28.6.08

voihan räkä

Sopivasti juhannukseksi alkanut flunssa ei sitten mennytkään pelkällä niistämisellä ohi. Torstaina kävin lääkärillä ja diagnoosina oli poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus.

Onneksi sain ajan lääkäriin heti samalle päivälle kun soitin. Iltapäivästä kun olo jo paheni ja alkoi pistämään keuhkoihin, eikä se vieläkään ole loppunut. Edellisen kerran kun oli sama tauti, ehdin mennä tosi huonoon kuntoon, kun lääkäriaika viivästyi pari päivää.
Ihan jo meinaa mennä hermot, kun olen viikon verran kaiken vapaa-ajan vain maannut sohvalla. Töissä olen koko viikon käynyt, kun ei ole kuumetta ollut eikä työ ole ruumiillisesti rasittavaa. Torstaina kyllä piti lähteä kesken päivää pois, vaikutti kai lääkekuurin alkaminen silloin tosi väsyttävästi.
Se tässä oikeastaan harmittaa eniten, kun ei pääse Reetan kanssa lenkille. Pelkkä perushoitokin jo hengästyttää. Mutta eiköhän tämä tauti tästä nyt kuitenkin ohi mene.

On mulla yksi ilonaihekin. Isäntä on lomallaan ollut ahkera ja päästiin juhannuksena saunomaan uuteen pihasaunaan. Ei se vielä ihan valmis ole ulkoa päin, mutta saunomiskunnossa kuitenkin. Ollaankin oltu monta vuotta ilman saunaa, kun vanha sauna on purkukunnossa. Ihan hyvin on ilmankin pärjätty kun suihku kuitenkin on, eikä kumpikaan olla mitään himosaunojia.


Tässä vielä kesäterveiset Emmalta:

20.6.08

juhannusta

Hyvää juhannusta kaikille!
Oma juhannusaattoni alkoi mukavasti, olin aamusta pari tuntia ratsastamassa maastossa. Mentiin metsäteitä, polkuja ja pätkä maantien reunaakin. Oli mukava reissu, vaikka oma kuntoni meinasi loppua kesken. Laukattiinkin pari kertaa, sehän se oli rankinta pysytellä kevyessä istunnassa ja yrittää pitää tasapaino siinä menossa. Jalat vaan tärisi kun vauhtia sitten himmattiin. Menin taas Likalla, ja koska Likka menee käyntiä hitaammin kuin muut, se otti vähän väliä ravispurtteja saavuttaakseen toiset. Eli koko ajan piti olla tarkkana. Ja mentiin sitten Likan kanssa kolmaskin laukkapätkä, vaikka muut meni ravia. Samaa vauhtia silti mentiin kaikki. Yhden kerran oli tippuminen aika lähellä, käväisin Likan kaulalla. Likka ponkaisi vesilätäkön yli leveimmästä kohtaa, enkä minä ole hyppäämistä harjoitellut edes kentällä... No sain kuitenkin tasapainon palautettua ja matka jatkui.
Juhannusmaastoilusta taisi tulla jo perinne, viime vuonna oltiin lähes samalla porukalla maastoilemassa. Silloinkin mulla oli heppana Likka.
Muuten juhannuksen viettoa ei olekaan suunniteltu, kotosalla tässä taidetaan olla. Taitaa olla taas flunssa alkamassa, joten parempi ottaa levon kannalta, että jaksaa sitten maanantaina palata töihin... Mutta sitä ei pidä ajatella vielä!

Ahon tilan emäntä lähetti mulle kuvan Aprilia-vasikasta, josta edellisessä bloggauksessa kerroin, tässäpä teillekin ihailtavaksi pikkuinen vassuli. Tässä ikää on jo kolme päivää.

16.6.08

iltalypsyllä

Toinen bloggaus jo tälle päivälle... No olihan tuossa taukoa niin pitkään, että ei haitanne vaikka nyt kirjoittelisi tiheämpäänkin. Mutta pakko on saada hehkuttaa! Mulla oli tänään niin mielenkiintoinen ilta, mä olin iltalypsyllä! Enkä vuohilypsyllä, vaan ihan oikeassa navetassa tutustumassa lehmälypsyyn. Pääsin vierailemaan Ahon tilalla Lehtimäellä. Pääsin siellä käymään jo viime vuonna, ja silloin tilan emäntä sanoi, että saisi tulla lypsyn aikaankin katsomaan jos kiinnostaa. Ja jostain syystä mua vaan kovasti kiinnosti, nyt vasta sain aikaiseksi mennä. Ja kyllä kannatti! Tosi mielenkiintoista oli ihan kaikki, tuo nykyajan maidontuotanto kun on ihan eri asia kuin lapsuudenkotini muutaman lehmän navetta. Siellä kävin viimeksi varmaan joskus ala-asteikäisenä, murrosiässä ei olisi voinut lehmät vähempää kiinnostaa. Mutta ikä on kai tehnyt tehtävänsä ja nykyään mua kiinnostaa ihan kaikki eläimet ja niiden hoito. Ja tuossa navettajutussa kiinnostaa myös nykyajan tekniikka. Ahon tilan emäntä ja isäntä kertoivat mulle kaikkea navetan toiminnasta ja jaksoivat vastailla kysymyksiini.
Extrahieno sattuma oli, että sain nähdä myös vasikan syntymän! Söpö lehmävasikka sieltä tuli ilman avustamista ulos ja sain keksiä sille nimen, siitä tuli Aprilia. Tämän vuoden vasikat alkavat A:lla. Kotiin tultuani vasta hoksasin, että miksi ihmeessä en napannut kännykällä kuvaa siitä... No en vaan hoksannut, mutta uskokaa vaan niin se on söpö!
Näin samalla myös Ahon tilan heppoja; connemaraponeja. Oli hienoa nähdä livenä Intro-varsa, jonka kuvia olen jo netissä ihastellut ja tuolla Ahon tilan kotisivuillakin Intro poseeraa, kannattaa käydä katsomassa.

lomailua

Olen viettänyt kesälomaa paitsi töistä, näköjään myös bloginpidosta. En vaan ole saanut aikaiseksi... Muidenkin blogien lukeminen on jäänyt lomalla tosi vähälle. Nyt kun viimeinen lomaviikko on aluillaan, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää. Kuvia on toki kertynyt aika tavalla, joten tässä nyt kunnon pläjäys siitä mitä olen touhunnut. Yritän laittaa edes suurinpiirtein aikajärjestyksessä.

Ensinnäkin olen nähnyt loman aikana monta ihanaa pikkuista varsaa. Tämän yhden pilkullisen oripojan haluan esitellä ihan kuvan kanssa, koska se on meidän Reetan täysveli, tuo emä Natali on siis myös Reetan äiti.


Ja hepallisissa merkeissä jatketaan. Käväisin kaverin mukana jossain Turun seudulla koeratsastamassa paria hevosta ja pääsin samalla käymään tällaisenkin jytkyn selässä. Heppa on nimeltään Herkku ja rodultaan shire. Menin vaan yhden kierroksen kentän ympäri, aika makeatahan se oli. (ja joo, maitolaatikon päältä pääsin satulaan...)


Alahärmän PowerParkissakin vierailin, kun siellä oli touko-kesäkuun vaihteessa ratsastuskilpailut. Oltiin ratsastusseuran porukalla matkassa. Mun piti kaivella kaapin perältä tämä muutama vuosi sitten ompelemani lierihattu mukaan. Päivä kun oli aurinkoinen ja olin ehtinyt jo edellisenä päivänä aidanteossa polttaa hartiani, enkä halunnut samaa kohtaloa korville tai niskalle.


Kummityttöni kanssa vietimme yhden mukavan päivän. Tyttö on yhtä heppahöperö kuin minäkin, joten päivä kului Reetaa hoidellen. Pesimme Reetan ja harjailimme moneen otteeseen. Askartelimme myös helmikoruja ja meillä oli molemmilla kivaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttö oli meillä yksistään, mutta ei varmasti viimeinen.


Isäntäkin sai kesälomansa lähes samaan aikaan kuin minä. Meillä ei ole tainnut olla näin pitkää yhteistä lomaa koskaan. Paitsi avioliiton alkuaikoina kun oltiin työttömiä molemmat, mutta sehän ei oikeasti lomaa ollutkaan...
Kesälomareissu tehtiin tällä kertaa Pohjois-Karjalaan. Kiersimme lähinnä Pielisen ympäristöä ja yövyimme 2 yötä Herranniemessä. Reissu kesti siis 3 päivää ja sain siksi aikaa tallilta tutun tytön hoitamaan eläimiä. Pidempään en varmaan olisi reissussa malttanut ollakaan, kun nytkin tuli jo niin ikävä Reetaa. ;)
Kolilla kävimme vähän katsomassa maisemia.

Ja issikkaretkellekin pääsin, oli tosi kivaa mennä tuolla hepalla. Hepan nimi on Kolbrau. Pakko päästä joskus uudelleen!

Retken mieleenpainuvin asia oli kuitenkin PikkuKilissä, siellä oli tällainen syötävän suloinen, orvoksi jäänyt aasivarsa. Ihan teki mieli ottaa mukaan. Oli siellä myös paljon muita ihania eläimiä, mm. laamalla oli varsa(?) myös, mutta laamat eivät olleet ollenkaan niin ihmisystävällisiä kuin tuo kuvan pienokainen.

Jotain ostoksiakin tuli reissun aikana tehtyä, tässä muutama käsitöihin liittyvä. Pielisen museosta ostin nämä tossut, olivat ihan naurettavan halvat, ihan kannatuksen vuoksi ostinkin. Ystäväni on tehnyt tossuja tällä samalla mallilla, nämä on siis virkattu pohjasta lähtien.

Ja lankoja tuli ostettua myös... Joensuussa Joen langasta löysin tuota Haukku-koirankarvalankaa, sitä oli pakko saada kun en ole ennen missään edes nähnyt. Ja pari punaista Popcorn-kerää ja virkkauskoukun ostin sillä mielellä, että alan matkalla vääntää salomoninsolmuja. Vaan eipä luistanut tuon langan möykyt virkkauksessa, joten lopetin alkuunsa. Jotain muuta käyttöä tuolle langalle pitäisi keksiä. Bambou Soft -kerät ja helmirasiat löysin Varkaudesta, en tiedä tulenko niistä itse mitään koskaan tekemään. Langat oli puoleen hintaan, siksi jäivät käteen. Ja helmistä voi ehkä joskus taas kummitytön kanssa jotain askarrella.


Viime viikko olikin mulla lomaviikoksi harvinaisen rankka. Olin koko viikon avustajana ratsastusleirillä. Yöt kävin kotona nukkumassa, niin sain hoidella myös Reetan itse aamuin illoin. Leiri oli rankkuudestaan huolimatta myös tosi antoisa, joten toivon mukaan ensimmäinen kerta ei ollut viimeinen. Leiriläisiä oli vain neljä tyttöä, ja heille opetin hevosten hoitoa, talutin aloittelijoita ja sitten loppuviikosta vähemmän ratsastaneet toivoivat ratsastuksen sijasta kärryajelua, joten kävin kärryttelemässä kolmena päivänä. Kärryajelu onkin kivaa, enkä ole ehtinyt sitä tekemään pitkään aikaan, joten nautin siitä itsekin kovasti. Säät ei leiriä suosineet, vaan lähes joka päivä tuli vettä. Yksi ratsastustunti korvattiin keilailulla, kun sade vaan jatkui ja jatkui.
Perjantaina oli leirin viimeinen päivä ja leirikisat. Niihin yllätysnumeroksi vietiin Reeta, jota tytöt saivat ohjata agilityradalla. Kaikki meni oikein hyvin, valitettavasti vaan silloinkin satoi, joten siitäkään ei ole valokuvia. Tässä kuitenkin yksi kuva, joka otettiin kesken agilitytreenien kotona ennen leiriä.


Lauantaina olikin sitten KIP, eli kansainvälinen julkineulontapäivä. Mutta kuten viime vuonnakin, sattui tänäkin vuonna orilaitumen avajaiset samalle päivälle. Viime vuonna osallistuin KIP:iin, mutta tänä vuonna orilaidun veti puoleensa enemmän. Kaverilta meni sinne 2 oria, niin pakkohan niitä oli päästä katsomaan. Laitumelle tuli yhteensä 22 oria ja meno oli aluksi aika riehakasta. Potkuja pahempaa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisen tunnin aikana sattunut ja sitten lauma alkoi jo vähän rauhoittuakin.