6.10.15

Käsityökoulussa

Aloitin tänä syksynä opinnot AIKU-käsityökoulussa. Eli vastaa lasten Näppi-käsityökoulua mutta on aikuisille suunnattu.
Tässä infoa asiasta.
Aikuisille suunnatun taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän laskennallinen laajuus on 1300h, josta perusopintojen osuus on 540h. Perusopinnot voi suorittaa 4 vuodessa. Syksyllä kokoontumisia on 12 ja keväällä 14. Vuosittaiset opetuskokonaisuudet rakentuvat esinesuunnittelun ja valmistuksen, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osa-alueille. Opetus sisältää myös itsenäistä työskentelyä, projekteja, näyttelyitä sekä tutustumiskäyntejä. Perusopintojen jälkeen opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua syventäviin opintoihin.
Lähde: http://www.taitoep.net/naeppi-kaesityoekoulu/seinaejoen-aiku/
Hiukan tuo 4 vuoteen sitoutuminen hirvittää, mutta otetaan nyt vaan päivää kerrallaan. Jos tulee mahdottomaksi niin voihan sen jättää keskenkin. Mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu ihan kivalta. Muuta säännöllistä harrastusta mulle ei nyt tullutkaan kun kansalaispistossa tanssiryhmä johon olin ilmoittautunut, ei alkanutkaan osallistujakadon vuoksi. Satunnaisempia menoja on kyllä sitten paljonkin, varsinkin viikonloput on vielä aika buukattuja mutta rauhoittunevat talven tullen.
Ensimmäisenä aiheena käsityökoulussa oli kirjansidonta ja tässä valmiiksi saamani kirja. Kansiin piti miettiä jotain omiin käsitöihin liittyvää ja siksi keksin laittaa selkään joskus vuosia sitten tekemäni vuohensarvikorun. Vuohikuvioinen pellavakangas löytyi kangaskaapista, oli vaan säästynyt kesällä tehdyssä kangaskaapin inventaariossa. ;)

Tein kirjan sivut kartongista ja taitoin ne selän leveydeltä kaksinkerroin. Näin kirjaan tuli tilaa laittaa vaikka valokuvia. Eli tätä voisi käyttää albumina. Mutta en ole vielä miettinyt mihin kirjaa lopulta käyttäisin.

Hiukan on tullut viime aikoina ommeltuakin. Ostin tässä hetki sitten käytetyn saumurin, mutta esittelen sen joskus myöhemmin kunhan saan sillä jotain järkevää tehtyäkin.
Mutta tässä ihan tavallisella ompelukoneella tekemäni leppäkerttutunika. Kauheessa kiireessä ommeltu eikä kestäisi tarkempaa katselua, mutta hyvin toimi poniagilitykisoissa naamiaisasuna. Ponin loimen olen ommellut jo varmaan pari vuotta sitten, nyt sitä tarvitsi vain pienentää edestä kun materiaalina käyttämäni halpa fleecepeitto venyy ja paukkuu.
Osallistuin ompelulaneillekin hetki sitten, toista kertaa eläissäni. Tällä kertaa en saanut siellä mitään valmista, mutta piirtelin kaavoja ja leikkasin kankaat legginssejä varten. Ne odottaa vielä ompelua, niitä saumuriharjoituksia siis. Näitä kissakukkaroita myös aloittelin sielä, mutta valmiiksi sain vasta kotona.

5 kommenttia:

sirkkis kirjoitti...

Ihana kirja ja koru on kiva. Onnea ja menestystä uuden opiskelussa, aina kannattaa opiskella.

Satumetsä kirjoitti...

Kivan näköinen kirja :)

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos!

Tossukka kirjoitti...

Voi nyt mä täälä pökrään...miten ootte sööttejä leppäkerttu teemalla! Ja tua kirja,aivan mahtava!!! Kysynkin notta mihin sää noita opintoja tarttet, kun osaat jo kaikkea maharollista? =))Ajattele, ku sulla löytyy intua, nostan hattua! Voinkohan karehtia?=))

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos Tossukka! :D Kyllä mä noilta opinnoilta odotan vähä sellaista uutta innostusta ja on sitä kyllä jo vähän tullukin. Nyt alkoi virkkausosio ja enhän mä osaa sitä oikein mitään. Jospa oppis, ainakin jos jotain yksinkertaisia virkkausohjeita oppis ymmärtämään. ;)