1.9.10

elossa!

Hups vaan, kun hurahti siinä yli neljän kuukauden bloggaustauko! En toki ihan bloggaamatta ole ollut, vaan Reetan blogia olen päivitellyt säännöllisesti. Sitäpä mun elämäni on ollut lähes koko kesän, kaikki kertomisen arvoinen on liittynyt jotenkin Reetaan. Näyttelytouhuja ja kaikkea muutakin, mutta ehkäpä te joita ne kiinnostaa, olette niitä käyneet lukemassa, en siis ala toistaa niitä tässä.

Käsityöt on jääneet aika vähälle ja ne vähäisetkin liittyy melkein kaikki jotenkin heppoihin. Naamakirjaan olen näitä kuvia kesän mittaankin lisäillyt ja sieltä nyt poimin tähän.
Vanhin kuva oli keväältä, vappunaamiaisiin tein Reetalle asun. Itse pukeuduin punaiseen ponchoon ja siihen sopivaan teemaan sitten suunnittelin Reetankin asun.

Tarkoitus oli tehdä tuo viitta fleecestä, mutta kun ei kaupassa ollut juuri sillä hetkellä punaista, niin otin sitten tuollaista enstex-kangasta ja se taisikin olla todella hyvä valinta! Siihen ei nimittäin tartu karvat. Vaikka oli sen liukkauden kanssa sitten hankaluuttakin, kun viitta pyörähti aina ympäri, niin että selän päälle kuuluva kohta roikkui edessä. ;) Olen siihen myöhemmin lisännyt mahan alle kuminauhan ja sään kohdalle nauhan jonka voi palmikoida harjaan. Viitan reunustin tuollaisella ihanalla hapsunauhalla, jota olen joskus aikoja sitten ostanut. Viitan koko pitikin suunnitella tuon nauhan pituuden mukaan, sitä kun ei enää löytynyt mistään lisää.
Punaisena vastaavaa nauhaa löytyi ja siitä sitten tein nuo jalkajutut, niissä on vaan nailonnauhaa pohjana ja tarranauhakiinnitys. Suitsia tuunasin hapsunauhalla, joka on jo uusiokäytössä. Alunperin nuo nauhat ovat olleet mulla koristeena farkkujen lahkeissa.


Muutamia pussukoita innostuin ompelemaan alkukesästä, nämä oli kivoja tehdä pienessä sarjassa ja niitä olen antanut lahjoiksi vähän sinne ja tänne.
Näillä neljällä ensimmäisellä osallistuin naamakirjassa johonkin luovien ihmisten vaihtojuttuun ja sitten innostuin tekemään niitä vielä lisää toisessa sarjassa ja eri kokoisina. Pussukan koon määrää vetoketjujen pituus.



Joskus kesällä tein kaverille toisenkin jouhikorun, tämä on ihan samalla systeemillä tehty kuin edellinenkin. Eli punoin sen neljällä säikeellä, päät kiinni pikaliimalla ja lukot päihin. Näkyy vähän huonosti kun on mustista jouhista.



Uusin käsityö on ihan parin viikon takaa. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloitin näiden suitsien suunnittelun joskus reilu vuosi sitten, kun ostin hevostarvikekirpparilta käytetyt suitset. Otin siis soljet niistä. Alunperin suunnittelin tekeväni nämä ihan toisesta nauhasta, mutta kun sitten löysin kotikylän kesämarkkinoilta räikeän pinkkiä nauhaa, tiesin heti, että tämä on se oikea materiaali.

Piti sitten ostaa vielä uusi kolvikin, kun vanhassa oli liian iso piikki. Uusi kolvi on just passeli, sillä siis sulattelin nauhan päät ja reijät. Palat kiinnittelin ompelukoneella ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Normaaleista suitsista nuo poikkeavat siten, että poskihihnojen yläosassa ei ole solkia. Halusin tehdä suitsista mahdollisimmat yksinkertaiset ja siksi niissä ei ole paljoa säätövaraa. Yleensä Reetalle ei löydy täydellisesti sopivia suitsia kaupasta ostaen, mutta nämä on nyt juuri hyvän kokoiset, kun on omien mittojen mukaan tehdyt. Ne olivat päässä yhdessä näyttelyssä jo, ja arvostelupaperissa lukee maininta "ihanat suitset". :D

Kesä sitten oli ja meni, nyt kun sää kylmeni aloitin taas tekemään villasukkia. Löysin Novitan 7 Veljestä Linnut -lankaa kaupasta ja siitä se inspis taas lähti. Onkin ollut neulontainspis ihan kateissa koko kesän. Neulepussukka matkusti pari päivää ympäri Suomea autossakin, mutta enpä vaan tullut silloin pussukkaa edes avanneeksi. Toivottavasti nyt tekeillä olevat tulevat joskus valmiiksi.

Tämä syksy tuo elämääni uutta haastetta, aloitan opiskelut työn ohessa. Opiskelupaikan hakeminen oli ihan yhtäkkinen päähänpistos, eikä motivaatiota voi nyt mitenkään kovin korkeaksi sanoa. Mutta kokeillaan nyt, ei sitä korkealta tipu vaikka päätyisikin sitten keskeyttämään opinnot. Opiskelu on verkko-opiskelua, lähijaksoja on pari päivää kuukaudessa. JOS ja iso JOS kaikki menee hyvin ja mulla riittää aika ja rahkeet, valmistuminen datanomiksi siintäisi 2,5 vuoden päässä.

2 kommenttia:

Sipi kirjoitti...

Kiva kuulla sinustakin, pitkästä aikaa :)
Tekemäsi hevospussukat on tosi hienoja ja Reeta on ihan yhtä söpö kuin ennenkin :)
Kovasti jaksamista ja Onnea opiskeluihin!

Heleena kirjoitti...

Yks päivä juuri ajattelin Sua ja Reetaa, mitähän teille kuuluu.
Reeta on niin hienona pinkeissään!
Onnea opiskeluun!