30.11.09

elossa ollaan!

Jep jep, elossa tosiaan ollaan, vaikka blogin päivittäminen on jäänyt pahasti muiden kiireiden jalkoihin.
Neuletöitä ei ole kovin paljon tullut tehtyä. Nämä sukat olivat kuukausikaupalla kesken, muistelen että aloitin niitä jo heinäkuussa ja vasta pari viikkoa sitten ne vihdoin valmistuivat. Lankana oli joku Opalin pätkävärjätty, sitä oli 100 gramman kerä, mutta koska neuloin kaksinkertaisesta langasta, se ei sitten riittänytkään oman jalkani kokoon. Sukista tuli sitten tällaiset tyhmät nysät, jotka eivät varmaan sovi kenellekään... Lankakin oli kerällä paljon kivempaa, neuloessa se oli jotenkin karkeaa ja tönkköä.


Hevosten otsapantoja tein alkusyksystä useampiakin, mutta vain tämä yksi tuli kuvattua. Se on niittivyöstä tuunattu "heavyhepan" panta. ;)


Puukäsitöitä tein kanssa vähäsen pitkästä aikaa. Kävin ekaa kertaa Seinäjoella uudessa askarteluliikkeessä ja sieltä tarttui mukaan vanerikirjaimia ja maalia. Taustat näihin kyltteihin sahasin itse vanerista.
Tämä eka tuli karsinan oveen.

Ja toinen trailerin perään.


Seinäjoen käsityömessuista on jo aikaa, sekin viikonloppu oli niin ohjelmaa täynnä, että ehdin vain pikaisesti piipahtaa messuilla. Tikkuajilla oli oma osastokin siellä, mutta hätäiseen ehdin vain moikata tuttuja, en yhtään istahtaa tikkuamaan. Mutta jotain ostoksia sentään tuli messuilta tehtyä. Tässä ensiksi langat, Tapion Kaupan osastolta tietenkin...

Ja muut ostokset. Hiomakiven ostin kavioiden vuolupuukkoa varten. Kimaltelevia tarralevyjä kypärätuunausta varten, tuossa jo ensimmäinen tarra liimattuna kypärään. Paras messulöytö taisi kuitenkin olla tuo musta nahka, jota on ihan puolikas vuota. Sitä käytinkin jo otsapanta-askarteluihin.


Vähän tässä yksi päivä ompelinkin. Taas kerran huomasin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näitä jalkaheijastimia kun suunnittelin aika kauan ja sitten kun aloin ompelemaan, se sujui kivasti ja nopeasti. Pohjana on siis punaista fleeceä (joka sopii valjaspehmusteiden väriin) ja päällä leveää heijastinnauhaa. Päät kiinnittyvät tarranauhalla ja laitoin vielä tuohon päähän nailonnauhan pätkän, siitä on näppärä ottaa kiinni tarraa avatessa.

Ja tässä ne jalassa, tulipa sopivat!


Ja missähän se mun aikani sitten kuluu... Heppajutuissa pääasiassa. Kaikenlaisia koulutuksia, tapaamisia, kursseja, kisoja ja kokouksia on ollut syksyn mittaan. Tässä kuitenkin kuvina ne parhaat hetket.
Eli Reetan kanssa kärryttelemässä.

Ja Paukun selässä ratsastelemassa "tätiterapiaratsastusta".


Viime lauantaina oli kotikylällä joulunavajaiset ja käytiin Reetan kanssa talutuslenkillä siellä saakka. Matkaa tuli yhteensä reilut 6 km. Kylällä monet kävivät Reetaa rapsuttelemassa, ja se olikin reissun tarkoitus. Siis totuttaa Reetaa ihmisiin ja hälinään, kun kotosalla vaan niin rauhallisesti elellään.

Reetalla oli pari vuotta sitten tekemäni kulkuskauluri ja selkään laitoin satulalaukuista tuunatut "reput". Niissä kulki mukana kamera ja vähän evästäkin.
Reetan blogissa on muuten meneillä arvauskisa, vielä ehtii osallistua jos on nopea!

Eläinperheestämme on yksi suru-uutinen. Vanhin kissamme, mustavalkoinen Santeri jouduttiin lopettamaan viime viikolla. Se oli satuttanut jossain toisen takajalkansa niin että polvi oli mennyt pahasti paikaltaan. Vein sen kuvattavaksi eläinlääkäriin ja kuvasta näki, ettei polvea olisi saanut enää korjattua. Olihan Santerilla ikää jo yli 10 vuotta, hyvä ja terve elämä takana.

8.9.09

loppukesän touhuja

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä bloggauksesta, vaikka mulla niin oli tarkoitus kirjoitella aikaisemmin... Ja nyt kun latasin kuvia, huomasin että mulla on vain ja ainoastaan eläinkuvia kaikki!
Mutta aloitetaanpas tuolta heinäkuun puolelta. Meitä pyydettiin Reetan kanssa esiintymään agilitynäytökseen Seinäjoella olleisiin ponikuninkuusraveihin. Upea mahdollisuus tehdä lajia tunnetuksi! Vaikka itse näytöspäivänä ei niin upealta tuntunutkaan, kun vettä satoi taivaan täydeltä eikä yleisöä sen takia ollut liiaksi asti. Mutta kokemusta tuli ja Reeta käyttäytyi näytöksessä todella hienosti, vaikka ennen sitä olikin ihan täpinässä. Tässä yksi kuva näytöksestä.

Kuva: Mervi Mäki-Neste


Päivää ennen näytöstä sain vihdoin toteutettua ison haaveeni. Käytiin ostamassa hevostraileri Reetan kuljettamista varten. Traileri on vanha, mutta hintaansa nähden ihan kelpo, eikä sen vetämiseen tarvitse pikku-e -ajokorttia.
Viikon päästä ponikunkkareista Reeta ja traileri saivat taas kyytiä, kun mentiin kesän huipputapahtumaan, match show:n. Sitä varten ehdin saada Reetan mikkihiiri-edustussetinkin valmiiksi.

Kuva: Annika Haarajärvi

Mikki-fleecen ostin jo muistaakseni vuosi sitten Eurokankaasta. Reunakantin olen ehtinyt tallettaa niin hyvin, että sitä ei ole löytynyt vieläkään, vaan jouduin ostamaan uutta nauhaa tilalle.
Riimun tein alusta lähtien itse, samalla tyylillä kuin edellisenkin, eli tässäkin on renkaat ym. helat vanhoista riimuista kierrätettyjä. Niskan taakse kehittelin tarrakiinnitteisen muovisen pikalukon. Tämä on siis turvariimu, muovilukon pitäisi hajota, jos poni tarkertuu siitä johonkin. Käytän tätä riimua siis kuljetuksessa. Turvan päälle ja sivuille ompelin pätkät mikkihiiri-koristenauhaa jota löysin joskus viime talvena Tampereelta Koskikeskuksessa olevasta käsityöliikkeestä.

Kuva: Annika Haarajärvi

Näyttely meni ihan kivasti ja Reeta sai punaisen rusetin. Edustettiin tietysti taas prinsessakruunussa. ;)


Näyttelyä varten suunnittelin ja tein show-pantoja tallin hepoille. Tässä kukkapanta jonka tein kaulakorusta.

Tämä panta on myös kaulakorusta.

Ja tämä helavyön heloista. Tämä panta on kaupan jos jotain kiinnostaa, koko on full, pituus 44 cm. Kävi hepan päässä vain kuvauksen ajan.

Tälle ponille laitettiin kangaskukka otsapantaan.


Jo viikon päästä tuosta mätsäristä käytiin jo toisessakin. Se match show oli Kurikassa ja sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Vettä satoi koko päivän eikä kukaan oikein nauttinut olostaan. Reeta käyttäytyi vähemmän prinsessamaisesti, mutta kokemusta saatiin taas. Kuviakaan ei kukaan vesisateessa ottanut.

Edellisessä bloggauksessa esittelin Reetan uuden satulan. Kun sen istuvuutta verrattiin vanhempaan satulaan, huomattiin että uusi on liian iso. Eli vanhassa vara parempi, ja niinpä myin uuden satulan pois saman tien.
Mutta nyt löysin vihdoin ja viimein shettis-kokoisen, punaisen satulahuovan. Kävin teettämässä siihen Reetan nimen Tuurin laatupainossa.


Tässä yhtenä päivänä ajelin Reetan äidin ja pikkuveljen laitumen ohi. Ja mitä silmäni näkivätkään, pikkuveli on vaihtanut väriä! Se on nyt lähes saman värinen kuin Reeta.


Tänä kesänä olen ihmetellyt perhosten vähyyttä. Tässä yksi iltapäivä näinkin sitten "koko kesän perhoset" samalla. Aurinko paistoi ulkorakennuksen seinään ja keltaisissa ovissa ja nurmikon keltaisissa kukissa oli yhteensä parikymmentä perhosta! Kaikki tätä samaa lajia.


Viime viikonlopun vietin taas näyttelyreissulla, mutta tällä kertaa olin kavereitten apuna heidän poniensa kanssa. Matka oli pitkä ja reissulla oltiin yön yli. Kavereitten ponit pärjäsivät näyttelyssä todella hyvin ja siitä on itsellänikin iloinen mieli vieläkin.

7.8.09

Farmaria ja muuta mukavaa

Tässä on edellisen bloggauksen jälkeen ehditty juhlia omat, kummitytön ja Reetan synttärit. No omia ja Reetan synttäreitä ei nyt niin kovin juhlittu tällä kertaa. Reeta sai porkkanoita ja myöhästyneenä lahjana vasta tällä viikolla uuden satulan.

Hiukan isompi tuo on kuin edellinen satula enkä tiedä istuvuudesta vielä mitään. Edellistä satulaa varten pienentämäni satulahuopa on tähän liian pieni, eli täytynee katsella sekin uusi taas.

Kotipaikkakunnalla oli sitten Spelitkin, mutta ne jäivät minulta tänä vuonna kokonaan väliin. Ei ollut oikein sellaista vetonaulaa esiintyjissä tällä kertaa. Mutta ei se mitään, sain mahdollistettua toisten osallistumisen kun menin hoitamaan kaverin lapsia.
Muutenkin ohjelmaa tosiaan riitti tuona viikonloppuna, kun sunnuntaina käväistiin Ylivieskassa poninäyttelyä katsomassa. Siellä oli agilitykisakin, ehkäpä ensi vuonna päästäisiin sinne osallistumaankin jos se silloinkin järjestetään. Kamera oli tietysti mukana ja kuviakin löytyy Kuvablogista.
Samalla reissulla käytiin katsomassa yhtä heppatraileria, mutta tällä kertaa kuva ei kertonut ollenkaan totuutta, vaan traikku oli ihan pettymys ja jäi ostamatta.

Viime viikonloppu kului Kokkolassa Farmari-maatalousnäyttelyssä. Oltiin molemmat päivät siellä ja ihan koko päivät vielä. Isäntä oli esittelemässä erään yhdistyksen teltalla ja mullakin kului aika rattoisasti.
Lauantaipäivän kiertelin ja katselin ja tein vähän ostoksiakin. Yllättävän vähän sieltä tosin löytyi sellaista, mitä olis ollut pakko saada. Tämän koru nyt tuli kuitenkin ostettua. Se on emaloitu enkä todellakaan muista kuka sen oli valmistanut. Niitä emalikoruja oli monenlaisia, mutta jostain syystä musta heppa oli se mihin silmäni iskin. ;)

Lankaa oli toki tarjolla monenlaistakin, mutta ei ollut aikomustakaan ostaa mitään. Vaan lähtihän sieltä vyyhti mukaan, satuin voittamaan jonkin lammasyhdistyksen arpajaisissa tämän ja ihan mieluinen voittohan tämä on! Siis aitoa pässinpökkimää.

Lauantaipäivän päätteeksi näin vielä vuohien lypsynäytöksen.


Sunnuntaina sitten oli aika kiireinen päivä. Puuhailin kaverin ponien kanssa ja tarkoitus olisi ollut ehtiä puunaamaan toisen kaverin ylämaan nautojakin, mutta ehdin vasta vähän ennen kehään menoa paikkeille.

Näyttelystä tuli menestystäkin, kuten kuvasta näkyy!

Ponien kanssa osallistuttiin sitten paitsi hevosrotujen esittelyyn, myös agilitynäytökseen! Upea tilaisuus tehdä uutta lajia tunnetuksi. Olin siis kaverin Nuusku-ponilla "lainaohjastajana". Reetan kuskaaminen noin kauaksi olisi ollut vähän hankalaa.


Tiistaina pääsin käymään "vähän" Reetaa isomman hepan kärryillä. Oli tosiaan pikkuisen erilaista tämä kyyti, lähinnä sen takia ettei tuolta peffan takaa näkynyt oikein mitään. :) Mutta mukavaa kyytiä oli, hyvin on tämäkin tyttö oppinut kärryjä vetämään.

Heppa on siis 3-vuotias, säkäkorkeudeltaan tällä hetkellä 181 senttinen shire! Edellä vetoapuna suomenhevonen.

Ja sentäs jotain olen saanut käsillänikin tehtyä. Tikkuajien KIP-päivänä vein Heleenalle kassillisen vanhoja tilkkulehtiä ja Heleena halusi ostaa minulle lankakaupasta lankoja. Valitsin sitten Fabelin paksumpaa versiota. Oikeasti tämä on juuri sellaista lankaa jollaisen tuloa markkinoille olen odottanut jo kauan! Siis tarpeeksi paksua pätkävärjättyä. Ja sukista tuli ihanat!

Tikuttelin 4 mm puikoilla, näihin meni lankaa vajaat 2 kerää. Toinen kerä piti keriä uudelleen koska värit meni päinvastoin kuin toisessa ja samalla piti ottaa tosi pitkästi pois että löytyi sama aloituskohta. Ellei olisi niin pitkästi mennyt lankaa siinä hukkaan, olisin ehkä tehnyt pidemmätkin varret. Mutta joka tapauksessa, olen sukkiin oikein tyytyväinen, raidoitus täsmäsi hyvin. Ja noin paksusta langasta valmistuivat nopeasti.
Lankaa oli muistaakseni sinisävyisenäkin, pitänee ostaa sitäkin joskus...

21.7.09

lomat on lusittu

Niinhän se luiskahti kesäloma käsistä. Paluu työelämään ottaa tiukille. Ei muuten, mutta yöunet tahtoo jäädä liian vähiin.

Mitään huippuhienoa erikoista ei tullut lomalla tehtyä. Mutta kaikkea pientä kivaa kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen lomaani. Yhtään yötä en ollut poissa kotoa, mutta päivän reissuja tehtiin moneen suuntaan. Käytiin mm. Tampereella, Iisalmessa, Vaasassa, Jyväskylän seudulla ja tietysti tässä lähempänäkin pyörittiin. Muisteltiin isännän kanssa, että on viimeksi oltu näin pitkään yhdessä vapaalla kaiketi kesällä 1994 kun nykyiseen kotiin muutettiin ja oltiin työttömiä.

Yllätinpä melkein itsenikin ja sain lomalla jotain pieniä käsitöitäkin tehtyä. Kummityttö oli pari yötä yökylässä ja tehtiin yhdessä pieniä ompelujuttuja. Tyttö valitsi kankaat, yhdessä mietittiin malleja ja minä sitten toteutin nämä.
Ensiksi valmistui kukkaro, heppahullulle tytölle hepankuva tietysti!


Sitten valinta osui perhoskankaaseen, josta tuli pieni penaali.


Ja lopuksi suunniteltiin kassia, siihen tyttö valitsi painokuvavarastoistani mustavalkoisen kissan.


Kassin toiselle puolelle tehtiin tytön nimi applikoimalla. Tyttö valitsi joskus tilkkuvaihdosta saamistani tilkuista keltaisia ja kirjaimet valittiin tietokoneen fonteista. Kahvojen kanssakin mietittiin, että tehdäänkö pitkät vai lyhyet, lyhyet niistä sitten tehtiin.

Kummitytön kanssa touhuttiin myös paljon Reetan kanssa. Joka päivä kokeltiin ratsastusta. Hienostihan se meni. Reetaa voisi nyt opettaa ratsastukseen ihan kunnollakin, mutta sopivan kokoista, tarpeeksi taitavaa ratsastajaa ei vaan ole tässä lähellä ainakaan saatavilla. Eipä se ratsastus Reetalle sinänsä pakollista ole, mutta hyvä olisi oppia kuitenkin sen verran että voisi joskus harkita vaikka tarjoavansa talutusratsastusta jossain tapahtumassa.


Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen! Ja talvi tulee taas pian, siksipä tikuttelin KIP:piä varten aloittamani villasukat valmiiksi kun pikkusormi alkoi taas taipumaan. Lankana on Silkkivillasta ostamani Filati Cervinia. Täyttä villaa, joten ei kauhean kestävät. Värit oli taas kerällä ja varressa kivat, mutta terässä menivät rumiksi läiskiksi... Tää on niin tätä!


Novitalta on tullut uusia lankoja ja siksi annoin itselleni luvan shopata pari kerää uutta Puro-lankaa. Kovastipa näyttää Noro-langalta ja nimikin on mun mielestä melkein kopio. Aitoa Noroa en ole koskaan ostanut, joten laatua en osaa verrata. Mutta tällaisen pesukoneessa huovutetun pipon sain aikaiseksi, värinä on Revontulet. Ohje on omasta päästä, tein 5 mm pyöröpuikoilla 96 silmukkaa, 15 cm neulottuani aloitin kavennukset kuudessa kohtaa. Pesukoneesta nostettaessa pipo oli kuitenkin liian korkea ja reuna ruma, joten saksin reunan pois ja virkkasin reunan nätimmäksi. Huovutin sitten vielä käsin reunaa ja lopulta tästä tuli ihan kiva.

Tarkoitus oli saada tuulta pitävä pipo, joka mahtuu isännän ratsastuskypärän ja pääni väliin. Hiukan tuo on siihen paksu, mutta uskoisin että ensi talvena tulee käytettyä kun Reetalla ajelen. Nyt kun tiedän mallin suurin piirtein toimivan, harkitsen tekeväni jostain ohuemmasta huopuvasta langasta myöhemmin samanlaisen.

Hepallisissa merkeissä tietenkin olen paljonkin lomaani viettänyt. Yhden mielenkiintoisen päivän vietin, kun käytiin kaverin hevosten kanssa Laukaalla hevossairaalassa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli hollantilaisen hevoskuiskaajan Piet Nibbelinkin demo ja klinikka Alajärvellä. Tässä kuva demosta, se oli siis yleisötilaisuus.

Itse klinikka kesti kolme päivää ja olin siellä kuunteluoppilaana. Mielenkiintoista asiaa tuli ja ehkä jotain jäi mieleenkin, vaikka en mä nyt mitään "valaistusta" siellä kokenut. ;)

Olen käynyt myös katsomassa Reetan viime kesänä syntynyttä pikkuveljeä, se asuu nyt Ruismäen tallilla. Masa on aivan ihana pikkuinen poni. "Onneksi" on ori, muuten tekis varmaan kamalasti mieli itselle... ;)

Toinen pikkuveli on syntynyt tänä kesänä, se on väriltään ruskea ja pilkuton. On se veikeätä noi ponien väritykset, kun on siis samat vanhemmat ja tulee noin eri värisiä varsoja.

Viime lauantaina kävin kaverin kanssa Kokemäellä shetlanninponinäyttelyssä. Matkalla käytiin parilla tallilla ja pääsin "ponitädin taivaaseen", kun näin näin paljon pieniä varsoja samalla kertaa!


Loman alkupuolella oli kunnon heinäpoudat ja meidänkin heinät saatiin hyvin kuivina latoon. Toivottavasti ei tule kauhean kostea syksy, etteivät sitten ladossa kostu. Tällä heinämäärällä mennään syksy, ehkä jo joulun paikkeilla pitää sitten ostaa lisää heiniä.


Reeta on juuri nyt ihanassa kesäkarvassa! Tätä vaihetta ei vaan kauaa kestä, veikkaan että kuun vaihteessa alkaa jo uutta talvikarvaa kasvamaan. Lyhyt kiiltävä kesäkarva on kyllä ihana!


Toissa viikolla oli Kurikassa uuden kuttulan avoimet ovet. Siellä tuli käväistyä ja olihan siellä kuttuja kerrakseen!


Pellolla on ollut ihmeellistä elämää tänä kesänä. Joku lintu siellä pesii ja sillä on ainakin kolme poikasta. Nyt poikaset alkavat olla jo isoja, mutta kävelevät ympäri peltoa ja ovat aika rohkeitakin. Onkohan tämä työhtöhyyppä vai mikä lie punkkarilintu?


Perhosia on meillä tänä kesänä ollut yllättävän vähän. Vasta nyt on muutamia ilmestynyt, enkä tämänkään lajia tunnista.


Tässä vielä kesäkuva Milasta.

28.6.09

lomailua

Olen taas kovin myöhässä tämän bloggauksen suhteen. Toiset Tikkuajat ovat ehtineet jo kertoa KIP-päivästä blogeissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Eli 13.6. vietettiin kansainvälistä julkineulontapäivää (Knit In Public) Seinäjoella kävelykadulla Käsityöaitta Fionan edessä.

Väkeä oli paikalla ihan mukavasti eikä säätiedotuksen lupaamaa sadettakaan saatu. Sipi oli tehnyt upean kyltin!

Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa Tikkuajia livenä, kun en ole koko talvena neuletapaamisiin ehtinyt.

Vasta jälkikäteen tulin tietämään, että tikuttelin KIP:ssäkin sukkiani pikkusormi murtuneena... Pikkusormen pää taittui kun talutin heppaa jolla olin menossa ratsastamaan. Heti taittumisen jälkeen sormi vielä toimi, joten arvelin ettei siitä luita rikkoontunut. Se turposi ja oli kipeäkin ja kun reilun viikon jälkeenkään ei muutosta näkynyt, menin vihdoin lääkäriin. Sormi kuvattiin ja murtunuthan se oli. Siihen laitettiin lasta jota jouduin pitämään viikon verran. Kylläpä oli elämä hankalaa paketin kanssa!

Viikkoa kauempaa ei kuitenkaan lääkärin mukaan lastaa tarvinnut pitää, mutta edelleen sormi on samanlainen. Turvonnut ja taivuttaminen sattuu. Mutta katsotaan, ennemmin olen kuitenkin ilman lastaa.

Käden lastoittamisen takia aloitin lomailun sitten sairaslomalla jo juhannusviikon keskiviikosta. Varsinainen kesäloma alkoi sitten juhannukselta. Lomakeleissä ei ole ollut valittamista!


Saadaankin pitkästä aikaa lomailla nyt isännän kanssa yhdessä, siis koko minun 4 viikkoinen kesäloma. Isäntä kun on lomautettuna. Aika ihanaa joutilasta aikaa, kun ei tarvi kummankaan herätä aamuisin kukonlaulun aikaan.
Vaikka isäntä on kyllä ollut ahkera! On rakentanut mm. tarhaan eläimille uuden katoksen ja sitten tällaisen pyöröaitauksen. Vasta kerran ollaan siellä Reetan kanssa käyty, kun ei näillä helteillä viitsi mitään ylimääräistä liikkua.


Juhannusta meillä ei ole ollut tapana juhlia mitenkään. Suunnittelin jopa lastenvahtihommia, mutta käden paketoinnin takia luovuin siitä ajatuksesta. Käytiin sitten kuitenkin mun vanhempien luona kyläilemässä ja siellä teinkin mukavia löytöjä. Alunperin oli tarkoitus etsiä edesmenneen paappani varastoista nahkaa. Ihan sopivaa nahkaa en löytänyt, mutta löytyi esim. nämä vanhat kuolaimet ja hevosenkenkiä. Naulasin ne koristeiksi tallin oveen.

Muita löytöjä olivat Viiskunta-lehti syntymävuodeltani (teen nykyään työkseni tuota lehteä) ja paappani 11-vuotiaana kirjoittama omaelämäkerta äidinkielen harjoitusvihossa. Se oli jotenkin ajatuksia herättävä, kun vertaa sitä omaan elämään, niin minähän olen elänyt ihan pumpulissa. Tässä se teillekin luettavaksi:
Minä olen syntynyt Nurmossa Kouran kylässä joulukuun 6. päivänä 1907. Isäni nimi on Juho. Hän on syntynyt Nurmossa, samoin kuin minäkin. Äitini, joka on ollut jo lähes seitsemän vuotta kuollunna, on syntynyt Seinäjoen pitäjässä Ämmälänkylässä Sallin talossa. Hänen nimensä oli Aina.
Kasvanut olen neljän vuoden vanhaksi isoisän talossa. Olen ollut viidennellä vuodella kun isän ja äitini mukana muutin uuteen kotiini, jossa nytkin asun.
Asuessani vielä isoisäni talossa kuoli minun pikkuveikkoni Aarne. Hänen kuollessaan olin hänen kehtonsa ääressä. Kolme vuotta elettyämme uudessa kodissa, kuoli äitini.


Vanhempieni luo jäi vielä myöhemmin haettavaksi iso määrä vanhoja puisia kenkelestejä. En vielä tiedä mitä niillä teen, mutta aion etsiä ainakin omaan jalkaani sopivat lestit. Josko joskus tulisi tehtyä huovutettavat tossut niiden avulla. Siis sitten joskus...

Tässä yksi päivä onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa kaikki meidän pieneläimet samaan kuvaan! Helle on vaikuttanut väsyttävästi kissoihinkin ja ne makoilevat pitkin pihaa.
Kuvassa taaimmaisena heinikossa Oskari, vasemmalla Meirami, edessä Mila, oikealla Santeri.


Isäntä sai näin onnistuneen otoksen Essistä, joten laitan tämän tähän viimeiseksi ja sen kera toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää!