28.1.09

Härkäviikkoja

Onpa taas viikot kuluneet. Mulla on ollu yhdet sukat kesken jo jonkin aikaa ja ajattelin että bloggaan vasta sitten kun ne ovat valmiit. Eilen illalla ne sitten tulivat valmiiksi ja sain ne jopa kuvattuakin heti.

Lankana Kirjopirkka ja tällä kertaa tein molempia sukkia yhtä aikaa, kun tuli silloin ELMA-messuilta ostettua tuplakappale 3 mm pyöröpuikko. Kun lanka oli 50 gramman kerässä, onnistui molempien neulominen samaan aikaan kivasti. Värit meni kohtuullisen hyvin tasan, toiseen sukkaan jouduin kyllä tekemään yhden kerroksen vähemmän kuin toiseen. Se tuossa yhtä aikaa tekemisessä onkin hyvä juttu, että voi kohdistaa raitoja paremmin.

Viime viikolla sain taas yhden jo vuosia kyteneen haaveen toteutettua ja hankin matoksi mustavalkoisen lehmännahan. Normaalistihan ne maksavat mansikoita ja hunajaa, mutta nyt oli joku konkurssipesän loppuunmyynti ja sain nahan halvalla. Siinä oli kyllä reikä, mutta sain mukaan tuon taustalla näkyvän puolikkaan taljan paikka-aineeksi. Leikkasinkin siitä paikan, mutta jouduin toteamaan että se on paksumpaa kuin iso talja ja lopulta leikkasin paikan ison taljan reunasta. Paikkaaminen onnistui siis ihan kivasti eikä sitä huomaa matosta, varsinkaan kun siinä päällä on aina keinutuoli. Paikkapalasta sain siis toisen ihan kivan kokoisen maton. Sanovat että nahasta on helppo siivota eläinten yrjöt, saa nähdä sitten pitääkö paikkansa. Vielä ei ole kukaan siihen puklannut. Mutta roskat nahan päällä näkyy paremmin kuin entisellä matolla näkyi.


Viime lauantaina pidettiin pitkästä aikaa oikein shoppailupäivä ja käytiin Tampereella ja Ideaparkissa. Kävin peräti neljässä hevostarvikeliikkeessä, mutta vain yhdestä tein ostoksia. Ostin Reetalle punaisen fleeceloimen, suitset, satulavyön ja jalustimet. Mä olen tosi onnellinen tuosta loimesta, kun se on sopiva ja ennen kaikkea niin hieno!


Prosessineulojan blogista vinkin saaneena kävin Tampereella myös Lankaideassa. Valinnan vaikeushan siellä tuli. Lopulta valitsin "vain" kaksi vyyhteä Mirasol Miski Baby Llama -lankaa, punaista tietysti. Laamanvillaa mulla ei vielä olekaan ollut. On aivan ihanan pehmeää, mutta ei aavistustakaan mitä näistä tulee. Todennäköisesti ovat kokoelmissa aarteena ja silloin tällöin hiveltävinä. :)

Moniväristä merinolankaakin oli jo näpeissä, mutta sentään vielä joku järjen hiven kuiski, että mullahan on kotona jo melkein samanlaista, siis syksyn käsityömessuilta ostamaani Jitterbugia.

Viime viikolla pidin töistä yhden pekkaspäivän ja kävin katsomassa Reetan sukulaisia taas. Reetan pikkuveli on jo potra poika, eiks olekin veikeä pikkukaveri? ;)


Reetan kanssa on nyt harjoiteltu ajamista useaan kertaan. Perä tahtoo olla turhan kevyt ja olen ommellut jo kolme potkuremmiä. Kaksi ensimmäistä versiota menivät heti ekalla kerralla rikki. Kolmas versio kesti ainakin ensimmäisen ajelun, mutta sen kiinnityssysteemi meni rikki, niin että itse remmi pääsi liusumaan peffan päältä. Seuraavalle kerralle on taas jo uudet viritykset. Valmiina myytävät ponien potkuremmit on Reetalle ihan liian isoja, siksi mun on pitänyt miettiä näitä omia virityksiä.

Kummityttöni oli meillä yökylässä ja kokeiltiin ekaa kertaa Reetalle ratsastajaa satulan kanssa. Reetan blogista löytyy lisää juttua siitä.

6 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Kiva lukea sun tarinoita Reetasta. Mukavan näköiset sukatkin olet tehnyt. Aivan ihastuttavan värinen toi Reetan pikkuveli:D

Tiia kirjoitti...

ootko mäkivöitä kokeillut laittaa potkuremmiksi?? eikös ne vähän hillitse tota perää jos aisaan kiinnittää... ite tosin annan mun domin vaan pukittaa kun siltä tuntuu, mutta se harrastaakin sitä nykyään jo vähän hillitymmin :D

kuttu kirjoitti...

Noissa valjaissa on mäkivyöt aisoihin kiinnitettynä, mutta ei ne perän heittoon mitään auta, kun se kiinnityskohta aisassa on massun kohdalla. Pukittaminen ei oo siitä kivaa, kun saa varoa näppejään... Ja vetoliinat irtoaa silloin helposti vetokartusta.

Tiia kirjoitti...

Ai... Niissä mäkivöissä ei siis oo siinä taempana sellasia lyhyempiä remmejä? Sehän kyllä on turhauttavaa jos koko ajan on lennokkaana. Sitten täytyy varmaan vaan ajaa täysillä eteen, vaikka pahalta se tuntuu, mutta itsellä poni luovutti pian kun tajusi ettei pukittelu enää onnistu.

kuttu kirjoitti...

Niin no sitähän se just tahtookin... mennä täysillä! Ja sen takia pukittaa kun on niin intoa täys. Ja laukan se aina aloitttaa pukittamalla...

Sipi kirjoitti...

Aivan Ihana lehmä-matto sulla!!