tilkkutäkin alla

id-korttiketju ja heppataulu

2012-01-15T22:19:00.000+02:00

Eipähän ole vielä tälle vuotta tullut tehtyä mitään uutta ainakaan valmiiksi saakka. Mutta tässä pari viime vuoden puolella valmistunutta, joita en ole täällä vielä esitellyt.

Tämän henkilökortin koruketjun jo aiemmin mainitsinkin, nyt se on ollut jo käytössä ja ihan mukavahan tuo on. Tarkoitus olisi tehdä joskus toinenkin eri värinen ja ehkä ihan eri tyylinenkin, niin voisi vaihdella.

Tämän heppataulun tein kaverille joululahjaksi. Kehyksen ostin joskus Anttilasta, on tuollainen syvä kehys johon mahtuu paksumpiakin juttuja. Pohjalle laitoin ensiksi pahvin, johon kiinnitin kaksipuoleisella liimakalvolla Paperinauhasta ostetun nurmikkokuvioisen paperin. Valokuvan liimasin samalla liimakalvolla paksulle pahville ja pahvin sitten paksuilla karhuntarrapaloilla pohjapaperiin. Palkintorusetista leikkasin irti sen takana olleen metallilankalenkin ja kiinnitin rusetin karhuntarralla kuvan kulmaan.

Nimilapun tulostin tietokoneelta kartongille ja leikkasin muotoonsa. Kyseisen hepan jouhia mulla oli jouhikoruista vielä yli jääneenä ja niistä tein tupsun nimilappuun. Nimilapun kiinnitin monella päällekkäisellä karhuntarrapalalla alustaan.

joulutervehdys

2011-12-22T13:03:00.000+02:00

vaihteeksi... jouhikoruja!

2011-12-18T17:57:00.000+02:00

Nyt on väkerretty viimeiset jouhikorut ennen joulua.Nämä pari ensimmäistä tosin menivät jo synttärisankarille. Pyysin korujen saajan puolisoa leikkaamaan poneiltaan jouhia ja sainkin sitten viiden ponin jouhia. Jouhista kaksi nippua oli pitkiä, kaksi lyhyempiä ja yksi nippu oli laadultaan paljon pehmeämpiä kuin muut. Mietin aluksi, että tekisin lyhyistä rannekorun ja pidemmistä kaulakorun ja pehmeistä jouhista tupsun. Muutaman päivän asiaa mietittyäni keksinkin, että jos teen kaulakorusta kaksiosaisen, saan kaikkien ponien jouhet samaan koruun. Jouhissa oli mukavasti värivaihteluita, varsinkin tuo valkoinen jouhi oli mukava lisä tummien seassa. Lopputuloksesta tuli tällainen.

Yhden ponin jouhia oli vähän enempi kuin muiden ja niistä lopuista sitten kokeilin punoa vielä tällaista ihan ohutta punosta. Siitä ei tullut oikein sopivan pituista mihinkään, rannekoruun liian pitkä ja kaulakoruun liian lyhyt. Päitäkään ei tahtonut löytyä, kunnes muistin hopeiset päät jotka olivat liian pienet omaan jouhikoruuni. Tähän ne mahtui, nähtäväksi jää miten kestävät kun tuossa oli tosi lyhyt tuo liimattava osuus. Hopeisina löytyi varastosta tähän sopivat muutkin osat. Keskelle tein tuollaisen hopealankaan pujotettujen helmien korun, niin sillä sai lisää pituutta sen verran että riittää kaulan ympäri. Keskellä olevan korun voi myös vaihtaa kun molemmissa päissä on korulukot. Tällaisessa korussa on myös se hyvä puoli, että se ei pyöri kaulassa kun painavin osa on edessä eikä niskassa ole ollenkaan lukkoa.

Lasihelmien välissä olevia rondelleja oli varastossani kuusi kappaletta ja luulin että voin siis laittaa koruun viisi kristallihelmeä. Kun aloin koota korua, tippui yksi noista rondelleista lattialle, enkä onnistunut löytämään sitä. Näin koruun tuli sitten vain neljä kristallihelmeä. ;)

Viimeinen vielä ennen joulua lupaamani koru lähtee huomenna postiin. Siitä tuli rannekoru, tuolla samalla leveämmällä punoksella jonka aikemmin kehittelin kravattineulaa varten. Koru menee nuorelle tytölle, joten siihen sopii tuollainen heppariipus.

Tämä leveä punos on hiukan vaikeampaa ja hitaampaa tehdä kuin pyöreä, mutta ehkä tässäkin harjaantuu kun tekee enemmän. Todella helposti vaan jää reunoihin hiukan löysempiä jouhia.

Nyt voisi olla aika siivota tämä korupaja (=keittiön pöytä) joulukuntoon. Jos jaksais ja viitsis...

jouhikoruja joulupajalta

2011-12-13T21:16:00.004+02:00

Joululahjoiksi on valmistunut nyt useampikin jouhikoru ja vielä niitä on työn allakin.
Nämä kaulakorut tein lahjaksi, ovat molemmat saman ponin jouhista. Paksumman korun tein ensiksi, mutta kun jouhia jäi niin punoin tuon ohuemmankin sitten ja siihen sopi kivasti tuollainen metallihelmi.

Ja tässä sitten varsinainen haaste! Sain kravattineulan ja siihen sitten suunnittelin jouhijuttua. Olikin aika kinkkinen tehtävä, koska punoksen piti peittää hopeinen kravattipidike. Heti ensiksi osoittautui toivottomaksi löytää mitään hopeisia nauhapäitä tai kalotteja jotka tuohon olisivat käyneet. Etsin ja kokeilin montaa lajia päitä ja punoksiakin. Onneksi oli jemmassa ylimääräisiä jouhia joilla pystyin kokeilemaan punoksia.
Lopulta sitten sain aikaiseksi tällaisen viidellä säikeellä punotun litteän punoksen ja siihen kohtuullisesti sopivat päät löytyivät Näpsäkästä. Päät on kuitenkin vain renkaat, eli jouhet näkyy päistä. Olisin toivonut löytäväni litteät, umpinaiset kalotit mutta eipä vaan löytynyt. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen.

Tein tuota punosta niin pitkästi kuin jouhista riitti, ja ylijäämäpalasta sain vielä aikaiseksi rannekorun. Sen päihin laitoin ihan pyöreät nauhapäät kuten muissakin tekemissäni koruissa on.

koruttelua

2011-12-04T22:15:00.004+02:00

Kummityttö käväisi taas ja tällä kertaa tehtiin koruja. Edellisellä käytikerralla oli jo tarkoitus tehdä, mutta silloin olin tallettanut helmet niin hyvin, ettei niitä löytynyt mistään! Nyt ne oli hyvässä tallessa, iso laatikko ihan vaan tuvan lattialla. ;)
Löytyi riipuksiksi tällaiset Hello Kitty -jutut, joskus käsityömessuilta ostetut ja olin jo unohtanutkin niiden olemassaolon.
Ensiksi tyttö valitsi helmistä, meinasi olla vaikeaa valita vain viisi erilaista, mutta valikoituihan ne sitten pikku hiljaa. Tällainen tuli ekasta korusta.

Sitten oli vielä hyvin aikaa ja löytyi nuo punaiset sydänhelmet, niin tehtiin toinenkin koru, hiukan eri tavalla vaikka samanlainen riipus tuli tähänkin.

Itse tein siinä samalla henkilökortille sopivaa ripustuskorua. Sain sen valmiiksikin, mutta ajattelin kuvata vasta sitten kun saan sen henkilökortin jonka siihen aion ripustaa.

Jouhikoruja on tekeillä vielä muutama ennen joulua. Tämän sain jo valmiiksi, tilaustyö. En tiedä saajan ranteenympärystä, niin tein oman ranteen mitalla ja laitoin tuollaisen ketjulukon jolla pituutta voi sitten säätää pidemmäksikin.

Ja sitten tähän lopuksi se kaikista suurin uutinen! :D Nyt mulla on kaksi ponia! Hankin Reetalle kaveriksi Tanyan. Hän on 1-vuotias shetlanninponitamma Canna's Castanya. Ketä kiinnostaa, niin Reetan blogista voi toki lukea lisää. Tässä siis Tanya vasemmalla, Reeta oikealla.

Että siihen meni veronpalautukset ja muuta joululahjaa tässä ei tarvikaan. :D

pörriäisiä

2011-11-09T16:05:00.006+02:00

Eeehhehe. Vai mitä?

Käytiin Reetulin kanssa Halloween-tapahtumassa. Ne oli naamiaiset ja osallistuttiin agilityluokkaan.
Tätä naamiaisasua mietin jo joskus aikaisemmin, mutta nyt kun sain noista kisoista tiedon, aloin tosissani suunnitella tätä. Melkein kävi hullusti, kun naamiaistarvikeliikkeessä olikin ruuhka-aika (josta minä, ikinä halloween-naamiaissa ollut, en ollut ollenkaan tietoinen). Myivät mulle eioota.
Suunnittelin kuitenkin Reetan pukua ja ostin varulta kankaatkin siihen. Ja niinhän sinne naamiaistarvikeliikkeeseen ehti kuitenkin tulla mun puku. Siis tuo vatsa/selkä. Tuntosarvet ja siivet ostin myös sieltä.
Reetan asua varten ompelin siis loimen ja jalkajutut ja otsapannan tein helmistä. Siivet kiinnitin loimivyöhön ja isäntä viritti siipien väliin muovinpalan joka piti siiven nätisti koholla.

Loimen tein mustasta fleecestä. Olisin laittanut raidat keltaista fleeceä, mutta sitä ei kaupasta löytynyt, sen sijaan löytyi kirkkaankeltaista ulkoilukangasta palalaarista. Ompelin raidat sitten vaan suoraan fleecen päälle. Loimen kaavan otin sopivasta fleeceloimesta, mutta leikkasin etuosaa vähän matalammaksi, että etujalat mahtuu paremmin liikkumaan. Eteen laitoin vain tarranauhakiinnityksen, taakse häntälenkin. Ja peffan päälle piikin! :D
Jalkajuttuihin tein fleecestä vuorin ja niissäkin on tarranauhakiinnitykset. Tuntosarvet irrotin pannasta ja teippasin ne suitsien niskahihnaan kiinni.

Otsapantaankin heräsin hiukan myöhään, mutta Korutaivaasta sain nopean toimituksen ja ehdin tehdä pannan pari päivää ennen h-hetkeä. Keltaisia helmiä nettikaupoista etsiessäni huomasin, että joissakin haku toimii hyvin, joissakin huonommin. Korutaivaan kaupassa haku toimi hyvin ja haun tulokset näki kivasti heti suoraan kuvina. Löysinkin sieltä pari sopivaa vaihtoehtoa ja tulihan siinä vähän muutakin sälää sitten tilattua samalla...
Tilasin kahta kokoa keltaisia lasihelmiä ja tein kummastakin pannan. 10 mm helmistä kaksirivisen ja 8 mm helmistä tämän kolmirivisen. Siitä kaksirivisestä ei tullut ihan täydellistä ja varmaan puran sen. Tähän kolmiriviseen olen oikein tyytyväinen. Keskellä olevan kukan purkasin jostain Glitteristä ostetusta kaulakorusta ja liimasin sen taakse kiinnittimeksi pari 3-reikäistä korulinkkiä. 2-komponenttisella epoksiliimalla sain ihan hyvin pysymään metallin metallissa. (samaa liimaa käytän myös jouhikorujen päiden liimaamiseen).

Tällainen jouhikorukin valmistui, tämä on tilaustyö.

otsiksia

2011-10-26T19:36:00.004+03:00

Kävin pitämässä Alajärvellä yhden otsapantakurssin, tällaisia pantoja kurssilaiset tekivät.

Tässä alemmassa kuvassa pannat on laitettu suitsiin. Todella kiva nähdä aina, miten erilaisia otsapantoja kurssilaiset tekee.
Pari kurssilaista teki myös jouhikoruja, mutta niistä en hoksannut ottaa kuvia.

Itsekin tein taas yhden pannan, tämä on lähes samanlainen kuin kesällä shettisnäyttelyn palkinnoksi tekemäni, mutta valkoisten helmien sijaan käytin tässä kirkkaita kristallihelmiä. Vein tämän tuliaisiksi, kun mentiin katsomaan yhtä ponia (jos sitten tuli kaupatkin, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan poni saapuu meille).

Tämä jouhikoru syntyi heti edellisen postauksen korujen jälkeen. Tämäkin on muistokoru hevosesta, joka jouduttiin lopettamaan alkuvuodesta. Joskus olen tännekin laittanut kuvia tästä hepasta.

Tämä on siis kaulakoru, vaikka voi kuvassa näyttää rannekorultakin.

Kirpun muistolle

2011-10-16T15:20:00.003+03:00

Nämä kaksi korua valmistuivat vihdoin jouhista, jotka ovat odottaneet laatikossa jo viime talvesta lähtien. Jouhia jäikin vielä. Ja sain nyt myös aloitettua toisen hepan muistokorua, nekin jouhet odottaneet jo kuukausia laatikossa. Jotenkin tuntui että on tarpeen vähän aikaa niitä laatikossa pitääkin, kun olivat molemmat itselleni tärkeitä hevosia.

muuten hyvä, mutta...

2011-10-15T21:19:00.005+03:00

"hiukan" liian pieni!

Olin tämän neulonut jo joskus viime talvena, lankana on Wash+Filz-it! Se jäi silloin odottamaan, josko neuloisin siihen vielä korvaläpät. No en neulonut, mutta nyt lisäsin siihen vielä hiipan päähän pallon ja heitin pyykkikoneeseen. Ja unohdin sinne! Pyöri koko ohjelman pyykkien kanssa ja tässä on lopputulos. Nyrkki mahtuu sisälle! Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Otsapantateemaankin palasin, kun suunnittelen ensi viikolle taas kurssia. Vähän nyt haen uutta näkemystä tähän asiaan. Ostin käsityömessuilta uusia helmiä ja tein pari pantaa niistä. Toisen päädyin purkamaankin jo, mutta tähän olen tyytyväinen, joskin aavistuksen lyhyeltä tuo nyt näyttää talvikarvan kanssa. ;)

Näitä "special"-otsiksia en tosin myyntiin tee, koska noikin kimaltavat helmet maksoi tuplasti sen mitä nuo helmiäislasihelmet mitä olen aiemmin käyttänyt. Mutta Reetalle tietenkin speciaalia! :D

Pari jouhikoruakin on työn alla, ollut jo muutaman viikon. Jahka liimat kuivuu niin pääsen nekin kuvaamaan.

jouhikoru

2011-09-25T20:14:00.002+03:00

Laitanpa heti kuvat, kun justiinsa sain valmiiksi tämän. Ihka ensimmäinen tilaustyö näistä jouhikoruista ja nyt alkaa olla laatu sellaista että olen itse täysin tyytyväinen. Kannatti vaan harjoitella.

diipadaapaa

2011-09-20T20:49:00.003+03:00

Ei, en ole saanut mitään aikaiseksi! Ajattelin nyt kuitenkin päivittää, surkeaa kun ei ole muka blogiin laitettavaa, kun ei muka viitsis enää muuta kuin käsitöitä laittaakaan. Ja niitä käsitöitä nyt ei vaan syystä taikka toisesta oikein synny.
Tai oonhan mä toki jotain tehnyt, mutta yhdet sukat on kesken, yhden otsapannan rakensin uusiksi kun se hajosi. Mutta mitä niitä kuvaamaan? No lankaakin ostin muutaman kerän, mutta toiset oli mustaa jotka ei tietenkään kuvassa näytä kuin mustalta möykyltä. Ja toiset kaksi kerää ehdin purkaa jo puoliväliin ja sitten keriä kohtuullisen rumasti takaisin. Ne oli raitalankaa, enkä onnistunut löytämään samaa raidan kohtaa molemmista keristä. Veikkaanpa etten palaa niiden pariin enää.

No mutta. Reetan kanssa oon touhunnut tässä loppukesästäkin aika tavalla. On käyty näyttelyitä ja kisojakin parit. Ja noiden kisojen innoittamana mä huomaan hurahtaneeni ihan uuteen maailmaan, hattuihin! Jos joku ihmettelee mitä tämä ajojuttu oikein on, niin se on nimeltään valjakkoajo ja siitä kouluosuus. Ja samoilla vermeillä kisataan myös shettisnäyttelyiden käyttöluokissa driving classia, siis ajoluokkaa. Molemmissa on tietyt säännöt pukeutumisen suhteen, tarkoitus olisi olla sellaista vanhan tyylistä, mm. hatut ja esiliinat ovat pakollisia varusteita.
Kesällä löysin tämän hatun ihan vaan Keskiseltä ja oli halpa. Hellesäähän tämä sopi oikein hyvin, käytiin siis tässä asussa kisaamassa Seinäjoella shettisnäyttelyssä. (ja Reetahan ei ole rodultaan shettis, mutta käyttöluokkiin saa osallistua muutkin)

Olisin halunnut kukkahatun, mutta kyllä tämäkin menee. Siinä on "huivi" sidottu hatun ympärille, takana rusetti ja päät liehuu pitkänä.

Tuo hattu on kuitenkin paperinarusta tehty, ja ajattelin ettei se enää käy syksymmällä oleviin kisoihin. Niihin löysin sitten tämän hatun Siltalasta. Vaan eipä ollut kukkaa tässäkään ja ihan musta! Löysin sitten hiuskoristeen, josta sain irrotettua tuon valkoisen kukan ja kiinnitin sen hakaneulalla. Ja avot! Nyt mulla on kukkahattu! :D

Tässä kisataan valjakkoajon kouluohjelmaa harjoituskisoissa. Se on siis tavallaan kuin kouluratsastus, että on tietty ohjelma joka opetellaan ulkoa ja sitten ajetaan kentällä ja tuomari arvostelee miten meni. (meidän arvostelu löytyy Reetan blogista jos jotakuta kiinnostaa)

Nyt on eletty sadonkorjuun aikaa. Viime syksynä en tainnut tänne kurpitsakuvia laittakaan, mutta tässä lauantaina keräämäni sato. Onneksi keräsinkin silloin, koska seuraavana yönä oli hallaa.

Nämä on siis koristekurpitsoita kaikki, tarkoitettu vaan pidettäväksi koristeena pöydällä vadissa. Kestävät ehkä jouluun saakka ja heitetään roskiin sitä mukaa kun pehmenevät.
Ovat muuten helppoja kasvattaa. Lantapatteriin vaan tökin siemenet alkukesästä ja nyt keräsin satoa. En edes vaivautunut kastelemaan koko kesänä. Hiukka hankala kastellakin, kun ne kasvupaikat on pellon päässä tarkoituksella kaukana pihasta. Siis sen takia, etteivät vuohet vapaana ollessaan menisi tekemään kasvustoista selvää...

Ja nyt kun sopivasti jo luulette, että olen joku viherpeukalo, vahvistan tuota harhakäsitystä tällä kuvalla:

Se on orkidea ja sehän kukkii! Ainut huonekasvi mitä mulla on, sain tuon reilu vuosi sitten isännältä synttärilahjaksi. Talven se vaan oli, joskus muistin kastella. Ja nyt se sitten pukkasi uuden kukkavarren (leikkasin ne vanhat pois) ja siihen neljä kukkaa.

mitä sitä on tehty koko kesä?

2011-08-16T11:41:00.005+03:00

Ei vissiin mitään. Pariin kuukauteen ei ole tainnut tulla oikein mitään valmista. Ennen kuin nyt.
Keväällä jäi nämä sukat kesken, nyt kun suuntasin pitkästä aikaa Tikkuajien tapaamiseen, kaivoin sukat esiin ja päättelin ne tapaamisessa.

Lankana TeeTee Pallas, puikot 3 mm. Tuli ihan passelit. Halusin tehdä vähän pidemmät varret ja ostin lankaa 3 kerää á 50 g. Mutta kolmatta kerää ei olisi tarvinnutkaan, kaksi riitti justiinsa, muutama metri jäi molemmista yli. Lanka on uusi tuttavuus mulle, mutta vaikutti sen verran kivalta, että voisin harkita tekeväni joskus toisestakin väristä sukat.

Otsapantatehdaskin on vetänyt kesällä henkeä. Ostin uusia tarvikkeita lomareissulla Helmien Talosta ja niistä tein nyt vähän erilaisen pannan. Tämän annan palkinnoksi parin viikon päästä Seinäjoella olevaan shettisnäyttelyyn. Tein siis tarkoituksella tuollaisen neutraalin värisen, että sopii mille vaan ponille.

Jouhikorujakin väkersin pitkästä aikaa. Kaverin edesmenneestä hevosesta oli muistona häntäjouhia, niistä otin pienen nipun ja koska olivat todella pitkiä, niistä riitti kaulakorun lisäksi rannekoruun ja ihan loput pätkät liimasin vielä tupsuriipukseksi.

Laitetaan nyt vielä lopuksi tähän kuva Reetastakin, vaikka tuolla oman blogin puolella niitä kuvia on tietysti vaikka millä mitalla. Reetan kanssa on käyty monessa mätsärissä kesän aikana. Mukavinta on kun saan tällätä Reetulia näyttelykuntoon ja valita ostapantaa. Aurinkoiseen säähän sopii hienosti tämä kimalteleva otsis jonka jo keväällä sen valmistuttua esittelinkin.

korullista

2011-05-24T23:21:00.006+03:00

Pitkästä aikaa taas jotain näytettävää. Aika laiskottelumeiningillä olen mennyt tätä kevättä sen jälkeen kun otsapantavillitys vähän laantui. Nämä jouhikorutkin olen tehnyt jo aiemmin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvata.
Tämän ensimmäisen tein jo kauan sitten, tässä kokeilin laittaa riipuksen ja kokeilin liimattavia nauhapäitä. Ei kauhen nätin näköistä, kun nuo nauhapäät on isompia kuin punos. Liimana käytin valkoista No nails -tököttiä, kun en onnistunut löytämään väritöntä vastaavaa.

Ja sitten tämä pitkään haaveiltu ja suunniteltu ja nyt myös tuunattu koru. Tämä on Reetan häntäjouhista ja tosiaan haaveilin siitä jo pitkään, mutta en millään malttanut leikata jouhia aiemmin. Haluan että Reetan häntä olisi mahdollisimman tuuhea ja siksi sen leikkaaminen ei ollut mulle helppo juttu. Tänä keväänä Reetan häntä on kuitenkin tuuheampi kuin koskaan ja asiaa funtsittuani keksin mahdollisimman "säästävän" leikkausratkaisun. Koruunhan tarvitsee pitkiä jouhia, ja jos vaan olisin leikannut nipun juuresta, olisin tullut leikanneeksi paljon lyhyempiä jouhia turhaan. Teinkin niin, että valitsin nipun pitkiä jouhia hännän alaosasta ja ravistelin nippua niin että lyhyemmät jäi siitä pois ja sitten vasta leikkasin. Paljon ohuempihan tämä on, kuin nuo aiemmin tekemäni punokset, mutta juuri ja juuri se onnistui.
Halusin tähän myös hopeiset metalliosat, noiden sopivien nauhapäiden löytäminen ei ollut ihan helppoa. Nyt on jo aikaa kulunut niin etten muista mistä nettikaupasta ne sitten lopulta tilasin. Kiinnitin ne kuitenkin sitten kaksikomponenttiliimalla. Aluksi korussa oli sydämen muotoinen salpalukko, mutta koska se aukesi pari kertaa itsekseen, aloin miettiä muuta lukkovaihtoehtoa. Halusin kuitenkin että lukko on edessä, ettei koru pyöri kaulassa. Lopulta keksin ratkaisun, laitoin molempiin päihin pienet papukaijalukot. Niiden väliin voi vaihtaa korua, joten yhden korun sijasta mulla on nyt tässä samassa rajattomasti vaihtoehtoja. Nyt tosin vasta kolme korua tehtynä, mutta lisää suunnitteilla.

Sain koulukaveriltani apua noiden lukkojen kiinnittämiseen, kun itse laittamani hopearenkaat eivät oikein pysyneet kiinni. Kokemus olisi hyväksi tässäkin lajissa. ;)

Tässä ensimmäinen koru, hopealankaan pujoteltuja hopeahelmiä, swarowskeja ja hopeinen kirjainhelmi.

Tässä siniseen asuun sopiva. Tämän lasihelmen olen ostanut joskus kauan sitten jostain messuilta.

Nämä punaiset helmet oli otsapantojen tekotarvikkeista, samoin nuo rondellit jotka ovat ihan feikkejä, ei siis hopeaa.

En yleensä omaa naamaani esittele tässä blogissa, mutta nyt teen poikkeuksen. ;) Kävimme ensimmäistä kertaa Reetan kanssa kisoissa ja tämä oli mulle iso juttu! Ne oli ihan pienet tallikisat, mutta siellä oli yhtenä luokkana valjakkoajon kouluohjelma, näin sitä mentiin.

Tätä varten ompelin itselleni ajoesiliinan. Kuvassa siitä näkyy vain reuna, mutta se on hyvin yksinkertainen, tein enstex-kankaasta kun ei kaupasta sattunut villakangasta tai fleeceä löytymään. Reunaan ompelin vinokantin ja sen viereen valkoisen koristenauhan.

Kisoissa Reetalla oli taas uusi otsapanta. :) Tähän nuo soikiot sain Glitteristä ostamastani rannekorusta ja mustat helmet tilasin Helmiharakalta. Kimaltavat rondellit on puretusta kaulakorusta.

Hyvää pääsiäistä!

2011-04-20T23:32:00.003+03:00

Piitkästä aikaa sain ommeltua tilkkutyön! Aina silloin tällöin tulee pengottua kangaskaappeja ja pyöriteltyä kankaita. Ei niistä kankaista malta luopuakaan, vaikka tuntuu ettei ehdi mitään tekemään. Siellä on pari valmista pinoakin suunniteltuihin töihin, ja vuosia sitten keskeneräisiksi jääneitä töitä.
Mutta viimeksi kun pengastin kaappia joskus kuukausi sitten, jäi käteen kanatilkut. Lähestyvä pääsiäinen innoitti sitten ottamaan ne pois kaapista. Olin niistä jo silloin joskus ostaessani suunnitellut, että tekisin tällaisen seinälle laitettavan pienen jutun. Vaikka kaappi on täynnä kankaita, tietenkään ei sopivia muita kankaita löytynyt... Niinpä hain nuo vihreät kankaat Keskiseltä, keltainen sentään löytyi omista varastoista.
Olikin hyvä, kun tämä oli niin pääsiäisaiheinen, että se innoitti tekemään työn valmiiksi ennen pääsiäistä. Maanantaiaamuna vein sen töihin ja ripustin seinälle. Siellä on muutama tilkkutyö seinillä ja yhtä niistä vaihtelen silloin tällöin. Tämä saa nyt olla vaikka tämän kevään siinä.
Piti oikein selata blogia taaksepäin, kun mietin että miten kauan noiden tilkkujen ostamisesta on. Ja viisi vuottahan ne ovat marinoituneet kaapissa! Ostin ne Satulta Vaasan Singer shopista vuonna 2006, ei ole koko liikettä enää olemassa.

otsapantahuumaa

2011-04-13T12:44:00.008+03:00

Ihan hurahdin helmiotsapantojen tekemiseen, kaikkia ei ole tullut kuvattuakaan, mutta tässä suurin osa kuitenkin.

Reetalle olen tietysti tehnyt speciaalia, vaikka en ole noita myytäviäkään tehnyt kahta samanlaista. Tämän punaisen otsiksen keskipala"timantit" purin Glitteristä ostetusta rannekorusta.

Tämän jo melkein mauttomuutta hipovan otsapannan tein purkamalla pukukoruja. Tämä on niin painavakin, että kokosin sen jäykkään metallilankaan. Muissa on koruvaijeria ja siihen on huomattavasti helpompi pujotella helmiä.

Pari kurssiakin olen käynyt pitämässä aiheesta. Tässä kurssilaisten tekemiä otsapantoja.

Näistä vihreä on itse tekemäni ja vaaleansininen kaverini tekemä.

Tässä linkkeinä nettikauppoja, joista olen tilannut näitä ostapantatarvikkeita:
Korutaivas, Villihelmi, Helmien talo, Paperella, Helmikuume ja Esteriina. Hiukan hankalaa kun ei kaikkea tarvitsemaani saanut yhdestä ja samasta kaupasta. Toki se on ymmärrettävääkin, ettei yksi kauppa voi pitää valikoimissaan kaikkea mahdollista.

Olga-sukat

2011-02-22T18:10:00.002+02:00

Löysin netistä Olga-sukkien ohjeen, ja koska ohje vaikutti ihan ymmärrettävältä jopa minulle, päätin kokeilla. Yleensähän en ohjeen mukaan mitään tee, koska ne on joko liian vaikeita ymmärrettäväksi ollenkaan, tai sitten en vaan jaksa keskittyä ohjeen seuraamiseen.
Tein ensiksi ihan ohjeen mukana pätkän vartta, ja totesin että ei tuu hyvä. Purin ja yritin uudelleen. Siirsin aloituskohdan niin, että sain eteen keskelle silmukoiden lisäyskohdan, koska halusin jatkaa kuviota jalkaterän päällekin ja ajattelin että olisi nätimpi, jos muodostuva sahanteräkuvio varpaiden päällä menisi jalan muodon mukaan, eikä päinvastoin.
Muunsin ohjetta myös siltä osin, että otin lisättävät silmukat aina kiertäen, ettei niihin jäisi reikiä. Joustinta tein nilkkaan vain taakse, joten kuvio jatkuu etupuolella yhtenäisenä varresta varpaille saakka.

Olen sukkia jo pitäny pari päivää ja olen niihin oikein tyytyväinen. Lankana on 7-veljestä Raita ja raidallisessa langassa tämä malli toimiikin todella hyvin. Jos vielä teen toiset tällä mallilla, niin voisin muokata ohjetta vielä sen verran, että kaventaisin vartta jo vähän aikaisemmin, eikä vasta juuri ennen joustinneuleen alkua.

Kuten viime postauksessa kerroin, hurahdin otsapantojen tekemiseen aika pahasti. Nyt olen tilannut tarvikkeita Villihelmestä ja Korutaivaasta. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä pitämään aiheesta kurssia!
Villihelmen ostoksista en ottanut kuvaa, mutta tässä herkullinen saalis joka tuli Korutaivaasta. :D

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa vähän shoppailemassa Seinäjoellakin. Näpsäkästä ostin taas korutarvikkeita ja muuta pikkusälää ja Lankakauppa Fionasta vähän lankaa...

otsapantavillitystä

2011-02-03T21:11:00.003+02:00

Iski taas aikamoinen hullutus... Kaikki alkoi siitä, että löysin Glitteristä kaulakorun, josta arvelin olevan materiaaliksi otsapantaan. Kaulakoru oli kuitenkin tosi kaareva, joten purin sen alkutekijöihinsä ja kokosin sitten uudelleen koruvaijerilla ja uusilla välihelmillä, jotka tilasin Villihelmestä. Lopputulokseen olen tyytyväinen.

Ja niin karkasi homma hanskasta. Tämän otsapannan tein myös kaulakorusta purkamalla ja uudelleen kokoamalla.

Reetalle tuli tämä ompelujuttukin, siis kaulakappale jo viime talvena ompelemani loimen kaveriksi.

Huomasin nimittäin, että pelkällä loimella jää kaula paljaaksi, ja juuri se kaulan alue hikoilee reippaammalla ajolenkillä. Sopivan kokoista kaulakappaletta tai korkeakaulaista loimea en löytänyt, mutta onneksi sitten hoksasin kokeilla Reetan kaulaan loimen ompelusta jäänyttä jämäpalaa. Siitä tarvitsikin leikata vain pari kulmaa pois ja vähän tuota kaarevaa alareunaa lyhentää. Alareunaan löysin vielä kaupasta pätkän samaa kanttia kuin mitä itse loimen teossa käytin. Sitä oli kuitenkin vain pätkä, joten etureunaan sitä ei riittänyt. Siihen ompelin sitten fleecesuikaleen, sekin oli jäänyt itse loimen teosta yli.

Ja vielä yksi heppakäsityö, jouhikaulakoru samalla mallilla kuin aikaisemmin tekemänikin. Nämä jouhet napattiin hepalta joka myytiin pois tallilta. Tämä korun annoin sitten muistoksi tytölle, joka erityisesti tykkäsi tuosta hevosesta.

Tässä yhtenä päivänä iski kamala lankakuume. ;) Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että en löytänyt sukkakopasta mustien farkkujen kanssa sopivia sukkia. Mulla ei siis ole ainoitakaan sukkia joissa olisi vaan mustaa ja harmaata. Lähdin siis etsimään sen värisiä lankoja ja tässä on lopputulos. Pallakset on siis sukkia varten, Norosta ja Alpacasta voisi suunnitella pipoja. Värikäs lanka piti ostaa sitten ihan muuten vaan, sukkalankojahan ei ole koskaan liikaa. Eihän?

uutta vuotta

2011-01-01T11:42:00.005+02:00

Ihan ensiksi, Hyvää tätä vuotta kaikille!

Ja jos on vielä tarvetta tämän vuoden kalenterille, niin voit tulostaa itsellesi Reetan blogin mainoskalenterin.

Vihdoinkin saan aikaiseksi esitellä muutaman käsityönkin. Ei ole paljoa tullut tehtyäkään viime aikoina. Vasemmassa kädessä on kai tenniskyynärpää ja en voi kovin pitkään neuloa kerrallaan. Mutta tässä nämä loppuvuoden tekeleet.

Tämän pipon tein Novitan Luxus Cloud-langasta. Pipon juju on siinä, että tein siitä tosi korkean ja taitoin kaksinkertaiseksi ja ompelin reunan sisäpuolelle. Aavistuksen tuosta näkyy kohoumana, missä se alapuolen reuna menee. Tämä pipo ei kutita, mutta kaksinkertaisuuden ansiosta on ihan sopivan lämmin.

7-veljeksestä tein nämä sukat, jotka menivät joululahjaksi.

Käsityömessuilta ostin Tapion kaupasta Viking Froya -lankaa. Se oli ihan mukavaa lankaa, 3 mm puikoilla neuloin siitä tällaiset sukat. Pelkäsin että pätkävärjätystä tulisi jotain omituisia kuvioita, mutta värit menivät aika kivasti.

Olen näitä sukkia jo pitänytkin ja mukavat on jalassa.

Meillä oli joulun aika surullista, kun löydettiin aattoiltana Essi-kutun peräpäästä kasvain ja päätettiin että se pitää lopettaa. Ikäähän sillä oli jo 11 vuotta, mutta pirteä ja terveen oloinen se edelleen oli. Kasvain oli kuitenkin tullut niin nopeasti, ettei uskallettu jäädä odottelemaan kunnon huononemista. Tässä viimeiseksi jäänyt kuva Essistä.

2010-12-19T22:09:00.000+02:00

ostoksia

2010-11-01T19:45:00.007+02:00

Kaivelinpa kuva-arkistoja ja löytyi sieltä julkaisemattomia kuvia, jotka olen blogia varten ottanut. Tässä ensiksi kesällä olleiden Kauhavan Puukko- ja käsityöfestareiden ostosaalis.

Punaista alpakkalankaa, joka päätyi lankalaatikoihin marinoitumaan, heijastinnauhoja ja sitten tuollaiset nauhahaarukat. Haarukalla tulee neliönmuotoista nauhaa, testasin tietysti heti, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi ottaa valokuvaa ja nyt se nauha ja haarukka ovat hautautuneet sohvapöydän uumeniin. Ja pitihän mun sieltä puukkofestareilta edes yksi pieni puukkokin ostaa, tuo on ihan näppärä pikkupuukko ja päätyi auton hanskalokeroon. Hyvä pitää siellä, kun ponia kuljettaessa pitää aina varalta olla puukko mukana.

Seinäjoen käsityömessutkin oli tässä syksyllä, tässä messujen saalis.
Ensiksi nauhoja ja nappeja. Näistä suunnitelmissa Reetalle design-suitsia. Sitten joskus...

Kankaitahan mun ei toki pitänyt enää ostaa, mutta näin siinä vain kävi!

Tapion kaupasta tilasin jo etukäteen messuille tuotavaksi lankoja. Näiden neljän kerän lisäksi ostin myös pari kerää mustaa Novitan Cloudia, mutta kuvaushetkellä olin niistä jo aloittanut pipoa. Se pipo on nyt viimeistelyä vaille valmiina, mutta ei pääse vielä tähän bloggaukseen.
Tuosta Viking Foyasta olen aloittanut sukkia. Vaihteeksi aika ohutta sukkalankaa, puikot on 3 mm.

Tuosta huopuvasta langasta suunnittelen pipoa, jotain samaa tyyliä kuin viime vuonna tekemäni pipo Puro-langasta.

Kävin pitkästä aikaa ostoksilla Killinkosken Nauhalassakin. Niistä ostoksista en ole kuvaa ottanut, mutta iso kassillinen sieltä tuli nauhaa ja nippeleitä. Niistä on 3 isoa kiekkoa nailonnauhaa, naurettavan halpoja. Niistä suunnittelen sitten taas Reetalle kaikkea kivaa. :D

Ja pientä mainostusta tähän vielä. :D Reeta pääsi mukaan Villivarsa -lehden Vuoden hevonen 2010 kisaan. Reetan blogista löytyy ohjeet, miten voi äänestää!

punatulkkua

2010-09-19T20:35:00.004+03:00

Tulihan tehtyä edes yhdet sukat tällekin syksyä. Oli niin houkuttelevan väristä tuo uusi lanka, Novitan 7-veljestä Punatulkku.

Tykkään että tuli hyvät sukat ja olen niitä jo pitänytkin.

Eilen valmistui taas uudet suitset Reetalle. Näitä ehdin jo tovin suunnitellakin. Pohjana on kapea nailonnauha jota löysin varastostani, joskus kauan sitten Killinkosken Nauhalasta ostettua. Sen päälle ompelin valkoista koristenauhaa, jonka ostin vasta hiljattain. Sitä oli kaupassa vain jämäpätkä, jotain reilut 4 metriä, ja se meni näihin ihan kokonaan.

Soljet otin vanhoista suitsista. Solkien kohtiin en sitä koristenauhaa laittanut, mutta ne kohdat jäävät hyvin peittoon. Näin joskus netissä kuvan suitsista, joissa oli tuollainen kuolaimen kiinnitys ja sitä halusin nyt kokeilla. Vähän siinäkin oli funtsimista, mutta olen tuohon tyytyväinen. Jos vielä myöhemminkin suitsia teen, niin tätä kiinnitystapaa voisi kokeilla uudestaankin. Normaalistihan kuolain kiinnittyy soljella, mutta tässä on poskihihnan päässä vain lenkki, joka kiepautetaan kuolaimen ympäri. Sen irrottaminen ja kiinnittäminen toki vaatii sen, että poskihihna irrotetaan ylhäältä, koska se pitää viedä sieltä lenkistä itsensä ympäri. Kaikki reijät sulatin kolvilla, samoin pienet lenkit jotka pitävät hihnojen päät paikallaan. Niitä pikkulenkkejä olisi aika mahdoton ommella nätisti, mutta sulattamalla päät yhteen ne onnistuu kivasti ja sulatuskohdat jäivät näissä suitsissa kaikki piiloon.
Nämä suitset on siis tietysti vain näyttelykäyttöön, väri on sen verran arka. Onneksi nämä nailonjutut voi pestä pyykkikoneessa.

elossa!

2010-09-01T15:59:00.006+03:00

Hups vaan, kun hurahti siinä yli neljän kuukauden bloggaustauko! En toki ihan bloggaamatta ole ollut, vaan Reetan blogia olen päivitellyt säännöllisesti. Sitäpä mun elämäni on ollut lähes koko kesän, kaikki kertomisen arvoinen on liittynyt jotenkin Reetaan. Näyttelytouhuja ja kaikkea muutakin, mutta ehkäpä te joita ne kiinnostaa, olette niitä käyneet lukemassa, en siis ala toistaa niitä tässä.

Käsityöt on jääneet aika vähälle ja ne vähäisetkin liittyy melkein kaikki jotenkin heppoihin. Naamakirjaan olen näitä kuvia kesän mittaankin lisäillyt ja sieltä nyt poimin tähän.
Vanhin kuva oli keväältä, vappunaamiaisiin tein Reetalle asun. Itse pukeuduin punaiseen ponchoon ja siihen sopivaan teemaan sitten suunnittelin Reetankin asun.

Tarkoitus oli tehdä tuo viitta fleecestä, mutta kun ei kaupassa ollut juuri sillä hetkellä punaista, niin otin sitten tuollaista enstex-kangasta ja se taisikin olla todella hyvä valinta! Siihen ei nimittäin tartu karvat. Vaikka oli sen liukkauden kanssa sitten hankaluuttakin, kun viitta pyörähti aina ympäri, niin että selän päälle kuuluva kohta roikkui edessä. ;) Olen siihen myöhemmin lisännyt mahan alle kuminauhan ja sään kohdalle nauhan jonka voi palmikoida harjaan. Viitan reunustin tuollaisella ihanalla hapsunauhalla, jota olen joskus aikoja sitten ostanut. Viitan koko pitikin suunnitella tuon nauhan pituuden mukaan, sitä kun ei enää löytynyt mistään lisää.
Punaisena vastaavaa nauhaa löytyi ja siitä sitten tein nuo jalkajutut, niissä on vaan nailonnauhaa pohjana ja tarranauhakiinnitys. Suitsia tuunasin hapsunauhalla, joka on jo uusiokäytössä. Alunperin nuo nauhat ovat olleet mulla koristeena farkkujen lahkeissa.

Muutamia pussukoita innostuin ompelemaan alkukesästä, nämä oli kivoja tehdä pienessä sarjassa ja niitä olen antanut lahjoiksi vähän sinne ja tänne.
Näillä neljällä ensimmäisellä osallistuin naamakirjassa johonkin luovien ihmisten vaihtojuttuun ja sitten innostuin tekemään niitä vielä lisää toisessa sarjassa ja eri kokoisina. Pussukan koon määrää vetoketjujen pituus.

Joskus kesällä tein kaverille toisenkin jouhikorun, tämä on ihan samalla systeemillä tehty kuin edellinenkin. Eli punoin sen neljällä säikeellä, päät kiinni pikaliimalla ja lukot päihin. Näkyy vähän huonosti kun on mustista jouhista.

Uusin käsityö on ihan parin viikon takaa. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloitin näiden suitsien suunnittelun joskus reilu vuosi sitten, kun ostin hevostarvikekirpparilta käytetyt suitset. Otin siis soljet niistä. Alunperin suunnittelin tekeväni nämä ihan toisesta nauhasta, mutta kun sitten löysin kotikylän kesämarkkinoilta räikeän pinkkiä nauhaa, tiesin heti, että tämä on se oikea materiaali.

Piti sitten ostaa vielä uusi kolvikin, kun vanhassa oli liian iso piikki. Uusi kolvi on just passeli, sillä siis sulattelin nauhan päät ja reijät. Palat kiinnittelin ompelukoneella ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Normaaleista suitsista nuo poikkeavat siten, että poskihihnojen yläosassa ei ole solkia. Halusin tehdä suitsista mahdollisimmat yksinkertaiset ja siksi niissä ei ole paljoa säätövaraa. Yleensä Reetalle ei löydy täydellisesti sopivia suitsia kaupasta ostaen, mutta nämä on nyt juuri hyvän kokoiset, kun on omien mittojen mukaan tehdyt. Ne olivat päässä yhdessä näyttelyssä jo, ja arvostelupaperissa lukee maininta "ihanat suitset". :D

Kesä sitten oli ja meni, nyt kun sää kylmeni aloitin taas tekemään villasukkia. Löysin Novitan 7 Veljestä Linnut -lankaa kaupasta ja siitä se inspis taas lähti. Onkin ollut neulontainspis ihan kateissa koko kesän. Neulepussukka matkusti pari päivää ympäri Suomea autossakin, mutta enpä vaan tullut silloin pussukkaa edes avanneeksi. Toivottavasti nyt tekeillä olevat tulevat joskus valmiiksi.

Tämä syksy tuo elämääni uutta haastetta, aloitan opiskelut työn ohessa. Opiskelupaikan hakeminen oli ihan yhtäkkinen päähänpistos, eikä motivaatiota voi nyt mitenkään kovin korkeaksi sanoa. Mutta kokeillaan nyt, ei sitä korkealta tipu vaikka päätyisikin sitten keskeyttämään opinnot. Opiskelu on verkko-opiskelua, lähijaksoja on pari päivää kuukaudessa. JOS ja iso JOS kaikki menee hyvin ja mulla riittää aika ja rahkeet, valmistuminen datanomiksi siintäisi 2,5 vuoden päässä.

helmijuttuja

2010-04-23T08:21:00.009+03:00

Kevät on jo pitkällä eikä villasukkien neulominen ole enää huvittanut. Lankoja on toki jemmassa vaikka miten paljon, mutta into vaan puuttuu.
Nyt on ollut kaikenlaisia heppoihin liittyviä juttuja ja olen ollut menossa lähes joka viikonloppu. Ja sama meno taitaa jatkua kesään saakka. Olen edelleen niin pohjattoman utelias näkemään, kokemaan ja oppimaan kaikkea mahdollista heppoihin liittyvää. Jotenkin tuntuu että kun hurahti heppoihin vasta näin aikuisiällä, on kova tarve yrittää haalia kaikki se tieto, taito ja kokemus, jota jotkut toiset ovat kartuttaneet koko elämänsä ajan.
Shoppailuunkin heppahulluus on vaikuttanut radikaalisti. Ennen piti kiertää aina kaikki kangaskaupat, mutta nykyään menee kaikki liikenevä joko ponin vermeisiin tai itselle ratsastuskamppeisiin. Juuri tässä naureskelin, kun katsoin upeita tanssitrikoita, että enpä raaski ostaa. Mutta saman hintaisen loimen Reetalle voisin ostaa tuosta vaan. ;)

Pari viikkoa sitten kävin Tampereella heppamessuilla. Messut oli tosi hyvät ja tulihan sieltä Reetalle tuliaisia. Löysin punertavat suitset, joiden tuunaamista aloin sitten heti suunnitella. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin käyttää helmiä ja tehdä tuunauksen niin, että sen voi myöhemmin vaikka purkaa ilman että jää jälkiä. Googlettelin pisaran muotoisia helmiä ja Villihelmestä löysin sopivia. Tällainen on sitten lopputulos.

Samaan tilaukseen keräsin sitten muutakin kiinnostavaa mitä Villihelmestä löytyi. Mielenkiintoisia olivat aakkoshelmet, niitä tilasin kahta lajia. Toisilla, litteämmillä tuunasin sitten myös Reetan uutta riimua.

En ollut aiemmin Villihelmestä tilannut, mutta tämä ensimmäinen kokemus firmasta on tosi hyvä. Tilaus tuli nopeasti ja oli sitä mitä odotinkin, lisäksi toimituskulut olivat ihan kohtuulliset.

loimitusta

2010-04-05T10:39:00.003+03:00

Lomaviikko se sitten oli ja meni. Ihan kivasti sain relattua ja sen pidinkin loman prioriteettina nro 1. Kiireellisyysjärjestyksessä toisena oli Reetan villaloimen ompelu valmiiksi. Olin sen aloittanut joskus silloin kovien pakkasten aikaan, mutta inspiraatio ei oikein riittänyt. Mutta lomalla se sitten tuli valmiiksi, tällainen siitä tuli.

Väri on melkoisen ärhäkkä, mutta siihen on hyvä syy. En löytänyt kaupasta tarpeeksi paksua villakangasta ja suuntasin sitten hankintamatkalle kirppareille. Tämä oli ainut villaviltti jonka löysin. Ja onhan tuo toki pirteä väri, mutta omaa silmääni olisi miellyttänyt paremmin joku punasävyinen. ;)
Tässä kuvassa näkyy noi etukiinnitykset, niiden funtsaamisessa menikin tovi. Halusin jonkin verran säätövaraa tuohon kaula-aukkoon, mutta solkikiinnitys ei ollut mahdollinen, koska en löytänyt sopivan väristä nailonnauhaa, johon voisi tehdä reikiä sulattamalla. Tuollaista beigen väristä puuvillanauhaa sen sijaan löytyi, samaa sävyä jota oli kanttausnauha ja mahavöiden nauhat.

Tuolla etukappaleiden välissä on myös tarranauhaa, joka pitää alempana olevan reunan paikoillaan.
Takapäähän suunnittelin jotain koristekuvaa jossa olisi R-kirjain, mutta satuin löytämään tuollaisen valmiin väreihin sopivan kuvan ja laitoin sitten sen. Hännän alla on naru ja myös jalkalenkit, ne nappasin valmiina vanhasta loimesta. Eli tämän loimen pitäisi pysyä hyvin paikallaan, tarkoitus on että sen voisi pakkaspäivinä laittaa ajon jälkeen hiukan hikisen ponin päälle tarhaan. Ei vaan sitten ehtinyt enää tämän talven pakkasille, joten jää odottamaan ensi talvea. Toivottavasti Reeta ei vaan nyt sitten kasva enää ja loimi jää pieneksi!
Tämän loimen kaavana käytin sopivan kokoista fleeceloimea. Siinä ei ollut muuta muotoilua kuin pari laskosta peffan päällä, joten aika helppo oli vaan asetella loimi kaksinkertaiseksi taitetun viltin päälle ja leikata siitä. Takaosasta leikkasin vähän pidemmäksi, että oli sitten varaa niille laskoksille.

Siskon pojille ompelin myös pari verhokappaa, löysin Keskiseltä upeita kankaita niitä varten. Toinen poika toivoi pääkalloja ja toinen liekkejä, molempien toiveet oli helppo toteuttaa. Verhoista ei ole vielä kuvia saatavilla, joten palaan niihin varmaan myöhemmin.

sarvia ja sukkia

2010-03-11T18:19:00.003+02:00

Vaihdoinpa sitten vihdoin blogin pohjaa. Olin kyllä muuten ihan tyytyväinen entiseen, mutta kun se oli niin vanha, ei siinä toimineet uudemmissa blogeissa olevat hienoudet. Linkkien lisääminen oli todella vaikeaa, kun piti käydä koodiin kirjoittamassa. Mutta suurin puute oli, että blogin alareunasta puuttui linkki "Vanhemmat tekstit". Päätin siis vaihtaa uuteen pohjaan että pääsen käsiksi noihin uusiin ominaisuuksiin. Täydellisen tyytyväinen en tähän pohjaan ole, mutta saa nähdä saanko aikaiseksi muokata enempää...

Sain tässä jokin aika sitten kaverilta sarvia, jotka oli sahattu nupoutettavilta lehmiltä. En ollut ennen lehmänsarvia käsitellyt, mutta arvelin ettei se niin paljon voi poiketa vuohensarvien käsittelystä, etteikö sitä kannattaisi yrittää.
Vuohensarvissa riittää yleensä tunnin keittäminen, että luutohlo lähtee sarven sisältä. Vaan lehmänsarvissa ei riittänyt, keitin niitä tuntikausia ja silti luut olivat tiukassa. Isännän avustuksella nuijimalla ne kuitenkin lopulta lähtivät.
Keittelin sarvia sitten vielä toistamiseenkin, että sain pinnan pehmeäksi ja vuolin pinnasta siklillä sen mitä lähti.
Yhden sarven sahasin kokonaan kiekoiksi, muille en ole vielä tehnyt mitään. Kiekoista oli ajatuksena tehdä kaulakoruja ja yhden olen saanut valmiiksi.

Sahauspinnan hiomisessa on yllättävän kova työ ja noin pienen kappaleen käsissä pitäminen ei ole ihan helppoa. Mutta onnistui kuitenkin. Viimeisen hionnan tein vesihiomapaperilla ja öljysin pinnan ruokaöljyllä. Lopputulokseen olen tyytyväinen.

Tänä talvena on villasukille ollut todella tarvetta. Vaikka mulla on niitä iso korillinen, tuntuu että aina puuttuu just oikeanlaiset sukat. Tällä kertaa olin vailla sukkia, jotka istuu kuin valettu eikä varsi lörpsähdä. Sitä en vielä tiedä, onnistuinko saamaan tarpeeksi napakan varren, mutta tein nämä sukat 44 silmukalla aikaisemman 48 silmukan sijasta. Lankana on 7-veljestä Polkka.

Elän tällä hetkellä töissä todella stressaavaa aikaa ja tuntuu että vapaa-aikana ei jaksaisi oikein mitään. Kun kotiin pääsee, tekee mieli nostaa aivot narikkaan ja maata vaan sohvalla. Käsitöitä ja tarpeita olisi vaikka mitä, mutta nyt ei vaan huvita. Vaan enää on ensi viikko töitä ja sen jälkeen viikon loma. Sitä odotellessa!

pakkasen paukkuessa

2010-02-21T13:14:00.003+02:00

Taas on aikaa vierähtänyt. Jonkinlaista blogiväsymystä on ollut siis havaittavissa. Ja taitaa olla muutenkin kevätväsymystä. Käsitöiden saralla on ollut aika hiljaista. Joululomalla tein pari pipoa, toinen odottelee tuunausta vielä ja toisesta taisi tulla susi. Se on huopuvasta langasta ja pitäisi joskus muistaa heittää pyykkikoneeseen, mutta siitä en oikein odota hyvää lopputulosta. Eli ei kuvia pipoista ainakaan vielä.
Ennen joulua kävin ostamassa Taitokeskus Ourasta pari lankakerää tädilleni joululahjaksi. Tuli siinä sitten ostettua itsellekin. ;) Eli Kirjo-Pirkkaa ostin, olen siitä jo aiemmin yhdet sukat tehnyt ja langan erittäin hyväksi havainnut. Nyt ostin toista väriä ja tälläkin kertaa lopputulos on mieleinen. Vaikka värin puolesta nämä sukat tuskin itselleni jäävät.

On kyllä ihana lanka senkin puolesta, että raidoitus menee tasan sukkaparissa. Ja mukavan paksuistakin lanka on, muistelen että 3,5 mm puikolla tein nämä.

Tässä muutama viikko sitten olin mukana kun kaverini käytti hevostaan klinikalla. Takaisin tullessa huomattiin hepan vähän polkeneen hännälleen kuljetuksen aikana ja pieni nippu jouhia oli irronnut. Minäpä nappasin jouhet talteen ja niitä pyöriteltyäni sain niistä aikaiseksi tällaisen kaulakorun.

Punoin jouhet neljällä säikeellä palmikoksi, päät kiinnitin pikaliimalla ja korulukot päihin. Annoin tämän synttärilahjaksi sille kaverilleni joka hepan omistaa.
Olisipa haave saada Reetan häntäjouhiakin koruksi, mutta sillä on niin pieni häntä, ettei siitä malta mitään leikata. Enkä tiedä riittäisikö pituuskaan kaulakoruun.

Tämä talvi tuntuu olevan yhtä pakkasta ja lunta vaan. Viime viikonloppuna sentään aurinko vähän paistoi ja sain kuvattua Reetaa hangessa.

2009-12-23T10:30:00.001+02:00

elossa ollaan!

2009-11-30T07:09:00.008+02:00

Jep jep, elossa tosiaan ollaan, vaikka blogin päivittäminen on jäänyt pahasti muiden kiireiden jalkoihin.
Neuletöitä ei ole kovin paljon tullut tehtyä. Nämä sukat olivat kuukausikaupalla kesken, muistelen että aloitin niitä jo heinäkuussa ja vasta pari viikkoa sitten ne vihdoin valmistuivat. Lankana oli joku Opalin pätkävärjätty, sitä oli 100 gramman kerä, mutta koska neuloin kaksinkertaisesta langasta, se ei sitten riittänytkään oman jalkani kokoon. Sukista tuli sitten tällaiset tyhmät nysät, jotka eivät varmaan sovi kenellekään... Lankakin oli kerällä paljon kivempaa, neuloessa se oli jotenkin karkeaa ja tönkköä.

Hevosten otsapantoja tein alkusyksystä useampiakin, mutta vain tämä yksi tuli kuvattua. Se on niittivyöstä tuunattu "heavyhepan" panta. ;)

Puukäsitöitä tein kanssa vähäsen pitkästä aikaa. Kävin ekaa kertaa Seinäjoella uudessa askarteluliikkeessä ja sieltä tarttui mukaan vanerikirjaimia ja maalia. Taustat näihin kyltteihin sahasin itse vanerista.
Tämä eka tuli karsinan oveen.

Ja toinen trailerin perään.

Seinäjoen käsityömessuista on jo aikaa, sekin viikonloppu oli niin ohjelmaa täynnä, että ehdin vain pikaisesti piipahtaa messuilla. Tikkuajilla oli oma osastokin siellä, mutta hätäiseen ehdin vain moikata tuttuja, en yhtään istahtaa tikkuamaan. Mutta jotain ostoksia sentään tuli messuilta tehtyä. Tässä ensiksi langat, Tapion Kaupan osastolta tietenkin...

Ja muut ostokset. Hiomakiven ostin kavioiden vuolupuukkoa varten. Kimaltelevia tarralevyjä kypärätuunausta varten, tuossa jo ensimmäinen tarra liimattuna kypärään. Paras messulöytö taisi kuitenkin olla tuo musta nahka, jota on ihan puolikas vuota. Sitä käytinkin jo otsapanta-askarteluihin.

Vähän tässä yksi päivä ompelinkin. Taas kerran huomasin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näitä jalkaheijastimia kun suunnittelin aika kauan ja sitten kun aloin ompelemaan, se sujui kivasti ja nopeasti. Pohjana on siis punaista fleeceä (joka sopii valjaspehmusteiden väriin) ja päällä leveää heijastinnauhaa. Päät kiinnittyvät tarranauhalla ja laitoin vielä tuohon päähän nailonnauhan pätkän, siitä on näppärä ottaa kiinni tarraa avatessa.

Ja tässä ne jalassa, tulipa sopivat!

Ja missähän se mun aikani sitten kuluu... Heppajutuissa pääasiassa. Kaikenlaisia koulutuksia, tapaamisia, kursseja, kisoja ja kokouksia on ollut syksyn mittaan. Tässä kuitenkin kuvina ne parhaat hetket.
Eli Reetan kanssa kärryttelemässä.

Ja Paukun selässä ratsastelemassa "tätiterapiaratsastusta".

Viime lauantaina oli kotikylällä joulunavajaiset ja käytiin Reetan kanssa talutuslenkillä siellä saakka. Matkaa tuli yhteensä reilut 6 km. Kylällä monet kävivät Reetaa rapsuttelemassa, ja se olikin reissun tarkoitus. Siis totuttaa Reetaa ihmisiin ja hälinään, kun kotosalla vaan niin rauhallisesti elellään.

Reetalla oli pari vuotta sitten tekemäni kulkuskauluri ja selkään laitoin satulalaukuista tuunatut "reput". Niissä kulki mukana kamera ja vähän evästäkin.
Reetan blogissa on muuten meneillä arvauskisa, vielä ehtii osallistua jos on nopea!

Eläinperheestämme on yksi suru-uutinen. Vanhin kissamme, mustavalkoinen Santeri jouduttiin lopettamaan viime viikolla. Se oli satuttanut jossain toisen takajalkansa niin että polvi oli mennyt pahasti paikaltaan. Vein sen kuvattavaksi eläinlääkäriin ja kuvasta näki, ettei polvea olisi saanut enää korjattua. Olihan Santerilla ikää jo yli 10 vuotta, hyvä ja terve elämä takana.

loppukesän touhuja

2009-09-08T21:07:00.008+03:00

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä bloggauksesta, vaikka mulla niin oli tarkoitus kirjoitella aikaisemmin... Ja nyt kun latasin kuvia, huomasin että mulla on vain ja ainoastaan eläinkuvia kaikki!
Mutta aloitetaanpas tuolta heinäkuun puolelta. Meitä pyydettiin Reetan kanssa esiintymään agilitynäytökseen Seinäjoella olleisiin ponikuninkuusraveihin. Upea mahdollisuus tehdä lajia tunnetuksi! Vaikka itse näytöspäivänä ei niin upealta tuntunutkaan, kun vettä satoi taivaan täydeltä eikä yleisöä sen takia ollut liiaksi asti. Mutta kokemusta tuli ja Reeta käyttäytyi näytöksessä todella hienosti, vaikka ennen sitä olikin ihan täpinässä. Tässä yksi kuva näytöksestä.

Kuva: Mervi Mäki-Neste

Päivää ennen näytöstä sain vihdoin toteutettua ison haaveeni. Käytiin ostamassa hevostraileri Reetan kuljettamista varten. Traileri on vanha, mutta hintaansa nähden ihan kelpo, eikä sen vetämiseen tarvitse pikku-e -ajokorttia.
Viikon päästä ponikunkkareista Reeta ja traileri saivat taas kyytiä, kun mentiin kesän huipputapahtumaan, match show:n. Sitä varten ehdin saada Reetan mikkihiiri-edustussetinkin valmiiksi.

Kuva: Annika Haarajärvi

Mikki-fleecen ostin jo muistaakseni vuosi sitten Eurokankaasta. Reunakantin olen ehtinyt tallettaa niin hyvin, että sitä ei ole löytynyt vieläkään, vaan jouduin ostamaan uutta nauhaa tilalle.
Riimun tein alusta lähtien itse, samalla tyylillä kuin edellisenkin, eli tässäkin on renkaat ym. helat vanhoista riimuista kierrätettyjä. Niskan taakse kehittelin tarrakiinnitteisen muovisen pikalukon. Tämä on siis turvariimu, muovilukon pitäisi hajota, jos poni tarkertuu siitä johonkin. Käytän tätä riimua siis kuljetuksessa. Turvan päälle ja sivuille ompelin pätkät mikkihiiri-koristenauhaa jota löysin joskus viime talvena Tampereelta Koskikeskuksessa olevasta käsityöliikkeestä.

Kuva: Annika Haarajärvi

Näyttely meni ihan kivasti ja Reeta sai punaisen rusetin. Edustettiin tietysti taas prinsessakruunussa. ;)

Näyttelyä varten suunnittelin ja tein show-pantoja tallin hepoille. Tässä kukkapanta jonka tein kaulakorusta.

Tämä panta on myös kaulakorusta.

Ja tämä helavyön heloista. Tämä panta on kaupan jos jotain kiinnostaa, koko on full, pituus 44 cm. Kävi hepan päässä vain kuvauksen ajan.

Tälle ponille laitettiin kangaskukka otsapantaan.

Jo viikon päästä tuosta mätsäristä käytiin jo toisessakin. Se match show oli Kurikassa ja sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Vettä satoi koko päivän eikä kukaan oikein nauttinut olostaan. Reeta käyttäytyi vähemmän prinsessamaisesti, mutta kokemusta saatiin taas. Kuviakaan ei kukaan vesisateessa ottanut.

Edellisessä bloggauksessa esittelin Reetan uuden satulan. Kun sen istuvuutta verrattiin vanhempaan satulaan, huomattiin että uusi on liian iso. Eli vanhassa vara parempi, ja niinpä myin uuden satulan pois saman tien.
Mutta nyt löysin vihdoin ja viimein shettis-kokoisen, punaisen satulahuovan. Kävin teettämässä siihen Reetan nimen Tuurin laatupainossa.

Tässä yhtenä päivänä ajelin Reetan äidin ja pikkuveljen laitumen ohi. Ja mitä silmäni näkivätkään, pikkuveli on vaihtanut väriä! Se on nyt lähes saman värinen kuin Reeta.

Tänä kesänä olen ihmetellyt perhosten vähyyttä. Tässä yksi iltapäivä näinkin sitten "koko kesän perhoset" samalla. Aurinko paistoi ulkorakennuksen seinään ja keltaisissa ovissa ja nurmikon keltaisissa kukissa oli yhteensä parikymmentä perhosta! Kaikki tätä samaa lajia.

Viime viikonlopun vietin taas näyttelyreissulla, mutta tällä kertaa olin kavereitten apuna heidän poniensa kanssa. Matka oli pitkä ja reissulla oltiin yön yli. Kavereitten ponit pärjäsivät näyttelyssä todella hyvin ja siitä on itsellänikin iloinen mieli vieläkin.

Farmaria ja muuta mukavaa

2009-08-07T12:31:00.006+03:00

Tässä on edellisen bloggauksen jälkeen ehditty juhlia omat, kummitytön ja Reetan synttärit. No omia ja Reetan synttäreitä ei nyt niin kovin juhlittu tällä kertaa. Reeta sai porkkanoita ja myöhästyneenä lahjana vasta tällä viikolla uuden satulan.

Hiukan isompi tuo on kuin edellinen satula enkä tiedä istuvuudesta vielä mitään. Edellistä satulaa varten pienentämäni satulahuopa on tähän liian pieni, eli täytynee katsella sekin uusi taas.

Kotipaikkakunnalla oli sitten Spelitkin, mutta ne jäivät minulta tänä vuonna kokonaan väliin. Ei ollut oikein sellaista vetonaulaa esiintyjissä tällä kertaa. Mutta ei se mitään, sain mahdollistettua toisten osallistumisen kun menin hoitamaan kaverin lapsia.
Muutenkin ohjelmaa tosiaan riitti tuona viikonloppuna, kun sunnuntaina käväistiin Ylivieskassa poninäyttelyä katsomassa. Siellä oli agilitykisakin, ehkäpä ensi vuonna päästäisiin sinne osallistumaankin jos se silloinkin järjestetään. Kamera oli tietysti mukana ja kuviakin löytyy Kuvablogista.
Samalla reissulla käytiin katsomassa yhtä heppatraileria, mutta tällä kertaa kuva ei kertonut ollenkaan totuutta, vaan traikku oli ihan pettymys ja jäi ostamatta.

Viime viikonloppu kului Kokkolassa Farmari-maatalousnäyttelyssä. Oltiin molemmat päivät siellä ja ihan koko päivät vielä. Isäntä oli esittelemässä erään yhdistyksen teltalla ja mullakin kului aika rattoisasti.
Lauantaipäivän kiertelin ja katselin ja tein vähän ostoksiakin. Yllättävän vähän sieltä tosin löytyi sellaista, mitä olis ollut pakko saada. Tämän koru nyt tuli kuitenkin ostettua. Se on emaloitu enkä todellakaan muista kuka sen oli valmistanut. Niitä emalikoruja oli monenlaisia, mutta jostain syystä musta heppa oli se mihin silmäni iskin. ;)

Lankaa oli toki tarjolla monenlaistakin, mutta ei ollut aikomustakaan ostaa mitään. Vaan lähtihän sieltä vyyhti mukaan, satuin voittamaan jonkin lammasyhdistyksen arpajaisissa tämän ja ihan mieluinen voittohan tämä on! Siis aitoa pässinpökkimää.

Lauantaipäivän päätteeksi näin vielä vuohien lypsynäytöksen.

Sunnuntaina sitten oli aika kiireinen päivä. Puuhailin kaverin ponien kanssa ja tarkoitus olisi ollut ehtiä puunaamaan toisen kaverin ylämaan nautojakin, mutta ehdin vasta vähän ennen kehään menoa paikkeille.

Näyttelystä tuli menestystäkin, kuten kuvasta näkyy!

Ponien kanssa osallistuttiin sitten paitsi hevosrotujen esittelyyn, myös agilitynäytökseen! Upea tilaisuus tehdä uutta lajia tunnetuksi. Olin siis kaverin Nuusku-ponilla "lainaohjastajana". Reetan kuskaaminen noin kauaksi olisi ollut vähän hankalaa.

Tiistaina pääsin käymään "vähän" Reetaa isomman hepan kärryillä. Oli tosiaan pikkuisen erilaista tämä kyyti, lähinnä sen takia ettei tuolta peffan takaa näkynyt oikein mitään. :) Mutta mukavaa kyytiä oli, hyvin on tämäkin tyttö oppinut kärryjä vetämään.

Heppa on siis 3-vuotias, säkäkorkeudeltaan tällä hetkellä 181 senttinen shire! Edellä vetoapuna suomenhevonen.

Ja sentäs jotain olen saanut käsillänikin tehtyä. Tikkuajien KIP-päivänä vein Heleenalle kassillisen vanhoja tilkkulehtiä ja Heleena halusi ostaa minulle lankakaupasta lankoja. Valitsin sitten Fabelin paksumpaa versiota. Oikeasti tämä on juuri sellaista lankaa jollaisen tuloa markkinoille olen odottanut jo kauan! Siis tarpeeksi paksua pätkävärjättyä. Ja sukista tuli ihanat!

Tikuttelin 4 mm puikoilla, näihin meni lankaa vajaat 2 kerää. Toinen kerä piti keriä uudelleen koska värit meni päinvastoin kuin toisessa ja samalla piti ottaa tosi pitkästi pois että löytyi sama aloituskohta. Ellei olisi niin pitkästi mennyt lankaa siinä hukkaan, olisin ehkä tehnyt pidemmätkin varret. Mutta joka tapauksessa, olen sukkiin oikein tyytyväinen, raidoitus täsmäsi hyvin. Ja noin paksusta langasta valmistuivat nopeasti.
Lankaa oli muistaakseni sinisävyisenäkin, pitänee ostaa sitäkin joskus...

lomat on lusittu

2009-07-21T16:09:00.008+03:00

Niinhän se luiskahti kesäloma käsistä. Paluu työelämään ottaa tiukille. Ei muuten, mutta yöunet tahtoo jäädä liian vähiin.

Mitään huippuhienoa erikoista ei tullut lomalla tehtyä. Mutta kaikkea pientä kivaa kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen lomaani. Yhtään yötä en ollut poissa kotoa, mutta päivän reissuja tehtiin moneen suuntaan. Käytiin mm. Tampereella, Iisalmessa, Vaasassa, Jyväskylän seudulla ja tietysti tässä lähempänäkin pyörittiin. Muisteltiin isännän kanssa, että on viimeksi oltu näin pitkään yhdessä vapaalla kaiketi kesällä 1994 kun nykyiseen kotiin muutettiin ja oltiin työttömiä.

Yllätinpä melkein itsenikin ja sain lomalla jotain pieniä käsitöitäkin tehtyä. Kummityttö oli pari yötä yökylässä ja tehtiin yhdessä pieniä ompelujuttuja. Tyttö valitsi kankaat, yhdessä mietittiin malleja ja minä sitten toteutin nämä.
Ensiksi valmistui kukkaro, heppahullulle tytölle hepankuva tietysti!

Sitten valinta osui perhoskankaaseen, josta tuli pieni penaali.

Ja lopuksi suunniteltiin kassia, siihen tyttö valitsi painokuvavarastoistani mustavalkoisen kissan.

Kassin toiselle puolelle tehtiin tytön nimi applikoimalla. Tyttö valitsi joskus tilkkuvaihdosta saamistani tilkuista keltaisia ja kirjaimet valittiin tietokoneen fonteista. Kahvojen kanssakin mietittiin, että tehdäänkö pitkät vai lyhyet, lyhyet niistä sitten tehtiin.

Kummitytön kanssa touhuttiin myös paljon Reetan kanssa. Joka päivä kokeltiin ratsastusta. Hienostihan se meni. Reetaa voisi nyt opettaa ratsastukseen ihan kunnollakin, mutta sopivan kokoista, tarpeeksi taitavaa ratsastajaa ei vaan ole tässä lähellä ainakaan saatavilla. Eipä se ratsastus Reetalle sinänsä pakollista ole, mutta hyvä olisi oppia kuitenkin sen verran että voisi joskus harkita vaikka tarjoavansa talutusratsastusta jossain tapahtumassa.

Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen! Ja talvi tulee taas pian, siksipä tikuttelin KIP:piä varten aloittamani villasukat valmiiksi kun pikkusormi alkoi taas taipumaan. Lankana on Silkkivillasta ostamani Filati Cervinia. Täyttä villaa, joten ei kauhean kestävät. Värit oli taas kerällä ja varressa kivat, mutta terässä menivät rumiksi läiskiksi... Tää on niin tätä!

Novitalta on tullut uusia lankoja ja siksi annoin itselleni luvan shopata pari kerää uutta Puro-lankaa. Kovastipa näyttää Noro-langalta ja nimikin on mun mielestä melkein kopio. Aitoa Noroa en ole koskaan ostanut, joten laatua en osaa verrata. Mutta tällaisen pesukoneessa huovutetun pipon sain aikaiseksi, värinä on Revontulet. Ohje on omasta päästä, tein 5 mm pyöröpuikoilla 96 silmukkaa, 15 cm neulottuani aloitin kavennukset kuudessa kohtaa. Pesukoneesta nostettaessa pipo oli kuitenkin liian korkea ja reuna ruma, joten saksin reunan pois ja virkkasin reunan nätimmäksi. Huovutin sitten vielä käsin reunaa ja lopulta tästä tuli ihan kiva.

Tarkoitus oli saada tuulta pitävä pipo, joka mahtuu isännän ratsastuskypärän ja pääni väliin. Hiukan tuo on siihen paksu, mutta uskoisin että ensi talvena tulee käytettyä kun Reetalla ajelen. Nyt kun tiedän mallin suurin piirtein toimivan, harkitsen tekeväni jostain ohuemmasta huopuvasta langasta myöhemmin samanlaisen.

Hepallisissa merkeissä tietenkin olen paljonkin lomaani viettänyt. Yhden mielenkiintoisen päivän vietin, kun käytiin kaverin hevosten kanssa Laukaalla hevossairaalassa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli hollantilaisen hevoskuiskaajan Piet Nibbelinkin demo ja klinikka Alajärvellä. Tässä kuva demosta, se oli siis yleisötilaisuus.

Itse klinikka kesti kolme päivää ja olin siellä kuunteluoppilaana. Mielenkiintoista asiaa tuli ja ehkä jotain jäi mieleenkin, vaikka en mä nyt mitään "valaistusta" siellä kokenut. ;)

Olen käynyt myös katsomassa Reetan viime kesänä syntynyttä pikkuveljeä, se asuu nyt Ruismäen tallilla. Masa on aivan ihana pikkuinen poni. "Onneksi" on ori, muuten tekis varmaan kamalasti mieli itselle... ;)

Toinen pikkuveli on syntynyt tänä kesänä, se on väriltään ruskea ja pilkuton. On se veikeätä noi ponien väritykset, kun on siis samat vanhemmat ja tulee noin eri värisiä varsoja.

Viime lauantaina kävin kaverin kanssa Kokemäellä shetlanninponinäyttelyssä. Matkalla käytiin parilla tallilla ja pääsin "ponitädin taivaaseen", kun näin näin paljon pieniä varsoja samalla kertaa!

Loman alkupuolella oli kunnon heinäpoudat ja meidänkin heinät saatiin hyvin kuivina latoon. Toivottavasti ei tule kauhean kostea syksy, etteivät sitten ladossa kostu. Tällä heinämäärällä mennään syksy, ehkä jo joulun paikkeilla pitää sitten ostaa lisää heiniä.

Reeta on juuri nyt ihanassa kesäkarvassa! Tätä vaihetta ei vaan kauaa kestä, veikkaan että kuun vaihteessa alkaa jo uutta talvikarvaa kasvamaan. Lyhyt kiiltävä kesäkarva on kyllä ihana!

Toissa viikolla oli Kurikassa uuden kuttulan avoimet ovet. Siellä tuli käväistyä ja olihan siellä kuttuja kerrakseen!

Pellolla on ollut ihmeellistä elämää tänä kesänä. Joku lintu siellä pesii ja sillä on ainakin kolme poikasta. Nyt poikaset alkavat olla jo isoja, mutta kävelevät ympäri peltoa ja ovat aika rohkeitakin. Onkohan tämä työhtöhyyppä vai mikä lie punkkarilintu?

Perhosia on meillä tänä kesänä ollut yllättävän vähän. Vasta nyt on muutamia ilmestynyt, enkä tämänkään lajia tunnista.

Tässä vielä kesäkuva Milasta.

lomailua

2009-06-28T16:37:00.005+03:00

Olen taas kovin myöhässä tämän bloggauksen suhteen. Toiset Tikkuajat ovat ehtineet jo kertoa KIP-päivästä blogeissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Eli 13.6. vietettiin kansainvälistä julkineulontapäivää (Knit In Public) Seinäjoella kävelykadulla Käsityöaitta Fionan edessä.

Väkeä oli paikalla ihan mukavasti eikä säätiedotuksen lupaamaa sadettakaan saatu. Sipi oli tehnyt upean kyltin!

Oli tosi mukava tavata pitkästä aikaa Tikkuajia livenä, kun en ole koko talvena neuletapaamisiin ehtinyt.

Vasta jälkikäteen tulin tietämään, että tikuttelin KIP:ssäkin sukkiani pikkusormi murtuneena... Pikkusormen pää taittui kun talutin heppaa jolla olin menossa ratsastamaan. Heti taittumisen jälkeen sormi vielä toimi, joten arvelin ettei siitä luita rikkoontunut. Se turposi ja oli kipeäkin ja kun reilun viikon jälkeenkään ei muutosta näkynyt, menin vihdoin lääkäriin. Sormi kuvattiin ja murtunuthan se oli. Siihen laitettiin lasta jota jouduin pitämään viikon verran. Kylläpä oli elämä hankalaa paketin kanssa!

Viikkoa kauempaa ei kuitenkaan lääkärin mukaan lastaa tarvinnut pitää, mutta edelleen sormi on samanlainen. Turvonnut ja taivuttaminen sattuu. Mutta katsotaan, ennemmin olen kuitenkin ilman lastaa.

Käden lastoittamisen takia aloitin lomailun sitten sairaslomalla jo juhannusviikon keskiviikosta. Varsinainen kesäloma alkoi sitten juhannukselta. Lomakeleissä ei ole ollut valittamista!

Saadaankin pitkästä aikaa lomailla nyt isännän kanssa yhdessä, siis koko minun 4 viikkoinen kesäloma. Isäntä kun on lomautettuna. Aika ihanaa joutilasta aikaa, kun ei tarvi kummankaan herätä aamuisin kukonlaulun aikaan.
Vaikka isäntä on kyllä ollut ahkera! On rakentanut mm. tarhaan eläimille uuden katoksen ja sitten tällaisen pyöröaitauksen. Vasta kerran ollaan siellä Reetan kanssa käyty, kun ei näillä helteillä viitsi mitään ylimääräistä liikkua.

Juhannusta meillä ei ole ollut tapana juhlia mitenkään. Suunnittelin jopa lastenvahtihommia, mutta käden paketoinnin takia luovuin siitä ajatuksesta. Käytiin sitten kuitenkin mun vanhempien luona kyläilemässä ja siellä teinkin mukavia löytöjä. Alunperin oli tarkoitus etsiä edesmenneen paappani varastoista nahkaa. Ihan sopivaa nahkaa en löytänyt, mutta löytyi esim. nämä vanhat kuolaimet ja hevosenkenkiä. Naulasin ne koristeiksi tallin oveen.

Muita löytöjä olivat Viiskunta-lehti syntymävuodeltani (teen nykyään työkseni tuota lehteä) ja paappani 11-vuotiaana kirjoittama omaelämäkerta äidinkielen harjoitusvihossa. Se oli jotenkin ajatuksia herättävä, kun vertaa sitä omaan elämään, niin minähän olen elänyt ihan pumpulissa. Tässä se teillekin luettavaksi:

Minä olen syntynyt Nurmossa Kouran kylässä joulukuun 6. päivänä 1907. Isäni nimi on Juho. Hän on syntynyt Nurmossa, samoin kuin minäkin. Äitini, joka on ollut jo lähes seitsemän vuotta kuollunna, on syntynyt Seinäjoen pitäjässä Ämmälänkylässä Sallin talossa. Hänen nimensä oli Aina.
Kasvanut olen neljän vuoden vanhaksi isoisän talossa. Olen ollut viidennellä vuodella kun isän ja äitini mukana muutin uuteen kotiini, jossa nytkin asun.
Asuessani vielä isoisäni talossa kuoli minun pikkuveikkoni Aarne. Hänen kuollessaan olin hänen kehtonsa ääressä. Kolme vuotta elettyämme uudessa kodissa, kuoli äitini.

Vanhempieni luo jäi vielä myöhemmin haettavaksi iso määrä vanhoja puisia kenkelestejä. En vielä tiedä mitä niillä teen, mutta aion etsiä ainakin omaan jalkaani sopivat lestit. Josko joskus tulisi tehtyä huovutettavat tossut niiden avulla. Siis sitten joskus...

Tässä yksi päivä onnistuin saamaan ensimmäistä kertaa kaikki meidän pieneläimet samaan kuvaan! Helle on vaikuttanut väsyttävästi kissoihinkin ja ne makoilevat pitkin pihaa.
Kuvassa taaimmaisena heinikossa Oskari, vasemmalla Meirami, edessä Mila, oikealla Santeri.

Isäntä sai näin onnistuneen otoksen Essistä, joten laitan tämän tähän viimeiseksi ja sen kera toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää!

se on kesä!

2009-05-29T12:54:00.009+03:00

Näyttää tämä bloggaaminen jäävän kerran kuukaudessa -aikatauluun. ;)

Kesä onkin jo pitkällä ja edellisessä bloggauksessa näkyy olevan vielä lumikuva! Niin inhottava kuin se rapakausi tuossa välissä olikin, on se nyt vihdoin ohi. Elukoiden tarha on kuiva ja saavat natustaa tuoretta ruohoa.

Käsityöt on jääneet tosi vähälle. Vain heppoihin liittyviä juttuja olen tehnyt viime aikoina. Muutaman naruriimun olen solminut kun vauhtiin pääsin, nyt niitä on myös sinisinä. Päätin kuitenkin että teen vain tätä shettis-kokoa, koska hevoskokoa on myynnissä tosi halvallakin, joten niitä ei kannata tehdä. Nyt olis muutama sitten myynnissä, kun vaan keksisi missä myy. Postikuluista kun tulee aika lailla hintaa lisää, koska solmut on niin paksuja että menee maksikirjeeksi.

Kaverin hepalle tein tällaisen uniikin otsapannan. Heppa osallistui kisaan jonka se sitten voitti ja tuomari rusettia laittaessaan vielä kehui otsapantaa! :)

Reetallekin tein uniikin ostapannan, mutta tämän olen tehnyt jo talvella. Se oli kuitenkin "salainen aseemme" viime sunnuntain match show:ssa, joten en sitä halunnut julkisesti esitellä ennen näyttelyä. Tässä se nyt sitten on.

Mätsäri oli siis viime sunnuntaina ja Reetan blogissa on siitä lisää tarinaa ja kuvia. Punainen rusetti ja hyvä mieli sieltä oli tuomisina. Tuomari oli arvostelupaperiin kirjoittanut mm. näin: "Sekä esittäjä että poni hienossa match show -kunnossa." No itselläni ei nyt ollut sen kummempaa kuin hame päällä esittelyssä. ;)

Jonkin verran on tullut reissattuakin tässä kevään mittaan. Edellisen bloggauksen jälkeen käytiin Tampereella Hot rod & Rock -showssa katsomassa hienoja autoja.

Autoja katseltiin myös Lapualla siitä pari viikkoa myöhemmin.

Sirkuksessakin kävin kummitytön ja sisarustensa kanssa, siellä oli parasta minihevoset. ;)

Vajaan viikon lomailinkin ja ehdittiin käydä Kuopiossa yhden yön yli. Siellä oli Lynyrd Skynyrdin konsertti johon isäntä oli ostanut liput jo talvella. Saas nähdä jääkö tämä ainoaksi kesälomareissuksi tänä kesänä. Muita yön yli kestäviä reissuja ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa.
Kuopiossa pyörähdettiin entisellä kotikadullamme, asuttiin siellä v. 1992-1994.

Kuopion reissulle en tarkoituksella katsellut mitään shoppailupaikkoja. Mutta matkalla poikettiin Hirvaskankaalla ja siinähän oli vieressä kauppakeskus jossa Silkkivilla ja lankesin ostamaan pari kerää lankaa. Toiset langat ja puikot oli mukana matkassa odottamassa inspiraatiota. Vaan samassa pussissa ne odottavat edelleen koskemattomina...

Ratsastamassa olen käynyt säännöllisesti. Viime perjantaina menin Fyrry-hepalla ja olikin oikein mukava tunti. Uskaltauduin laukkaamaan ekaa kertaa tuolla hepalla.

Flunssaakin tuli tässä välillä sairastettua oikein viikkokaupalla. Kuume ei noussut, mutta yskä oli hervoton. Epäilen että myös poskionteloissa oli jotain, mutta koska ei ollut kuumetta eikä särkyä naamassa, niin päätin odotella rauhassa. Ja niinhän se meni itsestään ohi. Lepoa kyllä vaati niin että pahimmalla viikolla nukuin joka päivä heti töistä tultuani päikkärit. Sille viikolle olin suunnitellut menoa tikkuajien tapaamiseen, mutta piti sitten sekin perua.
Musta on kyllä alkanut tuntua siltä, että kun vauhti elämässäni kiihtyy ja menoja kertyy liikaa, niin kroppani sanoo seis, vaikka pää tahtoisi mennä. Eli tulee tuollaisia pakkorauhoittumisia silloin tällöin.

Tähän vielä lopuksi terveiset Reetalta, joka jatkaa prinsessaleikkejä... ;)

kevättä

2009-04-24T10:24:00.002+03:00

Taas on melkein kuukausi vierähtänyt. Olen yleensä pyrkinyt välttämään bloggaamista silloin kun olen huonolla tuulella. Eihän kukaan jaksa lukea vali-vali-valitusta. Nyt alkaa jo yhdeltä osin mielikin piristyä ja päätin että nyt on kirjoitettava. Vali-vali-osastoon olis siis tullut kipeä olkapää ja laman iskeminen meidänkin perheeseen. Mutta nyt pääsin eilen ekan kerran fysioterapiaan ja mieli on hyvä.

Käsitöitä ei ole tässä tullut nyt tehtyä yhtään mitään. Silloin edellisen bloggauksen aikoihin olin lomalla ja siinä loman loppuhetkillä aloin olla tarpeeksi levännyt, että käsityöinspiskin vähän ehti tulla. Ompelin sitten Reetalle tällaisen sydänriimun.

Olin nähnyt netissä kuvia sydänriimuista, mutta kun sellaista Reetalle etsin, niin eipä löytynyt mistään. Päätin sitten tehdä itse. Tämä on osaksi kierrätystä, kun renkaat ja soljet otin kaverilta saamastani kahdesta rikkinäisestä riimusta. Sydännauhaa ei ihan helposti löytynyt, mutta hevosmessujen aikaan kun käytiin Tampereella, niin löysin tuon nauhan sieltä Koskikeskuksen yläkerroksessa olevasta käsityöliikkeestä. En enää muista mikä sen liikkeen nimi on, mutta hyvä nauhavalikoima siellä oli. Ostin myös mikkihiiri-kuvioista nauhaa ja ehkä siitäkin tulee joskus riimu. Tuota punaista nailonnauhaa mulla on varastossa vielä. Eli enää puuttuu ne lukot.

Kaikenlaisia kivoja menoja mulla on ollut sinne ja tänne ja tuonne. Muutama viikko sitten kävin kaverin kanssa Ypäjällä ponioripäivillä. Oli tosi kiva päivä ja hauskinta oli varmaankin se, että vaikka aamuseitsemästä iltamyöhälle kaverin kanssa juteltiin, niin aina vaan meillä riitti juttua poneista. :)
Pääsiäisenä käytiin perinteisesti lauantain trullikarkureissulla, tällä kertaa suunnistettiin Keiteleelle sukuloimaan. Pääsiäissunnuntai oli aivan ihana päivä, aurinkoinen ja hepantäyteinen. Sinä päivänä tulin ottaneeksi lähes 400 valokuvaa! Ensiksi kärryajelulla Reetan kanssa, sitten kävin katsomassa ja kuvaamassa valmennusta tallilla, sitten katsomassa Reetan äitiä ja pikkuveljeä ja sitten vielä toisellakin tallilla. Siellä oli ihana pikkuvarsa. Mutta kaikki nämä kuvat ovat nyt kotikoneella enkä saa niistä yhtään tähän näytille.
Koko kortillisen kuvia otin myös Onnenvärinät -tapahtumassa viikko sitten. Tänä keväänä kävi itämaisen tanssin suhteen niin, että parista poissaolosta johtuen en sitten ehtinyt oppia tanssia kunnolla, enkä halunnut sen takia mukaan esitykseen. Mutta kiva oli katsella muiden esityksiä. Ja paljon vähemmällä stressillä selvisin. ;)
Viime lauantaille oli suunnitelmissa mennä Nokialle kristillisen metallimusiikin festareille. Viime tingassa sitten löytyikin netistä vielä parempi meno, Sampparock Uuraisilla. Siellä esiintyi lempparibändini HB. Keikka oli oikein hyvä, olin tosi tyytyväinen kun mentiinkin sinne eikä Nokialle. Sampparockissa oli myös puhumassa Kari KK Korhonen, todistus oli hyvä ja lähes parikymmentä nuorta halusi tulla uskoon!
Viime sunnuntaina poikkesin yrittäjämessuilla ja loppupäivä menikin sitten Lehtimäellä esteratsastuskisoja katsoessa.

Reetan kanssa on ajeltu nyt aika säännöllisesti. Teen sellaisia 30-40 minuutin lenkkejä, joista suurin osa matkasta mennään kävellen. Oikeastaan Reeta saa mennä aika lailla sitä vauhtia mitä haluaa. On meillä ollut lennokkaita lenkkejä ja matelulenkkejä. Ja jänniä lenkkejäkin, kun on tullut jos vaikka mitä tiellä menevää vastaan... Opin jopa senkin, että kärry voi myös pysähtyä nopeasti! Yleensä kun istun etukenossa ja olen varautunut nopeisiin lähtöihin, niin kerranpa traktorin tullessa takaapäin, Reeta otti muutaman raviaskeleen ja sitten pysähtyi äkisti. Onneksi sain toisella kädellä otettua tukea kärryn etuosasta, muuten olisin lentänyt nenälleni Reetan peffan päälle.
Mutta ajamisesta olen nauttinut aivan suunnattomasti! Se on niin hienoa kun siitä ehti unelmoida pari vuotta ja nyt se on totta. Mä olen niin onnellinen Reetasta, kun se oppi ajamisen niin helposti.

lomailua

2009-03-27T15:12:00.007+02:00

Tällä viikolla vietän talvilomaa! Kauan sitä on odotettu, mutta nyt se on jo lopuillaan.
Aloitin lomailun oikeastaan jo päivää ennen, kun pidin viime viikon perjantain pekkasvapaata. Lähdettiin oikein isännän kanssa Tampereelle messuille. Siellä oli ihan uusi Hevoset 09 messutapahtuma ja reissu kannatti tehdä, oli mukavat messut. Parasta antia oli näytökset, tämä kaikista upein:

Kuviakin laitoin kuvablogiin, käykäähän katsomassa jos messut jäi väliin.

Ostoksia messuilta tuli tehtyä jonkin verran. Ostin itselleni ratsastushousut, Reetalle glitterisuihketta, kärryyn vetoliinoille pikakiinnittimet, ja sitten vielä nämä suojat. Oli ihan pakko, kun löytyi noin pienet.

Reeta sai sitten ajokoulusta todistuksen ja viettää nyt pientä lomaa. Pihakin on niin liukas että tosi varovasti pitää kävellä. Mutta metsässä ei ole liukasta, ja käytiinkin lenkillä tässä yksi päivä. Metsän keskellä on pelto, jossa uskalsin päästää Reetan ihan vapaaksi ja kuvailla.

Sunnuntaina oli taas ratsastusseuran keilailu. Se on ihan mukavaa puuhaa, urheilua jossa ei tule hiki. ;)

Maanantaipäivän vietin kaverin luona ja pidettiin "ompeluseuraa", sain nämä sukat hyvälle mallille ja nyt ne on vihdoin valmiitkin. Lankana on Isoveli Color.

Otin Milankin mukaan tutustumaan pieneen mopsipoikaan. Ilmeet ehkä kertookin miten tapaaminen sujui. Eli juostiin vuoronperään toisiaan karkuun...

Lomaa edeltäneen parin viikon aikana suoritin ensiapu II -kurssin. Olihan se aika rankka neljä iltaa kahdessa viikossa, mutta tarpeen oli kurssi. En muistanut enää paljoakaan ykköskurssilla opituista asioita. Nyt sai taas "potkua" turvallisuusasioihinkin ja hankin uuden ensiapulaukun autoon ja pienen retkipakkauksen jonka voi ottaa kärryajeluille mukaan.

Tampereen reissulla ehdittiin poiketa Biltemassa ja ostin sieltä naruja. Pitkään on ollut haaveissa kokeilla itse naruriimun solmimista, mutta sopivaa narua ei ihan helposti löydykään. Täällä Pohojammaalla kun ei veneilyä paljoa harrasteta, niin narutarjonta on kaupoissa aika suppeaa.
Eilen illalla sitten aloitin, purin, solmin, purin, solmin. Yö tuli jo vastaan ja jatkoin tänään. Purin ja solmin taas. En katsonut tunteja kauanko siinä lopulta meni, mutta valmiiksi tämä tuli.

Hommasta olisi toki voinut päästä helpommallakin, jos olisi tyytynyt yksinkertaisempiin solmuihin. Mutta halusin tehdä täsmälleen samanlaiset kuin valmiina ostamassani amerikkalaisessa naruriimussa. Turvan alle tulevan solmun tein netistä löytyvällä ohjeella, muut solmut yrityksen ja erehdyksen kautta. Ongelmia tuotti narun jäykkyys ja se ettei solmua tehdessä voinut tietää miten päin narut asettuvat solmun jälkeen. Turvan päältä ne menivät ihan väkisin kieroon, mutta onnistuin lopulta saamaan se suurinpiirtein siististi.

Keskiviikkona olin Seinäjoella seminaarissa, jonka aiheena oli sosiaalipedagoginen hevostoiminta. En ollut ennen aiheesta kuullutkaan ja vaikutti todella mielenkiintoiselta. Vaikka aihe ei itseäni suoranaisesti kosketa, niin seminaarin esitelmöijän kertovat esimerkit elävästä elämästä tallilla laittoivat kyllä itseänikin miettimään, että miten käyttäydyn ja olen aikuisena lasten ja nuorten kanssa kun talliyhteisössä olen.

Tuvan nurkalla näyttää tältä! Kevättä se tekee.

Tässä vielä yksi vanhempi kuva, löysin blogikuvakansiostani. Olen sen joskus sinne laittanut mutta olin näemmä unohtanut sitten laittaa aiemmin näytille. Se on meidän Santeri päiväunilla.

kevätblogiväsymystä?

2009-03-10T16:10:00.005+02:00

Olenpa sitten ollut tylsä, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tuntuu että ei vaan ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Käsitöitä ei ole valmistunut yhtään mitään. Eikä nyt oikein mitään muutakaan erikoista tapahtunut, vaikka koko ajan tuntuu olevan menoa ja kalenteri täysi.
Tässä nyt muutamia kuvia joita on tullut räpsittyä, hepallisia juttujahan nämä on...

Jääraveissa 1.3. sain tällaisen ihanan kuvan ponilähdön voittajasta. Poni on nimeltään Ajoksen Kaunotar.

Viime lauantaina pääsin maastoon ratsastamaan Paukku-hepalla. Rämmittiin lumisella pellolla ja Paukku oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. :)

Reetan kanssa ollaan edelleen harjoiteltu ajamista, viime sunnuntaina käväistiin vähän ekaa kertaa jo tielläkin. Silloin olikin ihanan aurinkoinen päivä.

Isäntä oli viime viikon talvilomalla ja innostui jatkamaan remonttia, joka on aloitettu... hmm. joskus 8-9 vuotta sitten! Siitä saakka on siis oltu ilman keittiön kaakeleita ja väliaikaisilla tasoilla. Nyt on kaakelit ja tasot ja leivari ja puuhellakin uudelleen saumarapattu. Ja tupa ihan hyrskyn myrskyn...

Tässä blogitauon aikana olen osallistunut pariinkin heppakoulutukseen. Ensiksi olin luennolla jossa eläinlääkäri kertoi hevosten ruokinnasta ja sen vaikutuksesta hevosten sairauksiin. Sitten kävin kahtena lauantaina Lehtimäen opistolla, jossa opiskeltiin hevostenkäsittelyä. Sille kurssille on tulossa jatkoakin ja varmasti menen. Mulla on niin kyltymätön tiedonjano ja oppimisenhalu näissä heppa-asioissa. Mutta en vaan jaksa mitään lukea kirjoista, vaikka niitäkin on tullut ostettua. Siksi on kiva käydä kursseilla ja vaan kuunnella ja katsella kun asioista kerrotaan ja näytetään.

Osittain heppajuttuihin liittyen menin taas ensiapukurssillekin, se alkoi eilen. Minähän suoritin ykköskurssin syksyllä 2007, joten nyt on vuorossa 2. kurssi. Hevosteluhan on tapaturma-altis laji, joten hyväksi on oppia niitäkin asioita. Vielä kun joku järjestäisi hevostenkin ensiapukurssin!

Tässä vielä lopuksi meidän Meirami. Isäntä oli kuvaamassa kärryajelua, mutta katti päätti tulla mukaan kuviin. ;)

Hyvää ystävänpäivää!

2009-02-14T09:12:00.002+02:00

Härkäviikkoja

2009-01-28T15:24:00.009+02:00

Onpa taas viikot kuluneet. Mulla on ollu yhdet sukat kesken jo jonkin aikaa ja ajattelin että bloggaan vasta sitten kun ne ovat valmiit. Eilen illalla ne sitten tulivat valmiiksi ja sain ne jopa kuvattuakin heti.

Lankana Kirjopirkka ja tällä kertaa tein molempia sukkia yhtä aikaa, kun tuli silloin ELMA-messuilta ostettua tuplakappale 3 mm pyöröpuikko. Kun lanka oli 50 gramman kerässä, onnistui molempien neulominen samaan aikaan kivasti. Värit meni kohtuullisen hyvin tasan, toiseen sukkaan jouduin kyllä tekemään yhden kerroksen vähemmän kuin toiseen. Se tuossa yhtä aikaa tekemisessä onkin hyvä juttu, että voi kohdistaa raitoja paremmin.

Viime viikolla sain taas yhden jo vuosia kyteneen haaveen toteutettua ja hankin matoksi mustavalkoisen lehmännahan. Normaalistihan ne maksavat mansikoita ja hunajaa, mutta nyt oli joku konkurssipesän loppuunmyynti ja sain nahan halvalla. Siinä oli kyllä reikä, mutta sain mukaan tuon taustalla näkyvän puolikkaan taljan paikka-aineeksi. Leikkasinkin siitä paikan, mutta jouduin toteamaan että se on paksumpaa kuin iso talja ja lopulta leikkasin paikan ison taljan reunasta. Paikkaaminen onnistui siis ihan kivasti eikä sitä huomaa matosta, varsinkaan kun siinä päällä on aina keinutuoli. Paikkapalasta sain siis toisen ihan kivan kokoisen maton. Sanovat että nahasta on helppo siivota eläinten yrjöt, saa nähdä sitten pitääkö paikkansa. Vielä ei ole kukaan siihen puklannut. Mutta roskat nahan päällä näkyy paremmin kuin entisellä matolla näkyi.

Viime lauantaina pidettiin pitkästä aikaa oikein shoppailupäivä ja käytiin Tampereella ja Ideaparkissa. Kävin peräti neljässä hevostarvikeliikkeessä, mutta vain yhdestä tein ostoksia. Ostin Reetalle punaisen fleeceloimen, suitset, satulavyön ja jalustimet. Mä olen tosi onnellinen tuosta loimesta, kun se on sopiva ja ennen kaikkea niin hieno!

Prosessineulojan blogista vinkin saaneena kävin Tampereella myös Lankaideassa. Valinnan vaikeushan siellä tuli. Lopulta valitsin "vain" kaksi vyyhteä Mirasol Miski Baby Llama -lankaa, punaista tietysti. Laamanvillaa mulla ei vielä olekaan ollut. On aivan ihanan pehmeää, mutta ei aavistustakaan mitä näistä tulee. Todennäköisesti ovat kokoelmissa aarteena ja silloin tällöin hiveltävinä. :)

Moniväristä merinolankaakin oli jo näpeissä, mutta sentään vielä joku järjen hiven kuiski, että mullahan on kotona jo melkein samanlaista, siis syksyn käsityömessuilta ostamaani Jitterbugia.

Viime viikolla pidin töistä yhden pekkaspäivän ja kävin katsomassa Reetan sukulaisia taas. Reetan pikkuveli on jo potra poika, eiks olekin veikeä pikkukaveri? ;)

Reetan kanssa on nyt harjoiteltu ajamista useaan kertaan. Perä tahtoo olla turhan kevyt ja olen ommellut jo kolme potkuremmiä. Kaksi ensimmäistä versiota menivät heti ekalla kerralla rikki. Kolmas versio kesti ainakin ensimmäisen ajelun, mutta sen kiinnityssysteemi meni rikki, niin että itse remmi pääsi liusumaan peffan päältä. Seuraavalle kerralle on taas jo uudet viritykset. Valmiina myytävät ponien potkuremmit on Reetalle ihan liian isoja, siksi mun on pitänyt miettiä näitä omia virityksiä.

Kummityttöni oli meillä yökylässä ja kokeiltiin ekaa kertaa Reetalle ratsastajaa satulan kanssa. Reetan blogista löytyy lisää juttua siitä.

uutta vuotta alkavaa

2009-01-04T17:45:00.005+02:00

Hyvää tätä vuotta!
Tajusin juuri, että mulla on tähän bloggaukseen varattuna pelkästään heppailukuvia! Edes joululahjoja ei tullut kuvattua. Oliskohan siihen tarpeeksi hyvä selitys se, että eipä sitten tullut edes jouluksi kunnolla siivottua ruokapöytää, enkä jaksanut sitten raivata sitä kuvausalustaksikaan ja niin vaan joululahjat löysivät tiensä mikä minnekin, ilman että olisivat kuvaan päätyneet. Lahjoja kuitenkin jonkin verran tuli, vaikka tosi pienessä mittakaavassa mun perhe/ystäväpiirissä lahjotaan. Itse keskityin tänä vuonna antamaan syötäviä lahjoja, eli pipareita ja pikkuleipiä eri tavalla pakattuina. Villasukkia meni lahjaksi kahdet ja ne olenkin jo molemmat täällä esitellyt aiemmin.
Joulun vietto sujui aika perinteisissä merkeissä; aattona käytiin mun vanhempien luona syömässä ja saunomassa ja tultiin illaksi kotiin. Kotiin tullessa tuntui siltä, että ehkä ensi vuonna ollaan ensimmäistä kertaa aattopäivä kotona. Joulupäivänä teimme perinteistä joulupizzaa ja löhösimme pizzaa syöden sohvalla ja leffoja katsoen. Mutta siihen päivään sisältyi myös koko joulun ajan huipennus ja unelmien täyttymys: kokeiltiin ensimmäistä kertaa Reetalle kärryjä perään ja hienostihan se meni! Tapaninpäivänä olin tallilla ja lauantaina tehtiin sukulaisvierailu Pohjois-Savoon Keiteleelle.
Sunnuntaina pääsin sitten vihdoin jouluratsastukselle ja se olikin oikein 3 tunnin maastovaellus. Sain mennä Paukku-hepalla, joka on jo eläkepäiviään viettävä tallin suosikkiheppa. Sen selästä ei tarvinnut pelätä tippuvansa, vaikka kerran mentiinkin vähän lujempaa, kun Paukku pelkäsi moottorikelkkaa.

Välipäivät mulla oli töitä, ja uuden vuoden aattona olin koko päivän autoilemassa, kun lähdin kaveriksi hakemaan yhtä ponia toiselta puolelta Suomea. Päivä oli pitkä ja kotiin tultuani en sitten jaksanut valvoa edes vuoden vaihtumiseen saakka. Uuden vuoden päivä menikin vielä palautuessa ja perjantaina oli taas työpäivä.

Reetan ajokoulutuksessa oli tänään neljäs ajokerta ja nyt kokeiltiin menoa ilman taluttajaa. Kolmella ensimmäisellä kerralla on ollut päässä vain riimu ja aluksi talutettiin molemmin puolin naruista. Tänään laitettiin myös suitset ja ohjat ja mentiin ihan oikeasti. Ohjasajoa on toki harjoiteltu aiemmin ja opit oli aika hyvin Reetalla jääneet mieleen. Vain yhden kerran ohjaus petti pahemman kerran ja mentiin lumipenkkaan, josta isäntä meidät auttoi pois. Intoa Reetalla oli vaikka miten, vauhtia siis riitti mutta eipä noin pieni poni kauhean lujaa pääse vaikka täysiä päästäisikin.

Pakkanen on paukkunut ja luonto näyttää tosi kauniilta. Kun sitä vaan tarkenisi katsella! ;) Tänään ennen ajeluharjoituksia yritin vähän kuvailla Reetaa talvisessa maisemassa. Hiukan vaikeaa se on saada kuvaa, jossa poni ei olisi turpa maassa tonkimassa löytyykö lumen alta jotain syötävää...

Näin vuoden vaihtuessa sitä vähän miettii mennyttä ja tulevaa. Uudenvuoden lupauksia en ole harrastanut, enkä liioin ole tehnyt mitään listauksia mennen vuoden käsitöistä. Viime vuodesta parhaiten mieleen on jääneet kesälomareissu Kolille ja Reetan kanssa hyvin sujunut agilitynäytös match show:ssa. Ikävempänä asiana jäi mieleen kesäinen sairastaminen.
Yhden päätöksen uudelle vuodelle kuitenkin tein, sitä olen toki kypsytellyt jo pidempään eikä se nyt kauhean radikaali juttu ole. Päätin lopettaa jäsenyyteni tilkkuyhdistys FinnQuiltissä ja liittyä sen sijaan Suomen hevosenomistajien yhdistykseen. Asia nyt vain on niin, että 10 vuoden intohimoisen tilkkuilun jälkeen into lopahti täysin, eikä ole enää palannut vaikka olen jo parisen vuotta sitä odotellut. Mielen ja ajankäytön ovat sen sijaan valloittaneet täysin hepat ja nyt tosiaan kun sain kesällä Reetan rekisteripaperitkin, niin voin tuohon hevosenomistajien yhdistykseen liittyä.

Ja vinkkinä vielä tässä lopuksi, että Reetan blogissa on meneillään arvonta.

2008-12-23T08:29:00.001+02:00

joskus haaveetkin toteutuu...

2008-12-19T23:41:00.003+02:00

Mulla on ollut "joulu" jo tällä viikolla. Yksi unelmani toteutui, kun sain hankittua veronpalautusrahoilla Reetalle kärryt! Kärryt tulivat osina ja kokosin ne renkaita vaille valmiiksi tuvan lattialla. Isäntä nappasi kuvan.

Renkaat laitettiin paikalleen ulkona, mutta koska en ole vielä ehtinyt kärryä päivänvalossa ulkona näkemään, siitä ei ole tämän parempaa kuvaakaan. Samassa lähetyksessä tuli Reetalle satulakin, sitä kokeilin jo kerran selkään, mutta ei ole kuvia siitäkään. Myös valjakkovaljaat olen ostanut, niistä olen vasta silaa ja rintaremmiä alustavasti kokeillut. Silapehmusteen tarranauhoja pitää pidentää, projekti on hiukan vaiheessa.
Vaikka se isoin unelmani on siis päästä Reetalla kärryttelemään, ei vielä ole kuitenkaan mitään kiirettä. Tavoitteena kun on, että ensi vuosi harjoitellaan ja vasta vuonna 2010 kun Reeta on nelivuotias, oltaisiin varsinaisessa ajelukunnossa.

Viime viikonloppuna vietimme Tallin joulua. Paikalla oli viime vuotta vähemmän väkeä, mutta "pidot" eivät olleet ollenkaan huonommat. Viime vuonna ei ollut lunta tätäkään vähää ja joulupukki tuli kärryllä. Tällä kertaa pukki sai rekikyytiä, samoin yleisökin.

Talliin tuotiin joulukuusi ja minä hoidin siihen koristeet. Laitoin kaikkea mitä hevoset voi sitten syödä; näkkileipiä, pipareita, porkkanoita ja kuivia ruisleipiä.

Tallille mennessä hoksasin, että olin unohtanut latvatähden. Olkia ei tallilla ollut, niin tekaisin sitten häthätää tähden heinistä ja paalinarusta.

Yhden pipon olen saanut tässä välissä aikaiseksi. Kulutin tähän jämälankoja; siihen upposi Novitan Cloudin jämät, samoin Regia Softin loput ja päälaella piti jatkaa Alpacalla. Se tosin oli ihan täysi kerä, mutta ainut edes suurin piirtein sopiva lanka.

Tästä piposta tuli aika kiva. Ehkä aavistuksen liian matala, mutta sopivan pehmeä ettei kutita, ja kuitenkin napakka. Jännä että Cloud ja Regia Soft kumpikin on yksinään aika löysää lankaa, mutta tosiaan näin yhteen neulottuna ovat ihan erilaisia kuin yksinään.

Koissulille ostimme joululahjaksi The Possun. Olen monta kertaa kaupassa painellut tuollaista kädessäni, mutta nyt vasta tuli ostettua.

Kuvittelen jo mielessäni, minkä sydänkohtauksen saan kun joskus keskellä yötä unissani könyän vessaan ja astunkin possun päälle. Se meinaan röhkäisee aika reippaalla äänellä... Mila ei muuten sitten kovin innostunut tuosta ollutkaan. Äänestä se kyllä tykkää, mutta ehkä tuo on sille leikkimiseen liian iso.

Tällä viikolla on käyty oikein kahteen kertaan Seinäjoella shoppailemassa. Keskiviikkona haettiin joululehtiä ja samalla reissulla ostettiin myös uusi vedenkeitin ja leivänpaahdinkin. Paahdinta meillä ei ole ennen ollutkaan ja nyt on sitten ahkerasti syöty paahtiksia muutaman päivän ajan.
Tänään lähdettiin uudestaan Seinäjoelle, oikeastaan vain hakemaan yhtä joululevyä. Olikin ensimmäinen ikinä ostamani joululevy ja vähän pettymys. Samalla etsittiin vaatteita, ja ehdin Rustoopuoriin hakemaan pari kerää lankaakin.

Tämä on mulle uusi lankatuttavuus. Tähän liittyy hauska juttu. Eilen kävimme tätini luona, ja hän kertoi kuulleensa että yhdessä tietyssä kaupassa on Pirtaa. Jotenkin mun mieleeni nousi heti tämä pätkävärjätty lanka. No minähän tänään menin heti katsomaan, mutta siellähän olikin Novitan Pirta-lankaa, joka on täyttä tekokuitua. Vasta siinä vaiheessa muistin, että tämä lanka joka mulla oli mielessä, taitaakin olla Taito-shopeissa myynnissä. Ja tosiaan ehdin sitten juuri ja juuri Rustoopuoriin. Punasävyistä olisin tietysti halunnut, mutta kun ei ollut niin otin sinistä.

Se joululevy jonka ostin, on nimeltään Enkelten laulu, siinä on eri esittäjiä. Mun joululaululemppari on Paimenen yösoitto, ja se on tuolla levyllä. Alunperin olen tykästynyt siihen Ella Lahtisen esittämänä. Ella ja Sara Lahtisen Joulu sädehtii -levyn ilmestymisestä on kuitenkin jo niin paljon aikaa, ettei sitä taida olla myynnissä, eikä sitä kirjastossakaan ollut. Jos jollain on tietoa mistä sen saisi, niin laittakaapa vinkkejä.

Paimenen yösoitto

hän kulki pitkän matkan sen yli vuorien
kautta kuivien joen pohjien vettä etsien
joka aamu toivoi noustessaan ei enää kauempaa
tänään löydän kyllä peltomaan jolla lauma ravitaan

nämä aavat peltoaukeat kovin oudot on
ja lampaat vaiti raukeat tulis saada lepohon
kaipa tähän täksi yöksi jään en jaksa itsekään
hän laskee lauman lepäämään itse tuntee ikävää

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

jo laskee huilun huuliltaan tammen runkoon painaa pään
uni houkuttaa yön kulkijaa aivan hetkiseksi vaan
muttei silmiänsä ummistaa voi kun hän nähdä saa
enkeli on tullut taivaastaan jokin viesti mukanaan

minä tulin tänne kertomaan syntymästä kuninkaan
joka ilman miekkaa valtikkaa voittaa kaikki kuninkaat
ei koskaan käy hän sotimaan sopua hän rakastaa
eikä koskaan tule nousemaan ketään häntä suurempaa

niinpä hän ottaa jälleen huilun sen
soittaa tutun sävelen
ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen
yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen
ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

säv. & san. Jari Levy

joulukuuta

2008-12-07T18:27:00.007+02:00

Tässäpä teille kunnon pukki!

Käväisin tässä yhtenä päivänä taas Vuohiojan kuttulassa, sain sieltä yhden pukin sarvet. Siellä tuon komean pukkiherran tapasin. Olikin veikeä pukki, oikein poseerasi mulle kun kuvasin sitä. Ja iski silmääkin!
Myös tällainen pienen pieni kili siellä juoksenteli, oli syntynyt keskosena ja oli kuvanottohetkellä noin viikon ikäinen. Ihme että oli jäänyt henkiin! Tosi suloinen tapaus!

Tulin sitten kotiin pukinhajun kanssa ja kun ne tuomani sarvet vielä haisivat tuolla ulkona, niin meillähän oli sitten muutaman päivän sisällä kaikki kutut kiimassa. Ei tosin ollut vielä sellainen "kunnon" huutokiima kenelläkään, yleensä nämä syksyn ensimmäiset on vähän lievempiä, mutta joulun aikoihin huudetaan jo kuin syötävät, kun ei sitä pukkia vaan näy ei kuulu. ;D

Reetalla on jäänyt heijastinriimu pieneksi, enkä löytänyt mistään uutta sopivaa. Edellisen riimunkin teetin ompeluttamalla suutarilla varsariimuun palan heijastinnauhaa. Nyt en löytänyt sopivaa valmista riimuakaan, mutta löysin Killinkosken Nauhalasta sopivaa heijastimellista nailonnauhaa ja päätin tehdä riimun itse. Tilasin Börjesiltä halpisriimun, josta sain sitten renkaat ja lukot. Sattui tosiaan löytymään riimu jossa on tuollainen pujotettava solki, eikä siihen tarvinnut reikiä tehdä.

Mitat otin valmiista sopivasta riimusta ja mallia katsoin myös tuosta mistä renkaat otin. Turvan päälle ompelin vielä palan leveämpää heijastinnauhaa. Riimu onnistui hyvin, tänään oltiin koekäyttämässä.

Ja tässä riimu vielä lähikuvassa.

Punoin tuosta samasta nailonnauhasta myös riimunnarun, mutta siitä tuli niin paksu ja jäykkä, että taidan purkaa sen ja ommella vaan ihan litteän narun siitä. Heijastinnauhat on vain nauhan toisella puolella, joten siksi pitää ommella kaksinkertaiseksi.

Sain valmiiksi yhdet joululahjasukat. Nämä ovat siis 6 vuotiaan kokoa, saaja ei lue tätä blogia niin siksi uskallan esitellä jo nyt.

Kyllä oli hankalan tuntuista neuloa pitkästä aikaa neljällä puikolla koko sukat! Koko ajan tuntui että puikot päät tökkii ja hidastakin se oli. Mutta lopulta tulivat valmiiksi. Lankana näissä siis Nalle Talvi.

Eilen olin pitkästä aikaa koko päivän kotona. Pidin oikein leivontapäivän. En ole neljään vuoteen pipareita leiponut, mutta nyt on tehnyt mieli leipoa. En ole tässä välillä siksi leiponut, että en olisi niitä myös syönyt... Nyt niillä eletäänkin muutama päivä. Ja tuolla kakulla huijaan taas itseäni, en syö karkkia tai suklaata muuten, mutta leivonnaisissa kaikki menee. Siispä kakkutaikinassa on Pätkistä ja päällä valkosuklaata... Eipä ole tullut täytekakkuakaan vuosiin tehtyä!

Alareunan pikkuleivät tein pursottimella ja niissä on keskellä aprikoosihilloa. Pursottimen käytöstäkin oli kauan aikaa, en edes muistanut enää miten näppärä vehje se on.
Toissa viikolla ehdin käymään pitkästä aikaa Tikkuajien neuletapaamisessa, ja Intsun kanssa juteltiin näistä leipomispäivistä. Intsulla on niin herkullisia kuvia blogissaan, että ainakin mua ne oikein inspiroi!

Veronpalautuksiakin tuli ja pikku hiljaa niitä on törsätty. Ponin varusteisiin nyt satsaan, onhan niitä jo odotettukin. Kärryt ja satula on tilauksessa, valjaat ja muuta pienempää sälää jo ehti tullakin, mutta en niitä vielä ole kuvannut. Meillä alkaa olla hienoinen sijoitusongelma, mihin ne kaikki vermeet laittaa. Talliin en tahdo nahkaisia tai metalliosia sisältäviä varusteita jättää ja ainoa paikka sisällä pienessä talossamme on pieni eteinen. Sinne viritettiin nyt loimiteline, tähän saakka loimet onkin lojuneet lattialla kenkien päällä... Vielä aion laittaa satulatelineen katon rajaan, muualla ei vaan ole tilaa.

Että meillä tuoksuu kaikki nyt sitten ponille, mutta eipä sitä itse enää haistakaan.

Reeta on tykännyt lumen tulosta kovasti. Se ottaa ilon irti juoksentelemalla pukkilaukkaa tarhassa. Katsokaa vaikka!

ressiä ja ressin poistoa

2008-11-17T09:22:00.014+02:00

Viime viikko heitti niin ressin puolelle, että enpä sitten ehtinyt/jaksanut kirjoittaakaan, vaikka tarkoitus oli. Viikonloppu ajoi kerrankin asiansa ja sain relattua kunnolla ja nyt olen henkisesti kohtuullisen virkeä aloittamaan uutta viikkoa. Ruumiillisesti en taida koskaan ollakaan virkeä... Viikonloppuna flunssa ilmoitteli tulostaan, mutta ei sitten kurkkukipua pahempaa olekaan tullut.

No joo, aloitanpa kertomalla messureissusta. En käynyt Tampereen käsityömessuilla, vaan jo viikkoa aikaisemmin ELMA-messuilla Helsingissä. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ne ovat parhaat messut, eikä tänäkään vuonna tullut pettymystä. Vain aikaa olisi saanut olla enemmän, kuudessa tunnissa en kaikkea ehtinyt kunnolla katsoa. Messukeskuksessa oli siis kolmet messut yhtä aikaa: Elävä Maaseutu, Kädentaito ja Metsä. Metsämessujen alueella en edes poikennut, mutta eläinosastolla ja etenkin eläinareenan vierellä notkuin suurimman osan messuiluajasta. Kiinnostavimpia olivat tietysti erilaiset heppa- ja poninäytökset, mutta myös laamat ja alpakat oli pakko nähdä. Siinä aidan vierellä notkuessani tuli yksi kehässä ollut laama ottamaan ihokosketusta otsaani. Pikkasen mua jännitti, että mitä se tekee. Mutta luotin kuitenkin sen taluttajaan, että jos se kerran päästää laamansa niin lähelle mua, niin ei kai se mua pure. Eikä purrut. :)

Päivän odotetuin esiintyjä oli kuitenkin falabella Chali. Olen lukenut falabella-palstaa Villivarsa-lehdestä ja sillä tiesin jo etukäteen odottaa tuon pikkuisen orin näkemistä. Eikä ollut pettymys! Pienen pienessä pakkauksessa oli ison hepan ego, ja tuo heppa osasi myös temppuja.

Meillä oli myös vuohifoorumilaisten tapaaminen messuilla. Vuohiyhdistyksen osastolla oli samassa aitauksessa vuohia ja niiden paimenkoira. Koira tuntuikin kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin vuohet. ;)

Tässä messujen ostossaalista, ensiksi löysin aika kivasti täydennystä vuohikokoelmiin:

Avaimenperä ja lasinen pukki.

Vuohi-käsinukke.

Falabella-kalenterin ostamista suunnittelin jo etukäteenkin, mutta messutarjous houkutteli ostamaan myös upouuden Falabella-kirjan. Kalenterin takaa pilkottaa Himalajan suolakivi, jonka kävin vielä viimeisenä ostoksena ostamassa. Onneksi oli reppu jossa sen sai kannettua, se on julman painava.

Messuilla töissä ollut kaveri viestitti jo perjantaina, että varaa ripakopallinen rahaa mukaan, messuilla on paljon sukkalankoja. Vaan enpä minä sitten löytänyt kuin tämän yhden sopivan kerän. Kun en niitä ohuimpia sukkalankoja enää halunnut ja vähän paksumpia ei häävistä valikoimaa ollut. Tuon kerän löysin Vihreän Vyyhdin osastolta. Minipyöröpuikkoja olen jo pitkään haaveillut hankkivani tuplakappaleet, ja nyt löytyi kahta tarvitsemaani kokoa Priiman osastolta.

Elintarvikepuolelta tuli ostettua tietenkin vuohenjuustoja ja -jogurttia. Varsinkin Kariniemen vuohijogurtti on aivan huippua ja kun sitä ei täältä päin Suomea mistään saa, niin silloin pitää ostaa kun jostain löytää. Kolatun vuohijuustolan tuotteita ostettiin myös, niitä tosin on jonkin verran myynnissä Pohjanmaallakin, mutta ei ihan kaikkia laatuja. Juustot eivät ehtineet kuvattavaksi, sattuneesta syystä... ;D

Viime viikko oli töissä kiireisempi, kun tehtiin lehtiin joulunavausnumeroita. Enempi ressiä kuitenkin aiheutti samalle viikolle sattunut ratsastusseuran seuralehden taitto. Tein sitä neljä iltaa melko intensiivisesti. Tämä oli nyt neljäs numero koko seuran historiassa ja jostain syystä tämä ressasi eniten. Aineistojen tulossa oli enemmän takkua kuin ennemmin, kun useampi juttu jäi viime tingassa pois ja päätin sitten vähentää sivumäärääkin vielä viime metreillä. Mutta valmiiksi sain, ja toivon mukaan tällä viikolla monistettu lehti kolahtaa sitten postilaatikkoon.

Taittokiireiden keskellä ehdin maanantai-iltana käydä kokeilemassa chiball-voimistelua. Rarsastusseuramme tarjoaa jäsenilleen kerran kuukaudessa liikuntaillan ja kun en ollut lajia ennen kokeillut, niin päätin nyt kokeilla. Ihan mukavaa se oli, itse asiassa erityisesti pallon kanssa tehdyt venytykset olivat niin hyviä, että päätin sitten ostaa pallon itsellekin. Valitsin oranssin, appelsiinilta tuoksuvan. Vaikka lajia voisi harrastaa ohjattuna viikottain, niin taidan tyytyä kuitenkin venytysten tekemiseen kotioloissa. Lajin joogasta lainatut osiot kun ei oikein minua innostaneet...

Viikonloppu meni siis hyvin pitkälti rentoutuessa. Perjantai-illan ja yön olin tosin lastenvahtina ja tulin kotiin vasta ennen neljää. Sain kuitenkin nukuttua pitkälle päivään enkä sitten jaksanut lähteä tallillekaan. Mutta käytiin kuitenkin isännän kanssa Seinäjoella markkinoilla ja elokuvissa. Markkinoilta tarttui mukaan vain yksi luonnonharjasharja Reetalle. Elokuvissa pyöri uusi Bond, pitihän se mennä katsomaan vaikka odotukset ei korkealla olleetkaan. Silti se oli pettymys, räiskinnän seasta ei edes juonta erottanut. Edellisestä Bondista sentäs tykkäsin, mutta näköjään se sitten oli poikkeus.

Lastenvahtikeikalla sain viimeisteltyä parit sukat, toiset 7-veljestä Raitaa ja punaiset on Regia softya. Tuon Regian lopputulos on aivan ihanan pehmeä, mutta kylläpä oli tosi ikävää neulottavaa! Langassa tuntui olevan muita löysempi säie, joka koko ajan lähti luisumaan ja sitten tuli ikäviä möykkyjä. Regian vyötteessä lukee, että sukkiin menisi kolme kerää. Ostin vain kaksi ja en uskaltanut tehdä kovin pitkää vartta. Nyt harmittaa, kun lankaa jäi yli vaikka miten paljon.

Chalin temppuilun innoittamana kokeilin Reetan kanssakin paria uutta temppua. Ensiksi harjoiteltiin trukkilavan päältä kävelyä, siinä nyt ei ollut mitään haastavaa. Sitten tällaista toista temppua, helppo oli tämäkin.

Kuvan ottamisen jälkeen käytiin lenkillä ja jestas kun pikkuinen poni oli lennossa alkumatkan. Paluumatkalla sitten olikin taas vähän turhankin rauhallinen. Mutta näin ne meidän lenkit yleensäkin menee.

Pitää tähän lopuksi laittaa vielä tällainenkin kuva, kun kerrankin onnistuin saamaan oikein luontokuvan. ;)

haaste ja palkinto

2008-11-10T10:32:00.008+02:00

Nyt pukkaa niin kiirettä, että laitan vain nämä ja kirjoitan paremmalla ajalla enemmän omista touhuistani. Kamera on pullollaan kuvia, joten malttakaahan odottaa!;D

Malli heitti haasteen:

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Mä aloin miettimään tätä varmaan liian tarkasti. Olisi ihan helppo keksiä omituisuuksia itsestäni, mutta kun ne pitää olla omituisia tapoja, niin jopas on vaikeaa. Siis minähän olen monella tapaa omituinen, mutta omituisia tekemisiä on ehkä vähemmän. Yritän nyt kuitenkin jotain keksiä.

1. Syödessäni aina luen, olen tietokoneella tai katson dvd:tä. Vain aamupalan syön ruokapöydässä, siinäkin luen jotain.
2. Lopetin karkin syönnin kolme vuotta sitten, mutta syön kaikkea minkä voi laskea kekseiksi, esim. Fanipalat tai Pusut.
3. Pususta tulikin mieleen, että pussaan aina aamuisin ponia turvan päälle. :)
4. Tarkistan että laitan puolipidetyt sukat samoihin jalkoihin kuin edelliselläkin kerralla.
5. Pesen hiukseni leivinsoodalla.

Phuuh, ottipa tiukkaan. Näkyy tämä kysely kiertäneen jo niin monessa lukemassani blogissa, että en tiedä nyt ketään haastaa. Jos luet tätä, etkä ole vielä haastetta saanut, niin nappaa itsellesi!

Sain myös Petralta tällaisen palkinnon:
Kiitos!
Ja säännöt palkinnon eteenpäin jakoon ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löytyvät osoitteesta http://arteypico.blogspot.com/2008/06/y-el-premio-arte-y-pico-es-para.html

Ja taas mä olen tylsä, kun en jaa tätä henkilökohtaisesti eteenpäin. Syystä että tätäkin on näkynyt lukemissani blogeissa jo runsaasti. Jos blogisi on tuossa vasemmalla olevassa linkkilistassani, etkä ole vielä palkintoa ennemmin saanut, ota se vastaan nyt!

jotain pientä

2008-10-30T12:58:00.004+02:00

Sainpas aikaiseksi kirjoittaa vähän lyhyemmällä välillä kuin viimeksi. Ja on mulla jotain esiteltävääkin, oli jossain vaiheessa muutama ilta aikaa olla kotona ja neuloa, niin syntyi jotain valmistakin. Asiahan oli siis toki niin, että kun ostin uusia lankoja käsityömessuilta, niin tuli kiire tehdä edes jotain aiemmin ostetuistakin.
Ensiksi valmistui tällainen pipo, lankana Novitan Luxus Cloud. Aika mukavan tuntuista neulottavaa eikä varmasti kutise päässä.

Muuten ihan mukava, mutta jotenkin "löysä", varmaan tuo bambu langassa tekee sen. Mutta päässä on jo käynyt pari kertaa ja ihan hyvä tuo on. Täsmälleen saman värinen kuin tallitakkini. ;)

Ja sitten sukat Fortissima Sockasta, väri on Mexiko color. Lanka oli tosi ohutta ja nyt ei vaan huvittanut neuloa 2,5 puikolla, niin tein sitten kaksinkertaisesta.

Hyvin meni värit kohdilleen, mutta tästä langasta en kuitenkaan suosittele kaksinkertaisena neulomaan, jotenkin lopputulos on kummallinen. En tiedä olisiko sitten pitänyt tehdä pienemmillä puikolla, nämä tein 3,5 puikolla. Lanka meni kyllä niin justiinsa että yli ei jäänyt paljoa.

Neuletapaamisissa en ole käynyt pitkään aikaan. Mullahan on aina vatsatanssi keskiviikkoisin enkä halua jäädä siinä jälkeen. Opiston syyslomaviikolla oli sitten vähän tarkoitus mennä, mutta kun tuli muille illoille niin menoja, niin olinpa sitten sen keskiviikon kotona ja vietin laatuaikaa.
Sillä viikolla tuli käytyä peräti kaksi kertaa elokuvissa. Tiistaina käytiin isännän kanssa katsomassa uutuutta eli 3D elokuvaa Matka maailman keskipisteeseen. Sitä piti katsoa 3D:n mahdollistavat lasit päässä ja olihan se aika hurjaa kun näytti siltä että erinäistä sälää lenteli syliin asti. Mulla väsyi silmät tosi nopeasti siihen, eikä leffan juonikaan ollut mikään kehuttava.
Perjantaina kummitytön kanssa käytiin katsomassa Niko - Lentäjän poika. Se on kotimainen animaatio ja se oli kyllä hyvä. Tosi hienosti oli tehty, eniten ihailin eläinten luonnollisia liikkeitä, esim. sudet jolkottelivat kivasti. Kummityttö 6 v. totesi elokuvasta, että se oli ihan hyvä, mutta liian pitkä. Näin aikuiselle se oli ihan sopivan pituinen.

Kummityttö oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä ja mukavasti meni. Lauantaina sitten hoideltiin yhdessä Reetaa ja tehtiin ihka ensimmäinen ratsastusharjoituskin. Siitä enemmän Reetan blogissa.

Viime lauantaina kävin Jyväskylässä, siellä oli Killerillä ponipäivä. Vaikka matkaa oli aika lailla, kannatti kyllä lähteä. Eläinlääkäri kertoi ponien sairauksista ja asiaa oli myös lihavuudesta, ruokinnasta, lääkityksistä, kengityksestä ja varusteista. Oli oikein mukavaa kuulla kerrankin käsiteltävän noita asioita nimenomaan ponien näkökannalta, ne kun poikkeavat kuitenkin jonkin verran isoista hevosista.

Jyväskylässä tuli vähän shoppailtuakin, löysin mm. Reetalle sadeloimen ja Hakkarais-kuutiopalapelin ja Hakkarais-R-mukin. Hakkaraisen ihastuttavan pusumukin löysin Keskiseltä.

Keskiseltä ostin myös kerän uutta Nallea. Minähän olin jo päättänyt, että en enää Nallesta sukkia tee, mutta nämä uudet pätkävärjätyt sai muuttamaan mieleni. Tai no, sanotaan nyt että ainakin ostin lankaa. En ole koskaan lasten sukkia tehnyt (paitsi parit epäonnistuneet vauvansukat joskus...), mutta nyt olisi tarkoitus yrittää tuollaista piirroksen kokoista tehdä.

Ohjevinkkejä otan vastaan, silmukkamäärä nyt ainakin olisi kiva tietää ilman kokeiluita. Hirvittää hiukan se, kun pieniä sukkia ei voi tehdä pyöröpuikolla, eikä mua yhtään huvittaisi palata nyt niin vanhoilta ja hankalilta tuntuviin neljään puikkoon...

missä on kuukausi kupattu...

2008-10-06T10:21:00.014+03:00

No näinhän siinä taas kävi. Touhua ja menoa on ollut niin kovasti, että blogin kirjoittelu on jäänyt väliin. Melkein kuukausi kulunut edellisestä kerrasta.
Kaikenlaista on tähän kuukauteen mahtunut. Laitan nyt tähän kuitenkin ensiksi tämän ainoan valmistuneen käsityön kuvan, siis sukat. (huomaattehan kuinka epätoivoisesti yritän vielä pitää tätä käsityöpainotteisena blogina...)

Sukkien lankana on Isoveli ja mulla oli tarkoitus ne vain äkkiseltään jämälangoista neuloa arpapalkinnoksi match show-tapahtumaan. Mutta näin siinä kävi... Ovatpa valmiina ensi vuoden tapahtumaa varten, elleivät satu päätymään lahjaksi jollekin sitä ennen. Kooltaan nämä ovat mulle ihan liian pienet, joten itselle ei tule kiusausta niitä jättää.

Heppamaisissa koulutuksissa olen ollut tässä viime aikoina kahdessakin, molemmat olivat Ilmajoella. Ensiksi oli Kari Vepsän pitämä hevostenkäsittelykurssi. Se kesti vain yhden illan, mutta oli oikein antoisa. Oppeja otin jo heti käytäntöönkin, esim. ruokintatilanteessa en päästä Reetaa suoraan heinille vaan odotutan vähän, samoin herkkupalojen antamisen kädestä lopetin.

Toinen kurssi oli toissa viikonloppuna Etelä-Pohjanmaan Opistolla, kaksipäiväinen kengitys- ja kavionhoitokurssi. Sekin oli todella hyvä, opin paljon. Raspaan itse Reetan kaviot ja olen ollut siinä melkoisen epävarma. Nyt tiedän ainakin teoriassa mitä pitäisi tehdä ja miten, käytännössä uskallusta ei vieläkään taida olla tarpeeksi... Olen käyttänyt siis vain raspia, mutta kun pitäisi käyttää myös puukkoa ja pelkään että saan sillä vahinkoa aikaiseksi. Nyt kuitenkin ostin sen vuolupuukon ja uuden raspinkin.

Kuluneiden viikkojen ohjelmaan on kuulunut myös kaverin häät, esteratsastuskisoissa ajanottajana toimiminen, ratsastusseuran kokous ja pari koulutuspäivää töistä. Pidin viimeisen kesälomaviikonkin ja sen aikana tuli käytyä parissa paikassa kylässä ja tallilla tietysti on mennyt myös aikaa. Kansalaisopiston vatsatanssitreenit alkoivat kolme viikoa sitten, joten ratsastustuntien lisäksi säännölliseen viikko-ohjelmaan tuli toinenkin iltameno. Muutama ilta on myös vierähtänyt lastenhoitajana.
Tällaista melko isoa heppaa kävin lomaviikolla kuvaamassa. Kuvaa on muokattu pelkästään himmentämällä omistajan kasvot, muuten on aito tilanne. Ei tuo heppa oikeasti ihan noin julman kokoinen ole, ihminen vaan on alempana ja kauempana tuossa kuvaustilanteessa.

Viime viikonloppu kului niin tiiviisti tallitouhuissa, että käsityömessuille ehdin vasta sunnuntaina.
Lauantaina vietettiin tallilla Eläinten päivää ja vein Essin sinne näytille. Meidän vuohet eivät ole juuri matkustelleet, Essikin on ollut viimeksi autossa vuosia sitten kun pukin luona treffeillä kävi. Matkustus farmarin perällä sujui kuitenkin jopa paremmin kuin koiralla. Kunhan vain ensiksi saatiin vuohi nostettua autoon...
Essi ylitti mun kaikki odotukseni hyvällä käyttäytymisellään tapahtumassa. Pelkäsin että se voisi vain seistä peloissaan paikallaan, mutta Essihän olikin oikein rohkea ja utelias ja tutustui uuteen paikkaan ja ihmisiin tuosta vaan. Kesti hyvin vaikka linja-autolastillinen lapsia pyrähti yhtäkkiä ympärille ja silittäviä käsiä oli selässä aika monta yhtä aikaa. Moni pelkäsi, että puskeeko Essi, mutta eihän se puske ihmisiä. Yhtä heppaa se tosin tökkäsi sarvilla turpaan, kävi kai Essin mielestä liian tuttavalliseksi ja Essi koki tilanteen uhkaavaksi. Mutta ei siitäkään vahinkoa tullut.

Ja sitten messulöytöihin! Tungosta ei sunnuntai-iltapäivänä ollut, joten ihan mukava oli kierrellä. Kaverin kanssa oltiin matkassa ja molempia kiinnosti eniten langat. Ostoksia ei ihan järkyttävästi tullut, ehkä kuitenkin vähän enempi kuin olin suunnitellut. Tässä ensiksi Tapion kaupan osastolta ostospussiin päätyneet Dropsin Classic Alpacat. Olen jo kauan odotellut, milloin tulisi tuollaista paksumpaa alpakkalankaa markkinoille ja nyt kun sitä sitten oli, en osannut edes päättää mitä värejä ottaisin. Sukkia näistä suunnittelen, vaikka eihän niistä varmaan järin kestävät tule. Mutta jos tulisi edes lämpöiset... Kirkasta punaista värivalikoimassa ei ainakaan vielä ollut, joten otin farkunsinistä (nåyttää kuvassa tummemmalta kuin luonnossa) ja harmaata ja jos tuosta luonnonvalkoisesta tekisi sitten raitoja.

Lankakauppa.com:n osastolla meinasikin tulla runsaudenpula. Piti oikein hillitä itsensä kun niin moni lankakerä oli houkutteleva. Näihin sitten sorruin.

Nuo punaiset Colinetten Cadenza -vyyhdit oli aika edullisia ja siksi ne piti ostaa. Mullahan on ennestään tuota samaa lankaa sinisenä, enkä ole siitäkään mitään malttanut tehdä. Punertavat pörröiset Regia Softy -langat oli ainakin mulle ihan uusia, myyjällä oli siitä neule kesken ja näytti niin kivalta että pakkohan sitä oli ostaa. Ja sitten tuo Colinetten Jitterbug -vyyhti... Eihän mun toki pitänyt enää ostaa niitä ohuita sukkalankoja, mutta eipä noin herkullisen väristä vyyhtiä malttanut sinne jättää. Niitä oli enää kaksi jäljellä ja kaverini osti sitten sen toisen.

Lankojen lisäksi messuostoksiin päätyivät vain pari vuohikorttia ja pussi vaniljakreemijauhetta.

Tässä taas loppukevennyksenä Reetan kuva, pesin sen vielä kerran ennen talven tuloa.

näin sitä mentiin

2008-09-10T22:06:00.001+03:00

siellä ja täällä ja tuollakin

2008-09-09T13:40:00.013+03:00

Viimeksi kuluneet pari viikkoa ovat olleet varsinaista matalalentoa. Paljon on ollut menoja, mutta lähes kaikki ihan mukavia. Sattuu ja tapahtuu vain kaikki taas yhtä aikaa.
Toissa viikonlopun olimme reissussa, otettiin ihan perjantai töistäkin vapaata että päästiin lähtemään jo aamusta. Isännän siskolla oli häät Kehä I:n tuntumassa, joten kun sinne saakka lähdetään, ei kannata ihan päiväseltään vaan käydäkään. Sain taas tutun tytön eläimiä hoitamaan, joten niistä ei tarvinnut murhetta kantaa. Vaikka tulihan mulla toki jo taas Reetaa ikävä... ;D
Reissuun lähdettiin siis perjantaina ja ajelimme Tampereen kautta Lahteen ja siitä Heinolaan ystävien luo yöksi. Lauantaiaamuna sitten Vantaan kautta Espooseen jossa häät olivat ja yöksi Helsinkiin ja sieltä sunnuntai-illaksi kotiin. Matkan varrelle mahtui peräti neljä ratsastustarvikeliikettä ja rahaa paloi ihan kiitettävästi.
Reissu meni kaikin puolin mukavasti; häät oli kivat, morsian oli kaunis ja sulhanen komea.
Maanantaiaamuna töihin mennessä kyllä tuntui kuin ei olis viikonloppua ollutkaan, kun ei ollut oikein ehtinyt relaamaan.

Viime viikolla olin iltaisin myös paljon menossa. Keskiviikon menoksi osui taas neuletapaaminen Fionassa. Mulla oli mukana se sama sukankudin kuin edelliselläkin kerralla, eipä vaan ollut valmistunut. Itse asiassa ne sukat piti olla arvontapalkintona mätsärissä... Mutta jospa ens vuoden mätsäriin ehtis! Ovat siis vieläkin kesken, joten ei kuvia niistä. Mutta tässä muuten kuva tapaamisesta, tarkasti rajattuna juuri näin! :)

Pääsin lähtemään töistä vähän aikaisemmin ja ehdin ennen tapaamista käydä parissa kangaskaupassa. Varsinaisesti ei ollut mitään asiaa, kunhan vaan kävin pitkästä aikaa katselemassa. Ekasta kaupasta tarttui kuitenkin mukaan punaista fleeceä ja jotain pikkusälää ja toisesta löytyi näin ihanaa fleeceä. Pakkohan se oli ostaa myös, ei liene vaikea arvata mitä mä siitä suunnittelen... Jahka saan jostain kaavan ja inspiksen ja ja ja.

Viime lauantaina olin ensiksi päivällä naapuripitäjässä aikuisten heppakerhossa ja sitten illan lastenvahtina. Heppakerho oli mulle uusi juttu, satuin siitä lukemaan jutun lehdestä ja halusin päästä mukaan. Olin tosi tyytyväinen päivään, vierailimme yhden kerholaisen tilalla ja siellä oli kolme kaviokasta upeassa järvimaisemassa.

Sunnuntaina oli ratsastusseuramme järjestämät kouluratsastuksen harjoituskisat. Lupauduin tuomarin sihteeriksi, vaikka mua jännittikin että miten siitä suoriudun. Mutta hyvin se meni, tuomari oli mukava ja opasti mua ja opin tosi paljon siinä. Tässä yksi netistä jo löytyvä kuva, minä sopivasti suojaudun tuossa lippiksen taakse. ;) Kuten kuvasta näkyy, sää suosi meitä tosi kivasti.

Kuva: Anneli Aho

Käväisin tässä yks päivä töiden jälkeen käsityöliikkeessä pitkästä aikaa. Ei ollut tarkoitus lankoja ostaa, vaan menin etsimään tietynlaisia solkia. Solkia ei ollut, mutta kauppaan oli just tullut uusia lankoja joita ei ollut edes hyllyyn vielä ehditty laittaa... Nämä olivat niin herkullisen värisiä että lähtivät sitten mukaan.

mätsärissä

2008-08-28T13:02:00.008+03:00

Tällä kertaa kerron vain ponijuttua, ei ole viimeiseen viikkoon muuta mahtunut! ;)
Sunnuntaina oli siis se hevosten ja ponien match show, jota tässä on koko kesä odotettu. Reeta ehti vihdoin ja viimein heinä-elokuun vaihteessa tiputtaa viimeisetkin viime talven talvikarvat ja nyt on jo aloittanut uuden talvikarvan kasvatuksen. Näyttelyä varten karva oli siis niin hyvässä vaiheessa, ettei paremmassa olisi voinut ollakaan.
Reetahan ei ole mikään täydellinen poniyksilö rakenteensa puolesta, joten sen takia sitä ei näyttelyyn kannata viedäkään. Mutta kun tuo mätsäri on oman ratsastusseuran järjestämä, niin mukava sinne on oma poni viedä, näkeepähän vähän muutakin maailmaa kuin vain nämä kotiympyrät.
Itse näyttely ei mua niin jännittänytkään kun en kerran menestystä odottanut, mutta kun menin lupaamaan että esitämme Reetan kanssa agilitynäytöksen... Jänskäsin sitä sitten koko edeltävän viikon ja rakentelin vielä viime tingassa torstai-iltana yhden uuden esteenkin. Se oli pressutunneli, kävin hakemassa tarjouksesta kaksi puutarhakaarta joiden varaan pressu viritettiin. Ehdin sitä vain pari kertaa kokeilla Reetan kanssa.

Kuva: Mervi Partanen

Näyttelypäivä onnistui yli odotusten! Mätsärissähän arvostellaan aina pareittain, parempi saa punaisen rusetin ja menee jatkoon, toinen sinisen ja tippuu pois. Odotin Reetalle sinistä kuten viime vuonnakin, mutta yllätykseksi saatiinkin punainen! Luokkavoittoa emme sentään saavuttaneet. Luokkien välillä oli yleisöäänestys söpöimmästä ponista ja sen Reeta voitti! Siitä saatiin siis toinen ruusuke, sekin on punainen mutta isompi.

Kuva: Mervi Partanen

Agilitynäytös onnistui myös oikein hyvin. Menin radan kaksi kertaa, ensiksi käyntiä ja kun se meni asiallisesti, menin toisen kierroksen vauhdikkaammin.
Itse näyttelykehässä Reeta käyttäytyi myös hyvin, hiukan oli vaan vauhdikas ja ravissa otti vähän laukkoja ja ryysi lopussa mun eteen, mutta ei onneksi niin pahasti kuin viime vuonna. Yllätyin myös iloisesti siitä, miten hyvin Reeta sieti ympärillä pyörivät lapset. Yhtään se ei hermostunut, ja uskalsin jättää sen näyttelyn jälkeen hetkeksi pelkästään lasten kanssa. Reetalla on jo aikamoinen fanilauma, joten rapsuttelijoita riitti.
Jos jotakuta kiinnostaa näyttelykuvat, niin niitä löytyy ainakin näistä osoitteista: Kuvitellen.net, Kuvablogi.com ja Jenna L:n sivuilta. Reetan virallinen nimihän on Naapila Freja, joten nimetyt kuvat löytyy sillä nimellä.

Aloittelin viime kesänä ompelemaan Reetalle fleeceloimea, mutta se jäi silloin kesken; kanttaukset ja kiinnitykset puuttuu. Käytin sitä viime kesänä pari kertaa ihan vaan hakaneulakiinnityksellä. Nyt kun mietin, että pitäisikö loimi vihdoin ommella valmiiksi ja sovitin sitä Reetalle, täytyi vaan todeta, että se on jäänyt pieneksi! Mittasin sitten Reetan korkeuden, ja sehän on kasvanut 2 senttiä puolessa vuodessa! Viime kesänä oli 84 cm, alkuvuodesta mitatessa edelleen 84 senttiä ja nyt yhtäkkiä 86 senttiä. Ei mennyt enää loimi edestä ollenkaan päällekkäin, joten ei voinut hakaneulalla virittää. Onneksi oli lauantaina lämmin päivä, niin ei sitten pesun jälkeen loimea tarvinnutkaan.

Reetan rekisteröinti on myös vihdoin valmis ja sain hetki sitten odotettua postia:

kaikenlaista räpellystä

2008-08-19T19:27:00.004+03:00

Menipä siinä sitten reilu viikko melko vilkkaasti.
Kerroinkin että meille tuli edellis viikonlopuksi vieraita joten omia juttuja en paljoa silloin puuhaillut. Ystäväpariskunta oli kutsuttu seurakuntamme kesäjuhliin puhumaan ja musisoimaan, joten seurakunnan tilaisuuksissa olimme sitten sekä lauantaina että sunnuntaina.
Maanantaiaamuna mulla olikin lähtö Härmän Kuntokeskukseen, siellä olin taas pari päivää kuntoremontissa. Tämä reissu oli vähän mukavampi kuin edellinen; nyt kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja, mm. kuntonyrkkeilyä, vesijumppaa ja joogavenyttelyjä. Noista vesijumppa oli mukavin, kuntonyrkkeilykin yllättävän positiivinen kokemus. Joogavenyttelyssä sen sijaan olikin olikin yksi liike joka tuotti mulle huonon olon, eikä se nyt muutenkaan tuntunut mun lajilta, vaikka venyttelystä tykkäänkin.
Kuntoutuksesta palattuani alkoi taas flunssa! Ehdinpä olla peräti kolmisen viikkoa terveenä edellisen taudin jälkeen. :( Kovasti toivon että tämä tauti ei aiheuta poskiontelotulehdusta, vaan menisi nyt ohi.

Viime lauantaina oli kauan odotettu vuohifoorumilaisten tapaaminen. Tällä kertaa treffasimme Alajärvellä, Suvin tilalla. Siellä oli tällainen pienen pieni, 4 päivän ikäinen tuttipulloruokinnassa oleva kili. Eiks olekin söpö!

Paljon muitakin eläimiä siellä oli, mm. iso lammaslauma, mutta eipä tullut niitä kuvattua.

Sunnuntaina olikin sitten aika puuhakas päivä. Osallistumme Reetan kanssa ensi sunnuntaina match show:hun ja lupauduin pitämään väliajalla agilitynäytöksen. Sehän jännittää hirmusti! Ompelin sitten hiukan varusteita:

Kuvassa vasemmalla ensiksi ihan kaupasta ostettu hevoskokoinen juoksutusdelta ja sen vieressä itse ompelemani minikokoinen delta. Tuo havainnollistaa hyvin sen, että hevoskokoinen on "vähän" liian iso. Delta on siis systeemi, jolla voidaan kiinnittää talutusnaru kuolaimiin niin, että veto kohdistuu tasaisesti molempiin puoliin. Keskellä nimenomaan agilityä varten systeemi, jossa on hiukan pidempi, käsilenkillinen liina kiinteästi kiinni deltassa. Ja oikealla itse kehittämäni nauhasysteemi, jossa kuolaimiin tulee vain nauhalenkit eikä mitään painavia hakoja. Sitä ajattelin pitää varsinaisessa näyttelyssä siromman nahkataluttimen kanssa. Sitä voi pitää kahdella eri tavalla; jos laittaa taluttimen haan kaikkiin lenkkeihin, se toimii kuten tavallinen delta, mutta jos jättää keskimmäisen lenkin laittamatta, kiristyy nauha leuan alle kun sitä vetää.

Agilityä treenaamme nyt joka ilta ja jätinkin esteet pihaan valmiiksi. Koska meillä oli vain kuusi estettä ennestään, päätin tehdä näytöstä varten vielä yhden esteen lisää, "muovisuikale-esteen". Isäntähän siinä toki isomman työn teki, kun rakensi kehikon. Sitten tulikin pulma, että mistä ne suikaleet. Rakennusmuovi kuulemma haurastuu nopeasti, joten se ei käy. Ajateltiin sitten että selviää helpolla, kun haetaan Keskiseltä hyttysverho ja niinpä lähdettiin saman tien kaupoille. Vaan olipa ne ötökkäverhot sen verran tyyriitä, että etsittiin korvaavaa vaihtoehtoa. Löydettiin sitten tuollaista vesialtaan pohjalle tarkoitettua kumimattoa ja ostettiin sitä. On ainakin kestävä materiaali. Yläreunaan piti saada kuja, joten ompelin ihan ompelukoneella sen kaksinkerroin. Helposti kone suoriutui kumista ja sain kerrankin käyttää kauan sitten ostamaani teflonpaininjalkaa. Mutta oli tuo jäykkä ja painama matto kuitenkin tosi hankalaa käsiteltävää! Maton leikkasin sitten suikaleiksi pyöröleikkurilla, olikin siihen hommaan ihan sopivat työvälineet.

Ei tuo este Reetalle ihan läpihuutojuttu ollut, mutta pienen houkuttelun jälkeen se sujui. Varsinkin kun aina suikaleiden läpi mentyä pääsi sitten syömään ruohoa. ;)

Keskisen reissulla katsastin lankahyllynkin ja tarttuihan sieltä jotain mukaan...

Syksyn uutta Novitan Luxus-lankaa oli pakko ottaa pari kerää, kun oli hyvä punainen väri! Cloud on villa-bambusekoite; 65 % villaa ja 35 % bambua. Ja aika mukavan pehmeää, voisi toimia pipona. ;)

Tilasin Jari Mäeltä 2 paria conchoja. Firmassa on sitten uskomattoman hyvä asiakaspalvelu! Tein tilauksen torstaiaamuna ja jo tunnin päästä siitä soi puhelimeni ja minulta kysyttiin, josko voisin maksaa tilauksen suoraan tilille, koska postiennakkona tulisi kulut isommiksi kuin koko tilaukseni. Tilaukseni arvo kun oli siis vain 2 euroa. (harvasta firmasta muuten edes voi tilata noin pienellä summalla!) Maksoin siis tilille ja odotin että kirje lähtisi postiin vasta kun maksuni näkyy tilillä. Yllätys olikin suuri ja iloinen, kun kirje oli laatikossani jo perjantaina! Suosittelen siis tuota kauppaa erittäin lämpimästi!
Conchot tarvitsin Reetan suitsien tuunaamiseen. Mietin eri kiinnitysvaihtoehtoja ja lopulta keksin, että laitan ne kiinni nahkasuikaleilla. Varastosta löytyi myös sopivat helmet nahkasuikaleiden päihin ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Kuvassa concho näkyy siis tuossa korvan alapuolella, helmistä toinen on piilossa poskihihnan alla. Se agility-deltakin näkyy tässä paikallaan.

Toinen pari conchoista on pyöreitä ja ne jäivät odottamaan toisia suitsia, jotka tilasin viime viikolla Börjesiltä. Vaan kun ne tulivat eilen postissa, niin petyin aikalailla. Paitsi että suitset olivat liian isot, niissä oli myös valmistusvirhe; yksi solki oli väärällä puolella. Lähetinpä sitten suitset takaisin ja ne conchot jäävät odottelemaan myöhempää käyttöä.

loppukesää

2008-08-08T12:53:00.007+03:00

Kiitokset kaikille viime bloggaukseni kommenteissa onnitelleille!
Kuten kerroinkin, sain isältä ja äidiltä valmiiksi perattuja mansikoita sangollisen ja keittelin niistä sitten hilloa. Tämän kesän sadon säilönnät taisikin olla siinä. Aiemmin olen keitellyt tosi paljon herukkamehuja äidin marjoista, mutta viime kesänä jäi koko homma väliin kun tuli niin vähän marjoja. Sain kuitenkin silloin äidiltä muutaman pullon valmista mehua ja niistä on vielä pari jäljellä! Tuli siis niin totaalinen kyllästyminen herukkamehuun, että ei ole tullut niitä juotua. Ei liene sitten tarpeen tehdä mehua ensi talveksikaan.

Viime viikonloppuna oli Farmari-maatalousnäyttely Lahdessa. Viimeiseen asti jahkasimme isännän kanssa, että mennäänkö vaiko ei. Sen verran kaukana oli, että olisi tullut tosi rankka reissu päiväseltään tehtynä. Eikä reissusta ihan halvalla olisi selvinnytkään. Päätettiin sitten jättää se väliin. Ensi vuonnahan Farmari on Kokkolassa, sinne on jo ihan siedettävä matka.
Vaan sattuipa sopivasti, että lauantaina oli Lapuan maaseutunuoret järjestäneet Päivä maalla -tapahtuman. Kävimme sitten siellä. Tapahtuma oli aika pieni, mutta iso positiivinen yllätys oli, että se oli täysin ilmainen. Hevoskärryajelua ja tarjoilua myöten! Kärryajelua tarjosi Eetlan Tähti, selustimen päällä oleva kello hienosti kilisten.

Pihassa oli myös pari vasikkaa olkipaaleista tehdyssä "karsinassa".

Ja poni!

Lapualta päin ajeltiin Seinäjoelle, jossa kävin kuvailemassa ravien ponilähdön. Muita lähtöjä en sitten katsonutkaan vaan poistuin saman tien paikalta.

Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa neuletapaamiseen. Tällä kertaa tapasimme Fionassa ja saimme tavata livenä tämän odotetun tähtivieraan, Maurin!

Mulla oli kutimena sukanvarsi, josta sain vain muutaman kerroksen tehtyä.
Tapaamisen jälkeen tein Jaanan kanssa hunajakauppoja ja nyt on taas hunajaa vuodeksi eteenpäin! Ehdin vielä käväistä isosiskoni luonakin tapaamisen jälkeen. Näillä bensanhinnoilla kun pitää jo miettiä kaikki mahdolliset jutut samalle reissulle!

Eilen sain pitkästä aikaa vähän ommeltuakin. Uuteen pihasaunaan piti tehdä verhot. Viikonloppuna on tulossa yövieraita joten saunakin piti saada vieraskuntoon. Saunan puolen ikkunan verhot ovat valmisverhoa jota varten vain viritin tangot, mutta kahden oven laseihin piti verhot ihan ommella ja kiinnittää myös alareunastaan tangolla, etteivät liehu ovia avatessa.

Sauna on siis vielä ulkoapäin viimeistelyä vailla, listoja ja portaat ainakin puuttuvat.

Tuntui jotenkin ihan hassulta tuo ompelu pitkästä aikaa. Kun vielä kolmisen vuotta sitten se oli henki ja elämä, ei mennyt viikkoa ettenkö olisi jotain ommellut. Ja nyt olen oikeasti ommellut viimeksi viime vuoden puolella! Tai no ihan jotain pientä ponin tarvikkeita, siis nailonnauhoja olen vähän koneen alla käyttänyt, mutta en mä niitä nyt oikein ompeluksi sanoisi. Ompeluinto vaan on niin totaalisen kadoksissa. Myin keväällä jopa vanhemman ompelukoneeni pois. Turhahan sitä on pitää kahta konetta pölyttymässä, kun ei ole juuri käyttöä tuolle yhdellekään enää.

Syksykin jo tuli kun koulut alkoi. Viime sunnuntaina siunattiin kummityttöni koulutielle ja torstaina hän aloitti eskarin. Kyllä vaan on aika mennyt nopeasti! Muutama vuosi sitten vielä odottelin, että koskahan tyttö on sen ikäinen että hänen kanssaan voidaan yhdessä jotain puuhata. Ja nyt se ikä on! Muutama vuosi sitten kuvittelin, että se yhteinen juttu voisi olla käsityöt. Mutta niinhän tässä nyt on käynyt, että yhteinen kiinnostuksen kohteemme onkin hevoset. ;)

Lopuksi taas vielä vuohikuva. Vuohistahan sanotaan, että ne syö mitä vaan. Ja ainakin meillä se tahtoo ollakin niin. Kun vuohet ovat vapaana, niin varmasti kaikki pahvilaatikot ja paperipussit niiden suuhun katoaa. Onpa muutaman kerran isännän naulalaatikotkin syöty niin että naulat on levinneet maahan. Tässä kuitenkin menossa pahvilaatikko ihan luvan perästä.

synttäreitä ja muuta kivaa

2008-07-29T12:43:00.016+03:00

Onpas ollut synttärisumaa. Viime viikolla oli ensiksi kummitytön synttärit, sitten omani ja vielä eilen Reetan synttäri.
Sain nyt toisella yrittämällä Hakkaraiskakun onnistumaan ja kuorrutukseenkin olin ihan tyytyväinen. Itse kakun tein pätkiskakun ohjeella. Kuorrutusta varten olin ostanut mukamas valkoista suklaata, mutta eihän se ollutkaan valkoista vaan vaaleaa, siis vaaleanruskeaa. Häthätää sävelsin sitten kuorrutteen omasta päästä; tomusokerista, rasvasta ja vedestä. Värjäsin karamelliväreillä ja kaakaolla. Hyvää tuli!

Sain isännältä lahjaksi toivomani Kalevala Korun Runoratsu-riipuksen. Tästä taisi tulla heti uusi lempikoruni.

Kaverilta sain Hakkaraispurkin ja -teroittimen, kuvasin ne tässä uusien Hakkaraisastioiden kanssa. Anttilasta nuo löysin, lautasia oli myös punaisena ja aakkosmukeja myös mustanakin. Vararikkoon meinaa mennä kun koko ajan vaan tulee uusia Hakkaraisjuttuja jotka on pakko saada.

Toiselta kaverilta sain käsi- ja jalkarasvaa ja vanhemmiltani lupauksen mansikoista tulevalle viikolle. Hillonkeittoa siis tiedossa.

Eilen tuli tasan vuosi siitä kun Reeta muutti meille. Päätin että tuosta päivästä tulee Reetan synttäripäivä. Oikea syntymäpäivä kun ei ole tiedossa, niin voihan sen keksiä. Oikealla päivällä ei sinänsä ole merkitystäkään, kun ponien ja hevosten ikä vaihtuu aina vuoden vaihteessa, eli Reetakin on ollut kaksivuotias jo yli puoli vuotta.
Lahjaksi Reeta sai uuden riimun ja -narun ja hiukan enemmän porkkanaa kuin normaalisti. Riimu on minishettis-kokoinen, mutta hiukan liian isoksi se kuitenkin osoittautui. Vanhat riimut ovat maitovarsa-kokoisia ja olin onnellinen kun nettikaupasta löysin tuon minishettis-riimun, niitä kun ei ihan helposti löydy. Mutta täytynee käyttää sitä suutarilla lisäreikien teossa.

Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi. Lankana on Sport Socks Color jota ostin viime vuonna messuilta. Lanka on niin ohutta, että neuloin sitä kaksinkertaisena. Olen oikein tyytyväinen näihin sukkiin.

Viime viikonloppuna oli Alavudella Spelit kansanmusiikkitapahtuma. Töissä olikin hiukan lisähommia Speli-liitteen merkeissä ja saimme sitten lauantaipäivälle ilmaiset liput. Perinteinen kansanmusiikki ei mua niin kovin kiinnosta, mutta nykykansanmusiikki kyllä. Menimme Spelialueelle vasta illalla ja ehdimme nähdä noin puolet itämaisen tanssin esityksistä.
Illan musiikkiesiintyjistä kuuntelimme vain kahta, Snekkaa ja illan pääesiintyjää Hehkumoa.
Snekkaa kuultiin ensimmäistä kertaa ja oli se niin hyvä että levy piti ostaa.

Hehkumo oli taattua tavaraa. Tykkäsin kyllä enemmän Hehkumon ensimmäisestä levystä kuin toisesta ja olisin tykännyt kuunnella enempi ensimmäisen levyn biisejä. Mutta hyvä se oli silti.

Antti Paalanen urakoi useammassakin koonpanossa illan aikana, mutta me emme ehtineet niitä kuunnella kun vasta niin myöhään saavuimme. Tässä Paalanen Hehkumon konsertissa hassun hauskan venäläisen (lelu)harmonikan kanssa.

Tässä vielä lopuksi tunnelmakuva sunnuntai-illalta. Ajoi siinä sitten joku nuori tyttö ojaan meidän kylätiellä. Tällä kertaa säästyi täpärästi meidän postilaatikko. Se on aika vaarallinen tuo mutka, joten älkääs kaahatko jos ajelette meidän talon ohi!

Tuossa ei onneksi tullut mitään henkilövahinkoja, auto vaan meni vähän ruttuun.

Haukku-sukat

2008-07-10T12:15:00.006+03:00

Pitkästä aikaa mulla on jotain esiteltävääkin käsitöiden saralta. Sain valmiiksi sukat tummanharmaasta Haukku-koirankarvalangasta jota ostin kesäreissulta Joen langasta.

Tykkäsin tuosta langasta kovasti. Aika täpärälle meni langan riittämisen kanssa ja sukista tulikin aavistuksen liian pienet. Mutta varmaan näillekin sopivat jalat löytyy, vaikka itselleni niitä kyllä alunperin ajattelin. Sukat on paksut ja varmasti lämpimät. Neuloin 3,5 mm pyöröllä ja silmukoita oli aloituksessa 44. Raidat on jämiä Laurilan tilan langasta.

Ja ettei vaan lankavarasto pääsisi mitenkään kutistumaan, piti tietysti ostaa heti uutta lankaa tilalle kun jotain sain käytettyä. Fionasta löysin nämä ihanaiset, Colinette Cadenza -langat. Pahoin pelkään, että nämä on taas sellaisia liian ihania lankoja, joista ei malta tehdä mitään, vaan silloin tällöin hypistelee käsissään kuin aarretta. ;)

Kiitos kaikille paranemistoivotuksista! Lääkekuuri loppui eilen, enkä nyt ainakaan hetikohta ole uudelleen lääkäriin menossa. Täysin terveeltä ei olo vielä tunnu, mutta ei toisaalta sairaaltakaan. Kulunut viikko on mennyt kuin sumussa, autolla en ole uskaltanut ajaa ollenkaan sen viime perjantaisen kokeilun jälkeen. Jospa huomenna sitten. Kuntoa pitäisi lähteä kohottamaan pikku hiljaa lenkkeilemällä ja ehkäpä pääsen pian ratsastamaankin, edellisestä kerrasta on jo kolme viikkoa!

lepäilyä

2008-07-04T19:51:00.006+03:00

Tauti senkun jatkuu. :( Kävin uudelleen lääkärissä, kuvattiin keuhkot ja poskiontelot. Keuhkot oli kuvissa ok, mutta poskionteloissa on edelleen tulehdus. Sain uuden antibioottikuurin ja kortisonipitoista nenäsuihketta. Sain itse valita, haluanko poskiontelohuuhteluun vai otanko uuden kuurin. En ole huuhteluun vielä koskaan suostunut, koska olen siitä niin monia kauhutarinoita kuullut. Mutta jos ei tämäkään kuuri tehoa, niin sitten se on kai edessä.
Tämä antibiootti on nimeltään Ketek ja aika voimakas lääke onkin. Pakkausselosteessa lukee mm. seuraavaa: "Jos mahdollista, ota tabletit ennen nukkumaan menoa vähentääksesi mahdollisten haittavaikutusten, kuten näköhäiriöiden ja tajunnan menetyksen vaikutusta." Otin ensimmäset tabletit eilen illalla ja sain mahani sekaisin. Muuta kummallista ei onneksi vielä ole ilmennyt. Autolla ajamista suositeltiin rajoitettavan, ei suorastaan kielletty. Tänään ajoin muutaman kilometrin ja totesin, että pidemmälle matkalle ei ainakaan kannata lähteä. Hiukka kyllä harmittaa rahanmeno lääkkeisiin, niihin on mennyt nyt yli 80 euroa! Nämä tehokkaammat antibiootit kun ovat "normaaleja" kalliimpia ja ensimmäisen lääkärikäynnin lääkkeistä pelkästään antibiootti oli Kela-korvauksen piiriin kuuluva.

Sain tällä kertaa myös sairaslomaa muutaman päivän. Joten tilkkutäkin alla vietän aikaani edelleen. Väsy on aika kova, pakko ottaa ainakin yhdet päiväunet, kahdetkaan ei taitaisi olla liikaa. Olen katsonut muutamassa päivässä jo miltei kokonaan Desperate Housewivesin toisen tuotantokauden. Väsystä huolimatta tänään alkoi jo pitkästyttää ja menin rannalle makoilemaan, kun sisko poikiensa ja vanhempieni kanssa tulivat Etelä-Pohjanmaan Rivieralle uimaan. Makasin rannalla puun alla varjossa ja oli ihan mukavaa vaihtelua sohvalla makaamiseen.

voihan räkä

2008-06-28T21:14:00.003+03:00

Sopivasti juhannukseksi alkanut flunssa ei sitten mennytkään pelkällä niistämisellä ohi. Torstaina kävin lääkärillä ja diagnoosina oli poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus.

Onneksi sain ajan lääkäriin heti samalle päivälle kun soitin. Iltapäivästä kun olo jo paheni ja alkoi pistämään keuhkoihin, eikä se vieläkään ole loppunut. Edellisen kerran kun oli sama tauti, ehdin mennä tosi huonoon kuntoon, kun lääkäriaika viivästyi pari päivää.
Ihan jo meinaa mennä hermot, kun olen viikon verran kaiken vapaa-ajan vain maannut sohvalla. Töissä olen koko viikon käynyt, kun ei ole kuumetta ollut eikä työ ole ruumiillisesti rasittavaa. Torstaina kyllä piti lähteä kesken päivää pois, vaikutti kai lääkekuurin alkaminen silloin tosi väsyttävästi.
Se tässä oikeastaan harmittaa eniten, kun ei pääse Reetan kanssa lenkille. Pelkkä perushoitokin jo hengästyttää. Mutta eiköhän tämä tauti tästä nyt kuitenkin ohi mene.

On mulla yksi ilonaihekin. Isäntä on lomallaan ollut ahkera ja päästiin juhannuksena saunomaan uuteen pihasaunaan. Ei se vielä ihan valmis ole ulkoa päin, mutta saunomiskunnossa kuitenkin. Ollaankin oltu monta vuotta ilman saunaa, kun vanha sauna on purkukunnossa. Ihan hyvin on ilmankin pärjätty kun suihku kuitenkin on, eikä kumpikaan olla mitään himosaunojia.

Tässä vielä kesäterveiset Emmalta:

juhannusta

2008-06-20T17:23:00.004+03:00

Hyvää juhannusta kaikille!
Oma juhannusaattoni alkoi mukavasti, olin aamusta pari tuntia ratsastamassa maastossa. Mentiin metsäteitä, polkuja ja pätkä maantien reunaakin. Oli mukava reissu, vaikka oma kuntoni meinasi loppua kesken. Laukattiinkin pari kertaa, sehän se oli rankinta pysytellä kevyessä istunnassa ja yrittää pitää tasapaino siinä menossa. Jalat vaan tärisi kun vauhtia sitten himmattiin. Menin taas Likalla, ja koska Likka menee käyntiä hitaammin kuin muut, se otti vähän väliä ravispurtteja saavuttaakseen toiset. Eli koko ajan piti olla tarkkana. Ja mentiin sitten Likan kanssa kolmaskin laukkapätkä, vaikka muut meni ravia. Samaa vauhtia silti mentiin kaikki. Yhden kerran oli tippuminen aika lähellä, käväisin Likan kaulalla. Likka ponkaisi vesilätäkön yli leveimmästä kohtaa, enkä minä ole hyppäämistä harjoitellut edes kentällä... No sain kuitenkin tasapainon palautettua ja matka jatkui.
Juhannusmaastoilusta taisi tulla jo perinne, viime vuonna oltiin lähes samalla porukalla maastoilemassa. Silloinkin mulla oli heppana Likka.
Muuten juhannuksen viettoa ei olekaan suunniteltu, kotosalla tässä taidetaan olla. Taitaa olla taas flunssa alkamassa, joten parempi ottaa levon kannalta, että jaksaa sitten maanantaina palata töihin... Mutta sitä ei pidä ajatella vielä!

Ahon tilan emäntä lähetti mulle kuvan Aprilia-vasikasta, josta edellisessä bloggauksessa kerroin, tässäpä teillekin ihailtavaksi pikkuinen vassuli. Tässä ikää on jo kolme päivää.

iltalypsyllä

2008-06-16T21:05:00.004+03:00

Toinen bloggaus jo tälle päivälle... No olihan tuossa taukoa niin pitkään, että ei haitanne vaikka nyt kirjoittelisi tiheämpäänkin. Mutta pakko on saada hehkuttaa! Mulla oli tänään niin mielenkiintoinen ilta, mä olin iltalypsyllä! Enkä vuohilypsyllä, vaan ihan oikeassa navetassa tutustumassa lehmälypsyyn. Pääsin vierailemaan Ahon tilalla Lehtimäellä. Pääsin siellä käymään jo viime vuonna, ja silloin tilan emäntä sanoi, että saisi tulla lypsyn aikaankin katsomaan jos kiinnostaa. Ja jostain syystä mua vaan kovasti kiinnosti, nyt vasta sain aikaiseksi mennä. Ja kyllä kannatti! Tosi mielenkiintoista oli ihan kaikki, tuo nykyajan maidontuotanto kun on ihan eri asia kuin lapsuudenkotini muutaman lehmän navetta. Siellä kävin viimeksi varmaan joskus ala-asteikäisenä, murrosiässä ei olisi voinut lehmät vähempää kiinnostaa. Mutta ikä on kai tehnyt tehtävänsä ja nykyään mua kiinnostaa ihan kaikki eläimet ja niiden hoito. Ja tuossa navettajutussa kiinnostaa myös nykyajan tekniikka. Ahon tilan emäntä ja isäntä kertoivat mulle kaikkea navetan toiminnasta ja jaksoivat vastailla kysymyksiini.
Extrahieno sattuma oli, että sain nähdä myös vasikan syntymän! Söpö lehmävasikka sieltä tuli ilman avustamista ulos ja sain keksiä sille nimen, siitä tuli Aprilia. Tämän vuoden vasikat alkavat A:lla. Kotiin tultuani vasta hoksasin, että miksi ihmeessä en napannut kännykällä kuvaa siitä... No en vaan hoksannut, mutta uskokaa vaan niin se on söpö!
Näin samalla myös Ahon tilan heppoja; connemaraponeja. Oli hienoa nähdä livenä Intro-varsa, jonka kuvia olen jo netissä ihastellut ja tuolla Ahon tilan kotisivuillakin Intro poseeraa, kannattaa käydä katsomassa.

lomailua

2008-06-16T11:37:00.009+03:00

Olen viettänyt kesälomaa paitsi töistä, näköjään myös bloginpidosta. En vaan ole saanut aikaiseksi... Muidenkin blogien lukeminen on jäänyt lomalla tosi vähälle. Nyt kun viimeinen lomaviikko on aluillaan, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää. Kuvia on toki kertynyt aika tavalla, joten tässä nyt kunnon pläjäys siitä mitä olen touhunnut. Yritän laittaa edes suurinpiirtein aikajärjestyksessä.

Ensinnäkin olen nähnyt loman aikana monta ihanaa pikkuista varsaa. Tämän yhden pilkullisen oripojan haluan esitellä ihan kuvan kanssa, koska se on meidän Reetan täysveli, tuo emä Natali on siis myös Reetan äiti.

Ja hepallisissa merkeissä jatketaan. Käväisin kaverin mukana jossain Turun seudulla koeratsastamassa paria hevosta ja pääsin samalla käymään tällaisenkin jytkyn selässä. Heppa on nimeltään Herkku ja rodultaan shire. Menin vaan yhden kierroksen kentän ympäri, aika makeatahan se oli. (ja joo, maitolaatikon päältä pääsin satulaan...)

Alahärmän PowerParkissakin vierailin, kun siellä oli touko-kesäkuun vaihteessa ratsastuskilpailut. Oltiin ratsastusseuran porukalla matkassa. Mun piti kaivella kaapin perältä tämä muutama vuosi sitten ompelemani lierihattu mukaan. Päivä kun oli aurinkoinen ja olin ehtinyt jo edellisenä päivänä aidanteossa polttaa hartiani, enkä halunnut samaa kohtaloa korville tai niskalle.

Kummityttöni kanssa vietimme yhden mukavan päivän. Tyttö on yhtä heppahöperö kuin minäkin, joten päivä kului Reetaa hoidellen. Pesimme Reetan ja harjailimme moneen otteeseen. Askartelimme myös helmikoruja ja meillä oli molemmilla kivaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttö oli meillä yksistään, mutta ei varmasti viimeinen.

Isäntäkin sai kesälomansa lähes samaan aikaan kuin minä. Meillä ei ole tainnut olla näin pitkää yhteistä lomaa koskaan. Paitsi avioliiton alkuaikoina kun oltiin työttömiä molemmat, mutta sehän ei oikeasti lomaa ollutkaan...
Kesälomareissu tehtiin tällä kertaa Pohjois-Karjalaan. Kiersimme lähinnä Pielisen ympäristöä ja yövyimme 2 yötä Herranniemessä. Reissu kesti siis 3 päivää ja sain siksi aikaa tallilta tutun tytön hoitamaan eläimiä. Pidempään en varmaan olisi reissussa malttanut ollakaan, kun nytkin tuli jo niin ikävä Reetaa. ;)
Kolilla kävimme vähän katsomassa maisemia.

Ja issikkaretkellekin pääsin, oli tosi kivaa mennä tuolla hepalla. Hepan nimi on Kolbrau. Pakko päästä joskus uudelleen!

Retken mieleenpainuvin asia oli kuitenkin PikkuKilissä, siellä oli tällainen syötävän suloinen, orvoksi jäänyt aasivarsa. Ihan teki mieli ottaa mukaan. Oli siellä myös paljon muita ihania eläimiä, mm. laamalla oli varsa(?) myös, mutta laamat eivät olleet ollenkaan niin ihmisystävällisiä kuin tuo kuvan pienokainen.

Jotain ostoksiakin tuli reissun aikana tehtyä, tässä muutama käsitöihin liittyvä. Pielisen museosta ostin nämä tossut, olivat ihan naurettavan halvat, ihan kannatuksen vuoksi ostinkin. Ystäväni on tehnyt tossuja tällä samalla mallilla, nämä on siis virkattu pohjasta lähtien.

Ja lankoja tuli ostettua myös... Joensuussa Joen langasta löysin tuota Haukku-koirankarvalankaa, sitä oli pakko saada kun en ole ennen missään edes nähnyt. Ja pari punaista Popcorn-kerää ja virkkauskoukun ostin sillä mielellä, että alan matkalla vääntää salomoninsolmuja. Vaan eipä luistanut tuon langan möykyt virkkauksessa, joten lopetin alkuunsa. Jotain muuta käyttöä tuolle langalle pitäisi keksiä. Bambou Soft -kerät ja helmirasiat löysin Varkaudesta, en tiedä tulenko niistä itse mitään koskaan tekemään. Langat oli puoleen hintaan, siksi jäivät käteen. Ja helmistä voi ehkä joskus taas kummitytön kanssa jotain askarrella.

Viime viikko olikin mulla lomaviikoksi harvinaisen rankka. Olin koko viikon avustajana ratsastusleirillä. Yöt kävin kotona nukkumassa, niin sain hoidella myös Reetan itse aamuin illoin. Leiri oli rankkuudestaan huolimatta myös tosi antoisa, joten toivon mukaan ensimmäinen kerta ei ollut viimeinen. Leiriläisiä oli vain neljä tyttöä, ja heille opetin hevosten hoitoa, talutin aloittelijoita ja sitten loppuviikosta vähemmän ratsastaneet toivoivat ratsastuksen sijasta kärryajelua, joten kävin kärryttelemässä kolmena päivänä. Kärryajelu onkin kivaa, enkä ole ehtinyt sitä tekemään pitkään aikaan, joten nautin siitä itsekin kovasti. Säät ei leiriä suosineet, vaan lähes joka päivä tuli vettä. Yksi ratsastustunti korvattiin keilailulla, kun sade vaan jatkui ja jatkui.
Perjantaina oli leirin viimeinen päivä ja leirikisat. Niihin yllätysnumeroksi vietiin Reeta, jota tytöt saivat ohjata agilityradalla. Kaikki meni oikein hyvin, valitettavasti vaan silloinkin satoi, joten siitäkään ei ole valokuvia. Tässä kuitenkin yksi kuva, joka otettiin kesken agilitytreenien kotona ennen leiriä.

Lauantaina olikin sitten KIP, eli kansainvälinen julkineulontapäivä. Mutta kuten viime vuonnakin, sattui tänäkin vuonna orilaitumen avajaiset samalle päivälle. Viime vuonna osallistuin KIP:iin, mutta tänä vuonna orilaidun veti puoleensa enemmän. Kaverilta meni sinne 2 oria, niin pakkohan niitä oli päästä katsomaan. Laitumelle tuli yhteensä 22 oria ja meno oli aluksi aika riehakasta. Potkuja pahempaa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisen tunnin aikana sattunut ja sitten lauma alkoi jo vähän rauhoittuakin.

ali siitä mistä aita on matalin... vai miten se oli?

2008-05-02T06:53:00.005+03:00

Juuri niin. Taisitte jo ehtiä luulla, että nyt oon saanut jotain aikaiseksi, mutta en oo. OSTIN tämän pipon! Oma perulaispipo on edelleen alkutekijöissä, muutama kerros ensimmäisestä läpästä tehty.
Käytiin viime lauantaina Tampereella ja siellä oli torilla joku lappalaisten myyntiteltta, sieltä bongasin tuon pipon. Hintaa oli vain 14 euroa, joten ei tarvinnu kauaa miettiä otanko vaiko en. Myyjä sanoi, että se on tehty 7 veljeksestä, mutta ihmettelin kun se on niin paksu. Vasta kotona huomasin, että se onkin kaksinkertaisesta langasta, mutta nuo kirjoneulekohdat on yksinkertaista lankaa.
Nyt kyllä jo kesä pukkaa päälle, mutta olen mä tätä pari kertaa ehtinyt pitää kun iltasella olen elukoita hoidellut.

Tampereelle matkasimme siis Hot Rod & Rock Show:ta katsomaan. Olihan siellä kaikenlaista nähtävää, hienosti laiteltuja autoja pääasiassa. Mutta tässä nyt yksi kuva jota en malta olla laittamatta.

Mun oli tarkoitus ostaa sieltä itselleni punainen hattu, mutta jätin sen sitten ostamatta. Mun oli nimittäin ihan pakko saada tämä:

Noita oli ruotsalainen firma tekemässä siellä. Kyltti on peltiä, kuulemma samalla tekniikalla tekivät kuin mitä ihan oikeat rekisterikilvet. Myyjä tosin varoitti mua, että AKE ei tykkää jos laitan sen autoon... Kerroin että se tuleekin ponikärryyn! Jos ja kun ne kärryt nyt joskus tulee hankittua.

Tampereen reissu ajoittui sopivasti, kun Ylöjärvellä oli just avattu uusi Hööksin myymälä. Tottakai mun piti sinne päästä ja ratsastusvermeitä tuli ostettua sitten ihan kassillinen. Reetalle löysin pari uutta harjaa, jotka ovat helpottaneet karvanlähdössä.

Vappukin oli ja meni. Ei tehty tänä vuonna mitään erikoista, oltiin vaan kotona. Tai no kävin mä Reetan kanssa lenkillä ja avattiin grillauskausi.
Serpentiinit meni parempiin suihin... ;)

Tämä viikko on mennyt pitkälti kakkantarkkailussa. ;) Siis Reetan masu on ollu sekaisin tuoreesta ruohosta. Juuri ja juuri vasta vihertää tarhan takaosassa, mutta poni kulkee turpa maassa ja nyhtää irti kaiken vähänkin vihertävän. Maanantaina iltayöstä sille sitten tuli ensimmäistä kertaa ähky. Onneksi oli vaan lievä, selvittiin siitä kaverilta saamillani ohjeilla, eikä tarvinnut eläinlääkäriä soitella keskellä yötä. Juotin Reetalle öljyä ja taluttelin sitä, olikin aika erikoinen fiilis kävellä kylätiellä keskellä yötä pimeässä.
On se vaan hassua miten sitä voi iloita normaaleista sontapalleroistakin! ;)

löytöjä

2008-04-23T07:03:00.008+03:00

Onpa tullut tässä taas shoppailtua. Olin pari päivää Härmän Kuntokeskuksessa kuntoremontissa, ja sieltä lähtiessä käväisin Alahärmän Halpa-Hallissa. Ja kyllä kannatti käydä, löysin Herra Hakkarainen -keräilykohteita useammankin. Lautasta ja mukia pitää katsoa vähän tarkemmin, että löytää Hakkaraiset. Tuollaiset kumpparit näin yhdellä lapsella jo viime kesänä, mutta en itse niitä löytänyt mistään kaupasta silloin. Mutta nyt löytyi, ostin pienimmän koon mitä oli tarjolla.

Kumpparien varsiin työnsin juomalasit ja nyt mulla on kaksi hienoa kynäpurkkia! ;)

Viime lauantaina olin Vaasassa ostosreissulla. 4H-kerholaiset oli järjestäneet bussiretken ja koska autossa oli tilaa, sai mukaan lähteä muitakin. Koko päivä oli ostosaikaa ja repullisen haalin täyteen! Pääostos oli turvakärkiset ratsastuskengät, mutta niitä lienee turha esitellä. Kotoa lähtiessä ajattelin, että lankaa tuskin ostan. Mutta sattuipa olemaan Loftetin pihalla käsityökirppari ja sieltä tarttui pari kerää lankaa mukaan.

Vaikka mä jo ehdin luvata itselleni, etten noita ohuita sukkalankoja ostaisi... Kun en vaan saa niitä yksiä kesken olevia sukkia valmiiksi. Mutta voihan noita neuloa kaksinkertaisena.

Vaasassa kävin Click-kenkäkaupassa, mutta sielläkään ei ollut punaisia El Naturalistan kenkiä. Ihastuin sellaisiin jo Jyväskylässä käydessä, mutta siellä taas ei ollut oikeaa kokoa. Vaasassa näkivät koneelta, että Seinäjoen myymälässä on haluamani kengät, ja niinpä kävin ne sitten heti maanantaina hakemassa. Ovat olleet nyt jo pari päivää jalassa ja kovasti tykkään!

Kansalaisopiston lukukausi ehti jo päättyä ja itämaisen tanssin kevään huipentuma Onnenvärinät oli viime perjantaina. Aikaisemmin keväällä kieltäydyin lähtemästä esiintymiseen, mutta viime hetkillä päätin kuitenkin mennä mukaan. Ja ihan kivasti se esiintyminen meni. Tykkäsin katsoa muiden esityksiä ja erityisesti puvut oli hienoja. Meidän ryhmän asut ei kovin erikoiset olleet, mutta ihan kivalta näyttivät kuvista päätellen.

Sunnuntaina meillä oli oikein puuhapäivä. Siivottiin isännän kanssa vuohien karsina perusteellisesti. Reetan karsinaakin siivosin normaalia enemmän, mutta sen suursiivouksen kanssa odotan vielä kesään saakka. Vuohien pehku oli pakko tyhjätä jo nyt, ettei siihen ehdi tulla kärpäsiä.
Siivouksen lomassa touhusin Reetankin kanssa. Kokeiltiin taas vähän agilityä ja ohjasajoa ja isäntä otti valokuvia. Ohjasajossa tarvii vielä isännän taluttamaan edellä, joten tämä kuva on hiukan lavastettu, kun tässä seisotaan vaan paikallaan.

Laitoin Reetalle ekaa kertaa suitsetkin ihan kokonaisena päähän. Aiemmin on ollut ilman turparemmiä. Hassusti tuo turparemmi upposikin karvojen sekaan. Karvoista puheen ollen, niitä nyt riittää! En sentään vielä ole kerännyt niitä talteen... Onhan issikan karvoista tehty lankaakin, en tiedä sopisiko ponin karvat siihen myös?

Hitsit, melkein unohdin! Sain Maijalta tällaisen merkin:

Kiitos!
Mä en kuitenkaan ehdi nyt miettimään, kenelle jakaisin tunnustusta eteenpäin.

raitasukat pukkas

2008-04-09T13:39:00.006+03:00

Tässä nämä nyt on!

Tulivat valmiiksi viime lauantaina Jyväskylän reissulla. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka toista vartta tehdessä meinasi jo iskeä epätoivo, kun ei raidat menneet tasan. Mutta onneksi sitä ei nyt sitten valmiista sukista ihan silmiinpistävästi huomaa, kun kärjet näyttää kohtuullisen samanlaisilta. Sukat vilahti jalkaan jo ennen prässäämistä, joten taitavat jäädäkin prässäämättä... Eli itselleni taas käyttösukat tuli. Ei kai niitä koskaan ole liikaa.
Lankana oli siis Fionasta ostamani käsinvärjätty Yliveto. Plussaa langalle siitä, että kerästä ei tullut vastaan yhtään solmua.
En noita Step-sukkia esitellessä muistanutkaan mainita, että sieltä kerästä tuli peräti solmu per sukka... Luulisi todellakin tämän hintaluokan langan olevan solmutonta!

Lauantaina siis käytiin Jyväskylässä. Sinne on aina mukava mennä, kun siellä kävin ammattikoulun ja tutustuttiin mieheni kanssa ja avioliittoonkin meidät siellä siunattiin. Kovasti vaan on kaupunki muuttunut niistä ajoista.
Isännällä oli siellä yksi kokous ja mulla sillä välin aikaa shoppailla. Paras shoppailupaikka oli kyllä jo mennessä, kun poikkesin Killerillä Pollenpotkussa. Kaupalla on niin hulvattomat nettisivut, että en kovin suurin odotuksin kauppaan mennyt... Mutta sepä olikin hyvä kauppa! Ja hyvää palvelua sain myös. Löysin sieltä jo kauan etsimäni punaisen, huputtoman fleecetakin, ja vielä -30% hintaan! Tosi tyytyväinen olen löytööni! Tuolla kaupassa pitänee käydä uudelleenkin kun tulee Keski-Suomen suunnalla liikuttua.
Keskustasta en sitten oikein mitään löytänytkään, jotain pikkujuttuja vain. Yhdet kengät olis lähteneet matkaan, jos olis ollut oikea koko, vaan kun ei ollut. Vaatteiden sovitteluun kyllästyin heti alkuunsa, kun ei mikään oikein käynyt päälle. Tykkäisin näistä nyt muodissa olevista empire-linjaisista paidoista, mutta en viitti laittaa sellaista päälleni, ettei vaan tule joku onnittelemaan muka kasvavasta masusta!
Tulipa siinä kaupungilla notkuessa mieleen, että taidan olla liian landepaukku nykyään että tuo "oikea" shoppailu jaksaisi enää kiinnostaa.
Lankakaupoissa en tietoisesti käynytkään, kun on noi varastot aika reippaat muutenkin ja kulutus ei ole mitään huippua.

Suunnitteluasteella on tällä hetkellä perulaispipon neulominen. Kyselin neulojilta ja tikkuajilta ohjeita ja sainkin niitä useita. Langat on valmiina odottamassa ensimmäisen mallin toteuttamista. Mutta ongelmahan siinä on se, että ohjeen mukaiseen ja vielä kirjoneuleeseen pitäisi keskittyä täysillä, enkä mä ole vielä löytänyt hetkeä jolloin malttaisin jättää kaiken muun. Sukkiahan neulon yleenstä dvd:tä katsoessa. Ja nyt löysin kaupasta Greyn anatomian 3. tuotantokauden alehintaan (kannatti odottaa, säästin yli 10 euroa!), joten keskityn siihen täysillä. ;)

Voi kun tulisi nyt nopeasti kesä! Inhottaa kun joka paikka on rapakolla. Vaikka innostuin mä toissapäivänä tekemään luruja, varmaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä! Tarhan vieressä on hirmuinen lätäkkö, josta ei saa luruja tehtyä, ja mietin jo että pitääkö sitä yrittää kuivata napolla ja sangolla. Vaikka toisaalta, siinä lätäkössä kahlaamalla saa hyvin putsattua rapaiset kumpparit! Eilen hoksasin, että kun vien ponin myös siitä lätäkön läpi, saan senkin kavioista suurimman osan mutaa tippumaan. Loput piti kuitenkin suihkutella letkulla, ja hyvin Reeta tottui siihenkin toimenpiteeseen.

kesäaikaa

2008-04-02T10:19:00.005+03:00

Kellot siirrettiin kesäaikaan ja ihan yllättäen huomasin, että mikälie kevätmasennukseni onkin ohi!
Maanantaiaamuna kun ajeltiin isännän kanssa töistä kotiin, oli ihanan aurinkoinen ilma ja molemmat puhkuimme energiaa. Kokonainen ilta aikaa tehdä mitä vaan! Ja sainhan sitten jotain aikaiseksikin; siivosin tarhaa talven aikana kertyneistä läjistä, pesin koneellisen pyykkiä, desinfioin harjat ja harjoittelin ponin kanssa pitkästä aikaa agilitya. Kokeilimme myös toisen kerran ohjasajoa ja se meni hyvin.
Eilisiltana puhti jatkui ja pesin lisää pyykkiä ja käytiin ponin kanssa lenkillä. Kovasti toivon, että energisempi olo jatkuu ja valoisa aikahan senkun pitenee vain.

Viime viikolla lähdin torstaina töistä aikaisemmin ja käväisin Seinäjoella. Oli pitkästä aikaa oikein piristävää käydä vähän shoppailemassa, vaikka aika pienellä budjetilla selvisin. Eniten rahaa meni, yllätys yllätys, lankakauppaan! Nyt on kaiketi joku kynnys ylitetty, kun ostin 2 kpl 100 gramman vyyhtejä ja ne maksoi yhteensä 25 euroa. Yhden sukkaparin lankojen hinnaksi tulee siis yli kymppi, hui! No, ei oteta tarvaksi, ei ei ei. Mutta eikö ole ihanat värit!

Oikealla on Colinetten Jitterbug, värinä fire. Vasemmalla on Ylivetoa, käsinvärjättyä lankaa jota ei taida muualta saadakaan kuin Fionasta?
Ylivedosta aloittelin jo sukkia ja ensimmäinen on valmis. Lanka näytti vyyhdellä jännemmältä kuin mitä sukaksi neulottuna, joten se oli pikkuinen pettymys. Langasta tulee siis aika tasaisia raitoja, vaikka kuvittelin että tulisi kapeita raitoja sinne tänne. No, lopullisen tuomion annan vasta sitten kun toinenkin sukka on valmis. Tiedättehän... mikäli raidat täsmää!

Tässä jokin aika sitten kävin ensimmäistä kertaa eläissäni hierojalla. Olen sen verran kipuherkkä, etten ole aiemmin uskaltanut eikä ole niin pahoja jumeja ollutkaan että olisi ollut pakko. Jumeja ei ollut nytkään, eivätkä pahimmat pelkoni hieronnan suhteen toteutuneet. Sehän oli oikein mukavaa! Menen vielä uudelleenkin. Ja nyt voin myös mainostaa hierojaa, kun tekemäni nettisivut on julkistettu. ;)

Tässä vielä loppukevennykseksi meidän Santeri-poika, jolla on pakottava tarve tunkea nukkumaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, tällä kertaa lattialle jääneeseen postipussiin.

lunssaa...

2008-03-25T15:11:00.005+02:00

No vierähtihän siinä taas 3 viikkoa. Töissä oli kiirettä ennen pääsiäistä, normaalien töiden lisäksi taitoin Pytinki-lehdenkin.
Pääsiäistä ja paria ylimääräistä vapaapäivää odotin kovasti, mutta niinhän siinä kävi, että tunnollisen työntekijän syndrooma nosti taas päätään ja sairastuin flunssaan. Paras puhti oli siis poissa ja pääsiäinen meni pitkälti lepäillen.

Kuten edellisessä bloggauksessa vähän jo uumoilinkin, ei mulla riittänyt intoa neuloa sitä ohuen ohutta lankaa, vaan sukka on edelleen kesken. Sensijaan mulle kävi hassusti lankakaupassa... Menin etsimään punaista nyöriä mielessäni nuo riimunnarut joista viimeksi kerroin. Sopivaa nyöriä ei ollut, mutta katsastin lankatarjonnan samalla. Ja myyjän houkuttelemana haksahdin ostamaan Step-lankaa, sitä paksumpaa laatua. Olihan se kallista sukkalangaksi, mutta... Eihän siitä sitten malttanut olla heti aloittamatta sukkia. Tällaiset tuli, olen aika tyytyväinen tuohon väriin.

Aiemmin en ole Step-lankaan ihastunut, kun siinä on niin omituiset värit, jokuhan kuvaili niitä täpliä veriroiskeiksi. ;) Tässä ei ollut sellaisia, siksi kai se mukaan tarttuikin. Ja kyllä nuo sukat on mukavat jaloissa! Tämä paksumpi Step oli mun kokemuksen mukaan aika saman paksuista kuin Nalle-lanka. Näiden sukkien jälkeen 150 gramman kerästä on jäljellä 66 grammaa, eli voisi tehdä toiset matalavartiset sukat vielä.

Flunssasta huolimatta piti pääsiäislauantaina päästä jonnekin pois kotoa lähtemään (no perinteinen trullikarkureissu...). Kyläilemään en viitsinyt minnekään mennä, tautia tartuttamaan. Päätettiin sitten isännän kanssa ajella Vaasaan. Oli tarkoitus käydä sitä nyöriä Eurokankaasta katsomassa ja hevostarvikeliikkeen aletuotteita penkomassa myös. Mutta enpä päässyt käsiksi kumpaankaan, Eurokangas ehti mennä kiinni kun en muistanut ajan kulkua ja Caballo oli koko pääsiäisen ajan kiinni. :( No parissa muussa kaupassa sitten käytiin, mutta parhaimman ostoksen löysin kuitenkin torilta, tämän:

Mulla on ennestään lähes samanlainen, mutta musta poncho, sen olen Vaasan kehitysmaakaupasta joskus ostanut. Olen siitä kovasti tykännyt, vaikka eihän se ihan joka tilanteeseen sovi. Mutta nyt innostuin kovasti, kun näin tämän punaisen ja pakkohan se oli saada.

Pääsiäistä edeltävän viikonlopun vietin Ilmajoella perehtyen hevosten maastakäsittelyyn. Kurssin piti Leena Kurikka ja olen oikein tyytyväinen kurssin antiin. Toisena kurssipäivänä käytiin myös kokeilemassa opittuja asioita käytännössä Big Mama's Ranchilla. Sieltä myymälästä löysin Reetalle sopivan naruriimun ja nyt reilun viikon käyttökokemuksella tykkään siitä kovasti. Etsin jo netistä ohjeita, miten naruriimuja voisi itsekin näperrellä.

Reetan kanssa päästiin pääsiäisen aikaan vihdoinkin kokeilemaan ensimmäisen kerran ohjasajoa. Valjaat hankin jo alkuvuodesta, mutta kun ne oli isot niin piti teettää niihin lyhyempi mahavyö ja sitten piti hankkia myös lyhyempi pehmustepatja. Nyt sila on sopiva ja ohjasajoa opetellaan pikku hiljaa. Siihen tarvitsen ainakin tässä vaiheessa kaverin, joten ei ole pelkästään omista aikatauluista kiinni, koska sitä ehtii harrastamaan. Nyt ekalla kertaa isäntä meni taluttaen ponia edeltä ja minä tulin ohjista pidellen perässä. Kuvia ei valitettavasti juuri siitä ole, kun ei ollut sitten kolmatta henkilöä kameraa käyttämässä. :) Mutta Reetan kuulumisia enempi taas siellä omassa blogissaan.

plääh!

2008-03-03T07:05:00.002+02:00

Tulipa sitten kunnon tauko bloggailussa. Oli vähän sellaiset plääh-fiilikset jonkin aikaa. Ihan kuin olis ollut ressi, vaikka en tiedä mistä syystä. Oli vähän univaikeuksia ja sen seurauksena väsymystä. Viime viikko oli lomaa ja sain nukuttua vähän enemmän, joten eiköhän se tästä taas.
Käsitöitä en ole nyt hetkeen tehnyt, mutta nämä ehdin tehdä aika pian edellisen bloggauksen jälkeen.
Ensinnä sukat ja pipo tuosta riemunkirjavasta Isoveljestä.

Muuten tuli ihan kivat, mutta sukkien lavoissa tuli aika inhat kuviot ja tietenkin toisessa sukassa sitten eri kohtaan. Tuosta kuvasta niitä ei niin huomaa.

Yksi ilta innostuin kokeilemaan, saisinko aikaiseksi riimunnaruja. Kaapissa on jo hetken marinoitunut kolme rullaa nyöriä, olen ostanut ne joskus Keskisen poistopuodista kun on halvalla saanut. ;) Kaivelin hyllystä lapsena saamani Viivi Merisalon kirjan Nauhoja ja kirjasta löysin sopivan punontamallin. Tulokseen olen tyytyväinen ja tein toisenkin saman tien.

Tässä narut paketoituna. Molemmat ovat n. 2 metriä pitkiä, mutta tuo tummempi oli paksumpaa nyöriä ja siksi siitä tuli isompi "pötkylä".

Tämän tummemman annoin jo lahjaksi, kun Reetallahan pyrin käyttämään vain punaista tai mustaa. Pitää katsoa jos joskus onnistun löytämään tuon mustan nyörin paksuista punaista nyöriä, niin voisin tehdä musta-punaisen narun. Kokonaan metritavaraa ostamalla ei tällaista kannata tehdä, kun naruun menee noin 36 metriä nyöriä!

Edellisessä neuletapaamisessa jossa olin, aloitin taas sukkia ohuesta (liian ohuesta!) langasta. Ensimmäinen sukka on kesken eikä nyt oikein inspiroi. Pitänee aloittaa välityönä jotain vähän paksummasta langasta. Kun jaksais ja viitsis...

Lomaviikosta sen verran, että kuten arvata saattaa, se sujui aika pitkälti hevostelun merkeissä. Helsingissä tuli käytyä yhtenä päivänä sukuloimassa. Metka juttu "isoolla kirkolla" käymisessä on kotiinpaluu; aina sitä on yhtä onnellinen siitä että saa asua maalla! Mietin että vaikkapa koiran pitäminen kerrostalossa on hankalampaa kuin ponin pitäminen täällä maalla.
Mutta siitä hevostelusta; maanantaina olin minulle uudella tallilla katsomassa kavereiden ratsastustuntia, keskiviikkona oli tallilla nyyttärit ja käytiin maastossa ratsastamassa. Perjantainakin kävin tallilla ja kävin toisellakin tallilla, jossa asuu Reetan isä ja velipuolia ja vielä yhden kaverin luona katsomassa kun sinne muutti Reetan pikkuveli. Reetan äitiäkin kävin katsomassa pari kertaa, kun kaveri hoiti sitä omistajien loman ajan. Lauantaina kävin taas maastoilemassa ja koko päivä kului tallilla. Ehti meillä välillä käydä vieraitakin ja niiden ansiosta sain pitkästä aikaa siivottua. Itsekin kyläilin siskolla ja kävin vähän shoppailemassa. Se on kyllä hassu juttu, että kun ei enää tarvi joka kangaskauppaa kiertää, niin harvemmin tulee shoppailtua. Tähän aikaan vuodesta ei kauppojen vaatevalikoimatkaan houkutelleet kovin paljoa; ei ihan tuonne hankeen vielä mennä capreilla ja t-paidalla...

riemunkirjavaa

2008-01-24T15:41:00.000+02:00

Sellaista taitaa olla tämä Novitan uusi lanka. Löytyi kyläkaupasta Isoveljeä, pakko oli ostaa kolme kerää ja aloitin vähän jo sukan vartta.

Bloggauksessa tulikin taas turhan pitkä tauko. Mutta kun ei ollu oikein mitään kirjoitettavaa. Inspis katosi aika totaalisesti, kun purin niiden Smart-sukkien kantapäätä liian monta kertaa. Edelleen se on siis kesken, ajattelin että kyllä se kolmas kerta toden sanoo. Vaan kun ei saa itsestään irti että tekis sen kolmannen kerran. Sen takia annoin sitten itselleni luvan aloittaa uutta sukkaa noista uusista langoista.
En tiedä mahtaako tämä innostus räikeisiin väreihin nyt olla jotain taantumaa teini-iästä, silloinhan noi neonvärit oli muotia. Mutta mä en niihin silloin hurahtanut, kun oli musta kausi. Nyt tuntuu että mitä räikeämpi väri sen parempi. Vaan en mä tuosta langasta ihan puseroa haluaisi, siinä vois jo mennä värikkyys yli. Mutta sukkina tai pipona tuo on minusta passelia.
Olis kyllä ihan mukava tietää, miten nämä tämän väriset langat mahtaa mennä kaupaksi. Ainakin sitä monikirjavaa Hippyä oli jokin aika sitten paljonkin alennusmyynneissä, eli ei tainnut suuren yleisön värisilmää miellyttää.

Blogitaukoon vaikutti ehkä sekin, että arki alkoi taas viime viikolla ja olin menossa joka ilta. Oli ratsastusseuran kokousta, ratsastustunti kahtena iltana, itämainen tanssikin alkoi ja yhtenä iltana kyläilin. Lauantaipäivän olin kurssilla jossa opetettiin hevosten maastakäsittelyä. Kurssi oli oikein antoisa ja kun seurana oli toinen poninomistaja niin juttuahan meillä riitti.
Sunnuntaita olen nyt yrittänyt pitää Reetan lenkkeilypäivänä, ja viime sunnuntaina käytiinkin lenkillä tosi kauniissa lumimaisemassa. Reeta nautti lumesta ja piehtaroi monta kertaa lenkin aikana.

Maanantaiaamuna piti todeta vanha sanonta, että huoleton on hevoseton. Reetan toinen takajalka ei noussut aamulla ylös ja jätin sen päiväksi karsinaan lepäämään. Päivällä kyselin neuvoja tutuilta hevosihmisiltä ja sain tietää että Reetan polvi oli todennäköisesti jotenkin mennyt paikaltaan. Mutta kävi niin hyvin, että kun palasin töistä kotiin, oli jalka taas kunnossa ja Reeta käveli ihan normaalisti.

Vanillalta sain "You make my day" -palkinnon, kiitos siitä!
Säännöt: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."
En osaa valita kymmentä noista joita eniten luen... Siis annan palkinnon kaikille noille, jotka ovat tuossa vasemmalla olevassa linkkilistassani!

Kristiina haastoi Ekotekoon. Kampanjaan osallistun, mutta en nyt valikoi haastettavia, vaan jokainen joka tämän lukee saa ottaa haasteen vastaan.
Omia ekotekoja teen päivittäin lajittelemalla jätteitä. Jotain kaatopaikkajätteen määrästä kertonee se, että meidän pientä roskista tyhjätään vain neljä kertaa vuodessa. Olen joskus naureskellut, että ei varmaan missään muussa taloudessa kerätä jopa jogurttipurkinkansia metallinkeräykseen... Parantamisen varaa olisi muovipussien käytössä. Kangaskasseja olisi kyllä joka lähtöön, mutta kun en vaan muista ottaa niitä mukaani. Onneksi lähikaupassa on tarjolla pahvilaatikoita ostosten pakkaamiseen, mutta muista kaupoista tulee se muovipussi napattua turhan usein.

vuoden ensimmäiset sukat

2008-01-10T15:21:00.000+02:00

No tulihan nämä vihdoin valmiiksi. Lankana siis Red Heartin Sport Socks Color, sitä tikuttelin 2,5 mm minipyöröllä. Silmukoita oli 68, eli tämä oli ohuinta lankaa ikinä, mistä olen sukkia vääntänyt. Mutta ihan tyytyväinen olen näihin sukkiin, väri varsinkin on kiva. Samaa lankaa on vielä erivärisenä yksi kerä, mutta luulenpa että neulon sitä kaksinkertaisena...

Eilen oli Seinäjoen seudun neuletapaaminen Cafe Framessa. Paljon meitä oli paikalla ja ilta oli mukava. Yhden tiimalasikantapään ehdin siinä juttelun lomassa neuloa ja samaten sitten vielä purkaa ennen kotiin lähtöä, eli valmista ei syntynyt. Kokeilin tekelettä jalkaani vain todetakseni, että ei oikein istu. Päätin että Smart-lankaan sopii sittenkin paremmin perinteinen kantapää.

Viime bloggauksessa kerroin tuosta ostamastani Herra Hakkarainen -kakkuvuoasta. Suurin toivein aloin leipoa kakkua, mutta kuinkas kävikään... Kakku juuttui vuokaan vaikka olin sen ohjeen mukaan voidellutkin. Niistä palasista ei sitten enää mitään hienoa kuorrutettavaa kakkua saanutkaan aikaiseksi. Onneksi oli "ihan muuten vaan -kakku" kyseessä, eikä joku paniikki-paniikki-synttärikakku.
Mä en kyllä käsitä noita silikonivuokia ylipäätään. Ostin aiemmin sellaisen rengasvuoan, kun kuvittelin pääseväni siitä inhottavasta korppujauhotuksesta eroon. Mutta vaikka olen siis voidellut sitäkin vuokaa, aina vaan kakut tarttuu kiinni. Ei ole eroa kumoaako lämpimänä vai kylmänä, kakkujen pinta vaan jää vuokaan kiinni.
Tuossa Hakkarais-kakussa oli toinenkin vähän ihmeellinen juttu. Vuoan mukana tuli ohje nimenomaan Hakkarais-kakkua varten. Mutta ainakin mulla se tuli melkein yli vuoasta, liian suuri annos siis.

Käsityölehtiä on taas tipahdellut postiluukusta. Ja taas se tapahtui; tammikuun Suuri Käsityölehti tympäisee pahemman kerran. Taidanpa perua taas tilauksen. Viimeksi peruin muistaakseni pari vuotta sitten tammikuun numeron jälkeen. Modan jo lopetinkin, kun ei siitäkään tule mitään tehtyä. Novitan nyt vielä maksoin, vaikka ei siinäkään mitään oikein kiinnostavaa ollut.
On se vaan kumma että kaikki alkuvuoden lehdet toistaa vuodesta toiseen samoja teemoja; vauvanvaatteita, äitiysvaatteita, ja se pakollinen yksi hääpuku. Ja muut kuin käsityölehdet toitottaa laihdutusohjeita. En nyt kaipaa noista mitään.

Olen tässä parina päivänä iloinnut kovasti, kun Reetan kanssa harjoiteltu agilityjuttu onnistuu nyt. Siis ideana on, että pitää saada poni astumaan etujalkansa autonrenkaan sisään ja seisomaan siinä 5 sekuntia. Temppuahan lähdettiin harjoittelemaan niin, että mun piti nostaa käsin ponin jalat yksi kerrallaan. Mutta nyt parina iltana on onnistunut niin kuin pitääkin, eli mun ei ole tarvinnut enää koskea ponin jalkoihin ollenkaan. Vien vaan ponin renkaan eteen, sanon "astu" ja samalla vedän vähän riimunnarusta eteenpäin. Reetan ilme kyllä on vähän sellainen, että "no tehdään nyt jos sä kerta haluut, kai mä saan sitten palkinnon?".

tätä vuotta ja vähän entistäkin

2008-01-04T11:47:00.000+02:00

Vuosi vaihtui ihan kotoisissa merkeissä. Kihlapäivän kunniaksi käytiin ulkona syömässä, mutta vuoden vaihtuessa taisin istua tietokoneella. Raketteja ei onneksi ihan lähinaapureissa ammuttu, joten eläinten kanssa ei ollut ongelmia.

Ennen vuodenvaihdetta kävin aleostoksilla, otin sitä varten perjantain pekkasvapaata töistä. Lähinnä vaatteita ostin, mutta löysin myös jo hetken etsimäni Herra Hakkaraisen silikonikakkuvuoan. Ja lankakaupassa piti tietenkin käydä katsastamassa alelankoja. Mutta niinhän siinä kävi, että normaalihintaisia lankoja tuli ostettua myös. Siis tuo sinikirjava SandnesGarnin Smart oli ihan normaalihintainen, tuo toinen on Marks&Kattens Clown, se oli alessa. Sukkia tietysti suunnittelen molemmista. Tuo Clown on tosin aika ohutta ja tuntuu taas että seuraavat sukat ainakin pitää saada neuloa paksummasta langasta.

Joulun aikaan jo neuloin sukkia ohuesta Red Heartin Sport Socks Color -langasta. Tuntuu että niitä saa ikuisuuden tikuttaa, en varmaan ole ennen tehnytkään sukkia joissa on yhteensä 68 silmukkaa... Ja sukat on siis edelleen kesken.

Ehdin kuitenkin välillä tehdä isännälle säärystimetkin jo, lankana 7-veljestä. Oli pakko aloittaa jotain muuta kun 2,5 mm:n bambupuikot oli hetken hukassa enkä voinut tehdä sukan kärkikavennuksia. Löytyi ne puikot sitten, mutta tein kuitenkin säärystimet loppuun saakka, oli niin kiva neuloa välillä jotain joka valmistui joutuisasti.

Uutta kameraa olen testannut lähinnä elukoita kuvaamalla. Vielä odottelen otollista kuvaussäätä. Pilvisellä säällä, kun maakin oli vielä mustana, ei kovin hyvin kuvat onnistuneet. Reetasta kuvasin yhden videon, siinäkin on valoa liian vähän mutta on se hassu typy kun on kierrokset päällä. ;D Muutama tallilla ottamani kuva löytyy tallin omistajan sivulta irc-galleriasta.

Vuoden vaihtuessa monet bloggaajat ovat tehneet listauksia viime vuoden töistään. Minä en sen kummempaa listausta tee, mutta äkkiseltään sain laskettua että olen tehnyt 16 pipoa ja saman verran sukkapareja. Ja molempia on edelleen suunnitelmissa tehdä! Ompelujutut sen sijaan ovat jääneet tosi vähälle.

Ehdoton kohokohta vuodessa 2007 oli mulle Reetan saapuminen. :) Edelleenkin Reeta ilostuttaa minua joka päivä. Paljon enemmän kuin ennen on tullut ulkoiltuakin, Reetan kanssa kun on kiva lenkkeillä.
Mennyt vuosi toi myös paljon uusia kavereita, lähinnä heppapiireistä mutta muutenkin. Enpä keksi oikeastaan mitään huonoa sanottavaa viime vuodesta, joten toivon että alkavasta vuodestakin tulisi yhtä hyvä. Onnea ja iloa tulevalle vuodelle toivon myös teille kaikille blogini lukijoille!

joulurauhaa

2007-12-25T21:54:00.000+02:00

No nyt se on odotettu joulun rauha. Ennen joulua oli töissä niin kiirettä ja stressiä, että viikko sitten tuntui jo käyvän yli voimien. Flunssakin pakkasi päälle, mutta ei onneksi tullut kuumeen kera. Ja keskiviikkona kun sain viimeisen ennen joulua ilmestyvän lehden pois käsistäni, oli tunne tosi helpottunut.
Palkitsin sitten itseni hankkimalla tällaisen.

Kuva on otettu peilistä, siksi kameran tekstit on väärin päin. Harkitsin jo keväällä kameran ostamista, mutta kamerarahat menikin sitten poniin. :) En ole katunut, mutta nyt kun tuli veronpalautuksia niin ajattelin vihdoin toteuttaa haaveeni. Kamera on Canon PowerShot S5 IS. Poistuva malli ja sain mallikappaleen aika edullisesti.

Rahaa jäi vielä sen verran, että päätimme hankkia myös uuden ruokapöydän + tuolit. Oli Maskussa hyvä tarjous meille sopivasta pöydästä. Se olikin ihka ensimmäinen huonekalu jonka uutena ostimme, jos ei lasketa mukaan paria työtuolia ja naulakkoa. Entinen keittiökalusto ostettiin joskus käytettyinä ja maksoivat peräti 50 markkaa.
Nämä uudet kalusteet ovat kirsikkapuuta ja tuoleissa oli vihreät päälliset jotka eivät oikein sopineet meidän siniseen keittiöön. Siksipä ostin sinisävyistä kangasta ja päällystin tuolit uusiksi jo ennen kokoamista.
Tässä sitten kuvassa osa joululahjoista ja uudet tuolit, pöytä peittyykin joululiinaan.

Sain kaverilta nuo Herra Hakkarainen -mukin ja -pallon, isännältä nuo dvd:t. Nyt on katsottu jo Heidiä muutama jakso ja Shakirasta samoin osa.

Joitakin ennen joulua esittelemiäni neuleita olen antanut joululahjoiksi, mutta näistä säärystimiä en viitsinyt ennen joulua paljastaa. Ne menivät kaverille lahjaksi ja valmistuivat joskus joulukuun alkupuolella jo. Lankana 7-veljestä jättiraita ja kerä meni näihin aika tarkasti.

Joulu meillä on mennyt aika rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna olin kylläkin tallilla, sunnuntaina kävimme joulumaastossa eli ratsastimme metsäteitä 1,5 tunnin lenkin. Oli ihanan tunnelmallista, juuri silloin satoi hitusen luntakin.
Aattona kävimme mun vanhempien luona syömässä ja saunomassa, illaksi sitten jo palasimme kotiin. Tänään käytiin pitkällä lenkillä, minä ja Reeta hitaampina lähdimme jo edellä ja isäntä saavutti meidät puolivälissä Milan kanssa, sitten kuljettiin jonkin matkaa yhdessä, ja sitten isäntä ja koira menivät edeltä kotiin ja me madeltiin Reetan kanssa perässä.
Iltapäivällä teimme sitten perinteistä jouluruokaamme, pizzaa. Tällä kertaa tehtiin kolmea erilaista ja sitten syötiin itsemme ähkyiksi ja löhöttiin sohvalla katsoen dvd:ltä CSI:tä. Huominen päivä kulunee samoissa merkeissä, pizzaa on vielä jäljellä...

Eläinten joulu ei paljoa normaalista arjesta poikkea. Vuohet ja poni saivat vähän ylimääräisiä herkkuja; leipää ja porkkanaa ja vuohet vielä tuoreita männynoksia. Reeta sai lahjaksi uudet suitset, niistä Reetuli kertoo itse enemmän. ;) Koira oli aattona mukana vanhempieni luona ja oksensi kaiken aamulla syömänsä äitin valkoisille joulumatoille tietysti... Eikä siis saanut sen jälkeen mitään erityisiä jouluherkkuja. Kissatkin ovat ihan normaalilla ruualla joulunkin.

2007-12-24T17:47:00.000+02:00

sukat ja meemi

2007-12-09T18:00:00.000+02:00

Niinhän siinä kävi, että Lankaa mutkalle -blogin Inkeri bongasi tasaluvun ja perjantaina lähti ylläripaketti postiin. Kuvaa en muistanut ottaa, mutta jotakin jouluista siellä on.

Joulukiireet töissä ei hellitä, mutta onneksi oli sentään itsenäisyyspäivä lepopäivänä kuluneella viikolla. Se menikin melkein kalsaripäivänä, ainoastaan eläinten hoitamisen verran tuli ulkoiltua. Etukäteen suunniteltu Reetan valokuvaus meni mönkään kun satoi vettä ja lumikin katosi sen siliän tien. Piti sitten valita niistä viikko sitten otetuista kuvista vaan paras ja laittaa joulukortit jo teetettäviksi.

Yhdet sukat tuossa viikolla valmistuivat. Nämä on siitä Red Heartin Sport Socks Color -langasta, sinikirjavasta kerästä. Ei just nyt huvittanut tehdä ohuita sukkia mutta lankaan oli pakko saada käydä käsiksi, ja keksinpä sitten neuloa langasta kaksinkertaisena. Langalle on puikkosuositus 2-3 mm ja kun laitoin kaksinkertaisena, niin tein 3,5 mm puikolla.
Ihan kivat niistä tuli, mutta loppuun saakka jännitti että riittääkö lanka. Riittihän se, mutta olis nuo aavistuksen isommat saaneet mun jalkaani olla.

Kun ei omia käsitöitä ole esiteltäväksi enempää, niin kuvasinpa tämän helmikorunkin, joska ostin Inkalta. Se on siis käsin tehty ja tykkään siitä kovasti. Eilen tuli tallin pikkujoulussa käytettyä sitä ensimmäisen kerran.

Eilen käytiin isännän kanssa Vaasassa shoppailemassa. Ei onneksi ollut mitään joululahjaostoksia enää kiikarissa, vaan mua houkutteli sinne lehdessä näkemäni ratsastustarvikeliikkeen ale. Ja kyllä kannatti lähteä, löysin sieltä punaisen talviratsastustakin, ihan unelman! Kesällä löysin samaisesta kaupasta vähän tummemman punaisen sadetta pitävän ratsastustakin josta olen kovasti tykännyt. Tämä talvitakki on saman merkkinen ja uskon että se osoittautuu yhtä käytännölliseksi.
Lankakaupassa en käynytkään, mutta Vaasan Prismassa käytiin, koska siellä oli lehti-ilmoituksen mukaan myynnissä tällaiset jouluvalot.

Ostaahan ne piti, hienot kun mitkä! Muuten mä olen aika hillityn jouluvalaistuksen kannattaja. Vuosikaudet on ollut vain samat pari kynttelikköä ikkunassa. Ulos en viitsi mitään valoja vedellä. Mutta nyt ostin lähinnä sitä joulukorttikuvausta (jota ei sitten tullutkaan) varten ison kynttilälyhdyn, ja siinä olen nyt polttanut kynttilää.

Inka heitti meemihaasteen, jonka nyt hieman tuumattuani otan vastaan. Tästä tulee pitkä, mutta hypätkää yli jos ette jaksa. ;)

Säännöt menevät näin:

– Tässä on lueteltu 22 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
– Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
– Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Mulla oli lapsena(kin) pitkät hiukset, ja niitä vain harjailin. Kammasta tulee mieleen, kun äiti joskus letitti hiuseni, silloin käytettiin sellaista kampaa jossa oli rautapiikki vartena, sillä tehtiin hyvä jakaus.

2. Lintu
Tästä tulee mieleen kana. Meillä oli muutama kana kun olin pieni, niitä munia piti joskus etsiä pesistä. Ja ne kanat kuoputteli kesällä äitin kukkapenkin ihan sekaisin.

3. Meri/järvi
Kodin lähellä on vaan jokia, mutta kun mumman luona käytiin, niin päästiin uimaan kirkkorantaan, siis Kuortaneenjärveen. Sieltä keräsin ihan hullun lailla simpukoita.

4. Kitara
Kitarasta ei tule mitään lapsuusmuistoja mieleen, ensikosketus taitaa olla niinkin myöhään kuin rippikoululeiriltä. Joku siellä yhteislauluja kitaralla säesti, taisipa olla J. Jyrä.

5. Kello
Ensimmäisiä kellojani en kyllä muista. Mutta muistuu mieleen hassu juttu kun olin joskus 15-kesäisenä nuorisovaihdossa Neuvostoliitossa, ostin Moskovasta kellon ja laitoin sen oman kelloni viereen ranteeseen, toinen Suomen ajassa, toinen paikallista aikaa. Heti tuli joku venakko kyselemään, että myisinkö toisen kelloistani. En myynyt.

6. Oksentaminen
Kerran tenavana en ehtinyt vessaan. Pidin kättä suun edessä, mutta en voinut mitään kun yrjöt purskahti pitkin lattioita juuri vessan oven edessä. Onneksi en joutunut itse siivoamaan...

7. Mummo
Mulla on ollut kaksi mummaa, toinen asui samassa talossa kuin me, mutta kuoli kun olin alle viisivuotias. Hänestä en siis muista juuri mitään. Toisesta mummasta on huonot muistot, hän ei tykännyt minusta ja osoitti myös sen. Nykyinen kotini on entinen mummola, mutta ei "mumman haamu" täällä nurkissa liiku.

8. Kirja
Tulee mieleen kesäiset päivät, kun luin pinokaupalla sarjakuvia teltassa maaten. Parasta oli Mämmilä-sarjakuvat, kirjastosta niitä löytyi.

9. Pipo
Yläasteikäisenä pipo oli erittäin epämuodikas. Sai olla yli 15 astetta pakkasta ennen kuin pipon laittoi päähän. Sittenkin vain juuri siksi aikaa kun aamulla odotin linja-autoa. Auton tullessa pipo hävisi nopeasti reppuun.

10. Matematiikka eli laskento
Joskus yläasteella oli kerran matikan numero 10. Mutta vain sen kerran, ysin kevään todistuksessa se on 9.

11. Metsä
Kerran eksyin metsässä. Olin paapan kanssa retkeilemässä ja hätäännyin kun tajusin ettei paappa tiennytkään missä olemme. Tuli sieltä onneksi joku tie lopulta vastaan, jota seuraamalla löydettiin isommalle tielle ja ihmisten ilmoille.

12. Ukkonen
Lapsena kuulemma pelkäsin ukkosta ihan sairaasti. Joskus ihan pienenä ollessani olin ollut äidin polkupyörän kyydissä kun viereiseen muuntajaan iski salama ja siitä kuului kova paukahdus. Jostain syystä sen jälkeen kuvittelin aina kun taivas punersi, että tulee ukkonen. Kouluikään mennessä pelot onneksi hälvenivät kun järki sanoi jo, ettei ukkonen tule iltaruskosta.

13. Hiukset
Hiukset oli mulle lapsena äärimmäiset tärkeät. Tykkäsin laitella niitä vaikka miten, muistelen että joskus 3-4 luokkalaisena mulla oli pyrkimys että laitan hiukset joka päivä eri tavalla kouluun mennessäni.

14. Sisko/veli – valitse toinen
Mulla on 2 siskoa, itse olen keskimmäinen lapsi. Sana sisko tuo lähinnä mieleen katkeria muistoja, kun pikkusiskoa lellittiin.

15. Ikkuna
Mulla oli joskus teininä vuosikausia oman huoneeni ikkunassa koko ikkunan kokoinen langasta tekemäni hämähäkinverkko. Siinä oli kiinni iso kuminen hämähäkki. Olin tosi ylpeä teoksestani ja taisin ottaa sen ikkunasta vasta kotoa pois muuttaessani.

16. Kalenteri
Teinari. Siis teinikalenteri piti olla yläasteella. Se oli pieni suorakaiteen mallinen kalenteri joka mahtui penaaliin ja johon merkattiin aina kokeet. Kannet päällystin kulloisenkin idolin kuvilla tietenkin.

17. Puuro
Jaa-a. Enpä ole koskaan mikään suuri puuron ystävä ollut, joten ei tästä tule oikein mitään mieleen. Tai no helmipuuro, en tiedä tekeekö kukaan sitä nykyään. Se oli kuin sammakon kutua, mutta hyvää.

18. Harmoni/piano
Ala-asteella oli vanha harmoni, jota sanottiin puhkupilliksi. Se ei ollut normaalissa käytössä enää, mutta kun se oli samassa rakennuksessa kuin koulun jumppasali, sitä käytettiin koulun joulujuhlassa.

19. Kastemato
Joskus oli onkimadoista pulaa ja kerran sateen jälkeen keräsin niitä satamäärin perunamaalta. Kuvittelin että niitä riittäisi sitten koko kesäksi. Mutta kun muutaman päivän kulutta menin matokipolle katsomaan, vastassa olikin vaan kamala haju!

20. Tietokone
Vielä yläasteikäisenä ei tietokoneet kiinnostaneet, vaikka tietotekniikan olisi voinut ottaa valinnaisaineeksi. Ammattikoulussa piti opetella käyttämään Teko-tekstinkäsittelyohjelmaa. Ja jotain muutakin ohjelmaa jolla tehtiin painotuotteita. Vaikeita olivat. Vasta vuosia myöhemmin todella innostuin tietokoneista kun huomasin mitä kaikkea kivaa niillä voi tehdä.

21. Punainen
Olin varmaan alle kouluikäinen, kun sain jostain jonkun vanhat kengät. En halunnut niitä ja keksin syyksi että ne on väärän väriset. En muista minkä väriset ne oli, mutta sanoin etten pidä niitä kun ne ei ole punaiset. Äitipä keksi ja maalasi ne nahkavärillä punaisiksi. Mutta en suostunut niitä laittamaan sittenkään jalkaani, en tykännyt kun ne oli jonkun toisen vanhat.

22. Puukko
Sain ensimmäisen oman puukkoni noin 5-vuotiaana. Paappa sen mulle osti joltain kulkukauppiaalta. Se on mulla edelleen tallessa, punapäinen Mora. Paappa varmaan sen takia sen osti, etten paapan omia puukkoja käyttäisi. Paljon oli puukolla käyttöä ja monet haavatkin sillä tuli tehtyä.

Haasteen heitän eteenpäin Kaisalle!

50000?

2007-12-04T13:50:00.000+02:00

Hups heijaa, enpäs eilen blogatessani huomannutkaan että tasaluku kävijälaskurissa on taas lähenemässä. Jos siis olet tuo 50000:s kävijä blogissani, niin jätähän puumerkkisi kommentteihin tai laita sähköpostia osoitteeseen: seijap@hotmail.com. Laskuri löytyy tuosta sivupalkista vasemmalta, linkkien alta.

pikkuisen ompeluakin

2007-12-03T06:59:00.001+02:00

Raivasin vähän ompelukonetta esiin pitkästä aikaa. Kyllä on tosi nopeasti (no muutamassa kuukaudessa...) unohtuneet nuo ompelun salat. Lähinnä ompelukoneen säädöt, en muistanut mihin suuntaan se alalanka kiristyy ja mihin löystyy. Ompelin Reetan riimuun uuden lukon kiinni, ja uskokaa tai älkää niin vasta neljännellä kerralla se onnistui. Kolme kertaa sain ratkoa ompeleet pois, kun aina oli nurjalla puolella sotkua. Oikea puoli näytti ihan siistiltä aina, joten joka kerta ompelin hyvin ja tiheästi, eikä ratkominen ollut sitten mitenkään riemukasta puuhaa. Kun vihdoin sain alalangan tarpeeksi kireälle, oli nurjakin puoli siisti. Mutta myönnän että toisen ratkomiskerran jälkeen kävi vakavasti mielessä, että veisin homman suutarille. Ne nailonnauhat kun on kolminkertaisena aika paksuja ommeltavia.

Lauantai-iltana jatkoin harjoituksia ja ompelin joulukaulurin Reetalle. Siihen käytin ne kulkuset jotka ostin messuilta. Aika tavalla vaati pähkäilemistä se ompelu, kun yhdistin tosiaan kulkusia, silkkinauhaa, nailonnauhaa ja vielä teddykangasta. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Tässä nyt vaan pieni otos kaulurista...

Yritettiin siis sunnuntaina ottaa joulukorttikuvia Reetasta, mutta ei ne oikein onnistuneet. Pitää yrittää myöhemmin uudestaan.

Perustin muuten Reetalle ihan oman blogin. Kertoilen kyllä täällä muusta hevostelustani ja ehkä jotain Reetastakin, mutta nyt on itselläni jotenkin parempi mieli, kun saan siinä blogissa kirjoittaa enempikin Reetan elämästä. Mä olen oikeasti niin tuon ponin lumoissa, etten paljoa muusta puhuisikaan, jos vaan joku jaksaisi kuunnella. ;)

Mutta onhan meillä näitä muitakin hassuja eläimiä. Tässä vaihteeksi Meiramin näyte, miten pahvilaatikkoon kyllä mahtuu nukkumaan... Jos ei mahdu niin työnnetään yksi reuna auki!

messuterveisiä ja joululahjaneuleita

2007-11-26T21:45:00.000+02:00

Viime lauantaina olin messureissulla Helsingissä saakka. Tuli aika pitkä päivä, kun lähtö oli klo 7 ja takaisin kotona olin hiukan ennen puolta yötä. Tuli istuttua bussissa muutama tunti, mutta onneksi ajan sai käyttää hyödyksi ja neuloa. Matkaseurana mulla oli tallikaverini joka on myös käsityöihmisiä, joten juttua meillä riitti.
Messuja oli oikeastaan kolmet yhtä aikaa, ELMA, käsityömessut ja metsämessut. ELMA eli Elävä Maaseutu oli se pääkohde, mutta tosiaan oli mukava lisä ne käsityöt samassa. Metsämessujen puolella ei oikeastaan käytykään.
Tämä oli mulle muistaaksnei neljäs ELMA-messuvierailu ja kuten aina ennenkin, tykkäsin nytkin tarjonnasta. On se vaan kumma että täältä landelta pitää lähteä isoolle kirkolle kattomaan elukoita. ;) Eläinpuolella ihanimpia oli tällä kertaa amerikkalainen minihevonen ja miniaasi. Olivat samassa karsinassa ja vaikka miniheppa oli aasia pienempi, kovasti se pomotti kuitenkin. Niitä katsellessa mua harmitti eniten, että unohdin kamerani lähtötohinoissa kotiin.
Ostoksia messuilta tuli tietenkin tehtyä. Lankaa tuli taas ainakin omiksi tarpeiksi. En enää muista miltä myyjältä ostin mitäkin, mutta sukkalankojahan nuo kaikki isommat kerät on. Pari pienempää kerää ovat täyttä villaa ja niistä teen ehkä pipon, jos tuo nyt sitten huopuu.

Muutaman heppa-aiheisen jutunkin ostin, eli tuon kalenterin, rintakorun ja piparkakkumuotin. Hakusassa oli oikeasti hevosen pään mallinen muotti, mutta kun ei sellaista löytynyt, niin ostin sitten tuon kokonaisen hepan. Pussillinen isoja kulkusiakin lähti matkaan, saa nähdä saanko toteutettua niistä suunnittelemaani juttua ennen joulua.

Elintarvikepuolelta ostin Kolatun vuohijuustolan juustoja ja jogurttia ja Kariniemen maatilan vuohenlihaa ja jogurttia. Niitä ei ole täällä päin kaupoissa, joten siksi ovat aina herkullisia messutuliaisia. Kariniemen maatilallahan vierailin viime vuoden kesällä ja siksi tiesin heidän jogurttinsa tosi hyväksi ja oli kiva kun sitä löytyi messuilta. Kolatun osastolla kuulin ilouutisen, että kahta lajia heidän juustojaan pitäisi löytyä Prismasta.

Ja sitten niitä joululahjaneuleita. Näistä sukista ensimmäinen valmistui siis messumatkalla, toinen tuli päättelemistä vaille valmiiksi eilen. Nämä ovat pässinpökkimää, eli viime talvena ostamaani Laurilan tilan aitoa 100% villalankaa.

Jenga-pipotkin ovat nyt kaikki kolme valmiina, tuo etummainen neonkirjava on siis omani ja ollut jo käytössäkin, kaksi muuta menevät joululahjoiksi. Vähän harmittaa tuo väritys vaan, ikävän leveitä raitoja tuli noihin molempiin. Omassa pipossani värit vaihtuivat sopivan tiheästi ja samanlaista olisin odottanut noista muistakin väreistä. Muuten oma piponi on käytössä ollut ihan ok, eli ei ole kutittanut eikä kiristänyt.

Viime viikko oli töissä aivan törkeän kiireinen, tällä viikollakin töitä piisaa. Joulunavajaiset teettää meillä enemmän töitä ja vain hetken ehtii huoahtaa kun alkaa tulla sitten joulutervehdyksiä. Paineita lisäsi vielä yhden työkaverin yllättävä sairasloma. Voi kun olisikin jo joulu ja tämä härdelli ohi...

Mutta mukavampiin tunnelmiin johdattaa kuvat, joita on tässä ladattavassa powerpoint-tiedostossa, kannattaa katsoa!

mukava viikonloppu

2007-11-18T21:20:00.000+02:00

Onpas mulla ollut tapahtumarikas ja mukava viikonloppu.
Eilen osallistuin Saarijärvellä järjestetylle poniagilitykurssille. Reetaa meillä ei ollut mukana, mutta sain kokeilla tehtävärataa kurssin vetäjän shettiksellä. Hyvinhän se meni kun oli jo harjoitellut niitä ennenkin. Itse sain paljon vinkkejä esteistä ja isäntä oli mukana ihan sen takia että osaa rakentaa meille omia esteitä.

Tänä aamuna olikin sitten jo pari estettä kokeiltavana ja kerrankin valoisan aikana saatiin kuvattuakin. Kurssilla vaikeimmalta tuntunut tehtävä oli renkaaseen astuminen, eikä se Reetallakaan ihan tuosta vaan suju. Jalat pitää nostaa yksitellen renkaaseen ja sitten pitää seisoa paikallaan 5 sekuntia. Ihan rauhassa Reeta seisoo, mutta ei vielä itse nostanut jalkojaan.

Toinen este oli tällainen puomikuja, sehän oli Reetalle varsin helppo.

Päivän aikana isäntä teki vielä keinulaudankin, mutta sitä testattiin vasta iltahämärissä, joten kuvia siitä ei saatu.

Menneen viikon käsityösaldosta hieman tähän väliin. Eli se Jenga-pipo tuli sitten valmiiksi ja on noissa kuvissa mulla päässäni. Hiukka räväkän värinenhän se on, mutta tuon tallitakin kanssa se sopii ihan kivasti.

No mutta viikonloppuni huippukohta oli kuitenkin tänään, kun sain toteutettua taas yhden haaveeni. Pääsin kärryttelemään ponilla! Ja peräti Seinäjoen raviradalle. :) Olin siis kärryajelutunnilla Seinäjoen poniravikoulussa. Oli tuo ponilla ajelu juuri niin kivaa kuin olin ajatellutkin. Hevosajeluun verrattuna poni on paljon ketterämpi ja kääntymiset on jotenkin helpompi hallita. Sain opastusta valjastukseen ja opastus olikin tarpeen. Pääsysteemeistä obersekki oli mulle ihan uusi, samoin putkuremmiä ja varmuusremmiä (olikohan sen nimi tuo?) en ollut ennen laittanut. Tässä Teppo-poni laitettuna ajelua varten.

pipo isännälle

2007-11-13T20:16:00.001+02:00

Tuollainen pipo tuli tehtyä, ja ihan tarpeeseen. Isännälle siis tuli tämä, kun yksi pipo on hukassa, yksi puuvillainen sotkeentui maaliin ja alpakkapipo kutittaa niin ettei voi pitää. Tähän ostin langaksi Austermannin Bambou Softia. Lanka ainakin tuntuu pehmeältä, toivottavasti ei siis kutita tämä. Ärsyttävästi taas piti ottaa toisesta kerästä pari metriä, ei siis riittänyt yksi kerä. Mutta ostinkin kaksi, nyt on sitten toinen lähes täysi kerä tähteenä.
Samoinhan mulla jäi aikanaan tähteeksi siitä puuvillapiposta Mandarin Fiestaa lähes täysi kerä, ja meinasinkin nyt vaan ostaa sitä toisen kerän, vaan eipä lankakaupassa ollut sitä. Mutta tämä Bambou Soft on kyllä ihan mukava uusi tuttavuus, ja toivon mukaan pipo on lämminkin, tuon koostumushan on 65% merinovillaa ja 35% bambua.
Tuossa pipossa on 104 silmukkaa ja 4mm pyröpuikolla tein, 2o 2n joustinta ja kavennukset tuosta kuvasta näkyykin.

Nyt on kiire vähän hellittänyt, kun sain sen ratsastusseuran jäsenlehden taiton valmiiksi. Paperista lehteä en ole vielä saanut käsiini, mutta sen mitä näytöltä katsoin, olen ihan tyytyväinen työhöni. Nyt voi sitten keskittyä taas iltaisin vähän muuhunkin kuin vaan koneella istumiseen.

Tänään sain Börjesiltä tilaamani paketin hevostarvikkeita. Tilasin mm. keltaisia muovikartioita Reetan agility-pujottelua varten. Pitihän mun sitten heti saada niitä testata ja rakensin pienen radan pihaan. Laitoin 16 kartiota jonoon, levitin myös pressua maahan ja laitoin yhden pienen hyppyesteenkin. Kartioiden pujottelu sujui oikein hyvin, samoin pressulla kävely. Mutta este tippui joka kerta, johtuen varmaan siitäkin että sijoitin sen vähän huonosti, eikä ollut matkaa ottaa tarpeeksi vauhtia. Kartioista pari meni myös kumoon, mutta se on mielestäni tosi vähän, kun kuitenkin mentiin 3 kertaa tuo 16 kartion jono ees taas. Mutta ei meidän harjoitukset kauaa kestäneet, hyvä jos 10 minuuttia. En viitsi näin aluksi Reetaa kovasti treenauttaa, ettei vaan kyllästy. Viikonloppuna olen menossa poniagilitykurssille, josta saan toivon mukaan vinkkejä uusien esteiden rakentamista varten.

Huomennahan on taas neuletapaaminen. Lintsaan siis itämaisesta tanssista, pakko on jostain tinkiä nyt kun sattuvat samalle päivälle. Kävin ostamassa yhden uuden lankakerän taas, jospa siitä aloittaisi jo jotain joululahjaprojektiakin. Ja se Jenga-pipo on aina vaan kesken... Jotenkin ei vaan nappaa se nyt yhtään.

talvikin tulee...

2007-11-07T20:21:00.000+02:00

Tässä taas yhdet sukat. Lähes samanlaiset kuin nuo edellisetkin, vain ilman raidoitusta kun tuo oli tuota Isoveli Coloria. Värit meni näissä mielestäni aika mukavasti, ei syntynyt kovin kummallisia kuvioita kuten usein käy.

Taas kävi niin, että kun sain 2 kerää lankaa kulutettua, ostin jo 3 tilalle. :) Ostin nyt siis ensimmäiset Jenga-keräni, hinta oli jotain 3,50 euron paikkeilla, en enää tarkasti muista. Viime syksynähän nämä taisi maksaa 5-6 euroa enkä raaskinut ostaa. Nyt ajattelin pipoa kokeilla, aloitinkin jo. Jotenkin tuntuu vaan kummallisen tönkkö pipo tulevan, lanka on jotenkin jäykkää. No, katsotaan miten käy kunhan saan tuon joskus valmiiksi.

Talvikin tekee tuloaan ja tallin takaovea ei voi pitää pakkasilla auki. Pitäisi keksiä jokin ratkaisu, jolla lämpö pysyisi sisällä, mutta vuohet pääsisivät vapaasti kulkemaan. Ne kuin ei tykkää yhtään olla sateisessa tai tuulisessa ilmassa ulkona. Normaalisti ne ovatkin siis eläneet talvikauden sisällä, ulkoilleet vain satunnaisesti lauhalla ilmalla. Mutta nyt olis tarkoitus, että ulkoilisivat talvellakin enemmän, että olisivat ponille seurana. Isäntä nyt alkuhätiin teki tällaisen vuohenmentävän luukun oveen. Oikeastaan tämä on enempi sen takia, ettei Reeta pääse vuohien karsinaan. Se ahmatti kun huomasi että siellä on vuohilla heinää. Mutta mahtuuhan tuosta luukusta sentään pää sisälle, että voi napsia kaikki heinänkorret joita vuohet lattialle levittelee ja mihin Reeta tuosta ylettyy. Oven edessä on nyt sellainen puhtaaksi syöty puoliympyrä.
Hassu miten ovat niin erilaisia heinänsyöjiä nuo vuohet ja poni. Säähänkin toki suhtautuvat ihan eri tavalla, siinä missä vuohet eivät kastele itseään sateessa vaan singahtavat heti sisälle, poni seisoo tyytyväisenä vaikka minkälaisessa sateessa, eikä viitsi katokseen mennä vaikka niitä olisi tarjolla kaksikin.

Viime torstaina päästiin taas näkemään livenä Seminaarinmäen Mieslaulajia Rytmikorjaamolla. Keikka oli odotetusti tosi hyvä, musiikkin lisäksi lavashow on aina hulvatonta. Valokuvaamisen kannalta oltiin vähän huonossa paikassa ja tuli sitten leikittyä kameran yökuvauksella ja lopputulokset olivat aika omituisia...

Nyt pitäisi istua tietokoneella ihan urakalla, kun mulla on työn alla ratsastusseuran jäsenlehden taittaminen. Jouduin vaihtamaan jo satulatuolinkin normaaliin työtuoliin kun takapuoli puutui. Lehden pitäisi ilmestyi ensi viikolla ja tällä hetkellä taitettuna on ehkä kolmannes jutuista.

Isoveikkaa

2007-10-28T11:32:00.000+02:00

Teinpä taas Isoveljestä sukat. Tällä kertaa tuli oikein pitkävartiset saapassukat. Tummansinisen lisäksi käytin ruskankirjavasta langasta jääneitä jämiä raidoiksi. Tuli paksut ja taatusti lämpimät sukat. :)

Silmukoita on yhteensä 44 ja 4 mm pyöröpuikolla tein. Valmistuivat nopeasti, dvd:tä katsoessa.
Ja kuten kuvasta huomaa, piti hankkia jo lisääkin Isoveljeä ja eilen ehdin jo aloittamaankin tuosta harmaakirjavasta. Tummanharmaata mulla on ennestään yksi kerä, siksi ostin sitä nyt vain toisen kerän. Nuo kuvassa olevat sukat painaa n. 90 grammaa per sukka, joten 100 gramman kerästä pitäisi tulla yksi tuon kokoinen. Kun nyt tuli into päälle, niin saas nähdä monetko Isoveli-sukat tässä vielä tuleekaan tehtyä...

Olin taas eilisen päivän tallilla ja päivän viimeiselle tunnille olisi ollut vain yksi ratsastaja, joten minä menin sitten toiseksi. Tuli siis kolmas ratsastuskerta tälle viikolle, kun normaalisti mulla on vain vakitunti perjantaisin. Olen mennyt samalla hepalla kaikki kolme kertaa. Vaikka tiistain valmennuksessa jokin kynnys jo ylittyi, niin eilen vasta pääsin siitä laukannostokammosta. En ole ennen osannut laukkaa nostaa ravista ollenkaan, mutta nyt eilen se onnistui sitten useampaan kertaan. Vielä en osannut pitää sitä laukkaa, mutta olen tosi onnellinen että se nosto kuitenkin onnistui, sehän se jännittävin vaihe on mulle ollut. Ratsastuksessa on kyllä niin ihanaa tämä, kun välillä tulee näitä onnistumisen elämyksiä. Kun taas sitten huonompina päivinä sitä ihmettelee, että miksi pitää edes yrittää tehdä jotain mikä niin kamalasti jännittää, kun ei kerran ole mikään pakko.
Tuo kyseinen hevonen, Likka, onkin aika jänskä tapaus. Ratsastin sillä talvella ensimmäisen kerran, ihan vaan kokeilin omin päin, en siis mennyt silloin tunnilla. Likka on aika nuori hevonen, eikä se silloin vielä osannut paljoa ja minä kokemattomana en osannut liioin ja silloin en edes saanut sitä ohjatuksi ravissa. Joskus keväällä sitten se toimi jo paremmin ja sain sen tunnilla alleni. Likka kuitenkin näki "mörköjä" yhdessä kohtaa kenttää, eikä halunnut mennä siitä. Minä kun olin vähän pelokas jo muutenkin, pelkäsin kahta kauheammin kun Likka vastusteli ja vähän nosteli jalkojaan. Silloin pelkäsin kaikista eniten, mitä olen koskaan hevosen selässä pelännyt. Ja sanoinkin etten halua sillä hevosella enää mennä kuin aikaisintaan syksyllä.
Likka on kuitenkin ehkäpä tallin paras maastoheppa, ja kesällä kun oli maastoilua, sain sen alleni ja siellähän se meni tosi hyvin ja palautti mun luottamukseni siihen. Nyt kun sitten syksy tuli, sain Likan alleni myös tunnille, ja nyt tykkään siitä kovasti. :) Äänestin sitä jopa vuoden hevoseksi, eipä olisi keväällä uskonut! ;D

ei oo tullu aika pitkäksi...

2007-10-25T19:39:00.000+03:00

ei todellakaan. Viimeisen viikon ajan on elämä ollut yhtä liitoa, kotona olen sentään ehtinyt käydä nukkumassa ja eläimet hoitamassa. Viime viikolla alkuviikosta tein pidempiä työpäiviä, keskiviikkona sitten ehdin pitää pari tuntia liukua ja lähdin ajoissa Seinäjoelle neuletapaamiseen. Tapaaminen oli taas oikein mukava enkä meinannut malttaa lähteä kotiin ollenkaan. Mutta sainpahan pitkälti sukkiakin neulottua. Torstaina kävin vierailulla ystävän luona ja siellä sain nämä sukat sitten valmiiksi.

Lankana on Novitan 7 Veljestä Kantri. Kauempaa katsoen väri näyttää tasaisen harmaalta, mutta lähempää katsoen väri on elävämpi, kun tuo on siis niitä uusia sprayvärjättyjä lankoja. Nämä on nyt niin yksinkertaiset sukat kun olla ja voi, kunhan keksin jotain tekemistä sinne seurakunnan ompeluseuraan toissa sunnuntaina.

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä menivät taas tallilla. Perjantaina olin ratsastamassa ja lauantaina avustin tuntilaisia, siivosin tallia ja hoitelin heppoja. Kaverini oli mukana kameran kanssa ja otti joitakin kuvia, tässä yksi jossa olen avaamassa Polestar-ponin savikääreitä. Olen tuo punatakkinen oikealla puolella.

Sunnuntaina päätettiin isännän kanssa viettää laatuaikaa ja lähdettiin yhdessä Ähtärin eläinpuistoon. Edellisestä vierailusta on varmaan 10 vuotta aikaa. Tihkusade loppui sopivasti siksi aikaa kun siellä kiertelimme. Karhut oli tainneet mennä jo talviunille, mutta muita eläimiä näkyi ihan kivasti. Tässä muutama parhaiten onnistunut kuva.

Tiistaina osallistuin ratsastusvalmennukseen. En ole kauheasti aikaisemmin valmennuksista innostunut, kun ei mulla nyt tavoitteet kovin korkealla ole tuon homman suhteen. Kilpaileminen ei kiinnosta yhtään ja nuo valmennukset on yleensä niin vaativan tuntuisiakin ja mun kunto ei kestä juuri mitään. Mutta nyt oli valmennukseen jäänyt yksi vapaa paikka ja kun kuulin paljon kehuja valmentajasta, Meri Satamasta, niin uskaltauduin sitten mukaan. Ja kyllä kannatti! Valmennus oli tosi hyvä, Meri neuvoi mua oikein henkilökohtaisesti ja antoi neuvoja miten voisin päästä jännityksestä ja peloista jotka iskee päälle vähän väliä ratsastaessani. Pelkään siis putomista ja kroppani reagoi pikkuisiinkin hepan yllättäviin liikkeisiin niin että menen kohti sikiöasentoa. Vaikka järki sanoo että pitäisi nojata taaksepäin, ei kroppa tottele. Mutta ainakin joku kynnys tuli nyt ylitettyä kun sain laukattua hevosella jolla ennen en ole onnistunut ja jonka laukannostoa siksi jännitin aika tavalla. Rankkaa se kyllä oli, nyt on kävelykin hiukan kankeaa ja eilen itämaisessa tanssissa tunsi että vatsalihaksillakin oli jotain tehty ennenkin.

Koska illat on jo niin pimeitä, keksin tässä yks ilta tehdä jotain Reetan kanssa pihassa. Luin Villivarsa-lehdestä jutun poniagilitystä ja siitähän mä innostuin! Äkkiseltään tein Reetalle kaksi helposti toteutettavaa tehtävää; pienen esteen yli hyppäämisen ja pressun päällä kävelemisen. Reeta taitaa olla varsinainen lahjakkuus tuossa lajissa, se kun on niin rohkea. Normaalisti hepat eivät kovin helposti kahisevan pressun päälle kävele, mutta Reeta seurasi taluttaessa ilman epäröintiä. Vasta pressun keskellä se haistoi, että onkos se jotain syötävää; no ei ollut, jatketaan matkaa. Ja esteen yli hyppäsi myös kuin vanha tekijä. Koira-agilytystä poiketan poniagilityssä siis talutetaan koko ajan narun päässä ja taluttajan pitää mennä samaa vauhtia mitä haluaa ponin menevän. Senhän arvaa että mulla loppui kunto aika alkuunsa ja sitten mentiin vaan kävellen. Pressulla se nyt ei haitannutkaan, mutta kun kävelin esteen yli niin eipä Reetakaan hypännyt vaan käveli sekin. :) Fiksu poni! Lisää tehtäviä pitäisi saada aikaiseki, esim. pujottelu ja renkaaseen astuminen. Keinulaudankin voisi isäntä nikkaroida. Sen puoleen tuo agility tosiaan olisi mukavaa, että sitä voisi harrastaa pimeälläkin pihassa ulkovaloissa. Nyt kun siirrytään talviaikaan, menee arkisin koko valoisa aika päivästä työpaikalla.

Tähän vielä loppukevennykseksi kuva Santerista. Sillä on hassu tapa tunkea itsensä aina jonnekin omituiseen paikkaan nukkumaan, tällä kertaa piti änkeä pahvilaatikkoon vaikka tiukkaa teki mahtuminen.

valmistuneita

2007-10-14T20:34:00.001+03:00

Olenpahan kerrankin saanut jotain aikaiseksi, vaikka tuntuu ettei aikaa ole juuri ollutkaan. Mutta onhan nämä pipot nopeita tehdä. Lankana on Novitan Karuselli. Kummallisen paljon tuo lanka muistuttaa Fiesta-lankaa, josta tein lähes saman näköisen pipon viime talvena. Mutta nyt tein oikein tarkoituksella näistä niin syviä, että varmasti peittää korvat. Se Fiesta-pipo oli mulla nimittäin päässäni torstaina kun kävin lenkillä ja kylmä viima tuntui korvissa.
Nämä on ihan perusmallin pipoja, kuten lähes kaikki tekemäni. Puikkona oli 40 cm 6 mm pyörö ja silmukoita oli 68. 2o 2n joustinta tein. Punainen pipo valmistui torstai-iltana ja sinistä sain tehtyä lähes valmiiksi eilisiltana/yönä, kun olin lastenvahtina. Tänään sitten viimeistelin.

Tänään päättelin myös vihdoin ja viimein nämä sukat. Lankana Fabel, ja kivastihan nuo raidat osui lopulta kohdalleen, vaikka toinen kerä pitikin aloittaa ulkopuolelta, toinen sisäpuolelta.

Olen aloittanut nämä jo heinäkuussa, mutta hitaasti ovat valmistuneet, kun välillä olen tehnyt aina muutakin. Tänään meillä oli seurakunnassa "ompeluseura" ja sinne oli sopiva ottaa nämä mukaan. Kuunneltiin cd:ltä opetusta rukouksesta ja tehtiin käsitöitä samalla. Tosi kiva idea tuo, itse ainakin pystyn paremmin keskittymään kuuntelemiseen kun teen samalla jotain tarpeeksi helppoa käsityötä.

Mila kävi keskiviikkona eläinklinikalla. Syynä oli sen vuotava silmä. Diagnoosi oli silmään päin kasvava ripsikarva ja mahdollisen tulehduksen parantamiseksi 10 päivän tippakuuri. Ei oo ihan helppo juttu tiputtaa lääketippoja koiran silmään... Muutama tippa on mennyt poskelle. Voi olla että sen karvatupen joutuu kuitenkin polttamaan, mutta katsotaan nyt josko tuo kuuri auttaisi ja silmä lakkaisi vuotamasta. Tähän saakka näyttää ainakin hyvältä, mutta miten sitten kuurin loputtua.

Reetan kanssa tosiaan olin torstaina lenkkeilemässä ja kyllä oli veikeää. Reeta on oikea ihmismagneetti. Tällä kertaa juttelin kahden kyläläisen kanssa tien päällä. Kummankaan kanssa en ollut ennen kasvotusten jutellutkaan, vaikka yli 10 vuotta on tässä jo asuttu.
Lenkin jälkeen raspasin taas Reetan kaviot. Toisen kerran tein nyt sen ihan yksin ja Reeta oli kuin unelma, ei yhtään pyristellyt jalkojaan irti otteestani. En kyllä osaa niitä kaviopihtejä käyttää, kun pitää toisella kädellä pitää kaviosta kiinni ja pihtien käyttöön tarvisin 2 kättä. Mutta raspilla lähtee ihan hyvin ja kun teen sen 2 viikon välein, ei ole kerralla kovin paljon otettavaakaan. Normaalistihan kengittäjät pitää kavioita reisiensä välissä, mutta Reeta kun on niin matala, mun täytyy olla itse polvillani maassa ja siksi pitää kädellä kaviota paikallaan.

Lauantaipäiväkin meni hevostellen. Aamusta menin ensiksi tallille ja sieltä päin raveihin. Katsoin vain ponilähdön ja kävin ostoksilla raviautossa. Siellä kuulin, että tekevät pikkuponien loimia tilauksesta ja hinta oli sen verran halpa, etten itse sillä hintaa tekisi. Nyt pitää ottaa Reetasta mittoja ja laittaa ainakin sadeloimi tilaukseen. Ihania sydänkuvioisia fleeceloimiakin sieltä saisi, mutta mietin vielä josko saisin tuon kesken olevan itse tekemäni joskus valmiiksikin. Vaikka olis se sydänkuvioinen kyllä söpömpi...

Monilla alkaa nyt syysloma, mutta ei mulla. Päinvastoin, töissä on tosi kiire alkuviikko kun tulee yrittäjänumerot kahdesta lehdestä. Toivottavasti ehdin kuitenkin keskiviikkona taas Seinäjoen neuletapaamiseen.

messuterveiset

2007-10-07T19:39:00.002+03:00

Käsityömessut tuli sitten nähtyä ja koettua perjantaina. Taktikoin saapumisaikani hyvin enkä joutunut jonottamaan yhtään sisäänpääsyä, kun tulin tunti messujen avaamisen jälkeen. Kolmisen tuntia siellä kiertelin, tapasin ainakin JaanaM:n, Sipin ja Intsun. Kaisakin oli ollut samaan aikaan, mutta eipä satuttu törmäämään. Kaikkea mielenkiintoistahan messuilla oli, mutta melko vähillä ostoksilla selvisin sitten lopulta. En langennut edes ostamaan valolla olevaa virkkauskoukkua... Wetterhoffin silkkivillaa meinasi tarttua mukaan, mutta kun löysin ne aika alkukierroksella, ajattelin palata ostamaan myöhemmin, vaan enpä sitten palannutkaan. Samoin kävi ison pajukorin kanssa. Lopulta ostin sitten vain nämä; vehnänjyviä sisältävän pipityynyn, kortteja (joissa on vuohia ja lampaita!) ja konekirjontalankoja. Vaikka en nyt ole kirjontalankoja pitkään aikaan käyttänytkään, niin nuo olivat niin halpoja etten malttanut jättää ostamatta. Rullat on toki vajaita, jotain jämiä jostain. Olivat 6 rullan pusseissa, 3 euroa pussi. Kokonaiset rullat maksavat jotain 6,50 euroa kappale!

Kun mulla kerran oli koko päivä aikaa, kiertelin sitten samalla Seinäjoella kaupoissa. Anttilasta tein aika hyvät löydöt. Vihdoinkin saappaat jotka menee mulle varresta kiinni! Etsin tuollaisia jo viime talvena mutta kun on paksut pohkeet, niin ei ole sopivia ennen löytynyt. Näissä on varren yläosassa joustinta, siksi nämä sopivat. Ja alekorista löysin farkkuja, joita raahasin sovituskoppiin peräti 8 paria. Kahdet olivat sopivat, ja hintakin oli oikein sopiva, 10 euroa per housut.

Torstai-illalla käytiin lenkkeilemässä ja meni vähän myöhään, ehti tulla pimeä. Isäntä otti sitten tällaisen kuvan.

Eipä olisi pahitteeksi Reetallekin heijastinloimi, nyt sillä on heijastimet riimussa, kaulassa ja kahdessa jalassa. Ja riimunnarun päässä on myös. Mutta kunnon loimi voisi olla parempi. Eipä vaan ainakaan Eurokankaassa ollut neonkeltaista kangasta. Mietinkin että jos ostaisin 4 heijastinliiviä ja niistä kasaisin loimen, voisi tulla halvemmaksikin kun olisi ne leveät heijastinnauhatkin jo mukana.
Tuolla lenkillä otin paljon kuvia ja tein niistä Walk by lande -kansion. Tuli tuollainen mieleen, kun kuulin uudesta Drive by city -harrastuksesta. Enempi kun tulee näissä maalaismaisemissa liikuttua ja tosiaan kävellen. Tuli katsottua itsekin maisemia ihan eri tavalla kun ajatteli miltä ne vois kuvissa näyttää.

Eilen vietin koko päivän tallilla ja illalla kävimme kuuntelemassa elävää musiikkia Orjalaiva -gospeltapahtumassa. Ohjelmassa oli useita kokoonpanoja, mutta meidät houkutteli paikalle Jaakko Löytty, joka oli illan viimeinen esiintyjä. Oli kiva taas kuulla livenä musiikkia jota tulee paljon kuunneltua levyltä. Ja Rytmikorjaamolla oltiin ensimmäistä kertaa, voi olla että sinne pitää mennä joskus uudelleenkin.

Tänäänkin lenkkeiltiin ja isäntä oli jälleen kameran kanssa mukana. Kokeilkaapa näkyykö tämä video. Tuota Bloggerin videolatausta en saanut toimimaan, siksi linkitän sen suoraan kun se kerran netissä jo on.

edes yhdet sukat

2007-10-02T19:56:00.000+03:00

Niin, nämä olen saanut aikaiseksi.

Käväisin toissa lauantaina Lapualla, kun siellä oli Agrimarketissa hevospäivä. Ratsastussukkia ja ensiaputarvikkeita sieltä ostin ja ihailin pihassa talutusratsastusta tarjonnutta shetlanninponia.
Lapualla kun olin, niin piti poiketa samalla JKK-liiverissä. Löysin sieltä punakirjavaa Isoveljeä, jota en muista ennen nähneenikään. Ostaahan sitä piti ja saman tien myös aloittaa sukat vaikka edellisetkin on vielä kesken. Isoveli oli niin joutuisaa neulottavaa, että nämä sukat olivat valmiina jo sunnuntai-iltana.

Viikko sitten maanantaina kävin taas kuntotestissä ja yllättävä tulos oli se, että Reetan kanssa matelulenkkeily on kuin onkin kohottanut mun kuntoani peruskestävyysalueella. Kokonaiskuntoni on silti edelleen välttävällä tasolla ja kuntoilla pitäisi enemmän. Mutta missä välissä sitä muka ehtii? Liikkuvuustestin tulos oli romahtanut keväällisestä. Osittain tiedän sen johtuvan siitä, että kesän on ollut taukoa itämaisessa tanssissa. Käsien nostokokeessa taas vaikutti kipeä olkapää, johon keväällä sain kortisonipiikin, mutta nyt se on taas huonompana.
Ja kun tässä nyt lähes sairaskertomusta jo aloitin, niin kerrottakoon vielä sekin että perjantaina sain ensimmäistä kertaa kunnon hevosen potkun jalkaani. Tai no kunnon ja kunnon, varsa se oli, mutta potku teki tosi kipeää. Ei onneksi kuitenkaan tullut mustelmaa ja turvotusta pahempia seurauksia.

Viime lauantaina olikin sitten se kauan odotettu päivä, kun menin Terhin kanssa Kauhavan Kangas-Aitan käsityöklubin tapaamiseen. Aiheena oli sukat ja olin luvannut Tellulle jo joskus kesällä että tulen silloin. Vaikka tapaaminen oli jo klo 10 ja hiukan kismitti herätä lauantainakin herätykseen, ei paikan päälle saavuttua harmittanut enää yhtään. Tapaaminen oli oikein mukava, väkeä oli sopivasti ja miljöö mitä parhain. Ja tarjoilutkin talon puolesta! Rattoisasti siellä kului muutama tunti ja kesken olevaan sukkaankin sain kantapään tehtyä.

Tapaamisen jälkeen kävimme juuri avatussa Kauhavan Tokmannissa. Löysin sieltä itselleni jo hetken etsimäni jumppatrikoot ja kuinka ollakaan, pari kerää lankaa. En muista ihan varmaksi, onko mulla ollut tätä Karuselli-lankaa ennenkin. Yksi punainen pipo mulla on, joka näyttää tuolta, mutta en ole varma. Ja en osannut nyt päättää otanko sinistä vai punaista, niin otin molemmat. Eipä ne maksaneet kuin 2 euroa kerä.

Ehkä näistä tulee joskus pipoja. Saa nähdä.

Ensi viikonvaihteessa onkin sitten Seinäjoen käsityömessut. Ajattelin ottaa töistä pekkasvapaata perjantain ja mennä messuilemaan jo silloin. Viime vuonna kävin muistaakseni vasta sunnuntaina, ja silloin oli jo moni tavara loppunut. Ja lauantain ruuhkaa vältän jos vaan suinkin voin.

elukkajuttuja

2007-09-19T21:36:00.001+03:00

Kuten lupasin, tässä vielä pari mätsärikuvaa lisää. Nämä on kuvannut Tiia Takamäki, kiitos kun saan käyttää tässä!
Tässä ensiksi Reeta rusettinsa kanssa, jonka sai siis yleisöäänestyksestä jossa valittiin söpöin pikkuponi.

Ja tässä näyttelyn suurin ja pienin heppa. Ikää on molemmilla 1 vuosi, mutta korkeuseroa on lähes 90 senttiä! Tuo jättiläinen on rodultaan shire ja se kasvaa tuosta varmaan vielä kymmenisen senttiä.

Reeta ei ollut tuosta kohtaamisesta moksiskaan, mutta isompi heppa ei meinannut korkeuksistaan ensiksi edes huomata pikkuista lajitoveriaan. :)

Julkisuuttakin tuon mätsärin puitteissa tuli oikein roppakaupalla. Päädyttiin Reetan kanssa kansikuvatytöiksi sekä paikallislehteen että maakuntalehteen. Töissä onkin ollut mässäilyviikko, kun meillä on "sääntö", että jos on kuva lehdessä niin pitää tarjota työkavereille pullat. Tarjosin siis sekä maanantaina että tiistaina.

Mukavista näyttelytunnelmista tiputtiinkin vähän ikävämpiin eläinuutisiin heti maanantai-iltana. Pinja-vuohi oli taas ollut karkureissuillaan ja kun illalla palasin ponin kanssa lenkiltä, se tuli samaan aikaan talliin jalka verta vuotaen. Se on ilmeisesti astunut jonkin terävän päälle ja jalka luiskahtanut, koska haava on ihan sorkan takana, "nystyjen" alla.

Sopivasti tuli se ensiapukurssi käytyä, vaikka en tiedä oliko siitä tässä tilanteessa mitään apua. Mutta nyt ainakin tiedän että tosipaikan tulleen toimin enkä pyörry. Muuten kun olen aika herkkis noiden veri- ym. lääketieteellisten juttujen suhteen.
Nyt sitten kääritään sidettä jalkaan aamuin-illoin. Onneksi ei siis kovin pahasti käynyt ja Pinja pääsee jalalla kävelemään normaalisti. Paketti näkyy tuossa kuvassa oikeassa takajalassa.

Tässä vielä yksi kivempi kuva. Meirami on nyt sitten iso katti ja nähtiin sen ensimmäistä kertaa tuovan isompaa saalista kotiin. Siinä meillä kunnon rottakissa!

Reetan loimea sain lauantaina häthätää ommeltua sen verran, että sain sen hakaneulakiinnityksellä päälle pesun jälkeen ja sitten myös kuljetuksiin mätsäripaikalle. Loimesta puuttuu vielä kanttaukset ja kiinnityssysteemit. Haluaisin kantata mustalla, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa materiaalia. Keskeneräisenäkin loimi oli ihan söpön näköinen Reetan päällä. :) Mutta valokuvaan vasta sitten kun se on ihan valmis.