86 senttiä. Ei mennyt enää loimi edestä ollenkaan päällekkäin, joten ei voinut hakaneulalla virittää. Onneksi oli lauantaina lämmin päivä, niin ei sitten pesun jälkeen loimea tarvinnutkaan.

Reetan rekisteröinti on myös vihdoin valmis ja sain hetki sitten odotettua postia: