4.7.08

lepäilyä

Tauti senkun jatkuu. :( Kävin uudelleen lääkärissä, kuvattiin keuhkot ja poskiontelot. Keuhkot oli kuvissa ok, mutta poskionteloissa on edelleen tulehdus. Sain uuden antibioottikuurin ja kortisonipitoista nenäsuihketta. Sain itse valita, haluanko poskiontelohuuhteluun vai otanko uuden kuurin. En ole huuhteluun vielä koskaan suostunut, koska olen siitä niin monia kauhutarinoita kuullut. Mutta jos ei tämäkään kuuri tehoa, niin sitten se on kai edessä.
Tämä antibiootti on nimeltään Ketek ja aika voimakas lääke onkin. Pakkausselosteessa lukee mm. seuraavaa: "Jos mahdollista, ota tabletit ennen nukkumaan menoa vähentääksesi mahdollisten haittavaikutusten, kuten näköhäiriöiden ja tajunnan menetyksen vaikutusta." Otin ensimmäset tabletit eilen illalla ja sain mahani sekaisin. Muuta kummallista ei onneksi vielä ole ilmennyt. Autolla ajamista suositeltiin rajoitettavan, ei suorastaan kielletty. Tänään ajoin muutaman kilometrin ja totesin, että pidemmälle matkalle ei ainakaan kannata lähteä. Hiukka kyllä harmittaa rahanmeno lääkkeisiin, niihin on mennyt nyt yli 80 euroa! Nämä tehokkaammat antibiootit kun ovat "normaaleja" kalliimpia ja ensimmäisen lääkärikäynnin lääkkeistä pelkästään antibiootti oli Kela-korvauksen piiriin kuuluva.

Sain tällä kertaa myös sairaslomaa muutaman päivän. Joten tilkkutäkin alla vietän aikaani edelleen. Väsy on aika kova, pakko ottaa ainakin yhdet päiväunet, kahdetkaan ei taitaisi olla liikaa. Olen katsonut muutamassa päivässä jo miltei kokonaan Desperate Housewivesin toisen tuotantokauden. Väsystä huolimatta tänään alkoi jo pitkästyttää ja menin rannalle makoilemaan, kun sisko poikiensa ja vanhempieni kanssa tulivat Etelä-Pohjanmaan Rivieralle uimaan. Makasin rannalla puun alla varjossa ja oli ihan mukavaa vaihtelua sohvalla makaamiseen.

2 kommenttia:

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Ikävää tuollainen sitkeä tauti, koeta jaksaa ja parantua.
Mä oon kans tykännyt käydä Kirkkorannassa, pitääkin muistaa paikka, kun seuraavan kerran helleaalto iskee.

malli45 kirjoitti...

Toivottavasti voit jo paremmin! Oli kova tauti ja sitkeä, meilläkin.