28.6.09

lomailua

Olen taas kovin myöhässä tämän bloggauksen suhteen. Toiset Tikkuajat ovat ehtineet jo kertoa KIP-päivästä blogeissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Eli 13.6. vietettiin kansainvälistä julkineulontapäivää (Knit In Public) Seinäjoella kävelykadulla Käsityöaitta Fionan edessä.

Väkeä oli paikalla ihan mukavasti eikä säätiedotuksen lupaamaa sadettakaan saatu. Sipi oli tehnyt upean kyltin!

Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa Tikkuajia livenä, kun en ole koko talvena neuletapaamisiin ehtinyt.

Vasta jälkikäteen tulin tietämään, että tikuttelin KIP:ssäkin sukkiani pikkusormi murtuneena... Pikkusormen pää taittui kun talutin heppaa jolla olin menossa ratsastamaan. Heti taittumisen jälkeen sormi vielä toimi, joten arvelin ettei siitä luita rikkoontunut. Se turposi ja oli kipeäkin ja kun reilun viikon jälkeenkään ei muutosta näkynyt, menin vihdoin lääkäriin. Sormi kuvattiin ja murtunuthan se oli. Siihen laitettiin lasta jota jouduin pitämään viikon verran. Kylläpä oli elämä hankalaa paketin kanssa!

Viikkoa kauempaa ei kuitenkaan lääkärin mukaan lastaa tarvinnut pitää, mutta edelleen sormi on samanlainen. Turvonnut ja taivuttaminen sattuu. Mutta katsotaan, ennemmin olen kuitenkin ilman lastaa.

Käden lastoittamisen takia aloitin lomailun sitten sairaslomalla jo juhannusviikon keskiviikosta. Varsinainen kesäloma alkoi sitten juhannukselta. Lomakeleissä ei ole ollut valittamista!


Saadaankin pitkästä aikaa lomailla nyt isännän kanssa yhdessä, siis koko minun 4 viikkoinen kesäloma. Isäntä kun on lomautettuna. Aika ihanaa joutilasta aikaa, kun ei tarvi kummankaan herätä aamuisin kukonlaulun aikaan.
Vaikka isäntä on kyllä ollut ahkera! On rakentanut mm. tarhaan eläimille uuden katoksen ja sitten tällaisen pyöröaitauksen. Vasta kerran ollaan siellä Reetan kanssa käyty, kun ei näillä helteillä viitsi mitään ylimääräistä liikkua.


Juhannusta meillä ei ole ollut tapana juhlia mitenkään. Suunnittelin jopa lastenvahtihommia, mutta käden paketoinnin takia luovuin siitä ajatuksesta. Käytiin sitten kuitenkin mun vanhempien luona kyläilemässä ja siellä teinkin mukavia löytöjä. Alunperin oli tarkoitus etsiä edesmenneen paappani varastoista nahkaa. Ihan sopivaa nahkaa en löytänyt, mutta löytyi esim. nämä vanhat kuolaimet ja hevosenkenkiä. Naulasin ne koristeiksi tallin oveen.

Muita löytöjä olivat Viiskunta-lehti syntymävuodeltani (teen nykyään työkseni tuota lehteä) ja paappani 11-vuotiaana kirjoittama omaelämäkerta äidinkielen harjoitusvihossa. Se oli jotenkin ajatuksia herättävä, kun vertaa sitä omaan elämään, niin minähän olen elänyt ihan pumpulissa. Tässä se teillekin luettavaksi:
Minä olen syntynyt Nurmossa Kouran kylässä joulukuun 6. päivänä 1907. Isäni nimi on Juho. Hän on syntynyt Nurmossa, samoin kuin minäkin. Äitini, joka on ollut jo lähes seitsemän vuotta kuollunna, on syntynyt Seinäjoen pitäjässä Ämmälänkylässä Sallin talossa. Hänen nimensä oli Aina.
Kasvanut olen neljän vuoden vanhaksi isoisän talossa. Olen ollut viidennellä vuodella kun isän ja äitini mukana muutin uuteen kotiini, jossa nytkin asun.
Asuessani vielä isoisäni talossa kuoli minun pikkuveikkoni Aarne. Hänen kuollessaan olin hänen kehtonsa ääressä. Kolme vuotta elettyämme uudessa kodissa, kuoli äitini.


Vanhempieni luo jäi vielä myöhemmin haettavaksi iso määrä vanhoja puisia kenkelestejä. En vielä tiedä mitä niillä teen, mutta aion etsiä ainakin omaan jalkaani sopivat lestit. Josko joskus tulisi tehtyä huovutettavat tossut niiden avulla. Siis sitten joskus...

Tässä yksi päivä onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa kaikki meidän pieneläimet samaan kuvaan! Helle on vaikuttanut väsyttävästi kissoihinkin ja ne makoilevat pitkin pihaa.
Kuvassa taaimmaisena heinikossa Oskari, vasemmalla Meirami, edessä Mila, oikealla Santeri.


Isäntä sai näin onnistuneen otoksen Essistä, joten laitan tämän tähän viimeiseksi ja sen kera toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää!

2 kommenttia:

Monna kirjoitti...

Viiskuntaa tulee luettua aina äiteen tai/ja iskän luona käydessä. Joskus myös saan kotiin ison tukun lehtiä tuliaisena.

Rasa kirjoitti...

Viiskunta on hyvä lehti, kiitos vanhempien, jotka sen minulle tilaavat tänne vähän kauemmaksi...