18.12.11

vaihteeksi... jouhikoruja!

Nyt on väkerretty viimeiset jouhikorut ennen joulua. Nämä pari ensimmäistä tosin menivät jo synttärisankarille. Pyysin korujen saajan puolisoa leikkaamaan poneiltaan jouhia ja sainkin sitten viiden ponin jouhia. Jouhista kaksi nippua oli pitkiä, kaksi lyhyempiä ja yksi nippu oli laadultaan paljon pehmeämpiä kuin muut. Mietin aluksi, että tekisin lyhyistä rannekorun ja pidemmistä kaulakorun ja pehmeistä jouhista tupsun. Muutaman päivän asiaa mietittyäni keksinkin, että jos teen kaulakorusta kaksiosaisen, saan kaikkien ponien jouhet samaan koruun. Jouhissa oli mukavasti värivaihteluita, varsinkin tuo valkoinen jouhi oli mukava lisä tummien seassa. Lopputuloksesta tuli tällainen.

Yhden ponin jouhia oli vähän enempi kuin muiden ja niistä lopuista sitten kokeilin punoa vielä tällaista ihan ohutta punosta. Siitä ei tullut oikein sopivan pituista mihinkään, rannekoruun liian pitkä ja kaulakoruun liian lyhyt. Päitäkään ei tahtonut löytyä, kunnes muistin hopeiset päät jotka olivat liian pienet omaan jouhikoruuni. Tähän ne mahtui, nähtäväksi jää miten kestävät kun tuossa oli tosi lyhyt tuo liimattava osuus. Hopeisina löytyi varastosta tähän sopivat muutkin osat. Keskelle tein tuollaisen hopealankaan pujotettujen helmien korun, niin sillä sai lisää pituutta sen verran että riittää kaulan ympäri. Keskellä olevan korun voi myös vaihtaa kun molemmissa päissä on korulukot. Tällaisessa korussa on myös se hyvä puoli, että se ei pyöri kaulassa kun painavin osa on edessä eikä niskassa ole ollenkaan lukkoa. 
Lasihelmien välissä olevia rondelleja oli varastossani kuusi kappaletta ja luulin että voin siis laittaa koruun viisi kristallihelmeä. Kun aloin koota korua, tippui yksi noista rondelleista lattialle, enkä onnistunut löytämään sitä. Näin koruun tuli sitten vain neljä kristallihelmeä. ;)

Viimeinen vielä ennen joulua lupaamani koru lähtee huomenna postiin. Siitä tuli rannekoru, tuolla samalla leveämmällä punoksella jonka aikemmin kehittelin kravattineulaa varten. Koru menee nuorelle tytölle, joten siihen sopii tuollainen heppariipus.
Tämä leveä punos on hiukan vaikeampaa ja hitaampaa tehdä kuin pyöreä, mutta ehkä tässäkin harjaantuu kun tekee enemmän. Todella helposti vaan jää reunoihin hiukan löysempiä jouhia.

Nyt voisi olla aika siivota tämä korupaja (=keittiön pöytä) joulukuntoon. Jos jaksais ja viitsis...

6 kommenttia:

Viipi kirjoitti...

Todella kauniita!!

Anonyymi kirjoitti...

Mistä sinä saat noin paljon pitkiä jouhia?

kuttu kirjoitti...

Isommat erät olen saanut kaverin lopettujen hevosten häntäjouhista.
Nämä tilaustöiden jouhet on eri hevosilta ja poneilta, häntäjouhia. Tilaustöihin jouhet tulee siis asiakkailta, leikkaavat omien heppojensa hännistä. Kun leikkaa keskeltä häntää pienen tukon, ei leikkauskohtaa huomaa. (ja tässä haluan muistuttaa, että VAIN OMISTAJA saa leikata oman heppansa häntää, ei kukaan muu!)

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla Homing sivuilla oli keksustelua koruista, jotka on tehty hevosen häntäjouhista. Laitoin tästä linkin, haittaks`se?
Kauniita ovat.
Mukavia kesäpäiviä!
terveisin:L

kuttu kirjoitti...

Ei haittaa. :D Saa linkittää.

Jossu kirjoitti...

Tadaa! keskellä yötä iski inspiraatio opetella tuo viidellä punominen ja jonkinmoisen jutskan sainkin aikaiseksi! vähän olen kätevä :D Suomenhevosen jouhet on ihania <3