30.10.08

jotain pientä

Sainpas aikaiseksi kirjoittaa vähän lyhyemmällä välillä kuin viimeksi. Ja on mulla jotain esiteltävääkin, oli jossain vaiheessa muutama ilta aikaa olla kotona ja neuloa, niin syntyi jotain valmistakin. Asiahan oli siis toki niin, että kun ostin uusia lankoja käsityömessuilta, niin tuli kiire tehdä edes jotain aiemmin ostetuistakin.
Ensiksi valmistui tällainen pipo, lankana Novitan Luxus Cloud. Aika mukavan tuntuista neulottavaa eikä varmasti kutise päässä.

Muuten ihan mukava, mutta jotenkin "löysä", varmaan tuo bambu langassa tekee sen. Mutta päässä on jo käynyt pari kertaa ja ihan hyvä tuo on. Täsmälleen saman värinen kuin tallitakkini. ;)

Ja sitten sukat Fortissima Sockasta, väri on Mexiko color. Lanka oli tosi ohutta ja nyt ei vaan huvittanut neuloa 2,5 puikolla, niin tein sitten kaksinkertaisesta.

Hyvin meni värit kohdilleen, mutta tästä langasta en kuitenkaan suosittele kaksinkertaisena neulomaan, jotenkin lopputulos on kummallinen. En tiedä olisiko sitten pitänyt tehdä pienemmillä puikolla, nämä tein 3,5 puikolla. Lanka meni kyllä niin justiinsa että yli ei jäänyt paljoa.

Neuletapaamisissa en ole käynyt pitkään aikaan. Mullahan on aina vatsatanssi keskiviikkoisin enkä halua jäädä siinä jälkeen. Opiston syyslomaviikolla oli sitten vähän tarkoitus mennä, mutta kun tuli muille illoille niin menoja, niin olinpa sitten sen keskiviikon kotona ja vietin laatuaikaa.
Sillä viikolla tuli käytyä peräti kaksi kertaa elokuvissa. Tiistaina käytiin isännän kanssa katsomassa uutuutta eli 3D elokuvaa Matka maailman keskipisteeseen. Sitä piti katsoa 3D:n mahdollistavat lasit päässä ja olihan se aika hurjaa kun näytti siltä että erinäistä sälää lenteli syliin asti. Mulla väsyi silmät tosi nopeasti siihen, eikä leffan juonikaan ollut mikään kehuttava.
Perjantaina kummitytön kanssa käytiin katsomassa Niko - Lentäjän poika. Se on kotimainen animaatio ja se oli kyllä hyvä. Tosi hienosti oli tehty, eniten ihailin eläinten luonnollisia liikkeitä, esim. sudet jolkottelivat kivasti. Kummityttö 6 v. totesi elokuvasta, että se oli ihan hyvä, mutta liian pitkä. Näin aikuiselle se oli ihan sopivan pituinen.

Kummityttö oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä ja mukavasti meni. Lauantaina sitten hoideltiin yhdessä Reetaa ja tehtiin ihka ensimmäinen ratsastusharjoituskin. Siitä enemmän Reetan blogissa.

Viime lauantaina kävin Jyväskylässä, siellä oli Killerillä ponipäivä. Vaikka matkaa oli aika lailla, kannatti kyllä lähteä. Eläinlääkäri kertoi ponien sairauksista ja asiaa oli myös lihavuudesta, ruokinnasta, lääkityksistä, kengityksestä ja varusteista. Oli oikein mukavaa kuulla kerrankin käsiteltävän noita asioita nimenomaan ponien näkökannalta, ne kun poikkeavat kuitenkin jonkin verran isoista hevosista.

Jyväskylässä tuli vähän shoppailtuakin, löysin mm. Reetalle sadeloimen ja Hakkarais-kuutiopalapelin ja Hakkarais-R-mukin. Hakkaraisen ihastuttavan pusumukin löysin Keskiseltä.


Keskiseltä ostin myös kerän uutta Nallea. Minähän olin jo päättänyt, että en enää Nallesta sukkia tee, mutta nämä uudet pätkävärjätyt sai muuttamaan mieleni. Tai no, sanotaan nyt että ainakin ostin lankaa. En ole koskaan lasten sukkia tehnyt (paitsi parit epäonnistuneet vauvansukat joskus...), mutta nyt olisi tarkoitus yrittää tuollaista piirroksen kokoista tehdä.

Ohjevinkkejä otan vastaan, silmukkamäärä nyt ainakin olisi kiva tietää ilman kokeiluita. Hirvittää hiukan se, kun pieniä sukkia ei voi tehdä pyöröpuikolla, eikä mua yhtään huvittaisi palata nyt niin vanhoilta ja hankalilta tuntuviin neljään puikkoon...

6.10.08

missä on kuukausi kupattu...

No näinhän siinä taas kävi. Touhua ja menoa on ollut niin kovasti, että blogin kirjoittelu on jäänyt väliin. Melkein kuukausi kulunut edellisestä kerrasta.
Kaikenlaista on tähän kuukauteen mahtunut. Laitan nyt tähän kuitenkin ensiksi tämän ainoan valmistuneen käsityön kuvan, siis sukat. (huomaattehan kuinka epätoivoisesti yritän vielä pitää tätä käsityöpainotteisena blogina...)

Sukkien lankana on Isoveli ja mulla oli tarkoitus ne vain äkkiseltään jämälangoista neuloa arpapalkinnoksi match show-tapahtumaan. Mutta näin siinä kävi... Ovatpa valmiina ensi vuoden tapahtumaa varten, elleivät satu päätymään lahjaksi jollekin sitä ennen. Kooltaan nämä ovat mulle ihan liian pienet, joten itselle ei tule kiusausta niitä jättää.

Heppamaisissa koulutuksissa olen ollut tässä viime aikoina kahdessakin, molemmat olivat Ilmajoella. Ensiksi oli Kari Vepsän pitämä hevostenkäsittelykurssi. Se kesti vain yhden illan, mutta oli oikein antoisa. Oppeja otin jo heti käytäntöönkin, esim. ruokintatilanteessa en päästä Reetaa suoraan heinille vaan odotutan vähän, samoin herkkupalojen antamisen kädestä lopetin.

Toinen kurssi oli toissa viikonloppuna Etelä-Pohjanmaan Opistolla, kaksipäiväinen kengitys- ja kavionhoitokurssi. Sekin oli todella hyvä, opin paljon. Raspaan itse Reetan kaviot ja olen ollut siinä melkoisen epävarma. Nyt tiedän ainakin teoriassa mitä pitäisi tehdä ja miten, käytännössä uskallusta ei vieläkään taida olla tarpeeksi... Olen käyttänyt siis vain raspia, mutta kun pitäisi käyttää myös puukkoa ja pelkään että saan sillä vahinkoa aikaiseksi. Nyt kuitenkin ostin sen vuolupuukon ja uuden raspinkin.


Kuluneiden viikkojen ohjelmaan on kuulunut myös kaverin häät, esteratsastuskisoissa ajanottajana toimiminen, ratsastusseuran kokous ja pari koulutuspäivää töistä. Pidin viimeisen kesälomaviikonkin ja sen aikana tuli käytyä parissa paikassa kylässä ja tallilla tietysti on mennyt myös aikaa. Kansalaisopiston vatsatanssitreenit alkoivat kolme viikoa sitten, joten ratsastustuntien lisäksi säännölliseen viikko-ohjelmaan tuli toinenkin iltameno. Muutama ilta on myös vierähtänyt lastenhoitajana.
Tällaista melko isoa heppaa kävin lomaviikolla kuvaamassa. Kuvaa on muokattu pelkästään himmentämällä omistajan kasvot, muuten on aito tilanne. Ei tuo heppa oikeasti ihan noin julman kokoinen ole, ihminen vaan on alempana ja kauempana tuossa kuvaustilanteessa.


Viime viikonloppu kului niin tiiviisti tallitouhuissa, että käsityömessuille ehdin vasta sunnuntaina.
Lauantaina vietettiin tallilla Eläinten päivää ja vein Essin sinne näytille. Meidän vuohet eivät ole juuri matkustelleet, Essikin on ollut viimeksi autossa vuosia sitten kun pukin luona treffeillä kävi. Matkustus farmarin perällä sujui kuitenkin jopa paremmin kuin koiralla. Kunhan vain ensiksi saatiin vuohi nostettua autoon...
Essi ylitti mun kaikki odotukseni hyvällä käyttäytymisellään tapahtumassa. Pelkäsin että se voisi vain seistä peloissaan paikallaan, mutta Essihän olikin oikein rohkea ja utelias ja tutustui uuteen paikkaan ja ihmisiin tuosta vaan. Kesti hyvin vaikka linja-autolastillinen lapsia pyrähti yhtäkkiä ympärille ja silittäviä käsiä oli selässä aika monta yhtä aikaa. Moni pelkäsi, että puskeeko Essi, mutta eihän se puske ihmisiä. Yhtä heppaa se tosin tökkäsi sarvilla turpaan, kävi kai Essin mielestä liian tuttavalliseksi ja Essi koki tilanteen uhkaavaksi. Mutta ei siitäkään vahinkoa tullut.


Ja sitten messulöytöihin! Tungosta ei sunnuntai-iltapäivänä ollut, joten ihan mukava oli kierrellä. Kaverin kanssa oltiin matkassa ja molempia kiinnosti eniten langat. Ostoksia ei ihan järkyttävästi tullut, ehkä kuitenkin vähän enempi kuin olin suunnitellut. Tässä ensiksi Tapion kaupan osastolta ostospussiin päätyneet Dropsin Classic Alpacat. Olen jo kauan odotellut, milloin tulisi tuollaista paksumpaa alpakkalankaa markkinoille ja nyt kun sitä sitten oli, en osannut edes päättää mitä värejä ottaisin. Sukkia näistä suunnittelen, vaikka eihän niistä varmaan järin kestävät tule. Mutta jos tulisi edes lämpöiset... Kirkasta punaista värivalikoimassa ei ainakaan vielä ollut, joten otin farkunsinistä (nåyttää kuvassa tummemmalta kuin luonnossa) ja harmaata ja jos tuosta luonnonvalkoisesta tekisi sitten raitoja.

Lankakauppa.com:n osastolla meinasikin tulla runsaudenpula. Piti oikein hillitä itsensä kun niin moni lankakerä oli houkutteleva. Näihin sitten sorruin.

Nuo punaiset Colinetten Cadenza -vyyhdit oli aika edullisia ja siksi ne piti ostaa. Mullahan on ennestään tuota samaa lankaa sinisenä, enkä ole siitäkään mitään malttanut tehdä. Punertavat pörröiset Regia Softy -langat oli ainakin mulle ihan uusia, myyjällä oli siitä neule kesken ja näytti niin kivalta että pakkohan sitä oli ostaa. Ja sitten tuo Colinetten Jitterbug -vyyhti... Eihän mun toki pitänyt enää ostaa niitä ohuita sukkalankoja, mutta eipä noin herkullisen väristä vyyhtiä malttanut sinne jättää. Niitä oli enää kaksi jäljellä ja kaverini osti sitten sen toisen.

Lankojen lisäksi messuostoksiin päätyivät vain pari vuohikorttia ja pussi vaniljakreemijauhetta.

Tässä taas loppukevennyksenä Reetan kuva, pesin sen vielä kerran ennen talven tuloa.