28.1.09

Härkäviikkoja

Onpa taas viikot kuluneet. Mulla on ollu yhdet sukat kesken jo jonkin aikaa ja ajattelin että bloggaan vasta sitten kun ne ovat valmiit. Eilen illalla ne sitten tulivat valmiiksi ja sain ne jopa kuvattuakin heti.

Lankana Kirjopirkka ja tällä kertaa tein molempia sukkia yhtä aikaa, kun tuli silloin ELMA-messuilta ostettua tuplakappale 3 mm pyöröpuikko. Kun lanka oli 50 gramman kerässä, onnistui molempien neulominen samaan aikaan kivasti. Värit meni kohtuullisen hyvin tasan, toiseen sukkaan jouduin kyllä tekemään yhden kerroksen vähemmän kuin toiseen. Se tuossa yhtä aikaa tekemisessä onkin hyvä juttu, että voi kohdistaa raitoja paremmin.

Viime viikolla sain taas yhden jo vuosia kyteneen haaveen toteutettua ja hankin matoksi mustavalkoisen lehmännahan. Normaalistihan ne maksavat mansikoita ja hunajaa, mutta nyt oli joku konkurssipesän loppuunmyynti ja sain nahan halvalla. Siinä oli kyllä reikä, mutta sain mukaan tuon taustalla näkyvän puolikkaan taljan paikka-aineeksi. Leikkasinkin siitä paikan, mutta jouduin toteamaan että se on paksumpaa kuin iso talja ja lopulta leikkasin paikan ison taljan reunasta. Paikkaaminen onnistui siis ihan kivasti eikä sitä huomaa matosta, varsinkaan kun siinä päällä on aina keinutuoli. Paikkapalasta sain siis toisen ihan kivan kokoisen maton. Sanovat että nahasta on helppo siivota eläinten yrjöt, saa nähdä sitten pitääkö paikkansa. Vielä ei ole kukaan siihen puklannut. Mutta roskat nahan päällä näkyy paremmin kuin entisellä matolla näkyi.


Viime lauantaina pidettiin pitkästä aikaa oikein shoppailupäivä ja käytiin Tampereella ja Ideaparkissa. Kävin peräti neljässä hevostarvikeliikkeessä, mutta vain yhdestä tein ostoksia. Ostin Reetalle punaisen fleeceloimen, suitset, satulavyön ja jalustimet. Mä olen tosi onnellinen tuosta loimesta, kun se on sopiva ja ennen kaikkea niin hieno!


Prosessineulojan blogista vinkin saaneena kävin Tampereella myös Lankaideassa. Valinnan vaikeushan siellä tuli. Lopulta valitsin "vain" kaksi vyyhteä Mirasol Miski Baby Llama -lankaa, punaista tietysti. Laamanvillaa mulla ei vielä olekaan ollut. On aivan ihanan pehmeää, mutta ei aavistustakaan mitä näistä tulee. Todennäköisesti ovat kokoelmissa aarteena ja silloin tällöin hiveltävinä. :)

Moniväristä merinolankaakin oli jo näpeissä, mutta sentään vielä joku järjen hiven kuiski, että mullahan on kotona jo melkein samanlaista, siis syksyn käsityömessuilta ostamaani Jitterbugia.

Viime viikolla pidin töistä yhden pekkaspäivän ja kävin katsomassa Reetan sukulaisia taas. Reetan pikkuveli on jo potra poika, eiks olekin veikeä pikkukaveri? ;)


Reetan kanssa on nyt harjoiteltu ajamista useaan kertaan. Perä tahtoo olla turhan kevyt ja olen ommellut jo kolme potkuremmiä. Kaksi ensimmäistä versiota menivät heti ekalla kerralla rikki. Kolmas versio kesti ainakin ensimmäisen ajelun, mutta sen kiinnityssysteemi meni rikki, niin että itse remmi pääsi liusumaan peffan päältä. Seuraavalle kerralle on taas jo uudet viritykset. Valmiina myytävät ponien potkuremmit on Reetalle ihan liian isoja, siksi mun on pitänyt miettiä näitä omia virityksiä.

Kummityttöni oli meillä yökylässä ja kokeiltiin ekaa kertaa Reetalle ratsastajaa satulan kanssa. Reetan blogista löytyy lisää juttua siitä.

4.1.09

uutta vuotta alkavaa

Hyvää tätä vuotta!
Tajusin juuri, että mulla on tähän bloggaukseen varattuna pelkästään heppailukuvia! Edes joululahjoja ei tullut kuvattua. Oliskohan siihen tarpeeksi hyvä selitys se, että eipä sitten tullut edes jouluksi kunnolla siivottua ruokapöytää, enkä jaksanut sitten raivata sitä kuvausalustaksikaan ja niin vaan joululahjat löysivät tiensä mikä minnekin, ilman että olisivat kuvaan päätyneet. Lahjoja kuitenkin jonkin verran tuli, vaikka tosi pienessä mittakaavassa mun perhe/ystäväpiirissä lahjotaan. Itse keskityin tänä vuonna antamaan syötäviä lahjoja, eli pipareita ja pikkuleipiä eri tavalla pakattuina. Villasukkia meni lahjaksi kahdet ja ne olenkin jo molemmat täällä esitellyt aiemmin.
Joulun vietto sujui aika perinteisissä merkeissä; aattona käytiin mun vanhempien luona syömässä ja saunomassa ja tultiin illaksi kotiin. Kotiin tullessa tuntui siltä, että ehkä ensi vuonna ollaan ensimmäistä kertaa aattopäivä kotona. Joulupäivänä teimme perinteistä joulupizzaa ja löhösimme pizzaa syöden sohvalla ja leffoja katsoen. Mutta siihen päivään sisältyi myös koko joulun ajan huipennus ja unelmien täyttymys: kokeiltiin ensimmäistä kertaa Reetalle kärryjä perään ja hienostihan se meni! Tapaninpäivänä olin tallilla ja lauantaina tehtiin sukulaisvierailu Pohjois-Savoon Keiteleelle.
Sunnuntaina pääsin sitten vihdoin jouluratsastukselle ja se olikin oikein 3 tunnin maastovaellus. Sain mennä Paukku-hepalla, joka on jo eläkepäiviään viettävä tallin suosikkiheppa. Sen selästä ei tarvinnut pelätä tippuvansa, vaikka kerran mentiinkin vähän lujempaa, kun Paukku pelkäsi moottorikelkkaa.


Välipäivät mulla oli töitä, ja uuden vuoden aattona olin koko päivän autoilemassa, kun lähdin kaveriksi hakemaan yhtä ponia toiselta puolelta Suomea. Päivä oli pitkä ja kotiin tultuani en sitten jaksanut valvoa edes vuoden vaihtumiseen saakka. Uuden vuoden päivä menikin vielä palautuessa ja perjantaina oli taas työpäivä.

Reetan ajokoulutuksessa oli tänään neljäs ajokerta ja nyt kokeiltiin menoa ilman taluttajaa. Kolmella ensimmäisellä kerralla on ollut päässä vain riimu ja aluksi talutettiin molemmin puolin naruista. Tänään laitettiin myös suitset ja ohjat ja mentiin ihan oikeasti. Ohjasajoa on toki harjoiteltu aiemmin ja opit oli aika hyvin Reetalla jääneet mieleen. Vain yhden kerran ohjaus petti pahemman kerran ja mentiin lumipenkkaan, josta isäntä meidät auttoi pois. Intoa Reetalla oli vaikka miten, vauhtia siis riitti mutta eipä noin pieni poni kauhean lujaa pääse vaikka täysiä päästäisikin.


Pakkanen on paukkunut ja luonto näyttää tosi kauniilta. Kun sitä vaan tarkenisi katsella! ;) Tänään ennen ajeluharjoituksia yritin vähän kuvailla Reetaa talvisessa maisemassa. Hiukan vaikeaa se on saada kuvaa, jossa poni ei olisi turpa maassa tonkimassa löytyykö lumen alta jotain syötävää...


Näin vuoden vaihtuessa sitä vähän miettii mennyttä ja tulevaa. Uudenvuoden lupauksia en ole harrastanut, enkä liioin ole tehnyt mitään listauksia mennen vuoden käsitöistä. Viime vuodesta parhaiten mieleen on jääneet kesälomareissu Kolille ja Reetan kanssa hyvin sujunut agilitynäytös match show:ssa. Ikävempänä asiana jäi mieleen kesäinen sairastaminen.
Yhden päätöksen uudelle vuodelle kuitenkin tein, sitä olen toki kypsytellyt jo pidempään eikä se nyt kauhean radikaali juttu ole. Päätin lopettaa jäsenyyteni tilkkuyhdistys FinnQuiltissä ja liittyä sen sijaan Suomen hevosenomistajien yhdistykseen. Asia nyt vain on niin, että 10 vuoden intohimoisen tilkkuilun jälkeen into lopahti täysin, eikä ole enää palannut vaikka olen jo parisen vuotta sitä odotellut. Mielen ja ajankäytön ovat sen sijaan valloittaneet täysin hepat ja nyt tosiaan kun sain kesällä Reetan rekisteripaperitkin, niin voin tuohon hevosenomistajien yhdistykseen liittyä.

Ja vinkkinä vielä tässä lopuksi, että Reetan blogissa on meneillään arvonta.