3.2.11

otsapantavillitystä

Iski taas aikamoinen hullutus... Kaikki alkoi siitä, että löysin Glitteristä kaulakorun, josta arvelin olevan materiaaliksi otsapantaan. Kaulakoru oli kuitenkin tosi kaareva, joten purin sen alkutekijöihinsä ja kokosin sitten uudelleen koruvaijerilla ja uusilla välihelmillä, jotka tilasin Villihelmestä. Lopputulokseen olen tyytyväinen.

Ja niin karkasi homma hanskasta. Tämän otsapannan tein myös kaulakorusta purkamalla ja uudelleen kokoamalla.


Reetalle tuli tämä ompelujuttukin, siis kaulakappale jo viime talvena ompelemani loimen kaveriksi.

Huomasin nimittäin, että pelkällä loimella jää kaula paljaaksi, ja juuri se kaulan alue hikoilee reippaammalla ajolenkillä. Sopivan kokoista kaulakappaletta tai korkeakaulaista loimea en löytänyt, mutta onneksi sitten hoksasin kokeilla Reetan kaulaan loimen ompelusta jäänyttä jämäpalaa. Siitä tarvitsikin leikata vain pari kulmaa pois ja vähän tuota kaarevaa alareunaa lyhentää. Alareunaan löysin vielä kaupasta pätkän samaa kanttia kuin mitä itse loimen teossa käytin. Sitä oli kuitenkin vain pätkä, joten etureunaan sitä ei riittänyt. Siihen ompelin sitten fleecesuikaleen, sekin oli jäänyt itse loimen teosta yli.

Ja vielä yksi heppakäsityö, jouhikaulakoru samalla mallilla kuin aikaisemmin tekemänikin. Nämä jouhet napattiin hepalta joka myytiin pois tallilta. Tämä korun annoin sitten muistoksi tytölle, joka erityisesti tykkäsi tuosta hevosesta.


Tässä yhtenä päivänä iski kamala lankakuume. ;) Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että en löytänyt sukkakopasta mustien farkkujen kanssa sopivia sukkia. Mulla ei siis ole ainoitakaan sukkia joissa olisi vaan mustaa ja harmaata. Lähdin siis etsimään sen värisiä lankoja ja tässä on lopputulos. Pallakset on siis sukkia varten, Norosta ja Alpacasta voisi suunnitella pipoja. Värikäs lanka piti ostaa sitten ihan muuten vaan, sukkalankojahan ei ole koskaan liikaa. Eihän?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania otsapantoja!!!! Tuollainen ihanuus sopis varmaan meidän Myntellekin.
Terveisin ponitäti, toivottavasti joskus vielä itämaiseen ehtivä Pirkko