28.8.08

mätsärissä

Tällä kertaa kerron vain ponijuttua, ei ole viimeiseen viikkoon muuta mahtunut! ;)
Sunnuntaina oli siis se hevosten ja ponien match show, jota tässä on koko kesä odotettu. Reeta ehti vihdoin ja viimein heinä-elokuun vaihteessa tiputtaa viimeisetkin viime talven talvikarvat ja nyt on jo aloittanut uuden talvikarvan kasvatuksen. Näyttelyä varten karva oli siis niin hyvässä vaiheessa, ettei paremmassa olisi voinut ollakaan.
Reetahan ei ole mikään täydellinen poniyksilö rakenteensa puolesta, joten sen takia sitä ei näyttelyyn kannata viedäkään. Mutta kun tuo mätsäri on oman ratsastusseuran järjestämä, niin mukava sinne on oma poni viedä, näkeepähän vähän muutakin maailmaa kuin vain nämä kotiympyrät.
Itse näyttely ei mua niin jännittänytkään kun en kerran menestystä odottanut, mutta kun menin lupaamaan että esitämme Reetan kanssa agilitynäytöksen... Jänskäsin sitä sitten koko edeltävän viikon ja rakentelin vielä viime tingassa torstai-iltana yhden uuden esteenkin. Se oli pressutunneli, kävin hakemassa tarjouksesta kaksi puutarhakaarta joiden varaan pressu viritettiin. Ehdin sitä vain pari kertaa kokeilla Reetan kanssa.

Kuva: Mervi Partanen

Näyttelypäivä onnistui yli odotusten! Mätsärissähän arvostellaan aina pareittain, parempi saa punaisen rusetin ja menee jatkoon, toinen sinisen ja tippuu pois. Odotin Reetalle sinistä kuten viime vuonnakin, mutta yllätykseksi saatiinkin punainen! Luokkavoittoa emme sentään saavuttaneet. Luokkien välillä oli yleisöäänestys söpöimmästä ponista ja sen Reeta voitti! Siitä saatiin siis toinen ruusuke, sekin on punainen mutta isompi.

Kuva: Mervi Partanen

Agilitynäytös onnistui myös oikein hyvin. Menin radan kaksi kertaa, ensiksi käyntiä ja kun se meni asiallisesti, menin toisen kierroksen vauhdikkaammin.
Itse näyttelykehässä Reeta käyttäytyi myös hyvin, hiukan oli vaan vauhdikas ja ravissa otti vähän laukkoja ja ryysi lopussa mun eteen, mutta ei onneksi niin pahasti kuin viime vuonna. Yllätyin myös iloisesti siitä, miten hyvin Reeta sieti ympärillä pyörivät lapset. Yhtään se ei hermostunut, ja uskalsin jättää sen näyttelyn jälkeen hetkeksi pelkästään lasten kanssa. Reetalla on jo aikamoinen fanilauma, joten rapsuttelijoita riitti.
Jos jotakuta kiinnostaa näyttelykuvat, niin niitä löytyy ainakin näistä osoitteista: Kuvitellen.net, Kuvablogi.com ja Jenna L:n sivuilta. Reetan virallinen nimihän on Naapila Freja, joten nimetyt kuvat löytyy sillä nimellä.

Aloittelin viime kesänä ompelemaan Reetalle fleeceloimea, mutta se jäi silloin kesken; kanttaukset ja kiinnitykset puuttuu. Käytin sitä viime kesänä pari kertaa ihan vaan hakaneulakiinnityksellä. Nyt kun mietin, että pitäisikö loimi vihdoin ommella valmiiksi ja sovitin sitä Reetalle, täytyi vaan todeta, että se on jäänyt pieneksi! Mittasin sitten Reetan korkeuden, ja sehän on kasvanut 2 senttiä puolessa vuodessa! Viime kesänä oli 84 cm, alkuvuodesta mitatessa edelleen 84 senttiä ja nyt yhtäkkiä 86 senttiä. Ei mennyt enää loimi edestä ollenkaan päällekkäin, joten ei voinut hakaneulalla virittää. Onneksi oli lauantaina lämmin päivä, niin ei sitten pesun jälkeen loimea tarvinnutkaan.

Reetan rekisteröinti on myös vihdoin valmis ja sain hetki sitten odotettua postia:

19.8.08

kaikenlaista räpellystä

Menipä siinä sitten reilu viikko melko vilkkaasti.
Kerroinkin että meille tuli edellis viikonlopuksi vieraita joten omia juttuja en paljoa silloin puuhaillut. Ystäväpariskunta oli kutsuttu seurakuntamme kesäjuhliin puhumaan ja musisoimaan, joten seurakunnan tilaisuuksissa olimme sitten sekä lauantaina että sunnuntaina.
Maanantaiaamuna mulla olikin lähtö Härmän Kuntokeskukseen, siellä olin taas pari päivää kuntoremontissa. Tämä reissu oli vähän mukavampi kuin edellinen; nyt kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja, mm. kuntonyrkkeilyä, vesijumppaa ja joogavenyttelyjä. Noista vesijumppa oli mukavin, kuntonyrkkeilykin yllättävän positiivinen kokemus. Joogavenyttelyssä sen sijaan olikin olikin yksi liike joka tuotti mulle huonon olon, eikä se nyt muutenkaan tuntunut mun lajilta, vaikka venyttelystä tykkäänkin.
Kuntoutuksesta palattuani alkoi taas flunssa! Ehdinpä olla peräti kolmisen viikkoa terveenä edellisen taudin jälkeen. :( Kovasti toivon että tämä tauti ei aiheuta poskiontelotulehdusta, vaan menisi nyt ohi.

Viime lauantaina oli kauan odotettu vuohifoorumilaisten tapaaminen. Tällä kertaa treffasimme Alajärvellä, Suvin tilalla. Siellä oli tällainen pienen pieni, 4 päivän ikäinen tuttipulloruokinnassa oleva kili. Eiks olekin söpö!

Paljon muitakin eläimiä siellä oli, mm. iso lammaslauma, mutta eipä tullut niitä kuvattua.

Sunnuntaina olikin sitten aika puuhakas päivä. Osallistumme Reetan kanssa ensi sunnuntaina match show:hun ja lupauduin pitämään väliajalla agilitynäytöksen. Sehän jännittää hirmusti! Ompelin sitten hiukan varusteita:

Kuvassa vasemmalla ensiksi ihan kaupasta ostettu hevoskokoinen juoksutusdelta ja sen vieressä itse ompelemani minikokoinen delta. Tuo havainnollistaa hyvin sen, että hevoskokoinen on "vähän" liian iso. Delta on siis systeemi, jolla voidaan kiinnittää talutusnaru kuolaimiin niin, että veto kohdistuu tasaisesti molempiin puoliin. Keskellä nimenomaan agilityä varten systeemi, jossa on hiukan pidempi, käsilenkillinen liina kiinteästi kiinni deltassa. Ja oikealla itse kehittämäni nauhasysteemi, jossa kuolaimiin tulee vain nauhalenkit eikä mitään painavia hakoja. Sitä ajattelin pitää varsinaisessa näyttelyssä siromman nahkataluttimen kanssa. Sitä voi pitää kahdella eri tavalla; jos laittaa taluttimen haan kaikkiin lenkkeihin, se toimii kuten tavallinen delta, mutta jos jättää keskimmäisen lenkin laittamatta, kiristyy nauha leuan alle kun sitä vetää.

Agilityä treenaamme nyt joka ilta ja jätinkin esteet pihaan valmiiksi. Koska meillä oli vain kuusi estettä ennestään, päätin tehdä näytöstä varten vielä yhden esteen lisää, "muovisuikale-esteen". Isäntähän siinä toki isomman työn teki, kun rakensi kehikon. Sitten tulikin pulma, että mistä ne suikaleet. Rakennusmuovi kuulemma haurastuu nopeasti, joten se ei käy. Ajateltiin sitten että selviää helpolla, kun haetaan Keskiseltä hyttysverho ja niinpä lähdettiin saman tien kaupoille. Vaan olipa ne ötökkäverhot sen verran tyyriitä, että etsittiin korvaavaa vaihtoehtoa. Löydettiin sitten tuollaista vesialtaan pohjalle tarkoitettua kumimattoa ja ostettiin sitä. On ainakin kestävä materiaali. Yläreunaan piti saada kuja, joten ompelin ihan ompelukoneella sen kaksinkerroin. Helposti kone suoriutui kumista ja sain kerrankin käyttää kauan sitten ostamaani teflonpaininjalkaa. Mutta oli tuo jäykkä ja painama matto kuitenkin tosi hankalaa käsiteltävää! Maton leikkasin sitten suikaleiksi pyöröleikkurilla, olikin siihen hommaan ihan sopivat työvälineet.

Ei tuo este Reetalle ihan läpihuutojuttu ollut, mutta pienen houkuttelun jälkeen se sujui. Varsinkin kun aina suikaleiden läpi mentyä pääsi sitten syömään ruohoa. ;)

Keskisen reissulla katsastin lankahyllynkin ja tarttuihan sieltä jotain mukaan...

Syksyn uutta Novitan Luxus-lankaa oli pakko ottaa pari kerää, kun oli hyvä punainen väri! Cloud on villa-bambusekoite; 65 % villaa ja 35 % bambua. Ja aika mukavan pehmeää, voisi toimia pipona. ;)

Tilasin Jari Mäeltä 2 paria conchoja. Firmassa on sitten uskomattoman hyvä asiakaspalvelu! Tein tilauksen torstaiaamuna ja jo tunnin päästä siitä soi puhelimeni ja minulta kysyttiin, josko voisin maksaa tilauksen suoraan tilille, koska postiennakkona tulisi kulut isommiksi kuin koko tilaukseni. Tilaukseni arvo kun oli siis vain 2 euroa. (harvasta firmasta muuten edes voi tilata noin pienellä summalla!) Maksoin siis tilille ja odotin että kirje lähtisi postiin vasta kun maksuni näkyy tilillä. Yllätys olikin suuri ja iloinen, kun kirje oli laatikossani jo perjantaina! Suosittelen siis tuota kauppaa erittäin lämpimästi!
Conchot tarvitsin Reetan suitsien tuunaamiseen. Mietin eri kiinnitysvaihtoehtoja ja lopulta keksin, että laitan ne kiinni nahkasuikaleilla. Varastosta löytyi myös sopivat helmet nahkasuikaleiden päihin ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Kuvassa concho näkyy siis tuossa korvan alapuolella, helmistä toinen on piilossa poskihihnan alla. Se agility-deltakin näkyy tässä paikallaan.

Toinen pari conchoista on pyöreitä ja ne jäivät odottamaan toisia suitsia, jotka tilasin viime viikolla Börjesiltä. Vaan kun ne tulivat eilen postissa, niin petyin aikalailla. Paitsi että suitset olivat liian isot, niissä oli myös valmistusvirhe; yksi solki oli väärällä puolella. Lähetinpä sitten suitset takaisin ja ne conchot jäävät odottelemaan myöhempää käyttöä.

8.8.08

loppukesää

Kiitokset kaikille viime bloggaukseni kommenteissa onnitelleille!
Kuten kerroinkin, sain isältä ja äidiltä valmiiksi perattuja mansikoita sangollisen ja keittelin niistä sitten hilloa. Tämän kesän sadon säilönnät taisikin olla siinä. Aiemmin olen keitellyt tosi paljon herukkamehuja äidin marjoista, mutta viime kesänä jäi koko homma väliin kun tuli niin vähän marjoja. Sain kuitenkin silloin äidiltä muutaman pullon valmista mehua ja niistä on vielä pari jäljellä! Tuli siis niin totaalinen kyllästyminen herukkamehuun, että ei ole tullut niitä juotua. Ei liene sitten tarpeen tehdä mehua ensi talveksikaan.

Viime viikonloppuna oli Farmari-maatalousnäyttely Lahdessa. Viimeiseen asti jahkasimme isännän kanssa, että mennäänkö vaiko ei. Sen verran kaukana oli, että olisi tullut tosi rankka reissu päiväseltään tehtynä. Eikä reissusta ihan halvalla olisi selvinnytkään. Päätettiin sitten jättää se väliin. Ensi vuonnahan Farmari on Kokkolassa, sinne on jo ihan siedettävä matka.
Vaan sattuipa sopivasti, että lauantaina oli Lapuan maaseutunuoret järjestäneet Päivä maalla -tapahtuman. Kävimme sitten siellä. Tapahtuma oli aika pieni, mutta iso positiivinen yllätys oli, että se oli täysin ilmainen. Hevoskärryajelua ja tarjoilua myöten! Kärryajelua tarjosi Eetlan Tähti, selustimen päällä oleva kello hienosti kilisten.

Pihassa oli myös pari vasikkaa olkipaaleista tehdyssä "karsinassa".

Ja poni!


Lapualta päin ajeltiin Seinäjoelle, jossa kävin kuvailemassa ravien ponilähdön. Muita lähtöjä en sitten katsonutkaan vaan poistuin saman tien paikalta.



Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa neuletapaamiseen. Tällä kertaa tapasimme Fionassa ja saimme tavata livenä tämän odotetun tähtivieraan, Maurin!

Mulla oli kutimena sukanvarsi, josta sain vain muutaman kerroksen tehtyä.
Tapaamisen jälkeen tein Jaanan kanssa hunajakauppoja ja nyt on taas hunajaa vuodeksi eteenpäin! Ehdin vielä käväistä isosiskoni luonakin tapaamisen jälkeen. Näillä bensanhinnoilla kun pitää jo miettiä kaikki mahdolliset jutut samalle reissulle!

Eilen sain pitkästä aikaa vähän ommeltuakin. Uuteen pihasaunaan piti tehdä verhot. Viikonloppuna on tulossa yövieraita joten saunakin piti saada vieraskuntoon. Saunan puolen ikkunan verhot ovat valmisverhoa jota varten vain viritin tangot, mutta kahden oven laseihin piti verhot ihan ommella ja kiinnittää myös alareunastaan tangolla, etteivät liehu ovia avatessa.

Sauna on siis vielä ulkoapäin viimeistelyä vailla, listoja ja portaat ainakin puuttuvat.

Tuntui jotenkin ihan hassulta tuo ompelu pitkästä aikaa. Kun vielä kolmisen vuotta sitten se oli henki ja elämä, ei mennyt viikkoa ettenkö olisi jotain ommellut. Ja nyt olen oikeasti ommellut viimeksi viime vuoden puolella! Tai no ihan jotain pientä ponin tarvikkeita, siis nailonnauhoja olen vähän koneen alla käyttänyt, mutta en mä niitä nyt oikein ompeluksi sanoisi. Ompeluinto vaan on niin totaalisen kadoksissa. Myin keväällä jopa vanhemman ompelukoneeni pois. Turhahan sitä on pitää kahta konetta pölyttymässä, kun ei ole juuri käyttöä tuolle yhdellekään enää.

Syksykin jo tuli kun koulut alkoi. Viime sunnuntaina siunattiin kummityttöni koulutielle ja torstaina hän aloitti eskarin. Kyllä vaan on aika mennyt nopeasti! Muutama vuosi sitten vielä odottelin, että koskahan tyttö on sen ikäinen että hänen kanssaan voidaan yhdessä jotain puuhata. Ja nyt se ikä on! Muutama vuosi sitten kuvittelin, että se yhteinen juttu voisi olla käsityöt. Mutta niinhän tässä nyt on käynyt, että yhteinen kiinnostuksen kohteemme onkin hevoset. ;)

Lopuksi taas vielä vuohikuva. Vuohistahan sanotaan, että ne syö mitä vaan. Ja ainakin meillä se tahtoo ollakin niin. Kun vuohet ovat vapaana, niin varmasti kaikki pahvilaatikot ja paperipussit niiden suuhun katoaa. Onpa muutaman kerran isännän naulalaatikotkin syöty niin että naulat on levinneet maahan. Tässä kuitenkin menossa pahvilaatikko ihan luvan perästä.