13.10.15

Koruja

Tein taas muutaman jouhikorun ja nyt sain vihdoin ja viimein kuvattua jo aikoja sitten tekemäni kaulakorunkin.
Tämän korun tarina on siis sellainen, että keväällä kun annoin Reetalle jotain lääkettä, se peruutti ja astui häntänsä päälle (olin päästänyt sen liian pitkäksi) ja siitä irtosi pieni nippu jouhia. No leikkasin sitten Tanyan hännästä saman verran jouhia ja yhdessä niistä riitti juuri tähän koruun. Pituuskin on ihan nafti, pienillä poneilla kun ei hännätkään ole pitkät. Yleensä en siis malta niiden häntiä leikkailla korutarvikkeiksi, koska toivoisin niiden olevan tuuheammat kuin mitä ne on.
Metalliosat tässä on hopeiset ja tuo riipus on Swarovskin kristallia. Alunperin mulla oli tarkoitus tehdä tähän sellainen valokuvariipus, mutta jostain syystä siinä käyttämäni liima muuttaa kuvan värisävyjä niin että en ollut siihen tyytyväinen. Kokeilin sitten vaan tuota varastossa ollutta sydäntä ja siihen se sitten jäi.


Tämä rannekoru on taas ihan uutta kokeilua. Löysin jostain nettikaupasta jokin aika sitten tuollaisia tuplapäitä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kokeilla. Ihan kivan näköinen tuli, mutta päissä on aika iso rengas johon ei pienet korulukot mahdu, vaan piti laittaa vähän isompi lukko. Punokset on normaalia neljän säikeen pyöreää punosta.
Ja tämä toinen tuli samoista jouhista, tämä on sitä normaalia kumihimo-punosta jota olen paljon tehnyt. Näiden jouhien väriin sopi nuo ruskeat päät joissa onkin koko paketti valmiina, lukkoineen ja säätöketjuineen.

Käsityökoulussa on nyt syysloma. Viime viikolla aloiteltiin virkkausta ja tehtiin koetilkkuja erilaisilla silmukoilla. Oli mielenkiintoista, kun en ole oikeasti siten koskaan asioita opetellut. Seuraavaksi ilmeisesti harjoitellaan vähän enempikin ennen kuin aletaan suunnitella omaa työtä. En ole siis vielä päättänyt mitä siinä tekisin. Teemana on palapeli ja pitäisi tehdä jokin päällä pidettävä juttu. Kävin lainaamassa kirjastosta kasan kirjoja ja yritän niistä etsiä jotain inspiraatiota. Lainasin myös Mekkotehdas -kirjan, toivon siitäkin jotain inspistä saavani että saisi tuota saumuriakin käyttöön. :)

6.10.15

Käsityökoulussa

Aloitin tänä syksynä opinnot AIKU-käsityökoulussa. Eli vastaa lasten Näppi-käsityökoulua mutta on aikuisille suunnattu.
Tässä infoa asiasta.
Aikuisille suunnatun taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän laskennallinen laajuus on 1300h, josta perusopintojen osuus on 540h. Perusopinnot voi suorittaa 4 vuodessa. Syksyllä kokoontumisia on 12 ja keväällä 14. Vuosittaiset opetuskokonaisuudet rakentuvat esinesuunnittelun ja valmistuksen, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osa-alueille. Opetus sisältää myös itsenäistä työskentelyä, projekteja, näyttelyitä sekä tutustumiskäyntejä. Perusopintojen jälkeen opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua syventäviin opintoihin.
Lähde: http://www.taitoep.net/naeppi-kaesityoekoulu/seinaejoen-aiku/
Hiukan tuo 4 vuoteen sitoutuminen hirvittää, mutta otetaan nyt vaan päivää kerrallaan. Jos tulee mahdottomaksi niin voihan sen jättää keskenkin. Mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu ihan kivalta. Muuta säännöllistä harrastusta mulle ei nyt tullutkaan kun kansalaispistossa tanssiryhmä johon olin ilmoittautunut, ei alkanutkaan osallistujakadon vuoksi. Satunnaisempia menoja on kyllä sitten paljonkin, varsinkin viikonloput on vielä aika buukattuja mutta rauhoittunevat talven tullen.
Ensimmäisenä aiheena käsityökoulussa oli kirjansidonta ja tässä valmiiksi saamani kirja. Kansiin piti miettiä jotain omiin käsitöihin liittyvää ja siksi keksin laittaa selkään joskus vuosia sitten tekemäni vuohensarvikorun. Vuohikuvioinen pellavakangas löytyi kangaskaapista, oli vaan säästynyt kesällä tehdyssä kangaskaapin inventaariossa. ;)

Tein kirjan sivut kartongista ja taitoin ne selän leveydeltä kaksinkerroin. Näin kirjaan tuli tilaa laittaa vaikka valokuvia. Eli tätä voisi käyttää albumina. Mutta en ole vielä miettinyt mihin kirjaa lopulta käyttäisin.

Hiukan on tullut viime aikoina ommeltuakin. Ostin tässä hetki sitten käytetyn saumurin, mutta esittelen sen joskus myöhemmin kunhan saan sillä jotain järkevää tehtyäkin.
Mutta tässä ihan tavallisella ompelukoneella tekemäni leppäkerttutunika. Kauheessa kiireessä ommeltu eikä kestäisi tarkempaa katselua, mutta hyvin toimi poniagilitykisoissa naamiaisasuna. Ponin loimen olen ommellut jo varmaan pari vuotta sitten, nyt sitä tarvitsi vain pienentää edestä kun materiaalina käyttämäni halpa fleecepeitto venyy ja paukkuu.
Osallistuin ompelulaneillekin hetki sitten, toista kertaa eläissäni. Tällä kertaa en saanut siellä mitään valmista, mutta piirtelin kaavoja ja leikkasin kankaat legginssejä varten. Ne odottaa vielä ompelua, niitä saumuriharjoituksia siis. Näitä kissakukkaroita myös aloittelin sielä, mutta valmiiksi sain vasta kotona.