24.12.14

Hyvää Joulua!




Tässä vaiheessa uskaltaa jo paljastaa pari joululahjoiksi mennyttä käsityötä.
Ensiksi sukat, 7-veljeksen pätkävärjättyä lankaa. Taaskaan ei raidat olisi menneet tasan ilman pikku kikkailua. Toiseen sukkaan tein varteen pari kierrosta ylimääräistä ja lapaankin yhden ja silti piti kärkikavennuksien jälkeen ottaa ihan pätkä lankaa pois, että sain kärjistä samanlaiset.

Jouhikoruissa kokeilin taas uusia tuulia. Katselen usein Googlen kuvahaulla jouhikoruja ja myös Pinterestin kuvista saa hyvin ideoita. Niiden innoittamana olin jo hetken miettinyt jonkin tällaisen kaksipunoksisen ja helmiä sisältävän korun tekemistä. Punoksen päätin aika pian, että se saisi olla neliskanttista, mutta helmistä oli useitakin vaihtoehtoja. Ensimmäisinä vaihtoehtoina oli isommat, litteät helmet, niitä kokeilin sekä pyöreitä että neliönmuotoisia. Ja näistä kristalleistakin sovittelin kahta eri kokoa, mutta nämä pienimmät näyttivät sitten silmääni parhaimmilta.
Punokset on ommeltu toisiinsa helmitöissä käytettävällä langalla. Ompelin kahteen kertaan, siis niin että jokaisesta helmestä menee kaksi lankaa läpi. Lanka upposi yllättävän hyvin punokseen eikä juurikaan näy vaikka katsoisi sivulta päin. Nauhanpäät/kalotit ja lukko ovat hopeaa. Meinasi tulla vielä viime hetken paniikki, kun punokset päät eivät meinanneet mahtua kalotteihin. Mutta sain sitten langalla kiristettyä päitä aavistuksen pienemmiksi ja tukittua ne kalotteihin.

12.12.14

Joulunaluspuuhia

Pitkästä aikaa tein taas sukat. Piti saada yhdelle reissulle matkatekemistä ja sitä varten sitten nappasin vaan kaupasta 7-veikkaa kerän enkä kauheasti funtsinut asiaa. Ihan kivat sukat näistä kuitenkin tuli. Mutta mikä hienointa, raidat menee just eikä melkein. Uskomaton juttu, mutta kuten tuossa kuvassakin näkyy, toiseksi viimeinen värinvaihtumispaikka on täsmälleen samassa kohtaa molemmissa sukissa! Joskus näinkin! :)



Jouhikoruja on tullut tehtyä taas jonkin verran. Mutta esitellään niistä nyt vain tämä johon olen erityisen tyytyväinen. Tähän käytin yhteensä viiden eri hepan jouhia ja punos on neliönmuotoista. Koska jouhien pituus ei riittänyt yhtenäiseen kaulakoruun, kehittelin tällaisen kaksiosaisen mallin. Metalliosat ovat hopeiset ja sydänriipus on Swarovskin kristallia. Tämä meni lahjaksi arvostamalleni ihmiselle ja siksi halusin tehdä tästä niin hienon kuin vain ikinä osasin. :)

Ompelukonekin hyrähti pitkästä aikaa käyntiin. Totesin että ponien jouluvermeet ovat jääneet pieniksi. Eipä se toki ihme ole, kun olin ne tehnyt Reetan ollessa vielä varsa. Nyt kun aioimme osallistua joulunavauskulkueeseen, halusin tehdä sitten uudet ja isommat kulkuskaulurit. Kaikki tarvikkeet löysin samasta kaupasta ja aika nopeasti niistä sain sitten valmistakin. Mallia ei tarvinnut enää miettiä, kun tein aika samalla tyylillä kuin se pieneksi jäänytkin.
Pohja on siis valkoista tekoturkista, jonka taitoin kaksinkerroin ja siihen päälle punaista nauhaa. Sattui löytymään tuollaista paljettinauhaa joka oli reunoistaan ihan helppoa ommeltavaa. Kulkuset ompelin lopuksi käsin. Laitoin tähänkin solmiamisnauhat, jotka voi myös kiinnittää harjaan niin ettei koriste pyöri kaulassa.

Hiukan liian isot näistä sitten tuli, kun en niin tarkkoja mittoja tullut ottaneeksi. Poniblogissa on postaus jossa ovat käytössä.

30.8.14

Tuplapinkit

Kesäloma oli ja meni, en onneksi ollut laittanut lomalle mitään tavoitehommia. Helteillähän ei jaksanut mitään tehdä. Neljän viikon aikana ehdin kuitenkin käydä monessa hevostapahtumassa, joista kolmea olin myös järjestämässä. Mutta ihan loman alkuun ehdin sentään vähän jotain käsitöitäkin.
Oli jo pitkä aika siitä kun edellisen kerran tein sukat. Muistaakseni silloinkin tein Isoveljestä (että valmistuu nopeasti!) ja niitä lankoja pengoin taas. Löytyi ihan kivat värit, tuota neonpinkkiä joskus hamstrasin ja sille löytyi hyvin tasoittavaksi kaveriksi tuo tummempi pinkki. Lopputuloksena tasaraitaa.
Löysin muuten tuota samaista neonpinkkiä ihan hiljattain tarjouksesta ja ostin sitten 3 kerää... Oi voi, ei siis vähentynyt langat yhtään.

Jouhikorujakin on tullut jonkin verran tehtyä. Jämäjouhista tein taas vähän kokeiluja. Näitä kokeiluita suunnittelin antavani lahjaksi mutta omaan kaulaan ne sitten kuitenkin päätyivät. Lähinnä halusin ensiksi testata, että millaiselta tämä paksumpi ja jäykempi punos tuntuu kaulassa. Tuo lyhyempi koru ei jotenkin tuntunut hyvältä, se jää jotenkin "ilmaan", ei siis laskeudu kaulaa vasten. En siis montaa kertaa käyttänyt.
Alemman korun kanssa taas kävi niin, että kun laitoin tuota riipuspidikettä paikalleen, se oli vähän tiukka ja yksi jouhi katkesi. Ujutin jouhen päät punokseen, mutta koska en tiedä miten mahtaa pidemmän päälle käyttäytyä, päätin että pidän tämänkin ihan itselläni. Kokeilin ensiksi riipukseksi isoa sydäntä joka olisi kyllä sopinut tuohon pidikkeen tyyliin oikein hyvin, mutta omaan tyyliini oli vähän turhan iso ja näyttävä. Joten kokeilin sitten vanhempaa riipustani Kalevala Korun Runoratsua ja tästä tykkään, kun mulla on korvikset samaa sarjaa. Riipus on siis hopeaa, mutta tuo riipuksen pidike on ihan vaan jotain korumetallia.
Tämä koru onkin osoittanut yllättävän mukavaksi kaulassa. Ehkä tuo kun riipus tuo painoa, asettaa sen nätimmin kaulaan. Se on siis muotoutunut kaulan mukaan kaarevaksi ja on mukava pitää.

2.7.14

Uusi harrastus

Olin tässä jo jonkin aikaa haaveillut skräppäämisen (scrapbooking) aloittamisesta. Ajatus lähti siitä, että halusin taulun ponien kuvista. Mietin aluksi sellaisen teettämistä jollakulla aihetta harrastavalla. Mutta jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että aloin pikkuhiljaa kerätä tarvikkeita. Ostin niitä varten oikein oman muovilaatikon joka nyt jo täyttyy uhkaavasti.
Googlettelin kovasti aiheesta ja ehdin jo hiukan pohtia koko homman vaihtamista digitaaliseen skräppäykseen. Mutta jotenkin ei vaan tuntunut ihan niin "aidolta". Ja tuleehan tässä koneella istuttua muutenkin jo liikaa. Mutta hienoja blogeja löytyi myös ja niitä olen nyt ahkerasti seurannut ja katsonut joitain videoitakin aiheesta.

Kunnes vihdoin ja viimein tartuin toimeen. Ja sitten olikin niin kiire saada heti valmista, että en voinut odotella yhtään ja siten taustaan alustavasti suunnittelemani värit sai jäädä. Ostin siis akryylivärejä joilla pohjaa olisi voinut koristella, mutta nehän tietysti olisivat vaatineet vähän kuivumisikaakin. Päädyin siis vaan tökkimään leimasinkuvioita valmiiksi kuvioidulle pohjapaperille. Tällainen on lopputulos, vähän huonossa valaistuksessa kuvasin ja toinen valokuva kiiltää sen takia.
Yritin etsiä askartelukaupasta valmiita kartonkisia kehyksiä jotka olisi voinut laittaa noiden kuvien päälle. Mutta koska en niitä sitten löytänyt, päädyin skannaamaan yhdestä paperista nuo vihreät kehykset ja kuvankäsittelyssä ymppäsin ne kuviin ja sitten teetin paperikuviksi.
Teetin samaan aikaan muutaman muunkin kuvan, ne odottaa nyt sitten tulevia skräppäyksiä.
Sen verran tuota skräppäyksen oikeaa "ideaa" kierrän, että en kirjoittanut tähän mitään "journalia", tarinaa kuvista. Ponien nimilaput riittäkööt siihen. Tuon My little pony -logon leikkasin pakkauksesta jossa oli poniaiheisia koulutarvikkeita. ;)
Ihastuin muuten tuohon lävistimeen vai mikä se nyt on nimeltään, jolla saa tehtyä noita piparinmuotoisia kuvioita. Nyt löysin kaupasta myös hiukan isomman vastaavan ja tekisi vain mieli napsutella sillä paperista kuvioita. :)

Ja sitten ehkä toinenkin uusi harrastus, vaikka tätä nyt en mitenkään ahkerasti voi sanoa harrastavani. Mutta paikkakunnalle perustettiin viime talvena Marttojen paikallisyhdistys. Lähdin mukaan toimintaan, vaikka en mikään "kotitalousihme" olekaan, jollaisiksi Martat kai yleensä mielletään. Mutta ajattelin että voin poimia niistä koulutuksista ne jotka itseä kiinnostaa.
Yhdistykselle päätettiin tehdä oma nimibanderolli tulevia markkinoita varten. Koska mulla oli tuota ompeluhistoriaa ja tarvikkeitakin vähän jemmassa, otin vetovastuun banderollityöryhmässä. Ja tässä on lopputulos:

Tein ensiksi tekstin tietokoneella, käänsin sen peilikuvaksi ja tulostin papereille. Yksi kirjain mahtui aina A4 arkille. Sitten nuo kirjaimet piirrettiin kaksipuoleisen liimaharson paperipuolle, leikattiin suurinpiirtein irti toisistaan ja silitettiin siniselle kankaalle. Sitten leikattiin kirjaimet tarkasti piirrosten mukaan, irrotettiin taustapaperi ja aseteltiin ne banderollille, silitettiin kiinni ja huoliteltiin reunat ompelukoneella.
Itse banderolli oli kaksinkertaista enstex-kangasta, yläreunassa on ripustuskuja tankoa varten. Kulmiin laitoin lisäksi D-renkaat jos tarvitsee joskus ripustaa pelkästään naruilla ilman tankoa.
Banderollin pituus on noin 2,3 metriä.

24.5.14

Tuunailuja

Nyt en ole saanut pitkään aikaan aikaiseksi oikein mitään mainittavaa. Pientä tuunailua vain, nekin on olleet ns. pitkässä liemessä.

Tämän naulakon ostin muistaakseni joskus talvella ja maalitkin sitä varten oli jo jonkin aikaa jemmassa. Vasemmalla siis naulakko alkuperäisessä asussaan. Maalasin nuo tekstit peittoon mustalla maalilla, töpöttelin superloninpalalla. Kirjaimia varten tein sabluunat kontaktimuoville ja sitten taas töpöttelin vaaleaa maalia sabluunoiden läpi. Mitoitus meni vähän pieleen, nuo kirjaimet olisi ehkä saaneet olla hiukan pienempiä.

Tätä toistakin tuunausta suunnittelin muistaakseni jo viime kesänä. Ostin silloin nuo vasemmanpuoleiset sangot poneille. Tänä keväänä ostin nuo oikeanpuolimmaiset, niistä tulee ns. reissusangot koska niihin on kannetkin.
Vasemmanpuoleiset on olleet nyt käytössä ja kun toinen poni on lääkekuurilla niin tuli tärkeäksi muistaa kumpiko sanko on se jossa on lääke ja siksi nyt vihdoin sain tämän nimikoinnin aikaiseksi.
Nimet tein ensiksi tietokoneella ja tulostin muovitarran taustapuolelle peilikuvana. Sitten vaan leikkasin tarrat irti ja liimasin sankoihin. Ainut ongelma tässä hommassa oli se, että tuo tarran taustakin on muovia eikä tulostimen muste pysy siinä vaan leikatessa muste leviää ja tarttuu käsiin.
Löysin tuon graffiti-tyylisen fontin netistä. Tuo että kirjaimet ovat kiinni toisissaan, helpottaa tekstin liimaamista paikalleen, kun ei tarvitse erillisiä kirjaimia kohdistaa toisiinsa.

Yhden ainoan jouhikorun olen tehnyt, mutta sanotaanko että laatu korvaa määrän. Tässä oli niin hyvä materiaali kun oli pitkä ja paksu nippu tasalaatuisin jouhia. Niistä teinkin sitten neliskanttista punosta. Ensimmäistä kertaa näin pitkästi.

3.4.14

Nahkatyökurssilla

Hevoosella vaan -hanke järjesti tässä jokin aika sitten nahkatyökurssin. Olin toissa vuonna vastaavalla muutaman tunnin kurssilla ja siellä valmistettiin avaimenperä. Nyt oli siis jo vähän kokemusta ja arvelin että pystyisin tekemään jonkin "oman" jutun. Otin siis mukaan pari lukkoa jotka olen tilannut joskus aikapäiviä sitten Wahlstenilta, mutta eipä vaan ole tullut ennen tätä aikaiseksi käyttää niitä. Haaveissa oli minimittainen delta, valmiina ei ole myynnissä tarpeeksi pieniä. Delta on pieni apuväline ponin taluttamiseen näyttelyssä tai agilityssä, se laitetaan leuan alapuolelle, lukot kuolaimiin ja talutusnaru kiinnitetään deltan renkaaseen. Näin naru kiinnittyy molempiin kuolaimiin ja ponia on hyvä taluttaa. Liika pitkä delta pääsee pienillä poneilla kääntymään suuhun tai jopa turvan päälle jos poni jumittaa, mutta sopivan pituinen pysyy turvan alla.
Kurssin hintaan sisältyi tarvikepaketti, jossa oli myös nahkaveitsi. Sen litteään kahvaan ehdin tehdä sitten vielä nahkapäällysteen.

Kurssi oli Satu Ritarin Satulahuoneella Jalasjärvellä. Siellä oli monenlaista juttua myytävänä, mm. koirien pantoja ja koruja. Metallilukkojen lisäksi iskin silmäni hevosenkenkäkoruihin, joita ostin sitten useamman. Hepankengät oli ripustettu nahkahihnoihin, mutta tottakai mulle tuli tarve tehdä omanlaiseni koru. Niinpä taas piti mennä harventamaan ponien häntiä ja tällaisen korun sain sitten aikaiseksi.
Korun punos on kahdeksalla säikeellä tehtyä, neliönmuotoista punosta. Ensimmäistä kertaa tein punosta noin pitkästi, aiemmin olen vain kokeillut rannekoruun ja kravattineulaan. Se on paljon hankalampaa kuin neljällä säikeellä punominen, varsinkin jos säikeet on ohuita. Näissä jouhissa ei punoksen pituus riittänyt kaulan ympäri, joten niskassa on pidennyksenä ketjua, sitä ei vaan tuossa kuvassa näy.

Poniteemaista askartelua oli myös nämä kirjainjutut. Kirjaimet olen tilannut Helmien Talosta. Koska ponien varusteet ovat samanlaisia, halusin nimikoida ne jotenkin. Kuitenkin irrotettavasti, jos varusteet menee joskus uusiokäyttöön. Näistä nimikoinneista voi katsoa lisää poniblogin bloggauksesta.



Laitetaas vähän herkkukuviakin tähän. Olen aika ihastunut näihin suklaamuffinsseihin, vielä kun vihdoin jaksoin perehtyä kuorrutteen tekemiseenkin.
En enää muista mistä tuon ohjeen nappasin, netistä löysin. On nyt jo tullut tavaksi, että kun tekee mieli leipoa jotain, googletan vaan ja katson mihin ohjeeseen riittää kotona olevat tarvikkeet. :) Tässä näiden alempien leivonnaisten ohje:
3 kananmunaa, 2,5 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, 50 g voita, 100 g tummaa suklaata, 100 g kermaviiliä, 2 rkl kahvia, 3,5 dl vehnäjauhoja, 2 tl levinjauhetta, ripaus suolaa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi Sulata voi ja suklaa. Sekoita kermaviili ja kahvi munasokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet ja kääntele seoksen joukkoon vuorotellen voi-suklaan kanssa. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 175 asteessa 25-30 minuuttia. Tästä tulee 12 aika isoa muffinssia. Kuorrute: 60 g pehmeää voita, 100 g maustamatonta tuorejuustoa, 1 rlkl kahvia, 3,5 dl tomusokeria, ½ dl kaakaojauhetta. Sekoita kaikki vatkaimella, laita pursotuspussiin ja hetkeksi jääkaappiin ennen pursotusta. Kuorrutteen annos on reilu.

Isän syntymäpäiville tein taas voileipäkakun, tällä kertaa onnistuin koristelussa, ainakin omasta mielestäni. :)
Tähän ei oikein ole ohjetta kun vaan "omasta päästä" olen tehnyt. Leipänä on paahtoleipää, kolme siivua vierekkäin ja neljä päällekkäin. Kaikkiin väleihin laitan samaa täytettä, siihen tulee meetwurstia, kinkkua, raejuustoa, suolakurkkua ja majoneesia.

7.2.14

Uudet kuvausassistentit

Laitetaas nyt välillä tännekin jotain kuvia.
Pari kelloa on kuvaamatta, mutta yhden kellon kanssa ehti jo käydä hassusti. Siitä pyörähti kellotaulu! Ja yhdestä toisesta meni nuppi jotenkin niin ettei kellonaikaa saa enää säädettyä. Ne pitäisi siis purkaa ja vaihtaa uudet kellotaulut. Jotenkin vähän masentavaa, että työ pitää tehdä uusiksi vain kellotaulun pettämisen takia.

Jouhikoruja olen tehnyt jonkin verran, en nyt viitsi kaikkia esitellä, mutta näytetään nämä uudet ihanat kuvausassistentit. :)
Tämän käsintehdyn keramiikkaisen pienen keinuhepan löysin ennen joulua Stundarsin joulumarkkinoilta. Tuo kuvassa oleva rannekoru on mielestäni aika kiva, kun siihen tuli erivärisiä jouhia, mutta vähän sekoitettuna kuitenkin.
Ja tämä toinenkin on keinuheppa, ostin sen joulun välipäivinä Kyyjärven Paletista. Näissä rannekoruissa kokeilin ekaa kertaa laittaa helmiä. Aika työlästä niiden laittaminen oli.

Vihdoin viimein sain valmiiksi myös nämä yli vuosi sitten aloitetut poninkengätkin. Suunnitelmat muuttui moneen kertaan matkan varrella, mutta tällaiset niistä lopulta tuli.
Kengät ostin uusina, niistä otettiin käänteet pois. Maalasin kengät spraymaalilla ja ripottelin tuoreen maalin päälle kimalletta. Kirjanhelmet kokosin ensiksi korupiikkiin ja sitten kaikki nuo helmet on vain liimattu kengän pintaan kaksikomponenttiliimalla. Alunperin olin suunnitellut kiinnittäväni helmet metallilangalla kieputtamalla kengän ympäri. Kokeilinkin sitä, mutta ei jotenkin miellyttänyt silmääni ja purkasin. Päädyin sitten tuohon liimaamiseen. Ripustuslenkki on metallilangasta, johon pujotin pieniä siemenhelmiä. Nämä olisi tarkoitus laittaa joskus ponityttöjen karsinoihin nimikylteiksi.