23.4.08

löytöjä

Onpa tullut tässä taas shoppailtua. Olin pari päivää Härmän Kuntokeskuksessa kuntoremontissa, ja sieltä lähtiessä käväisin Alahärmän Halpa-Hallissa. Ja kyllä kannatti käydä, löysin Herra Hakkarainen -keräilykohteita useammankin. Lautasta ja mukia pitää katsoa vähän tarkemmin, että löytää Hakkaraiset. Tuollaiset kumpparit näin yhdellä lapsella jo viime kesänä, mutta en itse niitä löytänyt mistään kaupasta silloin. Mutta nyt löytyi, ostin pienimmän koon mitä oli tarjolla.

Kumpparien varsiin työnsin juomalasit ja nyt mulla on kaksi hienoa kynäpurkkia! ;)

Viime lauantaina olin Vaasassa ostosreissulla. 4H-kerholaiset oli järjestäneet bussiretken ja koska autossa oli tilaa, sai mukaan lähteä muitakin. Koko päivä oli ostosaikaa ja repullisen haalin täyteen! Pääostos oli turvakärkiset ratsastuskengät, mutta niitä lienee turha esitellä. Kotoa lähtiessä ajattelin, että lankaa tuskin ostan. Mutta sattuipa olemaan Loftetin pihalla käsityökirppari ja sieltä tarttui pari kerää lankaa mukaan.

Vaikka mä jo ehdin luvata itselleni, etten noita ohuita sukkalankoja ostaisi... Kun en vaan saa niitä yksiä kesken olevia sukkia valmiiksi. Mutta voihan noita neuloa kaksinkertaisena.

Vaasassa kävin Click-kenkäkaupassa, mutta sielläkään ei ollut punaisia El Naturalistan kenkiä. Ihastuin sellaisiin jo Jyväskylässä käydessä, mutta siellä taas ei ollut oikeaa kokoa. Vaasassa näkivät koneelta, että Seinäjoen myymälässä on haluamani kengät, ja niinpä kävin ne sitten heti maanantaina hakemassa. Ovat olleet nyt jo pari päivää jalassa ja kovasti tykkään!


Kansalaisopiston lukukausi ehti jo päättyä ja itämaisen tanssin kevään huipentuma Onnenvärinät oli viime perjantaina. Aikaisemmin keväällä kieltäydyin lähtemästä esiintymiseen, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin mennä mukaan. Ja ihan kivasti se esiintyminen meni. Tykkäsin katsoa muiden esityksiä ja erityisesti puvut oli hienoja. Meidän ryhmän asut ei kovin erikoiset olleet, mutta ihan kivalta näyttivät kuvista päätellen.


Sunnuntaina meillä oli oikein puuhapäivä. Siivottiin isännän kanssa vuohien karsina perusteellisesti. Reetan karsinaakin siivosin normaalia enemmän, mutta sen suursiivouksen kanssa odotan vielä kesään saakka. Vuohien pehku oli pakko tyhjätä jo nyt, ettei siihen ehdi tulla kärpäsiä.
Siivouksen lomassa touhusin Reetankin kanssa. Kokeiltiin taas vähän agilityä ja ohjasajoa ja isäntä otti valokuvia. Ohjasajossa tarvii vielä isännän taluttamaan edellä, joten tämä kuva on hiukan lavastettu, kun tässä seisotaan vaan paikallaan.

Laitoin Reetalle ekaa kertaa suitsetkin ihan kokonaisena päähän. Aiemmin on ollut ilman turparemmiä. Hassusti tuo turparemmi upposikin karvojen sekaan. Karvoista puheen ollen, niitä nyt riittää! En sentään vielä ole kerännyt niitä talteen... Onhan issikan karvoista tehty lankaakin, en tiedä sopisiko ponin karvat siihen myös?

Hitsit, melkein unohdin! Sain Maijalta tällaisen merkin:

Kiitos!
Mä en kuitenkaan ehdi nyt miettimään, kenelle jakaisin tunnustusta eteenpäin.

9.4.08

raitasukat pukkas

Tässä nämä nyt on!

Tulivat valmiiksi viime lauantaina Jyväskylän reissulla. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka toista vartta tehdessä meinasi jo iskeä epätoivo, kun ei raidat menneet tasan. Mutta onneksi sitä ei nyt sitten valmiista sukista ihan silmiinpistävästi huomaa, kun kärjet näyttää kohtuullisen samanlaisilta. Sukat vilahti jalkaan jo ennen prässäämistä, joten taitavat jäädäkin prässäämättä... Eli itselleni taas käyttösukat tuli. Ei kai niitä koskaan ole liikaa.
Lankana oli siis Fionasta ostamani käsinvärjätty Yliveto. Plussaa langalle siitä, että kerästä ei tullut vastaan yhtään solmua.
En noita Step-sukkia esitellessä muistanutkaan mainita, että sieltä kerästä tuli peräti solmu per sukka... Luulisi todellakin tämän hintaluokan langan olevan solmutonta!

Lauantaina siis käytiin Jyväskylässä. Sinne on aina mukava mennä, kun siellä kävin ammattikoulun ja tutustuttiin mieheni kanssa ja avioliittoonkin meidät siellä siunattiin. Kovasti vaan on kaupunki muuttunut niistä ajoista.
Isännällä oli siellä yksi kokous ja mulla sillä välin aikaa shoppailla. Paras shoppailupaikka oli kyllä jo mennessä, kun poikkesin Killerillä Pollenpotkussa. Kaupalla on niin hulvattomat nettisivut, että en kovin suurin odotuksin kauppaan mennyt... Mutta sepä olikin hyvä kauppa! Ja hyvää palvelua sain myös. Löysin sieltä jo kauan etsimäni punaisen, huputtoman fleecetakin, ja vielä -30% hintaan! Tosi tyytyväinen olen löytööni! Tuolla kaupassa pitänee käydä uudelleenkin kun tulee Keski-Suomen suunnalla liikuttua.
Keskustasta en sitten oikein mitään löytänytkään, jotain pikkujuttuja vain. Yhdet kengät olis lähteneet matkaan, jos olis ollut oikea koko, vaan kun ei ollut. Vaatteiden sovitteluun kyllästyin heti alkuunsa, kun ei mikään oikein käynyt päälle. Tykkäisin näistä nyt muodissa olevista empire-linjaisista paidoista, mutta en viitti laittaa sellaista päälleni, ettei vaan tule joku onnittelemaan muka kasvavasta masusta!
Tulipa siinä kaupungilla notkuessa mieleen, että taidan olla liian landepaukku nykyään että tuo "oikea" shoppailu jaksaisi enää kiinnostaa.
Lankakaupoissa en tietoisesti käynytkään, kun on noi varastot aika reippaat muutenkin ja kulutus ei ole mitään huippua.

Suunnitteluasteella on tällä hetkellä perulaispipon neulominen. Kyselin neulojilta ja tikkuajilta ohjeita ja sainkin niitä useita. Langat on valmiina odottamassa ensimmäisen mallin toteuttamista. Mutta ongelmahan siinä on se, että ohjeen mukaiseen ja vielä kirjoneuleeseen pitäisi keskittyä täysillä, enkä mä ole vielä löytänyt hetkeä jolloin malttaisin jättää kaiken muun. Sukkiahan neulon yleenstä dvd:tä katsoessa. Ja nyt löysin kaupasta Greyn anatomian 3. tuotantokauden alehintaan (kannatti odottaa, säästin yli 10 euroa!), joten keskityn siihen täysillä. ;)

Voi kun tulisi nyt nopeasti kesä! Inhottaa kun joka paikka on rapakolla. Vaikka innostuin mä toissapäivänä tekemään luruja, varmaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä! Tarhan vieressä on hirmuinen lätäkkö, josta ei saa luruja tehtyä, ja mietin jo että pitääkö sitä yrittää kuivata napolla ja sangolla. Vaikka toisaalta, siinä lätäkössä kahlaamalla saa hyvin putsattua rapaiset kumpparit! Eilen hoksasin, että kun vien ponin myös siitä lätäkön läpi, saan senkin kavioista suurimman osan mutaa tippumaan. Loput piti kuitenkin suihkutella letkulla, ja hyvin Reeta tottui siihenkin toimenpiteeseen.

2.4.08

kesäaikaa

Kellot siirrettiin kesäaikaan ja ihan yllättäen huomasin, että mikälie kevätmasennukseni onkin ohi!
Maanantaiaamuna kun ajeltiin isännän kanssa töistä kotiin, oli ihanan aurinkoinen ilma ja molemmat puhkuimme energiaa. Kokonainen ilta aikaa tehdä mitä vaan! Ja sainhan sitten jotain aikaiseksikin; siivosin tarhaa talven aikana kertyneistä läjistä, pesin koneellisen pyykkiä, desinfioin harjat ja harjoittelin ponin kanssa pitkästä aikaa agilitya. Kokeilimme myös toisen kerran ohjasajoa ja se meni hyvin.
Eilisiltana puhti jatkui ja pesin lisää pyykkiä ja käytiin ponin kanssa lenkillä. Kovasti toivon, että energisempi olo jatkuu ja valoisa aikahan senkun pitenee vain.

Viime viikolla lähdin torstaina töistä aikaisemmin ja käväisin Seinäjoella. Oli pitkästä aikaa oikein piristävää käydä vähän shoppailemassa, vaikka aika pienellä budjetilla selvisin. Eniten rahaa meni, yllätys yllätys, lankakauppaan! Nyt on kaiketi joku kynnys ylitetty, kun ostin 2 kpl 100 gramman vyyhtejä ja ne maksoi yhteensä 25 euroa. Yhden sukkaparin lankojen hinnaksi tulee siis yli kymppi, hui! No, ei oteta tarvaksi, ei ei ei. Mutta eikö ole ihanat värit!

Oikealla on Colinetten Jitterbug, värinä fire. Vasemmalla on Ylivetoa, käsinvärjättyä lankaa jota ei taida muualta saadakaan kuin Fionasta?
Ylivedosta aloittelin jo sukkia ja ensimmäinen on valmis. Lanka näytti vyyhdellä jännemmältä kuin mitä sukaksi neulottuna, joten se oli pikkuinen pettymys. Langasta tulee siis aika tasaisia raitoja, vaikka kuvittelin että tulisi kapeita raitoja sinne tänne. No, lopullisen tuomion annan vasta sitten kun toinenkin sukka on valmis. Tiedättehän... mikäli raidat täsmää!

Tässä jokin aika sitten kävin ensimmäistä kertaa eläissäni hierojalla. Olen sen verran kipuherkkä, etten ole aiemmin uskaltanut eikä ole niin pahoja jumeja ollutkaan että olisi ollut pakko. Jumeja ei ollut nytkään, eivätkä pahimmat pelkoni hieronnan suhteen toteutuneet. Sehän oli oikein mukavaa! Menen vielä uudelleenkin. Ja nyt voin myös mainostaa hierojaa, kun tekemäni nettisivut on julkistettu. ;)

Tässä vielä loppukevennykseksi meidän Santeri-poika, jolla on pakottava tarve tunkea nukkumaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, tällä kertaa lattialle jääneeseen postipussiin.