1.11.10

ostoksia

Kaivelinpa kuva-arkistoja ja löytyi sieltä julkaisemattomia kuvia, jotka olen blogia varten ottanut. Tässä ensiksi kesällä olleiden Kauhavan Puukko- ja käsityöfestareiden ostosaalis.

Punaista alpakkalankaa, joka päätyi lankalaatikoihin marinoitumaan, heijastinnauhoja ja sitten tuollaiset nauhahaarukat. Haarukalla tulee neliönmuotoista nauhaa, testasin tietysti heti, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi ottaa valokuvaa ja nyt se nauha ja haarukka ovat hautautuneet sohvapöydän uumeniin. Ja pitihän mun sieltä puukkofestareilta edes yksi pieni puukkokin ostaa, tuo on ihan näppärä pikkupuukko ja päätyi auton hanskalokeroon. Hyvä pitää siellä, kun ponia kuljettaessa pitää aina varalta olla puukko mukana.

Seinäjoen käsityömessutkin oli tässä syksyllä, tässä messujen saalis.
Ensiksi nauhoja ja nappeja. Näistä suunnitelmissa Reetalle design-suitsia. Sitten joskus...

Kankaitahan mun ei toki pitänyt enää ostaa, mutta näin siinä vain kävi!

Tapion kaupasta tilasin jo etukäteen messuille tuotavaksi lankoja. Näiden neljän kerän lisäksi ostin myös pari kerää mustaa Novitan Cloudia, mutta kuvaushetkellä olin niistä jo aloittanut pipoa. Se pipo on nyt viimeistelyä vaille valmiina, mutta ei pääse vielä tähän bloggaukseen.
Tuosta Viking Foyasta olen aloittanut sukkia. Vaihteeksi aika ohutta sukkalankaa, puikot on 3 mm.

Tuosta huopuvasta langasta suunnittelen pipoa, jotain samaa tyyliä kuin viime vuonna tekemäni pipo Puro-langasta.

Kävin pitkästä aikaa ostoksilla Killinkosken Nauhalassakin. Niistä ostoksista en ole kuvaa ottanut, mutta iso kassillinen sieltä tuli nauhaa ja nippeleitä. Niistä on 3 isoa kiekkoa nailonnauhaa, naurettavan halpoja. Niistä suunnittelen sitten taas Reetalle kaikkea kivaa. :D

Ja pientä mainostusta tähän vielä. :D Reeta pääsi mukaan Villivarsa -lehden Vuoden hevonen 2010 kisaan. Reetan blogista löytyy ohjeet, miten voi äänestää!

19.9.10

punatulkkua

Tulihan tehtyä edes yhdet sukat tällekin syksyä. Oli niin houkuttelevan väristä tuo uusi lanka, Novitan 7-veljestä Punatulkku.

Tykkään että tuli hyvät sukat ja olen niitä jo pitänytkin.

Eilen valmistui taas uudet suitset Reetalle. Näitä ehdin jo tovin suunnitellakin. Pohjana on kapea nailonnauha jota löysin varastostani, joskus kauan sitten Killinkosken Nauhalasta ostettua. Sen päälle ompelin valkoista koristenauhaa, jonka ostin vasta hiljattain. Sitä oli kaupassa vain jämäpätkä, jotain reilut 4 metriä, ja se meni näihin ihan kokonaan.

Soljet otin vanhoista suitsista. Solkien kohtiin en sitä koristenauhaa laittanut, mutta ne kohdat jäävät hyvin peittoon. Näin joskus netissä kuvan suitsista, joissa oli tuollainen kuolaimen kiinnitys ja sitä halusin nyt kokeilla. Vähän siinäkin oli funtsimista, mutta olen tuohon tyytyväinen. Jos vielä myöhemminkin suitsia teen, niin tätä kiinnitystapaa voisi kokeilla uudestaankin. Normaalistihan kuolain kiinnittyy soljella, mutta tässä on poskihihnan päässä vain lenkki, joka kiepautetaan kuolaimen ympäri. Sen irrottaminen ja kiinnittäminen toki vaatii sen, että poskihihna irrotetaan ylhäältä, koska se pitää viedä sieltä lenkistä itsensä ympäri. Kaikki reijät sulatin kolvilla, samoin pienet lenkit jotka pitävät hihnojen päät paikallaan. Niitä pikkulenkkejä olisi aika mahdoton ommella nätisti, mutta sulattamalla päät yhteen ne onnistuu kivasti ja sulatuskohdat jäivät näissä suitsissa kaikki piiloon.
Nämä suitset on siis tietysti vain näyttelykäyttöön, väri on sen verran arka. Onneksi nämä nailonjutut voi pestä pyykkikoneessa.

1.9.10

elossa!

Hups vaan, kun hurahti siinä yli neljän kuukauden bloggaustauko! En toki ihan bloggaamatta ole ollut, vaan Reetan blogia olen päivitellyt säännöllisesti. Sitäpä mun elämäni on ollut lähes koko kesän, kaikki kertomisen arvoinen on liittynyt jotenkin Reetaan. Näyttelytouhuja ja kaikkea muutakin, mutta ehkäpä te joita ne kiinnostaa, olette niitä käyneet lukemassa, en siis ala toistaa niitä tässä.

Käsityöt on jääneet aika vähälle ja ne vähäisetkin liittyy melkein kaikki jotenkin heppoihin. Naamakirjaan olen näitä kuvia kesän mittaankin lisäillyt ja sieltä nyt poimin tähän.
Vanhin kuva oli keväältä, vappunaamiaisiin tein Reetalle asun. Itse pukeuduin punaiseen ponchoon ja siihen sopivaan teemaan sitten suunnittelin Reetankin asun.

Tarkoitus oli tehdä tuo viitta fleecestä, mutta kun ei kaupassa ollut juuri sillä hetkellä punaista, niin otin sitten tuollaista enstex-kangasta ja se taisikin olla todella hyvä valinta! Siihen ei nimittäin tartu karvat. Vaikka oli sen liukkauden kanssa sitten hankaluuttakin, kun viitta pyörähti aina ympäri, niin että selän päälle kuuluva kohta roikkui edessä. ;) Olen siihen myöhemmin lisännyt mahan alle kuminauhan ja sään kohdalle nauhan jonka voi palmikoida harjaan. Viitan reunustin tuollaisella ihanalla hapsunauhalla, jota olen joskus aikoja sitten ostanut. Viitan koko pitikin suunnitella tuon nauhan pituuden mukaan, sitä kun ei enää löytynyt mistään lisää.
Punaisena vastaavaa nauhaa löytyi ja siitä sitten tein nuo jalkajutut, niissä on vaan nailonnauhaa pohjana ja tarranauhakiinnitys. Suitsia tuunasin hapsunauhalla, joka on jo uusiokäytössä. Alunperin nuo nauhat ovat olleet mulla koristeena farkkujen lahkeissa.


Muutamia pussukoita innostuin ompelemaan alkukesästä, nämä oli kivoja tehdä pienessä sarjassa ja niitä olen antanut lahjoiksi vähän sinne ja tänne.
Näillä neljällä ensimmäisellä osallistuin naamakirjassa johonkin luovien ihmisten vaihtojuttuun ja sitten innostuin tekemään niitä vielä lisää toisessa sarjassa ja eri kokoisina. Pussukan koon määrää vetoketjujen pituus.



Joskus kesällä tein kaverille toisenkin jouhikorun, tämä on ihan samalla systeemillä tehty kuin edellinenkin. Eli punoin sen neljällä säikeellä, päät kiinni pikaliimalla ja lukot päihin. Näkyy vähän huonosti kun on mustista jouhista.



Uusin käsityö on ihan parin viikon takaa. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloitin näiden suitsien suunnittelun joskus reilu vuosi sitten, kun ostin hevostarvikekirpparilta käytetyt suitset. Otin siis soljet niistä. Alunperin suunnittelin tekeväni nämä ihan toisesta nauhasta, mutta kun sitten löysin kotikylän kesämarkkinoilta räikeän pinkkiä nauhaa, tiesin heti, että tämä on se oikea materiaali.

Piti sitten ostaa vielä uusi kolvikin, kun vanhassa oli liian iso piikki. Uusi kolvi on just passeli, sillä siis sulattelin nauhan päät ja reijät. Palat kiinnittelin ompelukoneella ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Normaaleista suitsista nuo poikkeavat siten, että poskihihnojen yläosassa ei ole solkia. Halusin tehdä suitsista mahdollisimmat yksinkertaiset ja siksi niissä ei ole paljoa säätövaraa. Yleensä Reetalle ei löydy täydellisesti sopivia suitsia kaupasta ostaen, mutta nämä on nyt juuri hyvän kokoiset, kun on omien mittojen mukaan tehdyt. Ne olivat päässä yhdessä näyttelyssä jo, ja arvostelupaperissa lukee maininta "ihanat suitset". :D

Kesä sitten oli ja meni, nyt kun sää kylmeni aloitin taas tekemään villasukkia. Löysin Novitan 7 Veljestä Linnut -lankaa kaupasta ja siitä se inspis taas lähti. Onkin ollut neulontainspis ihan kateissa koko kesän. Neulepussukka matkusti pari päivää ympäri Suomea autossakin, mutta enpä vaan tullut silloin pussukkaa edes avanneeksi. Toivottavasti nyt tekeillä olevat tulevat joskus valmiiksi.

Tämä syksy tuo elämääni uutta haastetta, aloitan opiskelut työn ohessa. Opiskelupaikan hakeminen oli ihan yhtäkkinen päähänpistos, eikä motivaatiota voi nyt mitenkään kovin korkeaksi sanoa. Mutta kokeillaan nyt, ei sitä korkealta tipu vaikka päätyisikin sitten keskeyttämään opinnot. Opiskelu on verkko-opiskelua, lähijaksoja on pari päivää kuukaudessa. JOS ja iso JOS kaikki menee hyvin ja mulla riittää aika ja rahkeet, valmistuminen datanomiksi siintäisi 2,5 vuoden päässä.

23.4.10

helmijuttuja

Kevät on jo pitkällä eikä villasukkien neulominen ole enää huvittanut. Lankoja on toki jemmassa vaikka miten paljon, mutta into vaan puuttuu.
Nyt on ollut kaikenlaisia heppoihin liittyviä juttuja ja olen ollut menossa lähes joka viikonloppu. Ja sama meno taitaa jatkua kesään saakka. Olen edelleen niin pohjattoman utelias näkemään, kokemaan ja oppimaan kaikkea mahdollista heppoihin liittyvää. Jotenkin tuntuu että kun hurahti heppoihin vasta näin aikuisiällä, on kova tarve yrittää haalia kaikki se tieto, taito ja kokemus, jota jotkut toiset ovat kartuttaneet koko elämänsä ajan.
Shoppailuunkin heppahulluus on vaikuttanut radikaalisti. Ennen piti kiertää aina kaikki kangaskaupat, mutta nykyään menee kaikki liikenevä joko ponin vermeisiin tai itselle ratsastuskamppeisiin. Juuri tässä naureskelin, kun katsoin upeita tanssitrikoita, että enpä raaski ostaa. Mutta saman hintaisen loimen Reetalle voisin ostaa tuosta vaan. ;)

Pari viikkoa sitten kävin Tampereella heppamessuilla. Messut oli tosi hyvät ja tulihan sieltä Reetalle tuliaisia. Löysin punertavat suitset, joiden tuunaamista aloin sitten heti suunnitella. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin käyttää helmiä ja tehdä tuunauksen niin, että sen voi myöhemmin vaikka purkaa ilman että jää jälkiä. Googlettelin pisaran muotoisia helmiä ja Villihelmestä löysin sopivia. Tällainen on sitten lopputulos.


Samaan tilaukseen keräsin sitten muutakin kiinnostavaa mitä Villihelmestä löytyi. Mielenkiintoisia olivat aakkoshelmet, niitä tilasin kahta lajia. Toisilla, litteämmillä tuunasin sitten myös Reetan uutta riimua.

En ollut aiemmin Villihelmestä tilannut, mutta tämä ensimmäinen kokemus firmasta on tosi hyvä. Tilaus tuli nopeasti ja oli sitä mitä odotinkin, lisäksi toimituskulut olivat ihan kohtuulliset.

5.4.10

loimitusta

Lomaviikko se sitten oli ja meni. Ihan kivasti sain relattua ja sen pidinkin loman prioriteettina nro 1. Kiireellisyysjärjestyksessä toisena oli Reetan villaloimen ompelu valmiiksi. Olin sen aloittanut joskus silloin kovien pakkasten aikaan, mutta inspiraatio ei oikein riittänyt. Mutta lomalla se sitten tuli valmiiksi, tällainen siitä tuli.

Väri on melkoisen ärhäkkä, mutta siihen on hyvä syy. En löytänyt kaupasta tarpeeksi paksua villakangasta ja suuntasin sitten hankintamatkalle kirppareille. Tämä oli ainut villaviltti jonka löysin. Ja onhan tuo toki pirteä väri, mutta omaa silmääni olisi miellyttänyt paremmin joku punasävyinen. ;)
Tässä kuvassa näkyy noi etukiinnitykset, niiden funtsaamisessa menikin tovi. Halusin jonkin verran säätövaraa tuohon kaula-aukkoon, mutta solkikiinnitys ei ollut mahdollinen, koska en löytänyt sopivan väristä nailonnauhaa, johon voisi tehdä reikiä sulattamalla. Tuollaista beigen väristä puuvillanauhaa sen sijaan löytyi, samaa sävyä jota oli kanttausnauha ja mahavöiden nauhat.

Tuolla etukappaleiden välissä on myös tarranauhaa, joka pitää alempana olevan reunan paikoillaan.
Takapäähän suunnittelin jotain koristekuvaa jossa olisi R-kirjain, mutta satuin löytämään tuollaisen valmiin väreihin sopivan kuvan ja laitoin sitten sen. Hännän alla on naru ja myös jalkalenkit, ne nappasin valmiina vanhasta loimesta. Eli tämän loimen pitäisi pysyä hyvin paikallaan, tarkoitus on että sen voisi pakkaspäivinä laittaa ajon jälkeen hiukan hikisen ponin päälle tarhaan. Ei vaan sitten ehtinyt enää tämän talven pakkasille, joten jää odottamaan ensi talvea. Toivottavasti Reeta ei vaan nyt sitten kasva enää ja loimi jää pieneksi!
Tämän loimen kaavana käytin sopivan kokoista fleeceloimea. Siinä ei ollut muuta muotoilua kuin pari laskosta peffan päällä, joten aika helppo oli vaan asetella loimi kaksinkertaiseksi taitetun viltin päälle ja leikata siitä. Takaosasta leikkasin vähän pidemmäksi, että oli sitten varaa niille laskoksille.

Siskon pojille ompelin myös pari verhokappaa, löysin Keskiseltä upeita kankaita niitä varten. Toinen poika toivoi pääkalloja ja toinen liekkejä, molempien toiveet oli helppo toteuttaa. Verhoista ei ole vielä kuvia saatavilla, joten palaan niihin varmaan myöhemmin.

11.3.10

sarvia ja sukkia

Vaihdoinpa sitten vihdoin blogin pohjaa. Olin kyllä muuten ihan tyytyväinen entiseen, mutta kun se oli niin vanha, ei siinä toimineet uudemmissa blogeissa olevat hienoudet. Linkkien lisääminen oli todella vaikeaa, kun piti käydä koodiin kirjoittamassa. Mutta suurin puute oli, että blogin alareunasta puuttui linkki "Vanhemmat tekstit". Päätin siis vaihtaa uuteen pohjaan että pääsen käsiksi noihin uusiin ominaisuuksiin. Täydellisen tyytyväinen en tähän pohjaan ole, mutta saa nähdä saanko aikaiseksi muokata enempää...

Sain tässä jokin aika sitten kaverilta sarvia, jotka oli sahattu nupoutettavilta lehmiltä. En ollut ennen lehmänsarvia käsitellyt, mutta arvelin ettei se niin paljon voi poiketa vuohensarvien käsittelystä, etteikö sitä kannattaisi yrittää.
Vuohensarvissa riittää yleensä tunnin keittäminen, että luutohlo lähtee sarven sisältä. Vaan lehmänsarvissa ei riittänyt, keitin niitä tuntikausia ja silti luut olivat tiukassa. Isännän avustuksella nuijimalla ne kuitenkin lopulta lähtivät.
Keittelin sarvia sitten vielä toistamiseenkin, että sain pinnan pehmeäksi ja vuolin pinnasta siklillä sen mitä lähti.
Yhden sarven sahasin kokonaan kiekoiksi, muille en ole vielä tehnyt mitään. Kiekoista oli ajatuksena tehdä kaulakoruja ja yhden olen saanut valmiiksi.

Sahauspinnan hiomisessa on yllättävän kova työ ja noin pienen kappaleen käsissä pitäminen ei ole ihan helppoa. Mutta onnistui kuitenkin. Viimeisen hionnan tein vesihiomapaperilla ja öljysin pinnan ruokaöljyllä. Lopputulokseen olen tyytyväinen.

Tänä talvena on villasukille ollut todella tarvetta. Vaikka mulla on niitä iso korillinen, tuntuu että aina puuttuu just oikeanlaiset sukat. Tällä kertaa olin vailla sukkia, jotka istuu kuin valettu eikä varsi lörpsähdä. Sitä en vielä tiedä, onnistuinko saamaan tarpeeksi napakan varren, mutta tein nämä sukat 44 silmukalla aikaisemman 48 silmukan sijasta. Lankana on 7-veljestä Polkka.


Elän tällä hetkellä töissä todella stressaavaa aikaa ja tuntuu että vapaa-aikana ei jaksaisi oikein mitään. Kun kotiin pääsee, tekee mieli nostaa aivot narikkaan ja maata vaan sohvalla. Käsitöitä ja tarpeita olisi vaikka mitä, mutta nyt ei vaan huvita. Vaan enää on ensi viikko töitä ja sen jälkeen viikon loma. Sitä odotellessa!

21.2.10

pakkasen paukkuessa

Taas on aikaa vierähtänyt. Jonkinlaista blogiväsymystä on ollut siis havaittavissa. Ja taitaa olla muutenkin kevätväsymystä. Käsitöiden saralla on ollut aika hiljaista. Joululomalla tein pari pipoa, toinen odottelee tuunausta vielä ja toisesta taisi tulla susi. Se on huopuvasta langasta ja pitäisi joskus muistaa heittää pyykkikoneeseen, mutta siitä en oikein odota hyvää lopputulosta. Eli ei kuvia pipoista ainakaan vielä.
Ennen joulua kävin ostamassa Taitokeskus Ourasta pari lankakerää tädilleni joululahjaksi. Tuli siinä sitten ostettua itsellekin. ;) Eli Kirjo-Pirkkaa ostin, olen siitä jo aiemmin yhdet sukat tehnyt ja langan erittäin hyväksi havainnut. Nyt ostin toista väriä ja tälläkin kertaa lopputulos on mieleinen. Vaikka värin puolesta nämä sukat tuskin itselleni jäävät.

On kyllä ihana lanka senkin puolesta, että raidoitus menee tasan sukkaparissa. Ja mukavan paksuistakin lanka on, muistelen että 3,5 mm puikolla tein nämä.

Tässä muutama viikko sitten olin mukana kun kaverini käytti hevostaan klinikalla. Takaisin tullessa huomattiin hepan vähän polkeneen hännälleen kuljetuksen aikana ja pieni nippu jouhia oli irronnut. Minäpä nappasin jouhet talteen ja niitä pyöriteltyäni sain niistä aikaiseksi tällaisen kaulakorun.


Punoin jouhet neljällä säikeellä palmikoksi, päät kiinnitin pikaliimalla ja korulukot päihin. Annoin tämän synttärilahjaksi sille kaverilleni joka hepan omistaa.
Olisipa haave saada Reetan häntäjouhiakin koruksi, mutta sillä on niin pieni häntä, ettei siitä malta mitään leikata. Enkä tiedä riittäisikö pituuskaan kaulakoruun.

Tämä talvi tuntuu olevan yhtä pakkasta ja lunta vaan. Viime viikonloppuna sentään aurinko vähän paistoi ja sain kuvattua Reetaa hangessa.