5.11.15

Naamiaispuku

Tuossa edellisessä postauksessa mainitsin, että tein ruskean pipon sienihatusta ylijääneestä kankaasta. Sain nyt viralliset kuvat sieltä poninäyttelystä, jota varten sen sienijutun tein. Esitin siis näyttelyn handler-luokassa kaverini Assi-ponia. Idea pukuun tuli ponin väristä, se on nimeltään mushroom. Lisäksi laiteltiin metsäistä teemaa. Ponin omistaja hoiti ponin puvustamisen ja minä oman pukuni.
Minulla ei ollut ennestään mitään ruskeita vaatteita, joten haalin toppaliivin ja fleecetakin kirpputoreilta ja housut ja kengät ostin uutena tarjouksesta.
Kuva: Laura Taimioja Photography

Mutta suurin päänvaiva oli tietenkin tuosta sienihatusta. Netistä löytyi yksi ohje, jossa vastaava oli tehty pyöreästä hyönteiskuvusta ja superlontyynystä. Siitä lähdin siis liikkeelle. Löysin kirpparilta lampunvarjostimen ja sen sisään laitoin superlonpatjasta leikatun soiron. Ulkopuolelle kiedoin vanulevyä ja sen päälle vain asettelin ruskean trikookankaan. Rypytin kankaan ja työnsin sen "hatun" sisäpuolelle. Yritin kiinnittää kuumaliimalla mutta se ei oikein onnistunut ja lopulta vetäisin sisälle ilmastointiteippiä. Siistimpi olisi toki tullut jos olisi laittanut ihan ompelemalla vaikka jo tuohon ulkoalareunaan ja joku rypytyslanka ihan sinne sisälle. Mutta kun oli todennäköisesti kertakäyttöisestä tuotteesta kyse, en jaksanut ihan mahdottomasti tähän paneutua.
Sienen päälle leikkasin pieniä pyörylöitä valkoisesta huovasta ja ne ihan vaan liimasin kiinni. Minulla oli lisäksi joskus ostettuna tuollainen "tuhatjalkainen" pehmolelu, sen kiinnitin vaan hakaneuloilla. Vaikka tämä päähine oli yllättävänkin raskas, se oli kuitenkin sen verran tiivis että kun painoin sen syvälle päähän, se pysyi ihan hyvin paikallaan juostessakin. Onneksi ei ollut kesähelle, ihan hyvin nytkin tarkeni! :)
Kuva: Laura Taimioja Photography

3.11.15

Saumuri

Aikaisemmin jo mainitsin, että ostin käytetyn saumurin. En vieläkään kovin syvällisesti ole siihen ehtinyt perehtyä. Tuntuu että koko ajan on niin paljon rästihommia että ehtii vain aina "raapaista" jotain ja mihinkään ei pidemmäksi aikaa voi jäädä. Ja toki tuo käsityökoulu on nyt mielessä ihan koko ajan, kun sitä on joka viikko. Olen muuten tehnyt sen oppimispäiväkirjaa blogina ja muutin sen nyt julkiseksikin jos jotakuta kiinnostaa se.

Mutta siitä saumurista. Maksoin siitä 170 euroa ja ihan olen tyytyväinen ostokseeni. Ainakin sauma on ok, vaikka käyntiääni on ehkä hiukan äänekäs. Käyttöohje ja lankarullatkin tuli mukana. :) Mallin nimi on Singer 14SH754/14CG754. Se oli ollut vähäisessä käytössä teatteripukujen ompelijalla.
Toki ehdin sen kanssa jo töpeksiäkin. Muutaman langan katkaisin kun en muistanut nostaa langanohjuria ylös. Ajattelin että se on turvallisempi painaa aina alas käytön jälkeen, kun meillä on kissanpentu talossa. Mutta parin unohtamisen jälkeen päätin että saa olla ylhäällä eikä ole kissa käynyt lankoja nyhtämässä.
Ja sitten se todellinen moka. Ihmettelin kun tikki muuttui yhtäkkiä huonoksi vaikka en ollut vaihtanut säätöjä. Päädyin lopulta langoittamaan koko koneen uusiksi (tulihan luettua se ohjekirja...), mutta ei auttanut sekään. Kunnes lopulta huomasin että yritin ommella paininjalka ylhäällä! Siinä on melko pieni se paininjalan nostokorkeus niin en vain huomannut.

Ja pipojahan varten minä tuon pääasiassa ostin. Olen vuosien varrella ostanut todella monta trikoopipoa ja onpa noita kankaitakin ehtinyt jo kertyä. Niistä varsinaisista kankaista en kuitenkaan vielä ole pipoja tehnyt, vaan olen harjoitellut ja hakenut sopivaa mallia tällaisilla "ei niin tärkeillä" kankailla.
Koska tosiaan olen monien tekijöiden pipoja ostellut, niistä olen myös katsonut ompelutekniikoita. Ja yksi on ylitse muiden. Sellainen jossa reuna taittuu kaksinkertaiseksi ja on myös takasaumassa kiinni. Mutta sisäpuolen kangas päättyy ennen kupua ja siinä on vain leikattu reuna ilman huolittelua siellä sisäpuolella. Jos pipon tekee pidempänä sitä voi reunasta taittaa kaksinkerroin ja saa korville paksummaksi. Taitettunakin se on siistin näköinen koska sauma jää kerrosten väliin. Ehdoton ei mulle oli se, että pipon alareunassa olisi sauma ja vuori eri kangasta. Sellaiset vaan tahtoo kiristämään päässä, ei ole mukavia.

Noista vasemmanpuolimmainen oli ihan ensimmäinen ja menihän se kerran purkuun kun en heti hoksannut miten se sisäpuolelle tuleva osa taitetaan että se jää saumaan kiinni samalla ompelulla. Tuo raidallinen kangas on mielestäni upean värikäs, mutta se on liukasta lycraa eikä ollenkaan lämmin
Toisena tein tuon oikealla olevan, kokeilin tehdä ihan pään kokoisen pipon joka ei roiku takaraivolta. Tämä on ihan puuvillaa Keskisen laarista pala. Vähän hassusti menee nuo hepankuvat ylösalaisinkin. Tätä pipoa olen jonkin verran käyttänytkin ja se on jo likaantunut. Tämä on ihan kätevä käyttää poneja hoitaessa otsalampun kanssa kun tosiaan ei ole sitä möykkyä roikkumassa takana.
Keskimmäinen pipo on tummanruskea. Sen tein hätäisesti kun tarvitsin ruskeaan asuun sopivan pipon. Tein yhteen ponijuttuun itselleni naamiaispuvuksi sienipäähineen ja siitä jäi tuota trikoota juuri tuon verran ja sinne samalle reissulle tuo pipo sitten oli hyvä. Se on myös roikkuvaa mallia.
Näissä pipoissa on siis vain takana yksi sauma. Mun pitäisi kehitellä myös sellainen malli jossa on saumat molemmilla sivuilla, koska haluaisin tehdä pipoja t-paidoista ja niissähän ei leveys riitä sitten yhtenäisenä.