15.7.15

Uusia innostuksia

Huh, onpahan kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. Vasta nyt tuntuu että on jotain uuttakin kerrottavaa. Kevät meni käsitöiden osalta aika hiljaisissa merkeissä. Vain joitakin jouhikoruja tuli tehtyä, tässä niistä nyt muutama. Nyt omassa kaulassa oleva ja tällä hetkellä se suosikkikoru on vieläkin kuvaamatta.



Viime aikoina on löytynyt noita kuvausrekvisiittaheppoja useampikin, nyt kokoelmassa on jo yli kymmenen heppaa.

Toukokuussa osallistuin ensimmäistä kertaa eläissäni ompelu-laneihin. Sen järjesti facebook-ryhmä Etelä-Pohojalaaset ompeloo. Idea siis että kokoonnutaan jonnekin omien ompelukoneiden kanssa ja jokainen ompelee omia juttujaan. Ajattelin että se voisi auttaa minua niin totaalisen kateissa olevan ompeluinnostuksen saavuttamisessa. Ja sainhan minä siellä sitten jotain ommeltuakin, jotain todella kauan suunnitelmissa olleita juttuja. Ensiksi poniriimujen tuunausta vähän, yksien housujen lyhennys ja sitten nämä verhot.
Herra Hakkarainen -kangasta ei ole ollut pakkakankaana myynnissäkään, vaan tämä kangas on peräisin lasten pussilakanasta jonka ostin joskus pari vuotta sitten. Niin kauan olen näitä kappoja suunnitellut, mutta nyt ne sitten lopulta valmistuivat ja pääsivät heti tuvan ikkunoihin. Samaa teemaa olevan kellon kaveriksi. :)

Mutta sitten se uusin innostus. Olen perehtynyt paracord-naurusta punomiseen. Netistä löytyy aika hyvin ohjeita erilaisiin punontatekniikoihin. Katsoin Youtubesta tutoriaalia tähän basic cobra -nimiseen punosmalliin ja ensimmäinen kokeilu oli sitten tämä kaulapanta Inkeri-kilille.
Tekniikka oli yllättävänkin helppo ja erityisesti minua viehättää tämän paracord-nauhan helppo päätteleminen. Nauha vain leikataan poikki ja päät sulatetaan sytkärillä ja siinä se.
Niin tässä välissä voinen kertoakin, että meille tuli siis tällainen perheenlisäys keväällä. Haaveissa on että parin vuoden kuluttua Inkeristä tulisi ihan lypsykuttu.

Seuraava testipunontakohde oli sitten pieni varsariimu. Tuli ihan kiva ja juuri sopiva keppihevoselleni.
Tein näitä riimuja sitten pari lisääkin, ne menivät jo ihan oikealle minishettisvarsalle käyttöön. Myös yhden rannekorun olen tehnyt ja toisen kummitytön kanssa, mutta niitä en ole muistanut kuvaillakaan. Naruja ostin jo paljon lisää mutta vielä pitäisi hankkia noita metalliosiakin kun nyt tiedän minkä kokoiset osat tuohon punokseen sopii.